Mitä tapahtui kun päätin ettei itsetuntoni ole enää miehestä kiinni

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:46"]

Olen pitkään käynyt terapeutin avulla kokoamassa persoonani sirpaleita. Kaikenlaista on tapahtunut elämän varrella. Nyt alan todella voida hyvin ja tunnen seesteisyyttä ihan vain ollessani olemassa.

Mies juuri kysyi kuinka ihmeen kauan terapia jatkuu. Ihmettelin hänelle takaisin, että miten niin? Onko siellä käyminen tuonut jotakin ylimääräistä vaivaa HÄNEN elämäänsä tai vaivannut kotielämää, minähän siellä oman sieluni kanssa teen töitä.

Hän sanoi, että pelkää minun kohta huomaavan miten itsevarma ja itseriittoinen olen, miten en yhtäkkiä tarvitsisikaan edes häntä elämääni.

Näinkö se menee? Että mies on tyytyväinen ja varma asemastaan vain silloin, kun olen hänestä riippuvainen??! Onko teillä tällaisesta kokemuksia?

[/quote]

Eikös tuo ole aika söpöä? Olet selvästi miehelle tärkeä, ja hän on huomannut muutoksen sinussa ja se on herättänyt pelon että muutat myös suhtautumista häneen. Kyllä rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu tietty tarvitsevuus, molemmin puolin. Ei se tarkoita epätervettä riippuvuutta.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:43"]

Mä en keksi miten voi itse olla onnellinen ja elää iloista elämää, jos toinen kärsii seksin puutteesta. Muuta hän ei kuulemma kaipaisi. Mutta minä en haluaisi mitään sääliseksiä alkaa antamaankaan, joskus toki sitäkin, mutta minusta se ei tunnu hyvältä.

[/quote]

Miksi ei? Jos rakastat miestäsi niin kai haluat hänelle hyvää? Ei kai sitä seksiä tarvi ajatella säälinä, etkö voisi ajatella niin että haluat rakkaasi voivan hyvin ja siksi harrastat hänen kanssaan seksiä vaikkei itseäsi niin kamalasti innostaisikaan.

Itse olen toiminut periaatteella että kieltäydyn vain jos oikeasti tuntuisi pahalta. Mielestäni pienellä vaivalla saan mieheni tyytyväiseksi ja se heijastuu myönteisesti koko kotielämään.

Ei kai sekään ole oikein että mennään vain toisen (sen vähemmän haluavan) ehdoilla. Toinen saa aina kun haluaa ja toinen joutuu olemaan jatkuvassa puutteessa. Reilua?

11, minusta tuo tuntui lähinnä ahdistavalta. Ihan kuin hän haluaisi minun olevan "sairaampi", että pysyisin varmasti kotona.

Olisin ilahtunut pikemminkin kommentista, jossa olisi sanonut huomanneensakin muutoksen minussa: olen eloisampi, pirteämpi kiinnostuneempi. Miten se tuo meille pariskuntanakin ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, kun innostun enemmän kaikesta.

No, vähintäänkin tuo on puhumisen arvoinen asia. Täytyy tehdä hänelle selväksi, etten ole menossa yhtään minnekään. 9

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:00"]Ja siitä, haluaako mies seksiä vai ei?

En itse enää halua miestä. Näen nyt uusin silmin senkin, että mies on lihonut 30kg naimisiinmenon jälkeen, itse en kiloakaan. Eli ei kyllä haluta ennen kuin se tajuaa laihduttaa.
[/quote]

Miksi et eroa, jos suhteessanne ei ole seksiä? Kai sentään haet seksiä muualta?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:30"]Miten te voitte sanoa, että kaikki on hyvin JA että pahoitatte toistenne mielen?
[/quote]

Kaikki on hyvin minun osaltani, mutta mieheni pahoittaa mielensä normaaleista asioista, kuten siitä että näen miespuolisia ystäviäni joskus tai ylipäätään puhun niistä jotain positiivista. En tarkoituksella halua toisen mieltä pahoittaa, mutta en ala hylkäämään toisia ihmisiä elämästäni toisen mieltymysten takia.

Itsetuntoni ei ole miehestä kiinni, mutta kyllä mä vaan olen parempi ihminen kun en ole lihonut.

Nyt ihan oikeasti hanki elämä. Olet päässyt alkuun, mutta tuo asenne ei kanna.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:30"]Miten te voitte sanoa, että kaikki on hyvin JA että pahoitatte toistenne mielen? [/quote] Kaikki on hyvin minun osaltani, mutta mieheni pahoittaa mielensä normaaleista asioista, kuten siitä että näen miespuolisia ystäviäni joskus tai ylipäätään puhun niistä jotain positiivista. En tarkoituksella halua toisen mieltä pahoittaa, mutta en ala hylkäämään toisia ihmisiä elämästäni toisen mieltymysten takia.

[/quote]

Sinun miehesi olisi varmasti hyvä selittämään asian sellaisille miehille, joiden mielestä on ok kommentoida ohi kulkevien ja tv:ssä esiintyvien naisten haluttavuutta. Menis tekosyyt näiltä Miehet on Marsista -tyypeiltä.

Minulle kävi samoin. Kun aloin ajattelemaan, että minun ei tarvitse kelvata kenellekään, niin oikeastaan haluaisin vain lopettaa parisuhteeni. Kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta mietin että ihan hyvin voisin elää yksinkin ilman toisen mielen pahoittamista satunnaisista asioista.

Painin samojen asioiden kanssa, erotakko vai ei. Mies ei kiinnosta minua enää yhtään, vaikka kaikki on ihan hyvin. Tuntuu että minä vain saan hänen elämästään onnetonta ja hänenkin olisi parempi ilman minua. Ei tarvisi kuin miettiä itseään eikä tuntea koko ajan ahdistusta ja painostusta esim. liian vähäisestä seksistä jne.

Mä erosin, ja nyt tuntuu aika kivalta. Välit ex-mieheenkin ovat paremmat kuin vuosikausiin. Ollaan harrastettu seksiäkin, ja nyt kun se on tavallaan vapaaehtoista eikä siihen liity mitään valtapelejä, se on ihan kivaakin! En ois uskonu!

Miten te voitte sanoa, että kaikki on hyvin JA että pahoitatte toistenne mielen?

mun itsetunto ei ole kiinni oman mieheni eikä kenekään miellyttämisestÄ, mutta juuri siksi me emme pahoita toistemme mieliä, ilahdutamme vain toisiamme. Emme halua pahoittaa toistemme mieltä emmekä varmaan edes pystyisi siihen.

Sillaihan sen pitäisikin olla, seksiä ilman valtapeliä. Meillä niin, että mies haluais seksiä pari kertaa viikossa, mulle riittää kerta kuussa noin tai ihan silloin kun mieli tekee. Mies on ärtyinen ja ahdistaa minut henkisesti tällä asialla, vaikka ei se suoraan vongu tai juuri moitikaan. Olen ahdistunut ja haluan pois. Haluan elää niin, ettei tarvitse miettiä olenko mieliksi vai en. Ja riitänkö vai en. En keksi tähän enää muuta ratkaisua kuin erota ja päästää mies etsimään arvoistansta elämää.

No mä en nyt mieti eroa, kun tajusin että tämä muutos minussa on sen edellytys, että suhde voisi muuttua paremmaksi. Toki jos niin ei käy, niin... ap

Mä en keksi miten voi itse olla onnellinen ja elää iloista elämää, jos toinen kärsii seksin puutteesta. Muuta hän ei kuulemma kaipaisi. Mutta minä en haluaisi mitään sääliseksiä alkaa antamaankaan, joskus toki sitäkin, mutta minusta se ei tunnu hyvältä.

Olen pitkään käynyt terapeutin avulla kokoamassa persoonani sirpaleita. Kaikenlaista on tapahtunut elämän varrella. Nyt alan todella voida hyvin ja tunnen seesteisyyttä ihan vain ollessani olemassa.

Mies juuri kysyi kuinka ihmeen kauan terapia jatkuu. Ihmettelin hänelle takaisin, että miten niin? Onko siellä käyminen tuonut jotakin ylimääräistä vaivaa HÄNEN elämäänsä tai vaivannut kotielämää, minähän siellä oman sieluni kanssa teen töitä.

Hän sanoi, että pelkää minun kohta huomaavan miten itsevarma ja itseriittoinen olen, miten en yhtäkkiä tarvitsisikaan edes häntä elämääni.

Näinkö se menee? Että mies on tyytyväinen ja varma asemastaan vain silloin, kun olen hänestä riippuvainen??! Onko teillä tällaisesta kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:46"]

Näinkö se menee? Että mies on tyytyväinen ja varma asemastaan vain silloin, kun olen hänestä riippuvainen??! Onko teillä tällaisesta kokemuksia?
[/quote]
Tuollaista olen aavistellut. Meillä on kolme lasta, joten kymmenen vuotta on mulla mennyt enemmän tai vähemmän kotona kökkien. Nyt kun lapset alkaa olla isompia, niin olen alkanut enemmän tekemään omia juttuja. Ja oon sitten ollutkin huomaavinani, että mies on vähän kärttyinen, kunen olekaan joku päivä kotona aina valmiina palvelemaan häntä. Suoraan mies ei kehtaa sanoa, ettei tykkää, kun käyn jossain. Mutta ärtyneisyyttä on havaittavissa.