Kuvitteletko että terapioista on jotain hyötyä? Ei ole

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:13"]

Paljon pitää itse tehdä ajatustyötä ja harjoitella tilanteita, että paranee. Pitää nöyrtyä ja tutkia rehellisesti, mikä itsessä on vikana, jos lyö päätän seinään kerta toisensa jälkeen? Vuosien prosessi. Terapia ei ole taikatemppu.

Terapeutin valinta on tärkeä vaihe. On syytä kokeilla monia ja katsoa kenen kanssa synkkaa.

[/quote]Joo... Tässäkin lähdetään siitä että itsessä on se vika. Mulla vika oli väkivaltaisissa läheisissäni, oliko ihmekään että ahdisti. Lapsena. Eikä kukaan siellä edes kysynyt miten menee kotona. Pohdittiin vaan mikä mussa on vikana.

Lapsi kävi terapiassa yli 6 vuotta, ensimmäiset vuodet jopa 3 krt viikossa. Eipä siinä jäänyt ala-asteikäiselle kauheasti aikaa muulle kuin istua lasittuneen keski-ikäisen naisen vastaanotolla. Terapeutti olisi halunnut jatkaa ja jatkaa. Hoitopalavereissa asetelmaksi vakiintui terapeutin lausunnot siitä, mikä kaikki meillä kotona oli pielessä tarkoituksena vain saada taas seuraava jatko terapialle. Ikinä en ole hoitotyössä kohdannut niin epäeettistä ja epäasiallista suhtautumista asiakkaisiin. Lopulta tajusin, että meillä on tosiaan potilaan oikeus "kieltäytyä" hoidosta. Paras päätös ikinä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:00"]

Jos omaa ajattelukykyä ei ole, ei kykyä havainnoida omaa toimintaansa, ei halua olla valmis muuttamaan itseään ja tulkintojaan tai edes kyseenalaistamaan nykyistä tilannetta niin tottahan se on, että terapia on tällaisille henkilöille turhaa.

[/quote]

Miksi usein kuvitellaan, että potilaassa on vika, jos terapiasta ei ole hyötyä? Luettelit pitkän listan vioista, mitkä kohdistuvat vain potilaaseen. Eikö terapeuteissa voi olla mitään vikaa? 

Vaikka potilas olisi kuinka ajattelukykyinen, tiedostava, motivoitunut ja halukas muuttamaan itseään, se ei auta, jos terapeutti (lähinnä ajattelen psykoterapeutteja), ei osaa työtään. Lisäksi voi olla niin, että jonkun potilaan vaikeudet ovat liian haastavia terapeutille.

Psykoterapeutti voi myös olla torjuva ja hänellä voi olla omia käsittelemättömiä ongelmia, mitkä vaikuttavat terapiatilanteessa. Se voi näkyä mm. siinä, että hän välttelee tiettyjä aiheita vaihtamalla puheenaihetta tai sitten ei sano mitään. Tällöin potilas puhelee yksin saamatta minkäänlaisia vastauksia tai näkökulmia, mikä käsittääkseni on terapeutin osa terapiaprosessissa. Pahimmillaan huono terapeutti syyllistyy vähättelyyn ja potilaan syyllistämiseen, ilkeilyyn tai on vain tyhmä. Ammattitaidottomuus korostuu erityisesti, jos potilaalla on seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ja traumoja, joita olisi tärkeä käsitellä. Jos psykoterapeutti ei ymmärrä, eikä osaa sanoa muuta kuin aijaa, ei kovin hyviä tuloksia paranemisessa voi odottaa. Lopulta voi käydä niin, että potilas ei enää puhu ko. aiheista, vaan vaikenee täysin. Jos on avautunut häpeällisistä kokemuksista ja toinen torjuu, ei halua enää asettaa itseään alttiiksi pettymyksille. 

Jos potilas huomaa, ettei terapia suju, terapeuttia voi tietysti vaihtaa. Tässä on kuitenkin pari haastetta. Ensinnäkin, aina ei pysty tunnistamaan milloin terapia on vääränlaista. Jos apua tarvitseva on huonossa jamassa muutenkin, sitä ei välttämättä tajua vuosienkaan kuluessa. Asian voi aina selittää traumaattisella lapsuudella yms., jos paha olo vain jatkuu. Toinen asia on se, että tietääkseni kela korvaa psykoterapian vain yhden kerran yhdelle ihmiselle. Jos kela-korvaus on käytetty, ei mahdollisuutta uuteen terapeuttiin ole, ellei itse maksa. Se taas ei onnistu tukien varassa elävälle, joten se siitä sitten.

Uskon, että jotkut hyötyvät psyko - ym. terapioista. Minusta olisi kuitenkin tärkeää alkaa puhumaan enemmän psykoterapian haitoista ja siitä mitä seurauksia terapian ja muun mielenterveyshoidon epäonnistumisella voi olla. Jos apua tarvitseva on yhteiskunnasta syrjäytynyt, eikä saa arjessakaan tukea keneltäkään, ei tulevaisuus välttämättä näytä kovin valoisalta. Siksi olisi hyvä, että keskusteltaisiin syvällisemmin ja laaja-alaisesti mielenterveysongelmista, niiden synnystä, hyvistä ja huonoista hoitokokemuksista yms. Olisi tärkeää muistaa, että elämänlaadulla on iso merkitys tyytyväisyyden ja paranemisen kannalta. Paraskaan lääkäri/terapeutti ei voi korvata hyviä ihmissuhteita ja muita hyvään elämään kuuluvia asioita. Kokonaisuus ratkaisee.

Terapiasta on hyötyä keskinkertaisille, keskiverroille, keskiluokkaisille tyypeille, jotka eivät tiedä oikeista ongelmista tuon taivaallista ja jotka saavat vatvoa ja vatkata omaa elämäänsä jollekin tyypille, jonka on pakko kuunnella, niin paljon kuin sielu sietää tai siis kukkaro kestää.

Mutta...

on olemassa asioita,

niin kipeitä ja vaikeita,

ettei niistä puhumalla selviä.

Asemalta kaikuivat kuulutukset

kutsuna, jota pakoon ei pääse.

Nousit kyytiin kerran,

olet kyydissä aina.

Ei ole hyötyä muuta kuin kaiken maailman terapeuteille. Ja ehkä tosiaan joillekin sellaisille tyypeille, joilla ei vaikeita ongelmia ole. Muille se on yhtä tyhjän kanssa. Helvatan kallista ja osin vaarallistakin, jos tuo pintaan pahoja muistoja, mutta ei auta käsittelemään niitä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:11"]

Miksi usein kuvitellaan, että potilaassa on vika, jos terapiasta ei ole hyötyä? Luettelit pitkän listan vioista, mitkä kohdistuvat vain potilaaseen. Eikö terapeuteissa voi olla mitään vikaa? 

Vaikka potilas olisi kuinka ajattelukykyinen, tiedostava, motivoitunut ja halukas muuttamaan itseään, se ei auta, jos terapeutti (lähinnä ajattelen psykoterapeutteja), ei osaa työtään. Lisäksi voi olla niin, että jonkun potilaan vaikeudet ovat liian haastavia terapeutille.

Psykoterapeutti voi myös olla torjuva ja hänellä voi olla omia käsittelemättömiä ongelmia, mitkä vaikuttavat terapiatilanteessa. Se voi näkyä mm. siinä, että hän välttelee tiettyjä aiheita vaihtamalla puheenaihetta tai sitten ei sano mitään. Tällöin potilas puhelee yksin saamatta minkäänlaisia vastauksia tai näkökulmia, mikä käsittääkseni on terapeutin osa terapiaprosessissa. Pahimmillaan huono terapeutti syyllistyy vähättelyyn ja potilaan syyllistämiseen, ilkeilyyn tai on vain tyhmä. Ammattitaidottomuus korostuu erityisesti, jos potilaalla on seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ja traumoja, joita olisi tärkeä käsitellä. Jos psykoterapeutti ei ymmärrä, eikä osaa sanoa muuta kuin aijaa, ei kovin hyviä tuloksia paranemisessa voi odottaa. Lopulta voi käydä niin, että potilas ei enää puhu ko. aiheista, vaan vaikenee täysin. Jos on avautunut häpeällisistä kokemuksista ja toinen torjuu, ei halua enää asettaa itseään alttiiksi pettymyksille. 

Jos potilas huomaa, ettei terapia suju, terapeuttia voi tietysti vaihtaa. Tässä on kuitenkin pari haastetta. Ensinnäkin, aina ei pysty tunnistamaan milloin terapia on vääränlaista. Jos apua tarvitseva on huonossa jamassa muutenkin, sitä ei välttämättä tajua vuosienkaan kuluessa. Asian voi aina selittää traumaattisella lapsuudella yms., jos paha olo vain jatkuu. Toinen asia on se, että tietääkseni kela korvaa psykoterapian vain yhden kerran yhdelle ihmiselle. Jos kela-korvaus on käytetty, ei mahdollisuutta uuteen terapeuttiin ole, ellei itse maksa. Se taas ei onnistu tukien varassa elävälle, joten se siitä sitten.

Uskon, että jotkut hyötyvät psyko - ym. terapioista. Minusta olisi kuitenkin tärkeää alkaa puhumaan enemmän psykoterapian haitoista ja siitä mitä seurauksia terapian ja muun mielenterveyshoidon epäonnistumisella voi olla. Jos apua tarvitseva on yhteiskunnasta syrjäytynyt, eikä saa arjessakaan tukea keneltäkään, ei tulevaisuus välttämättä näytä kovin valoisalta. Siksi olisi hyvä, että keskusteltaisiin syvällisemmin ja laaja-alaisesti mielenterveysongelmista, niiden synnystä, hyvistä ja huonoista hoitokokemuksista yms. Olisi tärkeää muistaa, että elämänlaadulla on iso merkitys tyytyväisyyden ja paranemisen kannalta. Paraskaan lääkäri/terapeutti ei voi korvata hyviä ihmissuhteita ja muita hyvään elämään kuuluvia asioita. Kokonaisuus ratkaisee.

[/quote]

Totta kai terapeutissa voi olla vikaa. Mutta väite, että terapiasta ei olisi hyötyä noin yleisellä tasolla on väärä.Terapia nyt on tähän hetkeen tehokkain tapa mm. lievään masennukseen tai muihin mielenterveyden ongelmiin, ikävä kyllä yhä useammalla ei edes ole mahdollisuutta terapiaan, vaan tarjotaan vain lääkkeitä.

Jos oma terapeutti on potilaalle sopiva ja samaten terapiamuoto (ei kai kukaan ole niin jumalattoman tyhmä, että kuvittelee terapian olevan vain esim. psykoterapiaa?) niin silloin vastuu omasta mielenterveydestä alkaa olla jo yksilöllä. Psykoterapian lisäksihän on valittavana esim. ratkaisukeskeinen terapia, kognitiivinen tai psykodynaaminen terapia.

Varsinkin mun mielestä alaikäisten terapioinnissa pitäisi olla hyvin ammattitaitoisia terapeutteja, vähänkään ammattitaidottomat terapeutit voivat aiheuttaa huomattavaa tuhoa... Niillä kun on lapsen silmissä vielä suurempi sosiaalisesti kömpelötauktoriteettiasema, eikä osata välttämättä yhtään kyseenalaistaa sitä pskaa mitä huono terapeutti suoltaa. Mun terapeutti aikoinaan mm. yllytti ihan rikkomaan lakiakin.

Mulle ainakin on ollut paljon apua fysioterapiasta.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:42"]

Mä tiedän että hyötyä ei ole, mutta haittaa on ihan varmasti ollu. Ärsyttää kun ihmiset kuvittelee että minusta tulis kelvollinen jossain vitun terapiassa. No ei tule.

[/quote]

Mikä mielestäsi auttaisi? Vai kaipaatko muutosta ollenkaan?

[/quote]

Tottakai kaipaan muutosta, haluaisin oppia sietämään muita ihmisiä vaikka ne pilkkaa ja kiusaa ja halventaa mua. Ja minunko se sitten pitäisi tietää mikä auttaisi?

"Jos omaa ajattelukykyä ei ole, ei kykyä havainnoida omaa toimintaansa, ei halua olla valmis muuttamaan itseään ja tulkintojaan tai edes kyseenalaistamaan nykyistä tilannetta niin tottahan se on, että terapia on tällaisille henkilöille turhaa."

On ajattelukykyä ja itsereflektoinnin taitoa mutta kun ei terapiasta tarjota oikein mitään apua siihen mikä on ongelma, eli omat reaktio- ja toimintatavat.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:42"]Mä tiedän että hyötyä ei ole, mutta haittaa on ihan varmasti ollu. Ärsyttää kun ihmiset kuvittelee että minusta tulis kelvollinen jossain vitun terapiassa. No ei tule.
[/quote]

No ei tietenkään, jos olet liikenteessä tuolla asenteella. Korjaa se ensimmäisenä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:34"]No joo, ehkä joillekin on mutta monille se on kyllä ihan turhaa paskanjauhantaa ja vatvomista joka ei mitenkään auta ahdistuksiin tai mihinkään.
[/quote]
Jos terapia epäonnistuu niin vika on kyllä potilaassa. Just tuollanen asenne "paskan jauhaminen" ym on yleensä omien ongelmien kieltämistä ja syyllistetään kaikista ongelmista kaikkia muita paitsi itseä. Terapiassa on tarkoitus itse tajuta omat ongelmansa, ei ne psykoterapeutit, psykiatrit ja psykologit mitään ihmeparantajia ole. Olen itse hoitoalalla ja en tunne yhtäkään tapausta joka ei olisi vapaaehtoisesti terapiaan halunnut ja siitä saanut apua. Olen myös itse käynyt mielestäni hieman jonninjoutavilla käynneillä työpsykologilla (kuuluu meillä ihan jokavuotiseen työterveyskäyntiin) mutta huomannut jälkeenpäin että oli ihan hyvä puhua suunsa puhtaaksi jossakin paikassa missä ymmärretään työtäni, kyllä sitä painolastia kertyy ihan huomaamatta.

Kyllä nykyisin on hyvä, että terapioita on olemassa. Jos tarpeeksi ajoissa päästään vaikkapa puheterapia aloittamaan, niin saadaan hyviä tuloksia aikaan.

Joo, huomasinkin tuolla kommenteistasi että sulle pitäis olla kaikki ratkaisut valmiiksi mutta et varmasti kestä yhtään auktoriteettiä että jos sulle sanottas että "tee näin" niin et varmasti tekis koska joku käski. Et kuitenkaan itse mieti mitä pitäs tehdä. Ongelmasi aiheutat itse ja teet auttamisestakin nähtävästi mahdotonta. Onneksi olkoon, sua ei voi auttaa, turhaan ravaat missään terapiassa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:09"]

Olen taipuvainen olemaan ap:n kanssa pitkälti samaa mieltä. Oma terapiakokemus on melko pieni. Kärsin nuorena ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä ja kävin vuoden verran terapiassa. Koin sen täysin turhaksi lätinäksi enkä saanut siitä mitään apua. Viisikymppinen terapeuttitäti kohteli minua kuin jotain aivovammaista tai täysin holhottavaa ja ylhäältäpäin opetti miten ratkaisen ongelmani. Ei ne vaan ratkenneet niin. 

Tunnen myös muutaman muun ihmisen joilla tiedän olevan erittäin pitkän terapiahistorian. Pahin tapaus on exäni. hän on käynyt kaikki mahdolliset terapiat alkaen pitkästä analyyttisestä psykoterapiasta erilaisiin hörhöterapioihinkin kuten joku jossa piti kokea uudelleen syntymäkokemus ja käsitellä sen traumat (primal scream). Kerran päätyi terapeutille jonka pääteema oli häpeästä pääseminen, ja ryhmäterapiassa sitten piti olla alasti muiden ryhmäläisten nähden että oppii kohtaamaan häpeän.

Yhtä sekaisin tämä exä aina oli kaikesta terapoinnista huolimatta. Itse asiassa minusta tuntui että se ainainen oman tunne-elämän ja lapsuuden ja reaktioiden vatvominen teki hänelle tosi huonoa. Minusta tuntui että hänen olisi parempi "ottaa pää ulos perseestä ja haistaa raikasta ilmaa", eli keskittyä välillä itsensä ulkopuolisiin asioihin eikä vain omaan itseen ja sen problematisointiin. Iso syy siihen että lopulta jätin miehen oli se, että miehen elämään ei mahtunut mitään muuta kuin tuo terapioiden kautta tapahtuva itsen ongelman ratkaisemisen projekti, ja lisäksi halveksi minua syvästi henkisesti alempana olentona koska elän huolettomana ja miettimättä jatkuvasti lapsuuttani tai ongelmiani.

[/quote]

Mulla terapia on auttanut (3 v psykoterapia, kelan tukemana), 18-25 vuotiaana vatvoin, joista ko. terapia apua en edes muista milloin sen kävin! Enkä jaksa kaivella papereita. Joka tapauksessa minulle tapahtui juuri tuo tummennettu kohta. Kuitenkin joidenkin lapsuusasiat (niistähän se terapia johtui) välillä häiritsevät, mutta siihen saattaa olla vähän muita syitä kuin etten olisi niitä käsitellyt halki poikki ja pinoon. Esim. nyt tuttuni puhuu hirveästi eräänlaisesta ihmisestä ja olen itse samanlaisen ihmisen kanssa joutunut koko lapsuuteni elämään. Hirveästi tekisi mieli kertoa että on kokemusta, mutta en kehtaa.. En edes tiedä miksi se puhuminen niin vaivaa.

Ja mikä merkitys on fysioterapialla lapselle, jolla on alentunut lihastonus. Hyvinkin suuri.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:11"]

Miksi usein kuvitellaan, että potilaassa on vika, jos terapiasta ei ole hyötyä? Luettelit pitkän listan vioista, mitkä kohdistuvat vain potilaaseen. Eikö terapeuteissa voi olla mitään vikaa? 

Vaikka potilas olisi kuinka ajattelukykyinen, tiedostava, motivoitunut ja halukas muuttamaan itseään, se ei auta, jos terapeutti (lähinnä ajattelen psykoterapeutteja), ei osaa työtään. Lisäksi voi olla niin, että jonkun potilaan vaikeudet ovat liian haastavia terapeutille.

Psykoterapeutti voi myös olla torjuva ja hänellä voi olla omia käsittelemättömiä ongelmia, mitkä vaikuttavat terapiatilanteessa. Se voi näkyä mm. siinä, että hän välttelee tiettyjä aiheita vaihtamalla puheenaihetta tai sitten ei sano mitään. Tällöin potilas puhelee yksin saamatta minkäänlaisia vastauksia tai näkökulmia, mikä käsittääkseni on terapeutin osa terapiaprosessissa. Pahimmillaan huono terapeutti syyllistyy vähättelyyn ja potilaan syyllistämiseen, ilkeilyyn tai on vain tyhmä. Ammattitaidottomuus korostuu erityisesti, jos potilaalla on seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ja traumoja, joita olisi tärkeä käsitellä. Jos psykoterapeutti ei ymmärrä, eikä osaa sanoa muuta kuin aijaa, ei kovin hyviä tuloksia paranemisessa voi odottaa. Lopulta voi käydä niin, että potilas ei enää puhu ko. aiheista, vaan vaikenee täysin. Jos on avautunut häpeällisistä kokemuksista ja toinen torjuu, ei halua enää asettaa itseään alttiiksi pettymyksille. 

Jos potilas huomaa, ettei terapia suju, terapeuttia voi tietysti vaihtaa. Tässä on kuitenkin pari haastetta. Ensinnäkin, aina ei pysty tunnistamaan milloin terapia on vääränlaista. Jos apua tarvitseva on huonossa jamassa muutenkin, sitä ei välttämättä tajua vuosienkaan kuluessa. Asian voi aina selittää traumaattisella lapsuudella yms., jos paha olo vain jatkuu. Toinen asia on se, että tietääkseni kela korvaa psykoterapian vain yhden kerran yhdelle ihmiselle. Jos kela-korvaus on käytetty, ei mahdollisuutta uuteen terapeuttiin ole, ellei itse maksa. Se taas ei onnistu tukien varassa elävälle, joten se siitä sitten.

Uskon, että jotkut hyötyvät psyko - ym. terapioista. Minusta olisi kuitenkin tärkeää alkaa puhumaan enemmän psykoterapian haitoista ja siitä mitä seurauksia terapian ja muun mielenterveyshoidon epäonnistumisella voi olla. Jos apua tarvitseva on yhteiskunnasta syrjäytynyt, eikä saa arjessakaan tukea keneltäkään, ei tulevaisuus välttämättä näytä kovin valoisalta. Siksi olisi hyvä, että keskusteltaisiin syvällisemmin ja laaja-alaisesti mielenterveysongelmista, niiden synnystä, hyvistä ja huonoista hoitokokemuksista yms. Olisi tärkeää muistaa, että elämänlaadulla on iso merkitys tyytyväisyyden ja paranemisen kannalta. Paraskaan lääkäri/terapeutti ei voi korvata hyviä ihmissuhteita ja muita hyvään elämään kuuluvia asioita. Kokonaisuus ratkaisee.

[/quote]

Totta kai terapeutissa voi olla vikaa. Mutta väite, että terapiasta ei olisi hyötyä noin yleisellä tasolla on väärä.Terapia nyt on tähän hetkeen tehokkain tapa mm. lievään masennukseen tai muihin mielenterveyden ongelmiin, ikävä kyllä yhä useammalla ei edes ole mahdollisuutta terapiaan, vaan tarjotaan vain lääkkeitä.

Jos oma terapeutti on potilaalle sopiva ja samaten terapiamuoto (ei kai kukaan ole niin jumalattoman tyhmä, että kuvittelee terapian olevan vain esim. psykoterapiaa?) niin silloin vastuu omasta mielenterveydestä alkaa olla jo yksilöllä. Psykoterapian lisäksihän on valittavana esim. ratkaisukeskeinen terapia, kognitiivinen tai psykodynaaminen terapia.

[/quote]Siis minä kävin kelan terapian psykodynaamisena terapiana 29.

Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa. Tietysti joillekin terapiasta voi olla hyötyä, mutta ei kaikille. Puheterapiaa ei kovin aikaisin kannata edes aloittaa, sillä suurin osa lapsista oppii puhumaan omia aikojaan. Toki ymmärrän r- ja s-opettelut ennen kouluikää, mutta jos vaikka 3-vuotias ei vielä puhu kaikkia äänteitä, aivan järjetöntä lähteä puheterapiaan "varmuuden vuoksi".

Itse en näe siinä mitään järkeä, että avataan haavoja terapiassa yhä uudestaan ja uudestaan - eipä mikään ihme, jos ei ikävät tapahtumat sitten unohdu ollenkaan kun niitä jatkuvasti vaan murehtii pään sisällä.

ON. Ei jauha itse paskaa, vaan miettii, mikä menne omassa elämässä pieleen ja yrittää muuttaa sitä. Terapiassa yritetään löytää ongelmakohtia, paraneminen lähtee itsestä.

Kyllä on ollut todella paljon apua lapselleni puheterapiasta, toimintaterapiasta ja fysioterapiasta.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:34"]

No joo, ehkä joillekin on mutta monille se on kyllä ihan turhaa paskanjauhantaa ja vatvomista joka ei mitenkään auta ahdistuksiin tai mihinkään.

[/quote]

En kuvittele vaan tiedän, että hyötyä on.