Miksi riistät päiväkoti-ikäiseltä kaverit?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]

MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.

[/quote]

Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte,  ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä.

[/quote]

Keskoslapsen hoito, jossa imetys, pumppaaminen, pulloruokinta, pullojen sterilointi vievän täysin kaiken ajan.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]

MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.

[/quote]

Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte,  ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä.
[/quote]

Jeps, ehkä tässä päästäänkin siihen että kerhoja suosivat ovat aktiivisia äitejä ja ehtivät tarjota virikkeitä kun taas päiväkoteja suosivat ei ;)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?  [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.

[/quote]

MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.

[/quote]

Eikö viisivuotias osaa tehdä mitään itsekseen? Ei leiki? Ei piirrä, tee hamahelmillä, muovailuvahalla, ei pujottele helmistä koruja?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"]

Siksi otin kun p.koti maksaa. Toiset joutuu meinaan maksamaan siitä hoidosta! Ymmärrän toki niitä joille se on ilmaista ja rahaa tulee muutenkin sossunluukulta. Te olette hyvässä asemassa. Nauttikaa siitä!

[/quote]

Joo, mekin maksamme sen hoidon täysin itse. Mutta koska en ole ollut kotona vuosikausia vaan työelämässä, olen säästänyt äitiyslomaa varten rahaa. Ekat 3 kk saan täyttä palkkaa + lomat päälle. Kyllä sillä sekä äitiysrahalla yhden vuoden kotona pärjää ja maksaa samalla myös päivähoitomaksun. Ja töitä on tehty aikuisiällä niin paljon sekä veroja makseltu, etten tunne huonoa omatuntoa, että perheemme käyttää verorahoja tähän yhteen ainoaan palveluun valtiolta noin vuoden.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?  [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.

[/quote]

Paljon on myös kiinni hoitopaikasta. Eri asia laittaa 2-vuotias vauvan tieltä isoon päiväkotiin kuin antaa 5-vuotiaan jatkaa tutussa perhepäivähoidossa, jossa on hänen lisäkseen vain 2-3 muuta lasta päivittäin. Minulla pää ei olisi kestänyt olla kotona vuosia. Eikä myöskään asiantuntemukseni säilyminen olisi sitä sallinut. Mutta äideillä on erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvää elämää. Minä koin olevani riittävän hyvä äiti vaikka töissä kävinkin. Olen myös sitä mieltä, että vuosikausien poissaolo työelämästä ei ainakaan edistä miesten ja naisten tasa-arvoa. Ei teilläkään sitten voitu tehdä niin, että olisit palannut töihin ja miehesi jatkanut ne seuraavat kolme vuotta? No, eipä tietenkään. Usein jos isä jää osaksi aikaa kotiin, ei puhuta mistään viiden vuoden kotihoidoista. Ne harvat kotona hoitovapaalla olevat miehet kun mielellään hakevat vaihtelua hektiseen työelämään, mutta uutuudenviehätys tuppaa katoamaan jos kotona täytyykin olla vuosia. Ja kun finanssit on kulutettu niin, ettei kotona olo enää olekaan luksusta ja mahdollisuus esim. matkustella vapaammin.
[/quote]

Mies olisi ollut myös mielellään kotona ja molemmat koimme että lasten oli paras olla kotona. Asiantuntiuudestani huolimatta miehen palkka oli tuolloin 800€/kk parempi. Se siis ratkaisi kuka jää kotiin :)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]

MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.

[/quote]

Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte,  ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä.

[/quote]

Keskoslapsen hoito, jossa imetys, pumppaaminen, pulloruokinta, pullojen sterilointi vievän täysin kaiken ajan.
[/quote]

Aina näihin tuodaan nämä poikkeustapaukset. Suurimmalla osalla on kuitenkin terve vauva

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?  [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme.

[/quote]

MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa.

[/quote]

Eikö viisivuotias osaa tehdä mitään itsekseen? Ei leiki? Ei piirrä, tee hamahelmillä, muovailuvahalla, ei pujottele helmistä koruja?

[/quote]

Kyllä siinä aika monet koruompeleet saa viisivuotias POIKA tehdä päivän aikana. Joo, leikkii itsekseen, mutta totuus on, että toisten lasten seura on aika tärkeää. Samoin ulkoilu. Olen tosiaan sellainen "epäaktiivinen" äiti, joka ei suosi esim. kerhoja, koska sinne ei ole asiaa infektioherkän keskosen kanssa ensimmäisiin kuukausiin. Ja koska koen, etten halua laittaa keskosta tuttelille, vaan yrittää antaa hänelle äidinmaitoa, vaikka se vaikeaa ja työlästä onkin.

Ja missäs niitä kerhoja on kesäaikaan? Meidän alueellamme ei ainakaan. En omista ajokorttia, joten koko hullunkurinen seurue vaan bussiin ja toiselle puolelle kaupunkin kerhoon? Kaiken tämän syöttörumban keskellä, joka pitää sisällään myös yösyötöt ja pumppaamiset parin tunnin välein? Jos kyse olisi esim. puolivuotiaasta, joka olisi normaalilla ruokinnalla, niin toki. Mutta kukaan tuskin lähipiirissämme kiistää, etteikö esikoisen hoito olisi koko perheelle nyt paras ratkaisu. Joskus voi käyttää hieman harkintakykyäkin.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?  [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme. [/quote] Paljon on myös kiinni hoitopaikasta. Eri asia laittaa 2-vuotias vauvan tieltä isoon päiväkotiin kuin antaa 5-vuotiaan jatkaa tutussa perhepäivähoidossa, jossa on hänen lisäkseen vain 2-3 muuta lasta päivittäin. Minulla pää ei olisi kestänyt olla kotona vuosia. Eikä myöskään asiantuntemukseni säilyminen olisi sitä sallinut. Mutta äideillä on erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvää elämää. Minä koin olevani riittävän hyvä äiti vaikka töissä kävinkin. Olen myös sitä mieltä, että vuosikausien poissaolo työelämästä ei ainakaan edistä miesten ja naisten tasa-arvoa. Ei teilläkään sitten voitu tehdä niin, että olisit palannut töihin ja miehesi jatkanut ne seuraavat kolme vuotta? No, eipä tietenkään. Usein jos isä jää osaksi aikaa kotiin, ei puhuta mistään viiden vuoden kotihoidoista. Ne harvat kotona hoitovapaalla olevat miehet kun mielellään hakevat vaihtelua hektiseen työelämään, mutta uutuudenviehätys tuppaa katoamaan jos kotona täytyykin olla vuosia. Ja kun finanssit on kulutettu niin, ettei kotona olo enää olekaan luksusta ja mahdollisuus esim. matkustella vapaammin. [/quote] Mies olisi ollut myös mielellään kotona ja molemmat koimme että lasten oli paras olla kotona. Asiantuntiuudestani huolimatta miehen palkka oli tuolloin 800€/kk parempi. Se siis ratkaisi kuka jää kotiin :)

[/quote]

Tästä juuri puhun :). Miehesi ei kuitenkaan ollut valmis tinkimään elintasosta :). Ehkä juuri siksi palkkasi on huonompi, että urakehitykseksi on pysähtynyt pitkien kotijaksojen vuoksi :). Tämä lienee ihan tutkittu juttu :).

 [/quote] Mies olisi ollut myös mielellään kotona ja molemmat koimme että lasten oli paras olla kotona. Asiantuntiuudestani huolimatta miehen palkka oli tuolloin 800€/kk parempi. Se siis ratkaisi kuka jää kotiin :)

[/quote]

Minä olen nainen ja meidän perheessä homma on toisinpäin. Minun palkkani on suurinpiirtein tuon verran korkeampi. Mutta molemmilla äitiyslomilla olen ollut kotona silti minä. Osittain johtuu miehen haluttomuudesta jäädä kotiin, osittain miehen työnantajan asenteista.

Meillä lapsi jäi kuopuksen syntymän jälkeen tuttuun päiväkotiryhmään, jossa myös hänen paras kaverinsa on. Hoitoajan lyhensimme kolmeen päivään , max. 7h. Tämä pelasti perheemme, sillä kuopus sattui olemaan lähes 24/7 kiljuva tapaus, jolla myöhemmin paljastui rakenteellinen ongelma, mikä aiheutti mm. suuria imetysongelmia. Ensimmäiset puoli vuotta menivät sumussa, ja esikoiselle oli todella raastavaa kuunnella pikkusiskon jatkuvaa huutoa. Päiväkodissa hän sai olla rauhassa, kuten hän itse asian ilmaisi. Nyt pikkusisko on onneksi mitä valloittavin taapero ja kotona on taas kaikki hyvin, mutta edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että tilanteita ei voi yleistää. On vauvoja, joiden kanssa ristipistotyöt esikoisen kanssa onnistuvat, ja on vauvoja, jotka ovat syystä tai toisesta niin vaativua, että isompi jää kotona kaaoksen jalkoihin. Jos isommalla sattuu olemaan silloin paikka tutussa ryhmässä, paras tärkeä kaveri, jonka kanssa leikkiä siellä, en usko että tuossa tilanteessa kotiin ottaminen on kenenkään perheenjäsenen etu.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"]

Siksi otin kun p.koti maksaa. Toiset joutuu meinaan maksamaan siitä hoidosta! Ymmärrän toki niitä joille se on ilmaista ja rahaa tulee muutenkin sossunluukulta. Te olette hyvässä asemassa. Nauttikaa siitä!

[/quote]

Joo, mekin maksamme sen hoidon täysin itse. Mutta koska en ole ollut kotona vuosikausia vaan työelämässä, olen säästänyt äitiyslomaa varten rahaa. Ekat 3 kk saan täyttä palkkaa + lomat päälle. Kyllä sillä sekä äitiysrahalla yhden vuoden kotona pärjää ja maksaa samalla myös päivähoitomaksun. Ja töitä on tehty aikuisiällä niin paljon sekä veroja makseltu, etten tunne huonoa omatuntoa, että perheemme käyttää verorahoja tähän yhteen ainoaan palveluun valtiolta noin vuoden.

[/quote]

Siis väitätkö, että itse maksat kaikki muut palvelut?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:00"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:43"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:33"] Joo, itse. Ei se vavan hoito nyt sellaista rakettitiedettä ole etteikö siinä onnistuisi kyläilyt ja puistoilut ihan samalla. Belpompi sen esikoisenkin on keskittyä leikkeihin muutaman kaverin kanssa kerrallaan kuin isommassa joukossa. hoidatko itse vauvasi niin että nökötät vain neljän seinän sisällä etkä ikinä tapaa ketään?  [/quote] Peruspäiväni alkaa sillä, että syömme koko perhe aamupalaa, mies lähtee töihin ja me kolme (minä, vauva ja 3,5-vuotias) lähdemme kävelemään kohti päiväkotia. Esikoisen vietyämme poikkeamme vauvan kanssa kahvilassa tapaamassa toisia mammoja (kamalan paheksuttavaa, että oikein kahvilla on aikaa käydä!), jonka jälkeen/aikana syötän vauvan ja kävelen 5km lenkin kotiin. Raskauskilojakin ehdin siis sulatella! Ennen puoltapäivää syön yleensä eilistä ruokaa ja esivalmistelen päivällistä (pilkon kasvikset jne.). Pesen myös pyykkiä ja siivoan tarpeen mukaan. Sitten onkin jo aika lähteä hakemaan esikoinen päiväkodista. Aamupäivän aikana olen siis ehtinyt kahvitella, lenkkeillä ja siivota sillä aikaa kun esikoinen on saanut leikkiä kavereidensa kanssa ja harjoitella ryhmässä toimimista. Toki esikoinen voisi kulkea mukana kahvilassa ja pyöriä jaloissa kun pyykkään ja kokkaan, mutta ilman päiväkotiin viemistä kynnys lähteä joka päivä ulos on paljon pienempi. Miksi tämä olisi väärin? [/quote] No minusta ei ole väärää, alapeukuista päätellen olen vähemmistöä. Jostain syystä suomalaiset naiset (ainakin av:lla) paheksuvat. Varmaan ottaa päähän, että itse ollaan kotona yhteensä 6 vuotta putkeen ja tehdään kaikesta niin vaikeaa, jotta voitaisiin osoittaa olevansa hyviä äitejä. Ehkä mukana on kateuttakin, koska jos olet 6 vuotta kotona voi olla taloudellisesti mahdotonta laittaa lapsia hoitoon. Ottaahan se päähän, jos joku nauttii myös vauva-ajasta ja samalla myös isompi lapsi voittaa. Parempi äitihän on se lähiömutsi, joka kaikensa antaen ja uhraten vetelee pinna kireällä, raivoaa lapsilleen ja on väsynyt. Mutta tulipahan kaikki lapset hoidettua kotona. Veikkaan, että tämä on vähän sosiaaliluokkakysymyskin. Jos jätetään ne huomattavan varakkaat perheet pois laskuista (joissa äiti todennäköisesti pystyy ostamaan hoitoapua, kalliita kerhoja ja harrastuksia isommalle, siivousapua, lomia), uskoisin, että akateemiset, hyvässä ammatissa työskennelleet naiset ovat vähän lyhyemmän pätkän kotona ja pitävät isomman lapsen osa-aikahoidossa sen aikaa. Ainakin minä koen, että kun jään kotiin vauvan kanssa ja esikoinen on hoidossa 3 päivää viikossa hieman kevennetyin ajoin (vs. 5 pitkää päivää silloin kun olin töissä) ja työasiat eivät iltaisin stressaa, hän myös voittaa itselleen jaksavan ja kiinnostuvan äidin. Taatusti voi paremmin ja koko perhe-elämä toimii luistavammin. Aamut ovat rauhallisempia, syömme yhdessä aamupalaa, hoitoon ei ole minuutin päälle kiire, kotimatka voidaan tehdä rauhassa ja äiti jaksaa kysellä päivän kuulumiset. 4 päivää viikossa vietetään kuitenkin täysin perheen kanssa kotona, joten kyllähän tuossa ajassa siihen sisarukseen ehtii tutustumaan. Samoln kun illat kotona ovat pidempiä (hoito loppuu klo 15 kun aiemmin pystyin hakemaan klo 16.30). Kyllä on huonot oltavat tällä esikoisella, eikö niin? Miettikääpä millaisissa oloissa maailmassa kasvaa lapsia ja pohtikaa kantanne sitten uudelleen. [/quote] Mielestäni hänellä olisi silti paremmat oltavat kotona kuin päiväkodissa :) terveisin akateeminen asiantuntijatöissä toimiva henkilö, joka oli kotona kunnes nuorempi oli kolme. [/quote] Paljon on myös kiinni hoitopaikasta. Eri asia laittaa 2-vuotias vauvan tieltä isoon päiväkotiin kuin antaa 5-vuotiaan jatkaa tutussa perhepäivähoidossa, jossa on hänen lisäkseen vain 2-3 muuta lasta päivittäin. Minulla pää ei olisi kestänyt olla kotona vuosia. Eikä myöskään asiantuntemukseni säilyminen olisi sitä sallinut. Mutta äideillä on erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hyvää elämää. Minä koin olevani riittävän hyvä äiti vaikka töissä kävinkin. Olen myös sitä mieltä, että vuosikausien poissaolo työelämästä ei ainakaan edistä miesten ja naisten tasa-arvoa. Ei teilläkään sitten voitu tehdä niin, että olisit palannut töihin ja miehesi jatkanut ne seuraavat kolme vuotta? No, eipä tietenkään. Usein jos isä jää osaksi aikaa kotiin, ei puhuta mistään viiden vuoden kotihoidoista. Ne harvat kotona hoitovapaalla olevat miehet kun mielellään hakevat vaihtelua hektiseen työelämään, mutta uutuudenviehätys tuppaa katoamaan jos kotona täytyykin olla vuosia. Ja kun finanssit on kulutettu niin, ettei kotona olo enää olekaan luksusta ja mahdollisuus esim. matkustella vapaammin. [/quote] Mies olisi ollut myös mielellään kotona ja molemmat koimme että lasten oli paras olla kotona. Asiantuntiuudestani huolimatta miehen palkka oli tuolloin 800€/kk parempi. Se siis ratkaisi kuka jää kotiin :)

[/quote]

Tästä juuri puhun :). Miehesi ei kuitenkaan ollut valmis tinkimään elintasosta :). Ehkä juuri siksi palkkasi on huonompi, että urakehitykseksi on pysähtynyt pitkien kotijaksojen vuoksi :). Tämä lienee ihan tutkittu juttu :).
[/quote]

Kumpikaan meistä ei ollut valmis tinkimään elintasosta ;) Minun palkkani puuttuminen ei haitannut mutta tuo 800€/kk-verot lisää vähemmän olisi jo alkanut haitata. Sinä et vaan taida haluta ymmärtää. Ja sori vaan: olen ollut 2v töissä noiden vuosien jälkeen ja kehitys ei ole tyssännyt vaan asema noussut ja alaisia tullut. Tietysti jos mies olisi ollut kotona ja minä töissä, voisi minulla ehkä olla nyt häntä isompi palkka, sitähän emme tiedä. Tuolloin oli kuitenkin niin että tolla kombolla rahat riitti hyvään elämään ja lapset sai olla kotona + kerhossa. Esikoinen muuten edelleen puhuu kerhosta hyvää ja kertoo kuinka paljon kivempi oli kuin päiväkoti ;)

Varhaiskasvattajien toteuttama hoito on täysin yliarvostettua. Suht vähällä vaivalla saa jokainen täysjärkinen vanhempi toteutettua saman omassa arjessaan. Nykymaailma vaan menee niin hassuksi.. Hyvähän sitä päiväkotiin viemistä on perustella "lapsen parhaalla", tosiasiassa kyse on vanhempien kyvyttömyydestä. Päiväkotipäivät on yhtä hullunmyllyä ja melua, lapsiryhmät liian suuria ja henkilökuntaa liian vähän. Yritä siinä sitten varhaiskasvattajana toteuttaa sitä "laadukasta" varhaiskasvatusta. Työnsä yrittää jokainen hoitaa mahd hyvin, mutta realiteetit tulee vastaan. Ja sitten näitä ylisuuria ryhmiä vielä kuormittavat nämä mammalomalaisten lapset.. Huhhuijaa.

Ap yrittää aloituksella vain vaimentaa huonon omantuntonsa äänen. Nice try.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:12"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]   MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa. [/quote]   Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte,  ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä. [/quote] Keskoslapsen hoito, jossa imetys, pumppaaminen, pulloruokinta, pullojen sterilointi vievän täysin kaiken ajan. [/quote] Aina näihin tuodaan nämä poikkeustapaukset. Suurimmalla osalla on kuitenkin terve vauva

[/quote]

Kun jokainen perhe on ihan oikeasti "poikkeustapaus" ominen tarpeineen ja ratkaisuineen. Tuskin on olemassa perustapausta, ja vielä vähemmän näitä normeja tulisi soveltaa sokeasti samalla tapaa kaikkiin. Sehän tässä se pointti onkin. Arvostellaan toisten ratkaisuja, vaikka tilanteet ovat erilaisia. Se, mikä toimii yhdelle perheelle ei toimi toiselle. Järjenkäyttö ja kokonaistilanteen arviointi on hyvinkin suotavaa. Se on myös mainiota esimerkkiä lapsille. On vaan todella rasittavaa joutua puolustelemaan omia ratkaisujaan, koska ihmisillä on laput silmillään. Pitäisi aina olla se "normitapaus".

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:13"]

En kyllä ymmärrä, miten kuopuksen vauva-aika ei olisi äidille antoisaa, jos esikoinen on kotona. Miten esikoinen huonontaa äidin kokemusta nuoremman vauva-ajasta?

[/quote]

Ihan oikeasti! Vastaisiko tähän kysymykseen joku, joka väläytti tuolla aikaisemmin että esikoisen kotona hoitavat ovat vain kateellisia siitä, kun päiväkotiin esikoisen laittavat nauttivat antoisasta vauva-ajasta? Tai joku muu joka ajattelee näin?

Kyllä itsekin nautin jos silloin tällöin esikoinen on muualla hoidossa ja lähden vauvan kanssa kaupoille tms. Mutta ei esikoisen tämän vuoksi tarvitse olla joka päivä pois kotoota. Pikemminkin näkisin, että itsekin tulee lähdettyä kotoota ja tehtyä asioita, kun esikoiselle tulee järjestää aktiviteetteja. Jos olisin vain vauvan kanssa kotona, niin varmaan löhöiltäisiin vain sisällä.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:40"]Varhaiskasvattajien toteuttama hoito on täysin yliarvostettua. Suht vähällä vaivalla saa jokainen täysjärkinen vanhempi toteutettua saman omassa arjessaan. Nykymaailma vaan menee niin hassuksi.. Hyvähän sitä päiväkotiin viemistä on perustella "lapsen parhaalla", tosiasiassa kyse on vanhempien kyvyttömyydestä. Päiväkotipäivät on yhtä hullunmyllyä ja melua, lapsiryhmät liian suuria ja henkilökuntaa liian vähän. Yritä siinä sitten varhaiskasvattajana toteuttaa sitä "laadukasta" varhaiskasvatusta. Työnsä yrittää jokainen hoitaa mahd hyvin, mutta realiteetit tulee vastaan. Ja sitten näitä ylisuuria ryhmiä vielä kuormittavat nämä mammalomalaisten lapset.. Huhhuijaa.
[/quote]

Niinpä, kaikilla ei kuuppa kestä omien lasten kanssa oloa. Sääli. Mutta tuollaisille lapsille on kyllä hyväksi, että pääsevät päiväkotiin, ettei äiti sekoa tai masennu aivan täysin.

ONNEKSI tämä ei ole nyt ajankohtaista kun en ole paksuna. En tiedä miten toimisin, meillä tulisi ikäeroa ihan vähintään +5v ja eskari alkaa 6v kesän jälkeen. Lapsi on kivassa pienessä päiväkodissa jossa on 15 lasta. Sitä laadukasta varhaiskasvatusta ei ole tosiaan kuin se 1h/pv aamupäivästä. Lapselle on kuitenkin tosi tärkeä koko päiväkodin hlökunta ja lapset. Päiväkoti on hirveän kodinomainen paikka keittäjineen, talkootöillä pidetään paikkaa kunnossa, kaikki perheet on tuttuja. Sellaista mukavaa yhteisöllistä menoa. Voisin kuvitella että jos vauvan saisimme (sellaista yritämme), että lapsi olisi 4pv viikossa 4h hoidossa. Ehkä vähemmän jos sitä toivoisi. Lapsen on vaikea luoda läheinen suhde varsinkin häntä hoitaviin aikuisiin, että se olisi hieman hassua siirtää vuodeksi uuteen paikkaan ennen eskaria.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:12"] [quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:07"]   MInusta taas viisivuotiaalla ei ole kovin antoisaa kotona, jos edes sen vauvan kanssa emme ehdi ulos. Ipad käteen tai telkkari auki. Se vasta olisi lapselle antoisaa. [/quote]   Miksi ette ehdi ulos? Varmasti ehditte,  ja se tekisi hyvää ihan jokaiselle teistä. [/quote] Keskoslapsen hoito, jossa imetys, pumppaaminen, pulloruokinta, pullojen sterilointi vievän täysin kaiken ajan. [/quote] Aina näihin tuodaan nämä poikkeustapaukset. Suurimmalla osalla on kuitenkin terve vauva

[/quote]

Kun jokainen perhe on ihan oikeasti "poikkeustapaus" ominen tarpeineen ja ratkaisuineen. Tuskin on olemassa perustapausta, ja vielä vähemmän näitä normeja tulisi soveltaa sokeasti samalla tapaa kaikkiin. Sehän tässä se pointti onkin. Arvostellaan toisten ratkaisuja, vaikka tilanteet ovat erilaisia. Se, mikä toimii yhdelle perheelle ei toimi toiselle. Järjenkäyttö ja kokonaistilanteen arviointi on hyvinkin suotavaa. Se on myös mainiota esimerkkiä lapsille. On vaan todella rasittavaa joutua puolustelemaan omia ratkaisujaan, koska ihmisillä on laput silmillään. Pitäisi aina olla se "normitapaus".
[/quote]

Se on totta että kaikki tapaukset ovat erilaisia ja aina näissä keskusteluissa päiväkotiin viemistä perustellaan monin tavoin. Tosielämän keskusteluissa sitten syiksi mainitaan: haluan ehtiä nukkua päiväunet, lapsella on siellä kavereita, en jaksa itse käyttää sitä ulkona, sillä on kotona tylsää. Ikinä ei sanallakaan mainita että vauva olisi vaikea, saatetaan jopa kehua kuinka helppo vauva on. Itse ainakin tunnen lähes ainoastaan tällaisia perheitä. Yhden tiedän, missä hoito on esikoiselle tarpeen

Meillä on sen verran hyvät kotiolot ja sosiaalinen elämä, ettei 4-5-vuotiaat lapsemme ole tarvinneet päivähoitoa esim. koko kesänä. Ja kun meille syksyllä syntyy vauva, esikoinen menee kyllä eskariin mutta 4,5v jää kotiin :)