Lue keskustelun säännöt.
Maailman ihanin mies... mutta haluaa lapsen :(
13.05.2015 |
Minulla on ex-avioliitosta kolme isompaa lasta, miehellä ei yhtään. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni erittäin rakastunut ja kaikki toimii suhteessamme, vaikka ikäeroa meillä on 10 vuotta (minä 36, mies 26). Ollaan menossa naimisiinkin kesällä. Mutta ...suoraan sanoen en jaksaisi aloittaa enää alusta pikkulapsiaikaa, kun nuorinkin on jo 12-vuotias. Haluaisin mieluummin nauttia kahdenkeskeisestä ajasta, vapaammasta liikkumavarasta jne. Eikä minulla ole enää monta vuotta hedelmällistä aikaakaan. Mies taas haluaisi lapsen. Tiedän, että olen itsekäs jos en suo sitä hänelle ja hän vasrmasti lähtee jossain vaiheessa etsimään äitiä lapsilleen. Kumman nyt uhraan: ihanan miehen vai vapaamman elämän? Tuskin tuollaista kumppania enää löytäisin toista. Ahdistaa.
Olen sanonut miehelle välillä tästä epävarmuudesta, hän on luottavainen että minä kyllä totun ajatukseen lapsesta. Mutta kun. En välttämättä totu. Ajatus suorastaan inhottaa.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:26"]vaikeaa vaikeaa..kun en ole valmiiksi päättänyt omaakaan kantaani - jos minä tuon ihmisen menettäisin muuten niin ehkä saattaisin taipuakin tekemään vielä sen yhden? Ja ihan varmasti rakastaisin sitä, vaikka ei nyt niin 100% toivottu olisikaan.
[/quote]
Odottele nyt muutama vuosi, ei se mies välttämättä silloin enää niin ihana ole... Pahimmassa tapauksessa olet neljän lapsen yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:26"]
vaikeaa vaikeaa..kun en ole valmiiksi päättänyt omaakaan kantaani - jos minä tuon ihmisen menettäisin muuten niin ehkä saattaisin taipuakin tekemään vielä sen yhden? Ja ihan varmasti rakastaisin sitä, vaikka ei nyt niin 100% toivottu olisikaan.
[/quote]
Muista ajatella asia myös siltä kantilta, että saatat miehen menettää vaikka lapsen tekisitkin. Lapsia pitäisi aina tehdä niin monta, kuin on valmis 100% yksin kasvattamaan. Mies saattaa koska tahansa joko kyllästyä tai vaikka kuolla ja sen jälkeen on myöhäistä miettiä miksi pitikään tehdä vielä yksi.
Älä tee lasta äläkä mene naimisiin ennen kuin olette puhuneet lapsiasian täysin selväksi, niin että mieskin ymmärtää millaisen valinnan on tekemässä.
Unohda koko mies. Joka tapauksessa teidän ikäero on liian suuri, liian erilaiset elämäntilanteet. Mikä mies 26-vuotias sitä paitsi on, ihan poikanen vielä.
Olen ollut samassa tilanteessa.
Tulin siihen tulokseen, että lasta en ala tekemään toisen ihmisen ja parisuhteen kasassapitämisen vuoksi. Ajatus alkoi tuntua lähes vankilalta. Lapsen saaminen on vaakakupissa niin paljon suurempi ja painavampi kuin parisuhde.
Ei kaduta yhtään. Nykyään minulla on ihana, tasavertainen kumppani jonka kanssa nautitaan yhteisestä ajasta. Valvotaan viinilasin äärellä tai käydään vaikka leffassa jos siltä tuntuu.
Taas näitä tarinoita joissa kakarat väännetty jo parikymppisenä ja 30+ollaan jo menossa uuden kanssa naimisiin ja pykätään uusioperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:08"]
Voisitteko vaan ajatella silleen, että tulee jos on tullakseen? Sinulla on kuitenkin lapsia ja rakastat miestä ilmeisesti, et toki halua häneltä riistää isyyden mahdollisuutta. Ja rakastaisit lastasi ihan kuten nykyisiäkin? Olet kuitenkin jo 36, voi olla ettei sitä lasta niin helpolla tulekaan.
[/quote]
Itse tulin kyllä 36-vuotiaana raskaaksi vielä kertalaakista, joten luottaminen "alhaiseen hedelmällisyyteen" johtaa ap:n tapauksessa helposti vauvan syntymään vuoden sisällä, jos ongelmia raskautumisessa ei aiemmin ole ollut.
Jaa-a, en tiedä mitä näkee ja miksi on niin rakastunut, tosin meni hänellä toki aikansa sopeutua siihen että mulla on lapsia. Suomalainen mies on.