Vaimo kiukuttelee äitienpäivän takia edelleen, onko syytä?
Se pyysi lahjaksi lasten tekemän kortin ja yhden kirjan. No en saanut lapsia tekemään sitä korttia enkä voinut itekään sitä tehdä kun se halusi nimenomaan lasten tekemän kortin, joten ei annettu korttia ollenkaan. Toivotettiin kyllä hyvää äitienpäivää heti aamusta. Kirjaa en saanut ostettua sillä tajusin liian myöhään ettei kaupat olleet auki äitienpäivänä, sanoin kyllä että voin joskus myöhemmin ostaa sen. Vaimo kiukuttelee edelleen ettei saanut korttia ja lahjaa, eikös se ole vähän turhaa kun kyse ei kuitenkaan ollut minun välinpitämättömyydestä vaan muista syistä?
Kommentit (65)
Oletko sä jotenkin heikkolahjainen, ap? Olet oletettavasti aikuinen, koska sulla on lapsia ja vaimo. Et siltikään tajunnut, että äitienpäivänä ei ole kaupat auki, vaikka sulla on kokemusta yli 20, ehkä jopa yli 30 äitienpäivästä. Et saanut lapsia tekemään korttia, eli sulta puuttuu täysin auktoriteetti ja kasvatuskyvyt. Lisäksi ostit jäätelökakun mutta jätit sen sulamaan pöydälle. Siis olet oikea urpo. Ja ihmettelet vielä, miksi vaimo kiukuttelee. Kyllä muakin vituttaisi, jos mies olisi tuollainen lapsi. Jeesus sentään.
Sinä olisit voinut pistää lahjatoivetta paremmaksi. Sitäpaitsi eihän lahjaa osteta viimetingassa. Olisin ollut myös loukkaantunut vaimosi sijassa.
Herranen aika, millanen mies. R-kiskat ja sivat olis ollu auki. Joten olis luullu hakevan jotain korvaavaa jutskaa. Voi kamala millainen mies, vaimo varmaan häärää kaikki isienpäivä ja synttärit potenssiin viisi!
Ei vaiskaan, akat luulee et ne on jotain todella erityistä, aika iso osa on synnyttänyt ja hoitanut kodin yms. monia vuosia, niin se vaan menee. Naisten kuuluu pystyä siihen.
Kotikasvatus on mitä on. Eikä ihminen osaa kasvattaa itse itseään, kun aikuiseksi tulee. Se on se sama totuttu tapa, huomioiko toista vai ei. Ja jos nyt ostat kirjan, ens vuonna se on timanttikoru, jne. Ihan sama mitä teet, vaatimukset suurenee.
Joissain perheissä miehet tekee kaikki, häärää kodin sisältä ja ulkoa ja muija vaan marisee. En yhtään ihmettele, et miehet lähtee harrastamaan kavereiden kanssa. Kuka sitä marinaa jaksais kuunnella, en minä ainakaan.
Katsotaan nyt sitten miten uudet sukupolvet osaa huomioida vaimojaan. Tulevat isät eivät enempiä mieti, en usko nykykasvatuksen johtavan muuhun kun hillittömään kilpavarusteluun. Tarkoittaa, että tulevat isät ostaa itselleen sen kirjan, varmaankin jopa kaksi, kun on sitten enemmän kun kaverilla.
Eikä lahjukset sitä suhdetta kasassa pidä. No lapsellinenhan vaimo on, no vie se kirja jälkikäteen ja sano et löysit sen kirpparilta. Katso reaktiota, jos marina suurenee, eikä käsitä vitsiä, niin voi olla parempi, että katsot vaimoasi uudemman kerran. Ja tee päätelmäsi.
Vähään olisi ollut tyytyväinen mutta ryssit senkin. Vaimosi ei halunnut kuitenkaan lasten päivää pilata. Mut hei sehän se pääasia olikin että sulla oli ihan kiva päivä ajattelematon aasi.
Ap ei varmasti saa hoidettua mitään muutakaan. Vaimoa vituttaa vuoden muinakin päivinä. Ryhdistäydy.
Mulle ei ole mies toivottanut hyvää äitienpäivää kertaakaan näiden 23 vuoden aikana, kun äiti olen ollut. lapset lopettivat sen joskus 12-vuotiaana. En tiedä pitäisikö itse vaatia, mutta olisi kiva että isä muistuttaisi, mutta ei sitten. En haluakaan mitään materiaa, mutta olisi kiva kun joskus joku muu järkkäisi jotain. Edes kerran. Mutta en kiukuttele. Isänpäivän huomioimista olen vähentänyt, mutta ihan täysin en silti osaa olla.
Tää on provo. Noin tyhmää miestä ei voi olla.
Tuollainen vaimo ei vielä tiedä paikkaansa, joka on luonnollisesti naisen ainoa oikea paikka eli nyrkin ja hellan välissä!!
Täysin turhaa on miettiä onko kiukuttelu oikeutettua vai ei se ei tilannetta muuta mitenkään. Pikemminkin miettisin miten saisin kiukuttelevan olon paremmaksi tai miten huomioin hänen tunteensa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 02:09"]Kyllä, äitienpäivä on monelle äidille tärkeä. Yksi päivä vuodessa, kun odottaa kiitosta ja pientä palkkiota äitiydestä. Ei miehet aina tajua miten iso asia se siis voikaan naiselle olla! Mutta ei se kirjoittajasta huonoa miestä tee. Nyt vaan lepyttely kukat ja vilpitön anteeksipyyntö niin eiköhän mamma taas piristy :) [/quote] sepä se, kun porukat niin aina kammoavat näitä pakko juhlia. Ystävät, isät ja äidit ovat tärkeitä kaikkina vuoden päivinä.. Milloinkaan sitä kiitollisuutta ei juurikaan näe/kuule. Joten todella on tärkeetä, että silooin yhtenä päivänä edes näytetään kiitollisuus ja onni. T. ilmeisen paska mutsi ja vaimo Eilisen perusteella. Äitienpäivä ja synttärit samana päivänä, no teinit halasivat jaonnittelivat. Kaikki muu sitten jäikin omalle kontolle jostain syystä ekaa kertaa. Mies halas ja kerran otti kädestä kiinni. Mitään en saa sanoa tai edes suruani näyttää, koska se on ilmeisen kiittämätöntä ja kamalaa käytöstä perhettä kohtaan. Etten vaan pilaa perheen hyvää äitienpäivää. Äiti se jaksaa hymyssä suin silti! ps. Mä olen omasta mielestä jopa helppo huomioitava. Mulle riittäis yhdessäolo ja maukas illallinen heidän tekemänään, kuten ennenkin. Kakkukin olisi ollut kiva. En mä tarvii lahjoja, kukkia, kortteja, en gourmetta (vaikka mies harrastaja kokki muulloin onkin).. teinpä maailman parhaat hampurilaiset sitten alusta loppuun itse. Taikinaan vaivaantu paljon vitutsta. Sentään kiittivät ja kehuivat.
[/quote]
Mulla oli syntymäpäivänä sama. Tultiin aamuyöstä matkalta. Kävin itse kaupasta ja tein ruuat. Mies nukkui päiväunia. Lapset puuhas omiaan.
Ei voi mitään, että kuikku sinä nousee, kun yksin laittaa ruokaa. Meillä nes yleensä auttaa kaikissa kotitöissä. Nyt jäi
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 07:16"]
Tää on provo. Noin tyhmää miestä ei voi olla.
[/quote]
Enpä muuten usko, että on provo! Kyllä noita vaan löytyy, oma mies mukaanluettuna. Kolmena vuonna on jo missannut äitienpäivän täysin juuri siksi, että on niin saamaton ettei saa hoidetuksi ajoissa edes sitä abc:lta haettua kukkapuskaa. Alkaa vaan olla jo miehellekin vähän noloa kun vietetään äitienpäivää aina jommankumman vanhempien luona ja myös meidän isovanhemmat juhlintaan osallistuu. Muut lapset ja puolisot hoitaa muistamisen ja minä olen ainoa äiti jota ei muisteta. Enää en edes kaipaa itselleni mitään muuta kun sen, että älyäisi nyt edes pihamaalta jonkun rehun aamulla hakea ettei koko kahvittelu muuttuisi vaivautuneeksi kun myös oma äitinsä menee poikansa typeryydestä noloksi ja antaa sen myös kuulua. Ehkä lapset sitten aikanaan päiväkodissa tai kerhossa oppivat tämänkin muistamisen. Miehen varaan en sitä ainakaan laske.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 01:41"]Minä inhoan kaikenlaista hössöttämistä ja juhlia, mutta silti yritän ne viettää hymy naamalla ja muistan muita ihmisiä, koska tiedän kuinka tärkeää se voi sille toiselle ihmiselle olla. Tuollainen asenne kertoo aika paljon minusta kuinka paljon sinä toisesta välität ja häntä arvostat.
Ihan sama vaikka pitäisi kaikkia näitä juhlapäiviä tyhminä ja yhdentekevinä, niin kunhan nyt edes jotain yrittää, näyttää että edes pikkuisen kiinnostaa se toinen ihminen. Hälläväliä ja ihan sama asenne ei pidemmän päälle jaksa naurattaa tai tunnu kauhean hienolta, jossain vaiheessa siitä saa tarpeekseen.
Jos sinussa on yhtään miestä, niin yritä nyt edes jälkikäteen jotain tehdä, vie tosiaan vaikka niitä kukkia naisellesi ja pyydä anteeksi, että olit niin muistamaton tollo.
M39
[/quote]
Tässä on viisas kommentti! AP sun välinpitämätön asenne äitienpäivänä vaimoksi kohtaan paljastaa, ettet arvosta häntä ollenkaan! Ja mikä pahinta siirrät asenteesi lapsiin ne! Kyllä lapset tekee kortin, kun heitä innostaa esim puhumalla kuinka äiti ilahtuu, ja miten tärkeää on muistaa rakasta äitiä!
Oli provo tai ei niin meillä ihan sama. Jouduin itse hankkimaan lahjan ja organisoimaan päivän. Mies ei tajua muutenkaan koskaan mitään. Mietin eroa, kun tuntuu että tunteet loppuneet kun aina vaan toinen tuijottaa tyhjänä suu auki...ai siis mä kyllä olisin tehnyt jos olisit sanonut että toivot juhlimista.
Tuli kyllä pahaa mieltä itselle, kun sai taas kuulla kavereilta että aamulla herätettiin laululla, kukkia oli käyty poimimassa.
Että voin ap sanoa vaimon näkökulmasta että teillä on lasten kanssa aikaa monta viikkoa tehdä sitä korttia. Ja lapset tekee mielellään, kun on oikea hetki ja kaikki hyvällä tuulella. Jos et nyt edes korttia antanut niin oot kyllä surkea tyyppi, oot varmaan pyytänyt anteeksi ja seuraavat äitienpäivää menee toisin.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 01:47"]
Heh, mä en saanut edes onnitteluja. Kouduin kipeän lapsen kanssa nousemaan aamuneljältä ylös, 4h pätkäunilla. Ei korttia, ei kakkua, ei lahjaa. Näin myös synttäreinä, jouluna ja vuosipäivinä. Minä kuitenkin muistan häntä merkkipäivinä.
[/quote]
Miksi? Siis miksi ihmeessä sinä muistat sellaista ihmistä merkkipäivinä, joka ei muista sinua? Ja miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia tuollaisen itsekkään juntin kanssa? Minä ostaisin seuraavan kerran miehen syntymäpäivänä itselleni jotain todella kallista ja turhaa. Pistäisi sen ihan pakettiin ja avaisin miehen nähden ja jos mies jotain ihmettelisin ja jos mies muistuttaisi synttäristään, niin esittäisin yllättynyttä ja sanoisin, että oho, en yhtään muistanut.
Taivas, että mä vihaan tuota perustelua "ei ole ollut tapana". Ihan kuin aikuinen ihminen ei asiaa pystyisi muuttamaan, vaikkapa nyt toisen muistamisen muodossa. Vaikka ei ole ollut tapana viedä vaimolle kukkia tai siihen ei ole lapsuudenkodissaan oppinut, niin kyllä kai jumankeikka aikuinen ihminen osaa kukkia käydä ostamassa. Pieni muistaminen on usein valtavan helppo (ja halpa!) keino osoittaa välittämistä ja saada toinen hyvälle tuulelle. 15 euron kukkakimppu ja tyytyväinen vaimo vai ei kukkakimppua ja loukkaantunut vaimo, jokainen voi ihan itse siitä valita, mikä tuntuu houkuttelevimmalta vaihtoehdolta..
Ja ap, tosi nolosti olet hoitanut äitienpäivän. Olisit tosiaan edes ostanut jonkun valmiin kortin ja pyytänyt lapset allekirjoittamaan. Kirjan ostokin olisi pitänyt hoitaa jo ajoissa. Ei ole edes kauppojen aukioloajoista kiinni, kun monet nettikirjakaupat toimittaa ilmaiseksi postilaatikkoon alle viikossa. Sun käytös antaa sen kuvan, ettet välitä vaimosi tunteista yhtään.
Ap, sanoit että sinusta riippumattomista syistä lahjan anto viiväatyi. EI. Sinä olisit voinut hankkia lahjan ajoissa vaikka kaupat ovat kiinni sunnuntaina. Ei herranjumala mitä vastuunpakoilua. Tämä väitehän on ilmiselvä valhe. Tiedät sen kyllä varmaan sisimmässäsi itsekin.
Hoida nyt hyvä mies lahjomiset edes heti tänään ja pahoittele asiaa! Voi tuntua, että miksi enää vaivautua kun päivä meni jo, mutta voin kertoa, että vielä nolompana saat olla kun vaimosi ostaa lähipäivinä itse itselleen sen haluamansa kirjan ja kukkia.
Olet täys paska. Et ottanut huomioon naista. Muilla 364 pv ei oo väliä. Ainostaan kyseisellä pv on. Olet epäonnistunut aviomiehen tehtävässä. Olet häpeä. Anna vaimosi jolleki toiselle juntille. Joka ostaa hänelle kirjan ja tekee kortin jossa sinä epäonnistuit. Ps olet häpeä.