Mies ei halua kertoa raskaudesta kenellekään
Meille on tulossa ensimmäinen vauva, olen nyt viikolla 25. Mies ei ole vieläkään kertonut kenellekään että odotamme lasta (paitsi esimiehelleen). Tuntuu jotenkin todella oudolta ettei mies viitsi kertoa kenellekään, vaikka on perheensä kanssa läheisissä väleissä ja ystäviäkin on. Maha alkaa olla jo niin iso ettei sitä oikein voi piilotella, mutta emme ole nähneet ketään aikoihin.
Hän on hyvin innoissaan lapsesta, se saatiin alulle vuosien yrityksen jälkeen lapsettomuushoidoilla. Kun kysyn miksei hän halua kertoa vaikka vanhemmilleen, sanoo ettei oikein tiedä miten. En tajua mikä ukkelia vaivaa. Onko kellään ollut samaa?
Kommentit (55)
Nykyaikaa, naisten hömpötyksiä babyshowerit ja kuvien lähettelyt.
Miksi miehen pitäisi ylipäätään kertoa raskaudesta? Eihän se mies raskaana ole. Ei miehen tarvitse mikään kielikello olla.
Otsikkoon kysymys: miten hän tuli raskaaksi? Joku uusi menetelmä? Onko ensimmäinen mies kautta aikojen, raskaana?
No, minusta oli jotenkin vaikea kertoa vauvasta muille. Olin onnellinen ja halusin vauvan, mutta silti tuntui todella oudolta sanoa ihmisille että olen raskaana. Erityisen vaikeaa se oli kertoa omille vanhemmille, se tuntui liian tunteelliselta. Sukulaisille kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen. Olen muutenkin sisäänpäinkääntynyt introvertti, joka ei puhu asioistaan kovin monelle. Ja nainen siis olen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkää sitä hetkeä kun sulle selviää, ettei tämä olekaan hänelle ensimmäinen lapsi...
Se selviää automaattisesti perunkirjoituksessa.
Ei se tieto välttämättä muuten leviä.
Ne on kamalia tilanteita, kun etukäteen on hurjasti hehkutettu vauvan tuloa ja synnytys meneekin rajusti pieleen. Sitten pitää kantaa varastoon kaikki vauvansängyt ja sitterit. Ehkä mies ei halua tätä omalle kohdalleen.
En tarkoita loukata, mutta tuli mieleen sellainen vaihtoehto, että miehesi ei siksi halua kertoa vanhemmilleen, koska vanhemmat eivät välttämättä ilahtuisi uutisesta.
Millaiset välit sulla on appivanhempiin? Pitääkö ne susta?
Kyllä ne kertomattakin enemmin tai myöhemmin huomaa, kunhan et anna appivanhempien sitten möyskätä sinulle, että miksette kertoneet. Kysykööt pojaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkää sitä hetkeä kun sulle selviää, ettei tämä olekaan hänelle ensimmäinen lapsi...
Se selviää automaattisesti perunkirjoituksessa.
Ei se tieto välttämättä muuten leviä.
Joo tuollaisen tiedon saa aika hyvin pidettyä salaisuutena. Tiedän tällaisen perheen. Miehen lähimmät luotettavat ihmiset tietävät miehen nuoruuden parisuhteen rakkauden hedelmästä. Mies ei tosin ole ollut koskaan tekemisissä lapsensa kanssa.
Vaimolla ja lapsilla ei ole käsitystäkään asiasta. No, viimeistään perunkirjoituksessa tuo selviää. Ja mitä vaimoa tiedän, niin hän olisi ollut aivan karsea äitipuolena. Mieskään ei ole koskaan ollut täydellisen onnellinen vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkää sitä hetkeä kun sulle selviää, ettei tämä olekaan hänelle ensimmäinen lapsi...
Se selviää automaattisesti perunkirjoituksessa.
Ei se tieto välttämättä muuten leviä.
Ei muuten selviä, siellä selviää TUNNUSTETUT lapset ei kaikkia randompaneskelujen lopputuloksia.
Sano miehelle, että appivanhemmat huomaavat viimeistään siinä vaiheessa kun menette vauvan kanssa käymään kylässä. Siinä tilanteessa on jo hieman enemmän vaivautuneisuutta selittää, miksi ette aiemmin kertoneet. Saattavat jopa loukkaantua. Isovanhemmat usein kun haluavat olla mukana odotuksessa, touhottaa, hankkia tarpeellista tavaraa ja jännittää teidän kanssa.
Eipä sitä tarvitse kertoa, kyllä sen huomaa kun joku on viimeisillään tiineenä tai viimeistään siinä vaiheessa kun pimppapulla on pusattu ulos. (Ellei annettu adoptioon)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkää sitä hetkeä kun sulle selviää, ettei tämä olekaan hänelle ensimmäinen lapsi...
Se selviää automaattisesti perunkirjoituksessa.
Ei se tieto välttämättä muuten leviä.
Joo tuollaisen tiedon saa aika hyvin pidettyä salaisuutena. Tiedän tällaisen perheen. Miehen lähimmät luotettavat ihmiset tietävät miehen nuoruuden parisuhteen rakkauden hedelmästä. Mies ei tosin ole ollut koskaan tekemisissä lapsensa kanssa.
Vaimolla ja lapsilla ei ole käsitystäkään asiasta. No, viimeistään perunkirjoituksessa tuo selviää. Ja mitä vaimoa tiedän, niin hän olisi ollut aivan karsea äitipuolena. Mieskään ei ole koskaan ollut täydellisen onnellinen vaimonsa kanssa.
Mies on oman onnellisuutensa seppä. Onhan hän riistänyt yhdeltä lapselta isäsuhteen (toivottavasti lapsella on hyvä isähahmo toisaalla). Jos valehtelee parisuhteessa, on ansainnut äkäisen vaimon.
Tiedän tapauksen, jossa tuntematon (silti tunnustettu) lapsi ilmaantui perunkirjoitukseen. Isän oletetut sisarusperilliset olivat närkästyneitä, että mikä tää on kun ei ole aiemmin antanut kuulua itsestään. Kyllä mun mielestä isän asia olisi ollut esitellä lapsensa suvulleen. Rintaperillinen on rintaperillinen ja ansaitsee perintönsä. - Olihan häneltä jo viety lapsuus ja nuoruus isän huomassa.
En itsekään olisi halunnut kertoa raskaudesta oikein kenellekään vaikka olin se joka oli raskaana :D Toisaalta oli joku pelko että asian julkistaminen jotenkin ”kiroaa” ja jotain pahaa tapahtuu. Toisaalta pidin erittäin vaivaannuttavana asiasta ilmoittamista. Ne joille oli pakko kertoa alkoivat hössöttää ja käpälöidä vatsaani ilman lupaa…joo ei.
Meillä sovittiin yhdessä, että kerrotaan vasta loppuvaiheessa, jos jotain menee pieleen, keskenmeno kohtukuolema tms.
Silloin on vähemmän ihmisiä, joille pitää selittää mitä on tapahtunut. Lähimmät ystävät ja perhe tietävät, mutta tutut eivät, eivätkä varmaan saakaan tietää.
Miksi on niin tärkeää, että miehen perhe tietää etukäteen? Eikö ole sama, että saavat tietää, kun vauva syntyy? Ja miksi vatsaa pitää piilotella?
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että appivanhemmat huomaavat viimeistään siinä vaiheessa kun menette vauvan kanssa käymään kylässä. Siinä tilanteessa on jo hieman enemmän vaivautuneisuutta selittää, miksi ette aiemmin kertoneet. Saattavat jopa loukkaantua. Isovanhemmat usein kun haluavat olla mukana odotuksessa, touhottaa, hankkia tarpeellista tavaraa ja jännittää teidän kanssa.
Jos on v-mäinen anoppi, ei sitä halua siihen touhottomaan.
Jos mahakin jo näkyy selvästi, käykää kylässä ja me huomaa itse! Jos ei niin pitäisi olla helppo kertoa jos sen näkeekin eivätkä kehdanneet kysyä
Siis aivan naurettava ongelma ja aivan luonnollinen asia, että lapsi tulee. Mitä ihmettä te touhuatte? Jos ette voi puhua raskaudesta ja tulevasta lapsesta normaalisti, oletteko oikeasti valmiita vanhemmuuteen?
Mun mies ei halunnut kertoa äidilleen mun raskaudesta koska pelkäsi äitinsä reaktiota. Anopin mielestä nolla lasta on hyvä määrä ja nytkun odottettiin jo toista niin mies ei halunnut kertoa asiasta. Sanoin, että olisi hyvä kertoa, että anoppi saisi hieman toteutteluaikaa ennenkuin lapsi syntyy. En tiedä milloin mies kertoi äidilleen kun taisi mennä ihan viime metreille.
Tämä nyt oli semmoinen kombinaatio, että lopulta erottiin.
Tosiaan lienee parempi kysyä mieheltä milloin hän kokee sopivaksi kertoa asian.
Mies pelkää. Pelkää että lapsi kuolee heti kun raskaudesta kertoo, vaikka viikkoja olisikin kasassa ns. turvallinen määrä. Kohtukuolemia kuitenkin tapahtuu eikä ikinä voi olla varma. Ihan normaaleja ajatuksia keskenmenojen ja lapsettomuuden jäljiltä.