Lue keskustelun säännöt.
Miksi riistät päiväkoti-ikäiseltä kaverit?
12.05.2015 |
Hirveän monet ottavat jopa 4-5-vuotiaat lapsensa pois päiväkodista, kun pikkusisarus syntyy. Näin siitä huolimatta, vaikka tuon ikäinen tarvitsee ikäistään seuraa sosiaalisia taitoja oppiakseen. Lapselta riistetään oikeus kavereihinsa vain siksi, ettei naapuri ala juoruilla jos lapsi saisikin jatkaa päiväkodissa!
Päivähoito ja varhaiskasvatus ovat kaksi eri asiaa. Päivähoito mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin ja siihen ei ole kaikilla perheillä tarvetta. Varhaiskasvatukseen, eli kasvua, oppimista ja kehitystä tukevaan suunnitelmalliseen toimintaan, on kaikilla lapsilla oikeus! Molempia järjestetään päiväkodissa.
Miksi siis haluat, että lapsesi jää paitsi oppimisen ilosta kavereiden kanssa leikkien?? Itsekö muka järjestät lapsellesi vastaavaa toimintaa hoitaessasi vauvaa?
Kommentit (158)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:24"]Tästä ketjusta näkee hyvin, ettei vanhemmilla ole mitään käsitystä siitä, mitä varhaiskasvatus ja etenkin opetus päiväkodissa on. Lapsia ei istuteta samalla tavalla kuin joskus 20 vuotta sitten ala-asteella tehtiin, vaan lapset oppivat leikin ja yhdessä toimimisen kautta.
Esimerkiksi matematiikan varhaisia taitoja opetetaan lapsille siten, etteivät lapset tai aina aikuisetkaan ajattele sen olevan matematiikan opetusta. Vaikka sitähän se on, lasten ikätasoon sopivalla tavalla toteutettua vain!
[/quote]
Voi elämä, matematiikkaa oppii kyllä koulussakin. Mikä siinä on niin kamalaa jos äiti ei halua laittaa lastaan 20 vilpertin ryhmään hälinään ja syömään 20 sentin ruoka-annosta. Hakemaan täit, kihomadot ja syyhypunkit. Kun mahdollisuus on olla kotona, syödä hyvää ruokaa, leikkiä puistossa naapuron lasten kanssa ja käydä askartelemasaa kerhoissa ja avoimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:24"]
Tästä ketjusta näkee hyvin, ettei vanhemmilla ole mitään käsitystä siitä, mitä varhaiskasvatus ja etenkin opetus päiväkodissa on. Lapsia ei istuteta samalla tavalla kuin joskus 20 vuotta sitten ala-asteella tehtiin, vaan lapset oppivat leikin ja yhdessä toimimisen kautta.
Esimerkiksi matematiikan varhaisia taitoja opetetaan lapsille siten, etteivät lapset tai aina aikuisetkaan ajattele sen olevan matematiikan opetusta. Vaikka sitähän se on, lasten ikätasoon sopivalla tavalla toteutettua vain!
[/quote]
Ikään kuin tämä olis joku uusi mullistava keksintö :D Lapset ovat oppineet leikkien vaikka mitä iät kaiket kenenkään ajattelematta, että hei tämä on VARHAISKASVATUSTA.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:20"]
No kuule asutaan täällä kaupungin vuokrakasarmissa ja kakruja riittää mihin kellonaikaan tahansa. Äidit saa kahvitella kun vauvat nukkuu ja 5veet leikkivät keskenään. Äsken tuli kutsu et Marjo paistaa lettuja klo 14 grillillä kun koululaiset pääsee, eli sinne siis. Ei tässä mitään päiväkoteja tarvita, säästetään ne niille jotka sitä tarvii.
[/quote]
Elämää!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:24"]
Tästä ketjusta näkee hyvin, ettei vanhemmilla ole mitään käsitystä siitä, mitä varhaiskasvatus ja etenkin opetus päiväkodissa on. Lapsia ei istuteta samalla tavalla kuin joskus 20 vuotta sitten ala-asteella tehtiin, vaan lapset oppivat leikin ja yhdessä toimimisen kautta.
Esimerkiksi matematiikan varhaisia taitoja opetetaan lapsille siten, etteivät lapset tai aina aikuisetkaan ajattele sen olevan matematiikan opetusta. Vaikka sitähän se on, lasten ikätasoon sopivalla tavalla toteutettua vain!
[/quote]
Ikään kuin tämä olis joku uusi mullistava keksintö :D Lapset ovat oppineet leikkien vaikka mitä iät kaiket kenenkään ajattelematta, että hei tämä on VARHAISKASVATUSTA.
[/quote]
Niinpä. Ja kyllä ne sitä perusmatematiikkaa oppii kotonakin ilman varhaiskasvattajan huomaamattomia opetustuokioita :D
Ja sitä jonotusta ja odotusta ja toisten huomioonottamistakin oppii kotona. Kotoota vain puuttuu ne häirikkölapset jotka aina silloin tällöin vähän lyövät ja tönivät
Tiedän paikkakuntia, joissa on nykyään avoin päiväkoti maksutonta 2-3 krt/viikko, ihan sen takia, että nämä "virikelapset" vietäis sinne ja näin ollen päiväkoti jäisi työssä käyvien vanhempien lapsille. No, silti nämä "virikelapset" täyttävät päiväkodit ja ovat hoidossa viitenä päivänä viikossa. Herää kysymys, miksi? Oiskohan tuo virike/kaverit vain tekosyy sille, että ei oikeasti jakseta niitä lapsia hoitaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ovat ltot huonosti hoitaneet tämän varhaiskasvatuslanseerauksen. Totta on kiistatta että 3-6vuotiaat hyötyvät ohjatusta pedagogisesta toiminnasta ja ryhmässä harjoittelusta. MUTTA kyse on todellakin 3-4 tä tunnista päivittäin. Ltot kuitenkin vakaasti sitä mieltä että tämän ikäryhmän tulisi olla päiväkotihoidossa kokonaisia päiviä että saisivat arvokasta varhaiskasvatusta. Miksi ihmeessä eivät pyri perustamaan näitä puolpäiväisiä varhaiskasvatuskouluja niille joiden toinen vanhempi kotona? Ikään kuin yhdessäolo vanhemman kanssa olisi jotenkin vähemmän arvoista alle kouluikäiselle! Ja mikä merkillisintä että ltot tarjoavat myös varhaiskasvatusta alle kolmevuotiaille jotka eivät sitä todellakaan tarvitse. Ltot vastustavat subjektiivisen oikeuden rajoittamista viisituntiseksi päivittäin. Tuntuu täysin uskomattomalta että näin aliarvioidaan vanhemman merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:24"]
Tästä ketjusta näkee hyvin, ettei vanhemmilla ole mitään käsitystä siitä, mitä varhaiskasvatus ja etenkin opetus päiväkodissa on. Lapsia ei istuteta samalla tavalla kuin joskus 20 vuotta sitten ala-asteella tehtiin, vaan lapset oppivat leikin ja yhdessä toimimisen kautta.
Esimerkiksi matematiikan varhaisia taitoja opetetaan lapsille siten, etteivät lapset tai aina aikuisetkaan ajattele sen olevan matematiikan opetusta. Vaikka sitähän se on, lasten ikätasoon sopivalla tavalla toteutettua vain!
[/quote]
Ikään kuin tämä olis joku uusi mullistava keksintö :D Lapset ovat oppineet leikkien vaikka mitä iät kaiket kenenkään ajattelematta, että hei tämä on VARHAISKASVATUSTA.
[/quote]
Nyt ei peukku riittänyt, vaan haluan vielä korostaa!
Juuri näin!
Eli kun päiväkodissa laitetaan sukka jalkaan ja lasketaan varpaat yhdestä viiteen, niin se on varhaiskasvatusta, kognitiivisen ja loogis-matemaattisen kehityksen tukemista. .
Sitten kotona sama juttu onkin deprivoivaa neljän seinän sisällä oloa...
Kun lapsi päiväkodin pihalla potkaisee palloa on se sensomotorisen kehityksen tukemista ja kotipihalla vastaavasti vain potkitaan palloa.
Haloo, nyt äidit ja isät! Menette tällaiseen halpaan tuosta vain! Markkinointia kaikki tyynni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat jo päiväkodissa, aikanaan kotona + vanhempi kerhossa. Päiväkodissa ovat oppineet viittaamaan kun asiaa, pyytämään lupaa palauttaa astiat jne käytöstä mitä kotona eivät opi. Laulavat myös siellä enemmän kuin kotona. Tiedollisia tai motorisia asioita en valitettavasti voi sanoa heidän yhtään oppivan. Toki ovat harjoitelleet esim kirjaimia ja laskemista yli kymmeneen jne mutta kaikki rämä on ollut heille täysin tuttua jo ennen päiväkotiin menoa. Välillä meinaa hymyilyttää kun lastentarhanopettaja innoissaan kertoo kuinka tänään ovat opetelleet ties mitäkin asiaa ja lapset ovat osanneet asian jo ties kuinka kauan. Heidän päiväkotinsa on hyvä ja heidän on nyt hyvä siellä olla, mutta koen että eivät he siellä juuri mitään opi mitä eivät oppisi kotonakin tai mitä olisi välttämätöntä oppia ennen eskaria. En siis yhtään ylimääräistä päivää heitä sinne veisi vaan aina kun mahdollista niin saavat olla rauhallisessa ympäristössä kotona.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"]
Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa.
hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?
[/quote]
Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia.
Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella!
Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista.
Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi.
Miksi tämä olisi väärin?
[/quote]
No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona.
Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"]
Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa.
hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?
[/quote]
Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia.
Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella!
Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista.
Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi.
Miksi tämä olisi väärin?
[/quote]
No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona.
Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen.
[/quote]
Alapeukutus ei välttämättä tarkoita että pitäisi tuota vääränä. Väärin on sen sijaan ajatella että jos itse pitää omassa tilanteessaan parempana jotakin muuta esim. lapsen pitämistä kotihoidossa automaattisesti vääränä tai edes huonompana vaihtoehtona jonkun toisen tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"]
Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa.
hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?
[/quote]
Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia.
Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella!
Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista.
Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi.
Miksi tämä olisi väärin?
[/quote]
No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona.
Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen.
[/quote]
Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä. Tuntuu tosi vieraalta, että Suomessa isompia lapsia ei "saa" laittaa päiväkotiin. Tai heidät jopa otetaan sieltä pois. Monessa maassa lapsi käy esikoilua jo 3-4 vuotiaana vaikka äiti olisi kotona ihan yksikseen. Suomessa on ok viedä lapsi yhtä monena päivänä kerhoon, mutta ei päiväkotiin. Mikähän siinä on? Onko kyse sitten siinä, että perimmäinen syy huoleen ei olekaan lapsen vointi, vaan kunnallinen päivähoito, jota ei saisi "väärinkäyttää"? Sitaateissa siksi, että maassamme on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jolloin kotona oleva äiti ei voi sitä käyttää väärin, koska se on sallittu kaikissa tilanteissa. Olisiko siis sallittavampaa viedä lapsi yksityiseen päiväkotiin, jolloin kenelläkään ei olisi arvosteluun aihetta? Saisiko kirkkaamman kruunun, jos käyttäisikin hoitomaksun niin, että ostaisi sillä itse kotiin hoitoapua tai maksaisi lapsensa erilaisiin harrastuksiin ja kerhoihin itse?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:05"]
Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä. Tuntuu tosi vieraalta, että Suomessa isompia lapsia ei "saa" laittaa päiväkotiin. Tai heidät jopa otetaan sieltä pois. Monessa maassa lapsi käy esikoilua jo 3-4 vuotiaana vaikka äiti olisi kotona ihan yksikseen. Suomessa on ok viedä lapsi yhtä monena päivänä kerhoon, mutta ei päiväkotiin. Mikähän siinä on? Onko kyse sitten siinä, että perimmäinen syy huoleen ei olekaan lapsen vointi, vaan kunnallinen päivähoito, jota ei saisi "väärinkäyttää"? Sitaateissa siksi, että maassamme on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jolloin kotona oleva äiti ei voi sitä käyttää väärin, koska se on sallittu kaikissa tilanteissa. Olisiko siis sallittavampaa viedä lapsi yksityiseen päiväkotiin, jolloin kenelläkään ei olisi arvosteluun aihetta? Saisiko kirkkaamman kruunun, jos käyttäisikin hoitomaksun niin, että ostaisi sillä itse kotiin hoitoapua tai maksaisi lapsensa erilaisiin harrastuksiin ja kerhoihin itse?
[/quote]
Tai jos palkkaisi lapsenlikan kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään? [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.
[/quote]
MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]
MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.
[/quote]
Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte, ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:05"]Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä. Tuntuu tosi vieraalta, että Suomessa isompia lapsia ei "saa" laittaa päiväkotiin. Tai heidät jopa otetaan sieltä pois. Monessa maassa lapsi käy esikoilua jo 3-4 vuotiaana vaikka äiti olisi kotona ihan yksikseen. Suomessa on ok viedä lapsi yhtä monena päivänä kerhoon, mutta ei päiväkotiin. Mikähän siinä on? Onko kyse sitten siinä, että perimmäinen syy huoleen ei olekaan lapsen vointi, vaan kunnallinen päivähoito, jota ei saisi "väärinkäyttää"? Sitaateissa siksi, että maassamme on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jolloin kotona oleva äiti ei voi sitä käyttää väärin, koska se on sallittu kaikissa tilanteissa. Olisiko siis sallittavampaa viedä lapsi yksityiseen päiväkotiin, jolloin kenelläkään ei olisi arvosteluun aihetta? Saisiko kirkkaamman kruunun, jos käyttäisikin hoitomaksun niin, että ostaisi sillä itse kotiin hoitoapua tai maksaisi lapsensa erilaisiin harrastuksiin ja kerhoihin itse?
[/quote]
Mielestäni yksi syy on se että siinä vie sellaiselta lapselta paikan, joka sitä saattaisi enemmän tarvita. Suurempi syy on se, että lapset viettävät usein päivähoidossa pitkän päivän ja se varhaiskasvatus on siinä hyvin pienessä roolissa. Päivään mahtuu paljon hälinää ja muuta ei niin positiivista. Uskon siis että lapsen on parempi olla kotona + kerhossa, jossa vähemmän lapsia. Se olisi ihan hyvä jos suomessakin olisi sellainen systeemi että koulu alkaisi jo kolme vuotiaana. Tällöinhän se tarkoittaisi että varhaiskasvatusta olisi esim kolme tuntia ja sitten hoitoa tarvitsemattomat lähtisivät kotiin. Loppupäivä olisi sitten muillekin rauhallisempi. Täällähän toki moni väitti että lapsi on vain 4h hoidossa mutta ainakin minun tuttavapiirissä lapset ovat siellä 6-8h.
En kyllä ymmärrä, miten kuopuksen vauva-aika ei olisi äidille antoisaa, jos esikoinen on kotona. Miten esikoinen huonontaa äidin kokemusta nuoremman vauva-ajasta?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään? [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.
[/quote]
Paljon on myös kiinni hoitopaikasta. Eri asia laittaa 2-vuotias vauvan tieltä isoon päiväkotiin kuin antaa 5-vuotiaan jatkaa tutussa perhepäivähoidossa, jossa on hänen lisäkseen vain 2-3 muuta lasta päivittäin. Minulla pää ei olisi kestänyt olla kotona vuosia. Eikä myöskään asiantuntemukseni säilyminen olisi sitä sallinut. Mutta äideillä on erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvää elämää. Minä koin olevani riittävän hyvä äiti vaikka töissä kävinkin. Olen myös sitä mieltä, että vuosikausien poissaolo työelämästä ei ainakaan edistä miesten ja naisten tasa-arvoa. Ei teilläkään sitten voitu tehdä niin, että olisit palannut töihin ja miehesi jatkanut ne seuraavat kolme vuotta? No, eipä tietenkään. Usein jos isä jää osaksi aikaa kotiin, ei puhuta mistään viiden vuoden kotihoidoista. Ne harvat kotona hoitovapaalla olevat miehet kun mielellään hakevat vaihtelua hektiseen työelämään, mutta uutuudenviehätys tuppaa katoamaan jos kotona täytyykin olla vuosia. Ja kun finanssit on kulutettu niin, ettei kotona olo enää olekaan luksusta ja mahdollisuus esim. matkustella vapaammin.
Siksi otin kun p.koti maksaa. Toiset joutuu meinaan maksamaan siitä hoidosta! Ymmärrän toki niitä joille se on ilmaista ja rahaa tulee muutenkin sossunluukulta. Te olette hyvässä asemassa. Nauttikaa siitä!
Meidän lapsilla oli aina leikkiseuraa naapureiden ja kavereiden lapsista. Lapset kävivät myös muskarissa ja muualla kanssani. Päiväkodin muksut tulivat usein meille leikkimään päivän päätteeksi ja vanhemmat sitten hakivat heidät meiltä. Keinoja kyllä löytyy, kun vähän viitsii nähdä vaivaa. Mielestäni on pähkähullua viedä lapset hoitoon silloin, kun itse on kotona ja hoitopaikoista on huutava pula. Jos varhaiskasvatus nostetaan nyt jalustalle, niin aikaistetaan kaikin mokomin kouluunmeno vuodella ja siirretään eskari vuotta aikaisemmaksi.