Onko mielestänne väärin että meidän eka- ja kolmasluokkalaiset eivät saa
huidella kavereiden kanssa niin usein kun tahtovat? Minä tahdon, että leikkivät myös keskenään, ollaan koko perhe välillä yhdessä ihan vaan kotona jne. Tahdon että välillä on päiviä jolloin kukaan ei mene minnekään ja meillä ei käy ketään.
Esim. tänään päätin, että ollaan ihan vaan yhdessä omalla porukalla kotona. Varmaan 5 eri kaveria on soitellut ja käynyt ovella ja tivannut että "täh, miksei saa? miks pitää olla perheen kaa?" Ilmeisesti täysin ennenkuulumatonta heillä moinen.
Kommentit (108)
meillä vähän samanlainen juttu. Esikoinen tosin on jo vitosella.
Nuo ovella ramppaavat "täh miksei, miks pitää olla perheen kaa" ovat sen tasoisia, että parempi pysyä erossa. Tuskin tekisivät muuta kuin hengailisivat. Ainakin minun kokemuksen mukaan.
Silloin kun meillä ei vietetä kotipäivää niin useimmiten ollaan harrastuksissa tai harraste kavereiden kanssa leikkimässä.
Kyllä sen niin päin pitäisi mennä, että oma perhe on se ykkönen ja kaverit ja harrastukset kakkosia. Ja tietysti niin, että alakoululainen viettäisi vielä enemmän aikaa oman perheen kuin kavereiden ja harrasteiden parissa. Jos näin ei luontaisesti mene, niin kyllä siihen on oikeus ohjata. Eivät alle 10-vuotiaat voi mitenkään tietää, mikä on heille parasta ja mikä ei. Meidän perheessä on myös teini-ikäisiä ja pakotan jopa heidät viettämään aikaa kotona oman perheen kanssa. Vähemmän kuin nuoremmat, mutta vietettävä on. Ja tiedättekö mitä, tästä kaikesta hitlerimäisyydestäni huolimatta minulla on tasapainoiset ja joka paikassa kehuja paljon käytöksestään ja empaattisuudestaan ym. saaneet lapset. Koulu sujuu koululaisilla hyvin ja ennen kaikkea meillä on ihana perhe ja me-henki. Teinit eivät todellakaan rieku yömyöhään pihalla edes viikonloppuisin ja kyllä, teinimme ovat tottuneet siihen että heidän perheissään käydään esim. vanhempien kanssa yhdessä vanhojen sukulaisten luona kylässä ja usein tahdon lapset mukaan kauppaankin kantoavuksi ja muuten vaan. Meillä ei keskenkasvuiset määrää elämisen tahtia. Ps. Äitien ei kuulu olla lastensa miellyttäjiä. Meidän ei myöskään kuulu antaa lapsillemme kaikkea mitä maa päällään kantaa, kuten ajallisesti rajoittumatonta kaveritulvaa. Kyllä perhe on loppujen lopuksi se, josta lapset aikuisiksi ponnistavat, ei kaverit. Ainakin pitäisi olla.
Olen sitä mieltä että kavereita nähdään päivisin koulussa ja iltaisin ja viikonloppuisin ollaan kotona perheen kanssa. Synttäreille voi kutsua ja mennä mutta noin muuten kavereita ei kotiin tarvitse tuoda.
Olen kasvanut maalla, jossa kaikki kaverit kaukana, sillä on ehkä vaikutusta asenteeseeni. Pieni esimerkki omasta lapsuudestani on se, että olen ollut esikoulusta asti paras kaveri "Liisan" kanssa, ja kotimme olivat n. 15km päässä toisistaan, kävimme samaa koulua esikoulusta ysiluokalle asti, ja olimme siis koko sen ajan parhaita ystäviä, kuin paita ja peppu. Siis 10 vuotta. En ole KERTAAKAAN käynyt "Liisan" kotona. En kertaakaan! Hän kävi meillä sinä aikana ehkä kork. 5krt. Mutta olimme silti parhaat ystävykset.
itse olin pienenä tosi yksinäinen. Siksi pidän kaikkia kaverikutsuja lapsille tärkeinä. Viikonloppuina sitten harrastetaan perheen kesken.
enkä itse voisi kuvitella "pakottavani" lapsia olemaan kotona. Kaverit on tärkeitä ja musta on ihanaa että niitä lapsilla löytyy! Toki voisin keksiä jotain ohjelmaa perheen kesken, esim. että mennään vaikka uimahalliin koko perhe mutta tuollainen "nyt ollaan vain kotona" kuulostaa musta oudolta.
että Äiti ei oikein koskaan pitänyt siitä, että meillä kävi kavereita kylässä - varmaan sotkivat perheen arkea tai jotakin, en tiedä en koskaan kysynyt. Lapset huomaavat herkästi tällaiset asiat - ja niinhän ne vierailut sitten vähenivät.
Olin melkein aina kotona. Kavereita ei paljon kutsumatta meillä laukannut kun kavereita ei juurikaan ollut. Kävin paljon mummolla, tulin koulusta suoraan kotiin, olin hyväkäytöksinen ja tein läksyt jne. Mutta kyllä mä niitä kavereita kaipasin ja olin onneton sen takia että niitä ei ollut.
Äiti ei lisäksi halunnutkaan etät kävisin liian usein jonkun luona. Mä kyllä niitä kavereita kaipasin ja muistan lapsuuteni yksinäisenä!! Eri asia on tietenkin jos nyt sisaruksia on kotona ja lapset puuhastelevat yhdessä. Ja kyllä musta lapsen pitää saada leikkiä. Muistan itsekin lämmöllä niitä hetkiä kun leikin kavereiden kanssa:).
Ja viikonloppuisin meillä on sääntö, että kavereita ei tule ennen puoltapäivää ja illalla pitää häipyä ajoissa.
Minusta tuollainen "tänään päätin että me ollaan just tänään mökkihöperöitä" on ihan päätöntä toimintaa.
itsekin olen sitä mieltä että tuon ikäiset lapset ovat vielä pääasiassa kotona, varsinkin kun siellä kotona on leikkikaveri. kavereiden kyläilyistä sovitaan aina erikseen, ja ne ovat enemmänkin poikkeuksia. mutta jos jotain on sovittu, niin ei sitä saa perua siksi ettei äitiä nyt huvita! ja voihan niitä lapsiakin vähän kuunnella. kotipäivistä ja kaveripäivistä voi sopia vähän etukäteen. mut jos kaveri tulee yllättäen ovelle niin kyllä äiti saa päättää ihan mitä haluaa.
enkä itse voisi kuvitella "pakottavani" lapsia olemaan kotona. Kaverit on tärkeitä ja musta on ihanaa että niitä lapsilla löytyy! Toki voisin keksiä jotain ohjelmaa perheen kesken, esim. että mennään vaikka uimahalliin koko perhe mutta tuollainen "nyt ollaan vain kotona" kuulostaa musta oudolta.
ihan oikeinko voisit keksiä jotain ohjelmaa ?
nyky vanhemmat eivät jaksa lapsiaan eivät halua viettää aikaa niiden kanssa yhdessä kokkaamalla, pelaamalla, keskutelemalla... päästään helpommalla kun lähetetään kersat naapurin riesoiksi vetäydytään tämä kaveri kortin taakse.
Sääliksi käy teidän lapsia.
Ja viikonloppuisin meillä on sääntö, että kavereita ei tule ennen puoltapäivää ja illalla pitää häipyä ajoissa. Minusta tuollainen "tänään päätin että me ollaan just tänään mökkihöperöitä" on ihan päätöntä toimintaa.
että pitäisi lähteä mökille saadakseen olla rauhassa naapurin lapsilta.
Ei käy ollaan ihan kotona ja kusumattomat naapurin lapset lähetetään kyllä takaisin kotiin.
Jos haluamme vieraita niin silloin kutsumme niitä.
Sorry vanhemmat, keksikää itse viihdettä lapsillenne. Niin me teemme.
muuten ollaan kotona. ja ne kyläilyt sovitaan vähintään ed. päivänä. lapsi ei soita koulusta että olisi menossa sinne tai tuonne.
ihan oikein ap!! sinä olet vanhempi ja vastuullinen sellainen.
ja vanhempien ei tartte olla mitään sirkustirehtöörejä lapsilleen joiden täytyy keksiä koko ajan tekemistä jälkikasvulleen. lapset keksivät itse tekemistä kun heille antaa sen mahdollisuuden.
miten teidän lapsuudessa? viihdyttikö teidän vanhemmat teitä 24/7 ja te olitte vain aivottomia robotteja?
Siis että "tänään pidät kotipäivän pikkusiskosi kanssa" jne. Ikinä ei muutenkaan voinut poiketa mistään säännöistä ja kaikki oli todella tarkkaa. Meidän kävi aikalailla sääliksi tätä tyttöä enkä siksi voisi kuvitella samanlaista omille lapsilleni. Mulla on ihania muistoja siitä kun saatiin mennä ja rymytä aamusta iltaan.
muuten ollaan kotona. ja ne kyläilyt sovitaan vähintään ed. päivänä. lapsi ei soita koulusta että olisi menossa sinne tai tuonne. ihan oikein ap!! sinä olet vanhempi ja vastuullinen sellainen. ja vanhempien ei tartte olla mitään sirkustirehtöörejä lapsilleen joiden täytyy keksiä koko ajan tekemistä jälkikasvulleen. lapset keksivät itse tekemistä kun heille antaa sen mahdollisuuden. miten teidän lapsuudessa? viihdyttikö teidän vanhemmat teitä 24/7 ja te olitte vain aivottomia robotteja?
lapset vierailla spontaanisti kavereillaan? Silloin ei tarvitse keksiä tekemistä kun lapset kavereineen keksivät ihan itse.
Tapa jolla toteutat kotipäiväsi ajaa vain sinun etuasi. Sinä haluat ja viis muista.
Oli meilläkin poika 2 päivää kotona, kun sovittiin etukäteen, että vieraita tulee ja silloin ollaan kotona, eikä kavereita tule.
Lapsille pitää ennakoida ja keskustella asioista etukäteen.
Minusta kuulostat erittäin hyvältä äidiltä! 17 kirjoitti tosi hyvin :)
joihin lapset eivät olleet tervetulleita. Siistiä ja kylmä tunnelma. Uskomatonta , että tällaiset vanhemmat luulevat vielä olevansa jotain hyviä vanhempia.
Kaverit on ihana asia ja lapsen kehitykseen kuuluva.
Tervetuloa siis meille lapseni kaverit. Täällä on mehua ja pullaa tarjolla.
T. Lämpöinen äiti
Noin teen minäkin välillä ja niin tuntuu tekevän naapurin mammatkin : )
eivät vaan aina ole ihan sama asia kun taukoamatta ovikelloa pimputtavat naapurin lapset, eivätkä varsinkaan ne jotka eivät tajua kun sanotaan, että tänään ei käy. Siitä oli kyse, eikä suinkaan, että lapsella ei saisi olla kavereita eikä kukaan saisi koskaan tulla kylään, etkö osaa lukea lämpöinen äiti
Omasta lapsuudestani muistan näitä "tiukkiskoteja" ja ne olivat kyllä sellaisia mihin ei hirveästi tehnyt mieli mennäkään. Ne oli sellaisia lapsia mitä vähän säälittiin yleensä.
joihin lapset eivät olleet tervetulleita. Siistiä ja kylmä tunnelma. Uskomatonta , että tällaiset vanhemmat luulevat vielä olevansa jotain hyviä vanhempia.
Kaverit on ihana asia ja lapsen kehitykseen kuuluva.
Tervetuloa siis meille lapseni kaverit. Täällä on mehua ja pullaa tarjolla.
T. Lämpöinen äiti
Äiti ei lisäksi halunnutkaan etät kävisin liian usein jonkun luona. Mä kyllä niitä kavereita kaipasin ja muistan lapsuuteni yksinäisenä!!
Eri asia on tietenkin jos nyt sisaruksia on kotona ja lapset puuhastelevat yhdessä.
Ja kyllä musta lapsen pitää saada leikkiä. Muistan itsekin lämmöllä niitä hetkiä kun leikin kavereiden kanssa:).