Vaimo kiukuttelee äitienpäivän takia edelleen, onko syytä?

Ihan aiheesta suuttui. Vaimo varmaan pitää huolen siitä että isänpäivä on ikimuistoinen. Olet varmasti muutenkin aika välinpitämätön vaimoasi kohtaan jos vieläkin on vihainen. Kai tiedät, että et oikeasti edes yrittänyt? Tuo ei ole homma eikä mikään, mutta ei sinua edes huvittanut yrittää. Itsesi takia olet täällä kirjoittelemassa ja kuvittelet todella että täällä oltais sun puolella.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 07:05"]

Mulle ei ole mies toivottanut hyvää äitienpäivää kertaakaan näiden 23 vuoden aikana, kun äiti olen ollut. lapset lopettivat sen joskus 12-vuotiaana. En tiedä pitäisikö itse vaatia, mutta olisi kiva että isä muistuttaisi, mutta ei sitten. En haluakaan mitään materiaa, mutta olisi kiva kun joskus joku muu järkkäisi jotain. Edes kerran. Mutta en kiukuttele. Isänpäivän huomioimista olen vähentänyt, mutta ihan täysin en silti osaa olla. 

[/quote]

Ihan kuin suoraan oma tapaus paitsi sukupuolet erit. m43

Helvetin kauan narttu kiukuttelee.

Kyllä oli kyse sinun välinpitämättömyydestäsi sen kirjan kohdalla. Jos välittää, niin ajattelee asiaa hieman ennakkoon, ja varmistaa että kanssa saa sen kirjan jos sellainen vain kaupasta löytyy. Se, että jätit lahjan oston samalle päivälle, on nimenomaan tätä ajattelemattomuutta ja sitä, että halusit päästä mahdollisimman helpolla. Vaivannäkö ja ajan sekä suunnittelun "investoiminen" osoittavat välittämistä, niiden selkeä puuttuminen taas välinpitämättömyyttä.

Kortin olisit voinut tehdä yhdessä lasten kanssa ja voi vähän pakottaa tekemään. Ei mikään syy. Kirjan olisit voinut ostaa ajoissa, vai pyysikö vasta lauantai-iltapäivänä? Mutta joo, onhan toi nyt vähän nipottamista, koska kuitenkin tarjouduit ostamaan kirjan myöhemmin ja toivotitte äitienpäivät.

No musta ei ole turhaan kiukutellut. Toisin sanottuna et tehnyt mitään koko äitienpäivän eteen, kuin toivottanut hyvät onnet. Samalla vaimo katsoo sosiaalisesti mediasta, kun ystävät ja tutut saavat vuoteeseen aamupalan, saa lahjoja, on kivaa yhteistä tekemistä yms. Tuntee itsensä varmaan täysin aliarvostetuksi. :(

Miksi jätit sen kirjan hankkimisen ihan viime tippaan?? Ja olisit voinut jonkin kortin ostaa/tehdä ja pyytää lapsia edes kirjoittamaan nimensä siihen.

Entä kakku ja kukat? Ei mitään? Voi vaimo parkaa.

Pyysi kirjaa hyvissä ajoin, minulla vain on huono tapa jättää asioiden hoitaminen viime tinkaan. Ostin kyllä jäätelökakun (tosin senkin kanssa kävi vähän huonosti, se unohtui pöydälle liian pitkäksi aikaa ja suli vähän liikaa, ei kuitenkaan syömäkelvottomaksi), kukkia ei ole ollut tapana oikein koskaan ostaa. Vietimme kyllä ihan kivan päivän yhdessä

No miks edelleen kiukuttelee, jos (mielestäsi) oli kiva päivä? Outoa. Ei tainut kuitenkaan olla. Mene nyt huomenna ostamaan se kirja ja kukkapuska myös, niin saatte rauhan taloon.

Olisin loukkaantunut. Ja jäätelökakkukin suli? :DD en kestä

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 01:07"]

Se pyysi lahjaksi lasten tekemän kortin ja yhden kirjan. No en saanut lapsia tekemään sitä korttia enkä voinut itekään sitä tehdä kun se halusi nimenomaan lasten tekemän kortin, joten ei annettu korttia ollenkaan. Toivotettiin kyllä hyvää äitienpäivää heti aamusta. Kirjaa en saanut ostettua sillä tajusin liian myöhään ettei kaupat olleet auki äitienpäivänä, sanoin kyllä että voin joskus myöhemmin ostaa sen. Vaimo kiukuttelee edelleen ettei saanut korttia ja lahjaa, eikös se ole vähän turhaa kun kyse ei kuitenkaan ollut minun välinpitämättömyydestä vaan muista syistä?

[/quote]

Olisit vienyt kukkia. Vie jälkeenpäin: viettäkää oma äitienpäivä ensi sunnuntaina?

Minä inhoan kaikenlaista hössöttämistä ja juhlia, mutta silti yritän ne viettää hymy naamalla ja muistan muita ihmisiä, koska tiedän kuinka tärkeää se voi sille toiselle ihmiselle olla. Tuollainen asenne kertoo aika paljon minusta kuinka paljon sinä toisesta välität ja häntä arvostat.

Ihan sama vaikka pitäisi kaikkia näitä juhlapäiviä tyhminä ja yhdentekevinä, niin kunhan nyt edes jotain yrittää, näyttää että edes pikkuisen kiinnostaa se toinen ihminen. Hälläväliä ja ihan sama asenne ei pidemmän päälle jaksa naurattaa tai tunnu kauhean hienolta, jossain vaiheessa siitä saa tarpeekseen.

Jos sinussa on yhtään miestä, niin yritä nyt edes jälkikäteen jotain tehdä, vie tosiaan vaikka niitä kukkia naisellesi ja pyydä anteeksi, että olit niin muistamaton tollo.

M39

Heh, mä en saanut edes onnitteluja. Kouduin kipeän lapsen kanssa nousemaan aamuneljältä ylös, 4h pätkäunilla. Ei korttia, ei kakkua, ei lahjaa. Näin myös synttäreinä, jouluna ja vuosipäivinä. Minä kuitenkin muistan häntä merkkipäivinä.

Olen hyvin pahoillani, että vaimollasi on tuollainen mies.

Vaimosi kiukuttelee turhaan. Äitienpäivä oli ja meni, sille ei nyt voi enää mitään.

Kyllä, äitienpäivä on monelle äidille tärkeä. Yksi päivä vuodessa, kun odottaa kiitosta ja pientä palkkiota äitiydestä. Ei miehet aina tajua miten iso asia se siis voikaan naiselle olla! Mutta ei se kirjoittajasta huonoa miestä tee. Nyt vaan lepyttely kukat ja vilpitön anteeksipyyntö niin eiköhän mamma taas piristy :)

 Vaimon on täysin turha kiukutella. Äitienpäivänä täytyy tyytyä siihen mitä lapset ikä huomioiden isiensä avustuksella tarjoaa. Jollette ole tyytyväisiä, niin tulosa on isänpäivä syksymmällä. Lähtekää naisporukalla vaikka Tallinnan risteilylle. Ostakaa palveluja, nauttikaa tanssimisesta ja hemmotteluista. Oliskohan paras päivä se jonka itselle suunnittelee ja siltäpohjalta toteuttaa. Kukaan muuhan siihen ei kykene.                                                      

No tosiasiassa ei taida sellaista lasta olla olemassakaan joka ei olisi täpinöissään askarrellakseen äidileen korttia. Mies taitaa sepustella omiaan. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:09"]Kyllä, äitienpäivä on monelle äidille tärkeä. Yksi päivä vuodessa, kun odottaa kiitosta ja pientä palkkiota äitiydestä. Ei miehet aina tajua miten iso asia se siis voikaan naiselle olla! Mutta ei se kirjoittajasta huonoa miestä tee. Nyt vaan lepyttely kukat ja vilpitön anteeksipyyntö niin eiköhän mamma taas piristy :)
[/quote]
sepä se, kun porukat niin aina kammoavat näitä pakko juhlia. Ystävät, isät ja äidit ovat tärkeitä kaikkina vuoden päivinä.. Milloinkaan sitä kiitollisuutta ei juurikaan näe/kuule. Joten todella on tärkeetä, että silooin yhtenä päivänä edes näytetään kiitollisuus ja onni.

T. ilmeisen paska mutsi ja vaimo Eilisen perusteella. Äitienpäivä ja synttärit samana päivänä, no teinit halasivat jaonnittelivat. Kaikki muu sitten jäikin omalle kontolle jostain syystä ekaa kertaa. Mies halas ja kerran otti kädestä kiinni. Mitään en saa sanoa tai edes suruani näyttää, koska se on ilmeisen kiittämätöntä ja kamalaa käytöstä perhettä kohtaan. Etten vaan pilaa perheen hyvää äitienpäivää. Äiti se jaksaa hymyssä suin silti!
ps. Mä olen omasta mielestä jopa helppo huomioitava. Mulle riittäis yhdessäolo ja maukas illallinen heidän tekemänään, kuten ennenkin. Kakkukin olisi ollut kiva. En mä tarvii lahjoja, kukkia, kortteja, en gourmetta (vaikka mies harrastaja kokki muulloin onkin).. teinpä maailman parhaat hampurilaiset sitten alusta loppuun itse. Taikinaan vaivaantu paljon vitutsta. Sentään kiittivät ja kehuivat.

Olet vätys mieheksi, jos et saa yhtä kirjaa ajoissa ostettua ja ipanoita väsäämään jotain kämästä korttia.  Vaimollasi on oikeus murjottaa ainakin ensivuoden äitienpäivään asti. Lupa myönnetty!