Lue keskustelun säännöt.
Miksi kasvatat pojastasi epäsosiaalisen ja huonotapaisen?
13.05.2015 |
Ylen uutisissa itketään, kuinka "koulu suosii tyttöjä". Tutkimusten mukaan pojat ja tytöt kasvatetaan eri tavoin siten, että tyttöjä kannustetaan omatoimisiksi ja kilteiksi, pojilta tällaista ei vaadita. Kun pojat sitten koulussa joutuvat pärjäämään omatoimisesti ja muiden lasten kanssa, tuleekin ongelmia.
Tästä syytetään vain koulua, itsessä ja omissa kasvatustavoissahan ei voi olla vikaa. Ja ovathan ne pojat niin erilaisia tyttöihin verrattuna, eihän heiltä voi vaatia esim. omatoimista pukeumista tai pöydän kattamista eskari-iässä!
On se kumma, kun omat poikani eivät ole kohdanneet muiden kuvailemia ongelmia. No, olenkin opettanut heidät omatoimisiksi ja ystävällisiksi siinä missä tyttäreni. Biologinen sukupuoli ei vaikuta käytöstapoihin, ne ovat 100% opittuja asioita.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:40"]
MInä olen kasvattanut omat poikani siihen, että tytöt ja naiset ei ole mitään ihmeellistä. Tasa-arvo on sitä, että ei tarvitse totella tyttöä, jos käsky ei miellytä. Tytölle voi sanoa, että ole hiljaa ja anna muiden puhua tai tytölle voi sanoa, että kanna itse painavat tavarat. Sukupuoli ei tuo mukanaan mitään erityisoikeuksia. Kohteliaisuus on samoja asioita kaikille, siksi tytölle ei tarvitse avata ovea siksi, että tämä on tyttö vaan siksi, että tällä on kädet täynnä kantamuksia. Tytölle ei tarvitse tarjota elokuvailtaa tai kyytiä kotiin vain siksi, että jonkun mielestä se on kohteliasta.
[/quote]
Anna kun arvaan: jos joku kritisoi tätä kommenttia, alkaa vouhotus gold diggereistä, femakoista ja kaksinaismoralismista. Eikö niin? :)
[/quote]
Ei vaan kritisointi sitä kohtaan, että poikia ei kasvateta tyttöjä varten tai päinvastoin. Turhan usein kohteliaisuus ja hyvä käytös on sitä, että miespuolihen henkilö tekee jotain. Myös koulu ohjaa tähän. Minä en, koska sukupuoli ei ole olennainen asia vaan teot. Pojillani ei ole tarvetta miettiä, riittääkö koulussa salaattia kaikille. He ovat riittävän omatoimisia ottamaan oman osansa ja jos ei kaikille riitä, niin se on voi voi.
[/quote]
En tajua miten salaatin hamstraus liittyy käsillä olevaan aiheeseen. Mutta kai se on vaan voi voi.
[/quote]
Hyvät tavat, kohteliausuus >< elämässä pärjääminen. Ei pidä jäädä muiden jalkoihin ottamalla muita huomioon ja samalla unohtamalla itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:37"]Jos tytöt ja pojat olisivat luonnostaan (biologisesti) kovin erilaisia, erot alkaisivat näkyä vasta murrosiässä hormonitoiminnan myötä.
Kuitenkin jo parivuotiaat ovat keskimäärin erilaisia, mikä kertoo erilaisesta kasvatuksesta: tytöille leperrellään ja poikavauvoja keinutellaan rajummin, tytöille ostetaan nukkeja ja harjoitetaan siten sosiaalisia taitoja ja empatiaa, poikien kanssa rakennellaan ja puhutaan hurjista jutuista. Nämä muovaavat tyttöjen ja poikien aivoja erilaisiksi, vaikka lähtökohdat ovat kutakuinkin samat.
[/quote]
Taidan olla kasvattamassa Tytöstämme poikaa :D
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:56"]Näin ovat korjaushoidon läpikäyneet itse kertoneet. En perusta väitettäni mihinkään muuhun kuin muutamaan lehtijuttuun. Niiden perusteella olen alkanut ajattelemaan, että lapsi on tietoinen sukupuolestaan hyvin varhain. Tai hämmentynyt siitä hyvin varhain, jos on syntynyt väärään ruumiiseen. Se on aivan eri asia kuin olla tyttö, joka pitää autoista tai poika, joka haluaa tanssia balettia. Ei, et ole mielestäni "kiltti kympin tyttö" jollainen minulla oli mielessäni. Etkä ole myöskään mies, vaikka et pitänyt nukeista. Kun puhumme monimuotoisista asioista, on aina pakko hiukan yleistää, jotta ylipäätään voisi jostain aiheesta puhua. Sinutkin kasvatettiin hyvin, mutta silti lintsailit. Miten se on mahdollista? Tässä on pointti, jota haluaisin korostaa. Kasvatustyö EI määrää aina sitä, miten lapsi käyttäytyy.
[/quote]
Sukulaistyttöni sanoi jo hyvin pienenä olevansa poika. No, nyt ikää 20v. ja sukupuolen korjausprosessi menossa.
Sanoisin että lapsen temperamentti vaikuttaa erittäin paljon. Minulla on kolme lasta, tyttö ja kaksi poikaa.
Heistä tyttö on aina ollut sosiaalisesti hieman rajoittunut eikä ole koskaan saanut ystäviä. Hän oli keskiarvostipendiaatti yläasteella, nyt on lukiossa, ja pärjää lähinnä matikassa ja fysiikassa joissa hänellä on rivi kymppejä. Ka 8,6 eli ihan hyvin muissakin aineissa menee toki. Ystävällinen nuori nainen, oppimishaluinenkin niin kauan kun on kyse luonnontieteistä. Kun vain osaisin vastata niihin kysymyksiin jotka saattavat käsitellä mitä vain kvanttifysiikan perusperiaatteista proteolyysiin.
Yläasteikäinen poika taas kapinoi rajusti ja tällaista vaihetta ei ollut esikoisen kanssa. Ei laita tikkua ristiin koulun eteen. Ei laittanut esikoinenkaan tuohon aikaan, mutta hän oli luokkansa ykkönen siitä huolimatta, tämä poika ei pärjää samalla tavalla.
Ekaluokkaline poika taas tekee läksyt hyvin tunnollisesti ja vain hyvää olen kuullut hänen koulunkäynnistään, kiltti poika.
Jos en olisi tässä tekstissä maininnut lasten sukupuolia uskoisin että useimmat veikkaisivat kuopuksen olevan tyttö. Kaikki olen kasvattanut samalla tavalla, mutta heistä tuli mitä tuli oman uniikin luonteensa vuoksi. Kaikki rakkaita. En ole nähnyt sukupuolen vaikuttavan.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:03"]
Kuulepa nyt ap. Ylen UUTISISSA ei itketä yhtään mitään.
Sen sijaan Ylen avustaja Sari Helin itkee asiaa omassa mielipidekirjoituksessaan.
http://yle.fi/uutiset/sari_helin_koulu_paattyy_monen_pojan_nielemiin_kyyneliin/7990073
Opettelepa ap erottamaan uutiset ja mielipidekirjoitukset, se on mediataitojen perusjuttuja.
Mitä tulee itse asiaan, niin kyse on kaksisuuntaisesta viestinnästä. Vikaa on varmasti siinä, millaisiksi pojat opetetaan ja kasvatetaan (koulullahan on osavastuunsa kasvatuksestakin, mikä usein unohtuu!).
Mutta vikaa on myös siinä, millaista käytöstä koulut edellyttävät oppilailta ja miten ei-toivottuun käytökseen reagoidaan. Opettajista on enemmistö naisia, ja voi hyvin olla, että he reagoivat tiedostamattaankin positiivisemmin tyttö-oppilaisiin kuin poikiin.
Ja ei-toivottua käytöstä voi kitkeä kahdella tavalla: kannustamalla hyvään ja rankaisemalla pahasta. Porkkanalla ja kepillä.
Nyt tuntuu varsinkin poikien kohdalla olevan se keppi korostetusti käytössä.
[/quote]
Ylen uutisista minä sen luin, kärjistäen toki jätin kirjoittamatta sen olevan vain mielipidekirjoitus :-) t. ap
[/quote]
No etkä lukenut. Luit sen Yle uutisten sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:32"]
Jotenkin on helpompaa paapoa poikia kuin tyttöjä. Myönnän tämän, vaikka koitan olla tasapuolinen ja vaadin poikaakin osalistumaan kotitöihin. Hän on nuorempi ja olen aina passannut häntä enemmän, muistuttanut ja hoputtanut. Laittanut leivät valmiiksi.
Muttei hän mikään villi poika ole koskaan ollut. Molemmat lapseni osaavat käyttäytyä. Osaavat sanoa kiitos ja istua kauniisti ravintolassa (jo pienestä saakka). Taitaa poikani olla vän ujo, ei varmasti osaa luontevasti kaikkialla käyttäytyä. Tytölle tämä on luontevampaa.
[/quote]
Mutta miksi se pojan paapominen on jotenkin "luontevampaa"? Kysyn tätä siksi, koska tiedän ihan tarpeeksi nyt aikuisia miehiä, joille äidit ovat tehneet valmiiksi vaikka ja mitä, eivätkä ole lopettaneet vielä aikuisiässäkään (esim. aikuisen pojan asunnon siivoaminen, ruoan kiikuttaminen jne).
[/quote]
En tiedä. Se kai tulee naiselle jostain syvältä. "minun pieni poikani" Luultavasti en ole pahimmasta päästä. Mies osaa ja tekee kotitöitä. Poika siivoaa, laittaa ruokaa ym. En mitenkään kannata poikien hemmottelua. Olen vaan tarkkaillut itseäni ja tunnistan oman tunteeni pienestä pojasta.
Herranjestas, jos hänen jälkiään kävisin kotoa muuttamisen jäkeen siivoamassa tai hänen asioihinsa puuttuisin. En varmasti. Osaan kyllä hillitä itseni ja arvioida omaa käytöstäni. Olen vaan kova analysoimaan omaa toimintaani. Mielummin omaani kuin toisten.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:42"]
Miksi niiltä pojilta ei eskarissa vaadita sitä pukemista? Tuo pöydän kattaminen on minusta kummallista, kun ruoa kuitenkin noudetaan muualta. Miksi siellä ei voisi olla lautasia pinossa?
[/quote]
Luin jostain projektista (Tasa-arvoinen varhaiskasvatus tms.), jossa videoitiin päiväkodin arkea. Lastenhoitajat ja opettajat eivät tietoisesti vaatineet tytöiltä enemmän, mutta jostain syystä niin tapahtui. Varmasti oma kasvatus yms. alitajunnan asiat olivat siinä merkittävässä roolissa.
Kun varhaiskasvattajille näytettiin video ja tulkintaa omasta käytöksestään, he huomasivat epätasa-arvoisen käytöksensä ja muuttivat toimintatapojaan. Eli jos asiaa ei ole koskaan miettinyt, on varmasti vaikea huomata kohtelevansa tyttöjä ja poikia eri tavoin. Jos omaa toimintaansa ei koskaan pohdi, jättää huomaamatta esim. sen, etteivät kaikki tytöt ole luonnostaan omatoimisia pärjääjiä tai kaikki pojat epäitsenäisiä avun tarvitsijoita.
[/quote]
Näin se on. Toivottavasti äiditkin oikeesti tarkastele omaa toimintaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:37"]
Jos tytöt ja pojat olisivat luonnostaan (biologisesti) kovin erilaisia, erot alkaisivat näkyä vasta murrosiässä hormonitoiminnan myötä.
Kuitenkin jo parivuotiaat ovat keskimäärin erilaisia, mikä kertoo erilaisesta kasvatuksesta: tytöille leperrellään ja poikavauvoja keinutellaan rajummin, tytöille ostetaan nukkeja ja harjoitetaan siten sosiaalisia taitoja ja empatiaa, poikien kanssa rakennellaan ja puhutaan hurjista jutuista. Nämä muovaavat tyttöjen ja poikien aivoja erilaisiksi, vaikka lähtökohdat ovat kutakuinkin samat.
[/quote]
En usko tähän. Kyllä luonnostaanikin kiinnostukset on erilaisia eri ihmisillä. Samoin tempperamentti, jotkut on vilkkaampia kuin toiset. Joku kiinnostuu autoista, joku ei millään. Ei se riipu siitä onko autoja kotona tuputettu vai ei. Esim meillä on paljon autoja ja lasten isä on niistä kiinnostunut. Olisi koska vaan päässyt mukaan remntoimaan ja rakentelemaan koneita. Muttei ole koskaan ollut kiinnostunut. Hän oli kiinnostunut lähinnä supersankareista. Ja lukemisesta ym.
Kyllä poikien ja tyttöjen erot näkyy jo pienestä saakka. Yksilöiden väliset erot kyllä näkyy vielä enemmän. Onhan rauhallisia poikia ja rasavilli tyttöjä. Kiinnostuksetkin vaihtelee.
[/quote]
Mutta johtuuko kiinnostus/kiinnostuksen puute jotain asiaa kohtaan sukupuolesta vai muista ominaisuuksista? Itse uskon vahvasti, että jälkimmäisestä.
Tytöt ja pojat ovat keskimäärin erilaisia, mutta yksilöiden väliset erot ovat suurempia. Lapset ovat kaikki yksilöjä, joten siksi ei pitäisi sokeasti olettaa, että "tuo tyttö varmasti pitää tuosta pinkistä prinsessamekosta, koska on tyttö". Ei siinä mitään, jos oletus osuisi oikeaan, mutta se ei ole 100% varmaa!
[/quote]
Olen täsmälleen samaa mieltä. Persoonien erot on suurempia kuin sukupuolen kinnostuksen kohteissa. Mutta meilläkään ei kukaan ihmetellyt, ettei tyttö ollut kinostunut moottoreista. Vaikka olisi päässyt heti moottoreita rakentamaan, jos olisi halunnut. Pojalle se tuntui todennäköisemmältä mallin vuoksi. Kummallekkaan ei ole tyrkytetty.
Mutta olen sitä mieltä, että on myös siäsyntyistä olla tyttö tai poika. Sen mukana tulee jotain tärkeä identiteettiin. uskon, että naiseus ja mieheys on meissä sisäänrannettu. Ilman malleja ja ympäistöäkin. Onneksi nykyisin näihin malleihin mahtuu paljon.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:32"]
Jotenkin on helpompaa paapoa poikia kuin tyttöjä. Myönnän tämän, vaikka koitan olla tasapuolinen ja vaadin poikaakin osalistumaan kotitöihin. Hän on nuorempi ja olen aina passannut häntä enemmän, muistuttanut ja hoputtanut. Laittanut leivät valmiiksi.
Muttei hän mikään villi poika ole koskaan ollut. Molemmat lapseni osaavat käyttäytyä. Osaavat sanoa kiitos ja istua kauniisti ravintolassa (jo pienestä saakka). Taitaa poikani olla vän ujo, ei varmasti osaa luontevasti kaikkialla käyttäytyä. Tytölle tämä on luontevampaa.
[/quote]
Tuleeko alapeukut siitä, että oen tietoinen pojan erilaisesta kohtelusta? Se on tietenkin väärin. Ja tiedostamisen avulla pyrin muuttaman käytöstäni.
Onko värin tiedostaa asia, jota tapahtuu kokoajan. Jopa tutkimusten mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:40"]
MInä olen kasvattanut omat poikani siihen, että tytöt ja naiset ei ole mitään ihmeellistä. Tasa-arvo on sitä, että ei tarvitse totella tyttöä, jos käsky ei miellytä. Tytölle voi sanoa, että ole hiljaa ja anna muiden puhua tai tytölle voi sanoa, että kanna itse painavat tavarat. Sukupuoli ei tuo mukanaan mitään erityisoikeuksia. Kohteliaisuus on samoja asioita kaikille, siksi tytölle ei tarvitse avata ovea siksi, että tämä on tyttö vaan siksi, että tällä on kädet täynnä kantamuksia. Tytölle ei tarvitse tarjota elokuvailtaa tai kyytiä kotiin vain siksi, että jonkun mielestä se on kohteliasta.
[/quote]
Miten nämä asiat tulee kasvatuksessa esille?
T. Teinien äiti
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:37"]
Jos tytöt ja pojat olisivat luonnostaan (biologisesti) kovin erilaisia, erot alkaisivat näkyä vasta murrosiässä hormonitoiminnan myötä.
Kuitenkin jo parivuotiaat ovat keskimäärin erilaisia, mikä kertoo erilaisesta kasvatuksesta: tytöille leperrellään ja poikavauvoja keinutellaan rajummin, tytöille ostetaan nukkeja ja harjoitetaan siten sosiaalisia taitoja ja empatiaa, poikien kanssa rakennellaan ja puhutaan hurjista jutuista. Nämä muovaavat tyttöjen ja poikien aivoja erilaisiksi, vaikka lähtökohdat ovat kutakuinkin samat.
[/quote]
En usko tähän. Esimerkiksi monet sukupuoltaan vaihtaneet ovat kokeneet elävänsä väärässä ruumiissa ja halunneet leikkiä nukeilla (siis pojan ruumiiseen syntyneet) jo kauan ennen murrosikää. On ihan selvää, että erot syntyvät muustakin kuin kasvatuksesta. Ei lasta voi niin paljon muovata, kuin moni kasvattaja luulee. En ymmärrä, miksi pidetään niin pahana sitä, että tytöt ja pojat keskimäärin suuntautuvat eri tavoin keskenään ja miksi sitä pidetään pelkkänä stereotyyppisenä ja keinotekoisena jakona. Jos koulussa pojat eivät menesty sen vuoksi, että heitä kasvattavat pääasiassa kiltit kympin tytöt jotka hakeutuvat mielellään opettajakoulutukseen, asiaa sietää tutkia.
[/quote]
Näin se on. On jo pienillä apsilla kokemus sukuuolesta. Jopa näillä värään sukupuoleen kasvatetuilla. Se on syvästi biologinen asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:40"]
MInä olen kasvattanut omat poikani siihen, että tytöt ja naiset ei ole mitään ihmeellistä. Tasa-arvo on sitä, että ei tarvitse totella tyttöä, jos käsky ei miellytä. Tytölle voi sanoa, että ole hiljaa ja anna muiden puhua tai tytölle voi sanoa, että kanna itse painavat tavarat. Sukupuoli ei tuo mukanaan mitään erityisoikeuksia. Kohteliaisuus on samoja asioita kaikille, siksi tytölle ei tarvitse avata ovea siksi, että tämä on tyttö vaan siksi, että tällä on kädet täynnä kantamuksia. Tytölle ei tarvitse tarjota elokuvailtaa tai kyytiä kotiin vain siksi, että jonkun mielestä se on kohteliasta.
[/quote]
Anna kun arvaan: jos joku kritisoi tätä kommenttia, alkaa vouhotus gold diggereistä, femakoista ja kaksinaismoralismista. Eikö niin? :)
[/quote]
Voi kun sinun viestisi ja jatkoviestisi ei saa nyt huomiota.
Surku. Olet silti ihan ok
Vihdoin jotain järkipuhetta. Ja tekoja. Hyvä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:40"]
MInä olen kasvattanut omat poikani siihen, että tytöt ja naiset ei ole mitään ihmeellistä. Tasa-arvo on sitä, että ei tarvitse totella tyttöä, jos käsky ei miellytä. Tytölle voi sanoa, että ole hiljaa ja anna muiden puhua tai tytölle voi sanoa, että kanna itse painavat tavarat. Sukupuoli ei tuo mukanaan mitään erityisoikeuksia. Kohteliaisuus on samoja asioita kaikille, siksi tytölle ei tarvitse avata ovea siksi, että tämä on tyttö vaan siksi, että tällä on kädet täynnä kantamuksia. Tytölle ei tarvitse tarjota elokuvailtaa tai kyytiä kotiin vain siksi, että jonkun mielestä se on kohteliasta.
[/quote]
Anna kun arvaan: jos joku kritisoi tätä kommenttia, alkaa vouhotus gold diggereistä, femakoista ja kaksinaismoralismista. Eikö niin? :)
[/quote]
Ei vaan kritisointi sitä kohtaan, että poikia ei kasvateta tyttöjä varten tai päinvastoin. Turhan usein kohteliaisuus ja hyvä käytös on sitä, että miespuolihen henkilö tekee jotain. Myös koulu ohjaa tähän. Minä en, koska sukupuoli ei ole olennainen asia vaan teot. Pojillani ei ole tarvetta miettiä, riittääkö koulussa salaattia kaikille. He ovat riittävän omatoimisia ottamaan oman osansa ja jos ei kaikille riitä, niin se on voi voi.
[/quote]
Aivan. Poikia ei kasvateta tyttöjä varten. Ihmisten ei pidä ottaa toisiaan huomioon.? Oma napa ensin.
Huonointa mahdollista kasvatusta
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:03"]
Kuulepa nyt ap. Ylen UUTISISSA ei itketä yhtään mitään.
Sen sijaan Ylen avustaja Sari Helin itkee asiaa omassa mielipidekirjoituksessaan.
http://yle.fi/uutiset/sari_helin_koulu_paattyy_monen_pojan_nielemiin_kyyneliin/7990073
Opettelepa ap erottamaan uutiset ja mielipidekirjoitukset, se on mediataitojen perusjuttuja.
Mitä tulee itse asiaan, niin kyse on kaksisuuntaisesta viestinnästä. Vikaa on varmasti siinä, millaisiksi pojat opetetaan ja kasvatetaan (koulullahan on osavastuunsa kasvatuksestakin, mikä usein unohtuu!).
Mutta vikaa on myös siinä, millaista käytöstä koulut edellyttävät oppilailta ja miten ei-toivottuun käytökseen reagoidaan. Opettajista on enemmistö naisia, ja voi hyvin olla, että he reagoivat tiedostamattaankin positiivisemmin tyttö-oppilaisiin kuin poikiin.
Ja ei-toivottua käytöstä voi kitkeä kahdella tavalla: kannustamalla hyvään ja rankaisemalla pahasta. Porkkanalla ja kepillä.
Nyt tuntuu varsinkin poikien kohdalla olevan se keppi korostetusti käytössä.
[/quote]
Muutama peruskoulun naisopettaja sanoi aikoinaan, että keppi on herkemmin tyttöjen kohdalla käytössä. Ja pojilta sallitaan enemmän. Kuulemma olisi tuntunut pöyristyttävältä, jos joku tytöistä olisi alkanut yhtäkkiä käyttäytyä samalla tavalla kuin keskiverto poika, mutta sentään tiedosti ajattelutapansa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"]
Sanoisin että lapsen temperamentti vaikuttaa erittäin paljon. Minulla on kolme lasta, tyttö ja kaksi poikaa.
Heistä tyttö on aina ollut sosiaalisesti hieman rajoittunut eikä ole koskaan saanut ystäviä. Hän oli keskiarvostipendiaatti yläasteella, nyt on lukiossa, ja pärjää lähinnä matikassa ja fysiikassa joissa hänellä on rivi kymppejä. Ka 8,6 eli ihan hyvin muissakin aineissa menee toki. Ystävällinen nuori nainen, oppimishaluinenkin niin kauan kun on kyse luonnontieteistä. Kun vain osaisin vastata niihin kysymyksiin jotka saattavat käsitellä mitä vain kvanttifysiikan perusperiaatteista proteolyysiin.
Yläasteikäinen poika taas kapinoi rajusti ja tällaista vaihetta ei ollut esikoisen kanssa. Ei laita tikkua ristiin koulun eteen. Ei laittanut esikoinenkaan tuohon aikaan, mutta hän oli luokkansa ykkönen siitä huolimatta, tämä poika ei pärjää samalla tavalla.
Ekaluokkaline poika taas tekee läksyt hyvin tunnollisesti ja vain hyvää olen kuullut hänen koulunkäynnistään, kiltti poika.
Jos en olisi tässä tekstissä maininnut lasten sukupuolia uskoisin että useimmat veikkaisivat kuopuksen olevan tyttö. Kaikki olen kasvattanut samalla tavalla, mutta heistä tuli mitä tuli oman uniikin luonteensa vuoksi. Kaikki rakkaita. En ole nähnyt sukupuolen vaikuttavan.
[/quote]
Yksi lisämyytti. Kaikki lapseni olen kasvattanut samalla tavalla.
Se ei pidä koskaan paikkaansa, vaikka ikäero olisi pieni ja vaikka vanhemmat niin hartaasti uskovat.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:37"]
Jos tytöt ja pojat olisivat luonnostaan (biologisesti) kovin erilaisia, erot alkaisivat näkyä vasta murrosiässä hormonitoiminnan myötä.
Kuitenkin jo parivuotiaat ovat keskimäärin erilaisia, mikä kertoo erilaisesta kasvatuksesta: tytöille leperrellään ja poikavauvoja keinutellaan rajummin, tytöille ostetaan nukkeja ja harjoitetaan siten sosiaalisia taitoja ja empatiaa, poikien kanssa rakennellaan ja puhutaan hurjista jutuista. Nämä muovaavat tyttöjen ja poikien aivoja erilaisiksi, vaikka lähtökohdat ovat kutakuinkin samat.
[/quote]
En usko tähän. Esimerkiksi monet sukupuoltaan vaihtaneet ovat kokeneet elävänsä väärässä ruumiissa ja halunneet leikkiä nukeilla (siis pojan ruumiiseen syntyneet) jo kauan ennen murrosikää. On ihan selvää, että erot syntyvät muustakin kuin kasvatuksesta. Ei lasta voi niin paljon muovata, kuin moni kasvattaja luulee. En ymmärrä, miksi pidetään niin pahana sitä, että tytöt ja pojat keskimäärin suuntautuvat eri tavoin keskenään ja miksi sitä pidetään pelkkänä stereotyyppisenä ja keinotekoisena jakona. Jos koulussa pojat eivät menesty sen vuoksi, että heitä kasvattavat pääasiassa kiltit kympin tytöt jotka hakeutuvat mielellään opettajakoulutukseen, asiaa sietää tutkia.
[/quote]
Näin se on. On jo pienillä apsilla kokemus sukuuolesta. Jopa näillä värään sukupuoleen kasvatetuilla. Se on syvästi biologinen asia
[/quote]
Niin on ja se ei tarkoita sitä, että naiseksi itsensä kokeva olisi kuitenkaan naisiin liitettävien stereotypioiden mukainen. Minä olen aina kokenut olevani nainen, muutamia kyseenalaistavia hetkiä lukuunottamatta, mutta en ole kokenut olevani naisellinen. Lapsena toivoin olevani poika ja kun päiväuneksin, niin olin haaveissani poika. Se johtui siitä, että ihannoin enemmän sitä mallia, joka miehille ja pojille annettiin, vaikka yhtä hyvin nainenkin voisi olla sellainen. Sellaisia tietyllä tavalla ns. maskuliinisia naisia ei vain ole paljon missään elokuvissa, sarjoissa, kirjoissa... jne. edes vielä nykyisin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:32"]
Jotenkin on helpompaa paapoa poikia kuin tyttöjä. Myönnän tämän, vaikka koitan olla tasapuolinen ja vaadin poikaakin osalistumaan kotitöihin. Hän on nuorempi ja olen aina passannut häntä enemmän, muistuttanut ja hoputtanut. Laittanut leivät valmiiksi.
Muttei hän mikään villi poika ole koskaan ollut. Molemmat lapseni osaavat käyttäytyä. Osaavat sanoa kiitos ja istua kauniisti ravintolassa (jo pienestä saakka). Taitaa poikani olla vän ujo, ei varmasti osaa luontevasti kaikkialla käyttäytyä. Tytölle tämä on luontevampaa.
[/quote]
Tuleeko alapeukut siitä, että oen tietoinen pojan erilaisesta kohtelusta? Se on tietenkin väärin. Ja tiedostamisen avulla pyrin muuttaman käytöstäni.
Onko värin tiedostaa asia, jota tapahtuu kokoajan. Jopa tutkimusten mukaan
[/quote]
Ei, vaan alapeukut tulee siitä että teet niin. Hienoa että tiedostat ja itse vetoat tutkimuksiin ja siihen ettet ole pahin kaikista, mutta silti on äitejä jotka eivät tee niin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"]
Sanoisin että lapsen temperamentti vaikuttaa erittäin paljon. Minulla on kolme lasta, tyttö ja kaksi poikaa.
Heistä tyttö on aina ollut sosiaalisesti hieman rajoittunut eikä ole koskaan saanut ystäviä. Hän oli keskiarvostipendiaatti yläasteella, nyt on lukiossa, ja pärjää lähinnä matikassa ja fysiikassa joissa hänellä on rivi kymppejä. Ka 8,6 eli ihan hyvin muissakin aineissa menee toki. Ystävällinen nuori nainen, oppimishaluinenkin niin kauan kun on kyse luonnontieteistä. Kun vain osaisin vastata niihin kysymyksiin jotka saattavat käsitellä mitä vain kvanttifysiikan perusperiaatteista proteolyysiin.
Yläasteikäinen poika taas kapinoi rajusti ja tällaista vaihetta ei ollut esikoisen kanssa. Ei laita tikkua ristiin koulun eteen. Ei laittanut esikoinenkaan tuohon aikaan, mutta hän oli luokkansa ykkönen siitä huolimatta, tämä poika ei pärjää samalla tavalla.
Ekaluokkaline poika taas tekee läksyt hyvin tunnollisesti ja vain hyvää olen kuullut hänen koulunkäynnistään, kiltti poika.
Jos en olisi tässä tekstissä maininnut lasten sukupuolia uskoisin että useimmat veikkaisivat kuopuksen olevan tyttö. Kaikki olen kasvattanut samalla tavalla, mutta heistä tuli mitä tuli oman uniikin luonteensa vuoksi. Kaikki rakkaita. En ole nähnyt sukupuolen vaikuttavan.
[/quote]
Yksi lisämyytti. Kaikki lapseni olen kasvattanut samalla tavalla.
Se ei pidä koskaan paikkaansa, vaikka ikäero olisi pieni ja vaikka vanhemmat niin hartaasti uskovat.
[/quote]
Ehkä se ei täysin pidä paikkaansa, siinä olet toki oikeassa. Tarkoitin lähinnä että olen pyrkinyt tähän.
Voisiko joku kuitenkin kertoa mikä kasvatuksessa erityisesti olisi ehkä aiheuttanut sen että lapseni ovat kovin erilaisia keskenään? (En näe tätä negatiivisena asiana, mutta olen huomannut että saman perheen lapsiksi he ovat melko erilaisia) olen nimittäin aidosti kiinnostunut siitä miten kasvatus vaikuttaa lapseen muutenkin kuin vain omia lapsiani ajatellen.
-Tuon aikaisemman viestin kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:16"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:40"]
MInä olen kasvattanut omat poikani siihen, että tytöt ja naiset ei ole mitään ihmeellistä. Tasa-arvo on sitä, että ei tarvitse totella tyttöä, jos käsky ei miellytä. Tytölle voi sanoa, että ole hiljaa ja anna muiden puhua tai tytölle voi sanoa, että kanna itse painavat tavarat. Sukupuoli ei tuo mukanaan mitään erityisoikeuksia. Kohteliaisuus on samoja asioita kaikille, siksi tytölle ei tarvitse avata ovea siksi, että tämä on tyttö vaan siksi, että tällä on kädet täynnä kantamuksia. Tytölle ei tarvitse tarjota elokuvailtaa tai kyytiä kotiin vain siksi, että jonkun mielestä se on kohteliasta.
[/quote]
Anna kun arvaan: jos joku kritisoi tätä kommenttia, alkaa vouhotus gold diggereistä, femakoista ja kaksinaismoralismista. Eikö niin? :)
[/quote]
Ei vaan kritisointi sitä kohtaan, että poikia ei kasvateta tyttöjä varten tai päinvastoin. Turhan usein kohteliaisuus ja hyvä käytös on sitä, että miespuolihen henkilö tekee jotain. Myös koulu ohjaa tähän. Minä en, koska sukupuoli ei ole olennainen asia vaan teot. Pojillani ei ole tarvetta miettiä, riittääkö koulussa salaattia kaikille. He ovat riittävän omatoimisia ottamaan oman osansa ja jos ei kaikille riitä, niin se on voi voi.
[/quote]
Oletko ylpeä kun olet kasvattanut pojistasi itsekkäitä ihmsiä, jotka eivät osaa ajatella muita? Saitpahan näpäytettyä feministejä vai mitä?