2 lasta alle kahdessa vuodessa - terveysriski!
Olen aina ollut sitä mieltä että isommat ikäerot olisivat parempia, niin lapsille kuin vanhemmillekin, mutta ihme kyllä suurin osa suomalaisista ajattelee toisin. Miksi?
Kommentit (23)
Nykyään ei enää imetetä lapsia. Harva imettää ja on raskaana. Siinä tavallaan molemmat lapset menettää jotain. Toisen imetys lopetetaan 6kk päästä syystä että halutaan alkaa yrittää toista ja sitten jos tulee heti raskaaksi, niin ei olekaan palautunut täysin edellisen kerran jälkeen. Tulee mieleen että lapsi ei ehkä saakaan tarpeeksi kaikkia ravintoaineita jne. Ja tietty äiti palaa loppuun, erotaan jne...
Kiva, että itse olin jo valmiiksi suunnitellut, että vähintään 3v jokaisen lapsen välissä, vaikkei minulla ole vielä ensimmäistäkään.
Olin perustellut sen niin, että 3v lasta alkaa jo kiinnostamaan mistä vauvat tulevat, uhma alkaa laantumaan, kuivaksi oppiminen kiinnostaa, jokainen saa olla 3v se pienin, ja imetystä voi jatkaa pitkään, jos se vaan onnistuu.
Hyvä, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä :)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:40"]
Olen aina ollut sitä mieltä että isommat ikäerot olisivat parempia, niin lapsille kuin vanhemmillekin, mutta ihme kyllä suurin osa suomalaisista ajattelee toisin. Miksi?
[/quote] Koska arki osoittautui parhaiten toimivaksi lyhyellä ikäerolla.
Minulla lapset kolmessa "sarjassa", -94 ja -95, / -02, -03 ja -05/ -11. Ja nyt syntyy vauva kesällä. Täytyy kyllä sanoa että helpointa ja parasta on kun on pienet ikäerot. Pienillä ikäeroilla lapset on ihan eri tavalla läheisiä vaikka on toki läheisiä nuokin joilla isommat ikäerot. Mutta samanikäisen sisaruksen kanssa on samassa kehitysvaiheessa, enemmän yhteisiä leikkejä ja juttuja muutenkin, lapsuusmuistot samalta aikakaudelta jne. Itselläni 1,5v nuorempi sisko ja 6v nuorempi sisko. Nuoremman kanssa yhteiset leikit oli ihan erilaisia kun samanikäisen siskon kanssa, lapsuusmuistot erilaisia kun alle kouluikää ei yhteisiä muistoja jne.
Täytyy sanoa että raskainta on ollut nuorimman kanssa kun ei ole ollut leikkikaveria kotona kuten toisilla vaan yksi vähän ulkopuolinen. Joskus 3v alkoi leikkiä 9v:n kanssa, mutta ei se sillätavalla tasavertaista ole kun toinen on koulussa jo kolmatta vuotta ja toinen vielä ihan pieni. Kun on vertailukohtaa niin ihan ehdottomasti olen sitä mieltä että pieni ikäero on kaikintavoin helpompi ollut ainakin meillä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:00"]Minulla lapset kolmessa "sarjassa", -94 ja -95, / -02, -03 ja -05/ -11. Ja nyt syntyy vauva kesällä. Täytyy kyllä sanoa että helpointa ja parasta on kun on pienet ikäerot. Pienillä ikäeroilla lapset on ihan eri tavalla läheisiä vaikka on toki läheisiä nuokin joilla isommat ikäerot. Mutta samanikäisen sisaruksen kanssa on samassa kehitysvaiheessa, enemmän yhteisiä leikkejä ja juttuja muutenkin, lapsuusmuistot samalta aikakaudelta jne. Itselläni 1,5v nuorempi sisko ja 6v nuorempi sisko. Nuoremman kanssa yhteiset leikit oli ihan erilaisia kun samanikäisen siskon kanssa, lapsuusmuistot erilaisia kun alle kouluikää ei yhteisiä muistoja jne.
Täytyy sanoa että raskainta on ollut nuorimman kanssa kun ei ole ollut leikkikaveria kotona kuten toisilla vaan yksi vähän ulkopuolinen. Joskus 3v alkoi leikkiä 9v:n kanssa, mutta ei se sillätavalla tasavertaista ole kun toinen on koulussa jo kolmatta vuotta ja toinen vielä ihan pieni. Kun on vertailukohtaa niin ihan ehdottomasti olen sitä mieltä että pieni ikäero on kaikintavoin helpompi ollut ainakin meillä.
[/quote]
Oletko nainen?
Minäkin sanon kokemuksesta, että pieni ikäero on tosi hyvä. Ei tosin ole kuin kaksi lasta pienellä ikäerolla, joten kovin suurta kokemusta asiasta ei ole.
Meillä on yksi lapsi isolla ikäerolla näihin kahteen ja onhan se kieltämättä haastavaa, kun kiinnostuksen kohteet on perheen lapsilla ihan erit.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:34"]
En ymmärrä tätä yleistä perustelua, että "pieni ikäero -> lapsista on toisilleen seuraa". Omilla 6 vuotta ikäeroa ja heistä on silti toisilleen paljon seuraa. Omaan veljeeni taas minulla pari vuotta ikäeroa, mutta emme ole ikinä tehneet mitään yhdessä.
[/quote]
No meillä on lapsilla seuraa jo siitä syystä, että ovat saaneet olla toisensa kanssa samoissa ryhmissä hoidosss ja saavat olla samaan aikaan samoissa kouluissa ja jopa samoilla luokilla. Vaikka kummallakin on omat kaverit myös, niin on se ihan erilainen turva kun se sisarus on ssmassa paikassa. Toki voi olla läheinen, vaikka olisi isompi ikäerokin, mut kyl se vaan on erilaista ainakin lapsuudessa, kun kehitysvaiheet on niin erilaiset. Aikuisena ei niin väliä. Eikä toisaalta pieni ikäerokaan mitään takaa.
Minulla on kolme sarjaa pienillä ikäeroilla ensimmäisillä yksitoista kuukautta, sitten on se joukon yksinäinen susi reilut kolme vuotta kahdesta ensimmäisestä.. Sitten kolmen vuoden päästä taas puolen toista vuoden ikäerolla ja taas kolmen vuoden päästä viimeiset kaksi puolen toistavuoden ikäerolla..
En nyt tiedä, onko vähemmän työtä, mutta seuraa heistä on aina ollut toisilleen. Tuo yksinäinen susi, on todellakin sellainen yksin touhuaja. Menee kyllä kavereitten ja sisarustenkin kanssa, mutta kaipaa sitä yksinäisyyttä aivan eri tavalla kuin nämä "aisaparit", he eivät taas viihdy yksin..
Niin olen nainen ja heidän äitinsä..
Meillä pieni ikäero on ollut aikamoista.. Imetin vuoden ikään esikoista, lapsilla ikäeroa 1v 7kk, imetin kuopusta 1v asti.. Opiskelut tehty loppuun, molemmat vanhemmat käyneet vuorotöissä kokoaikaisena kun opinnot toisella päättyneet. Nyt kuopus on 3v ja erotaan. Ollaan kasvettu erilleen. Jälkikäteen ajateltuna helpomminkin olisi voinut elää.. Eron syynä eivät tosin lapset vaan se että elämänarvot ja ajatusmaailmat ei kohtaa enää ja toinen tuntuu vain kaverilta tai veljeltä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 06:54"]
Kiva, että itse olin jo valmiiksi suunnitellut, että vähintään 3v jokaisen lapsen välissä, vaikkei minulla ole vielä ensimmäistäkään. Olin perustellut sen niin, että 3v lasta alkaa jo kiinnostamaan mistä vauvat tulevat, uhma alkaa laantumaan, kuivaksi oppiminen kiinnostaa, jokainen saa olla 3v se pienin, ja imetystä voi jatkaa pitkään, jos se vaan onnistuu. Hyvä, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä :)
[/quote]
Tuosta valmiiksi kaiken suunnittelusta ei ole sulle hyötyä. Kaikki ei ehkä mene juuri niiden päivämäärien mukaan.
Näitä tutkimuksia tulee ja menee.
Meillä lapset on tehty omista lähtökohdista, ei tutkimuksiin perustuen.
Onhan näitä vastaavia: punaviini on terveellistä / ei ole terveellistä. Jne.
Jos se sairastumisriskiero on niin pieni, niin tarvitseeko tutkimuksen tuloksia edes julkaista? Eihän se ole tieteellisesti merkittävää. Minä haluaisin kaksi lasta, joilla olisi max kolme vuotta ikäeroa, jotta niistä voi tulla hyvin läheisiä ja jottei mun vauva-aika ja stressi pitkittyisi monella vuodella. Luulen, että ainakin minua pidempi vauva-aika sairastuttaisi enemmän. Parempi hoitaa ne putkeen. Ja ennen kuin joku tulee inttämään, niin kyllä suuremmallakin ikäerolla voi olla läheisiä, mutta se on harvinaisempaa. Itselläni on kaksi vuotta vanhempi sisko, ja ollaan kuin kaksoset. Kaikki ollaan koettu yhdessä. Hän on mun elämän tärkein ihminen ja hän on ainoa, joka tietää musta kaiken. Musta on surullista, ettei mun ystävillä ole samanlaista suhdetta sisaruksiinsa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:23"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 06:54"]
Kiva, että itse olin jo valmiiksi suunnitellut, että vähintään 3v jokaisen lapsen välissä, vaikkei minulla ole vielä ensimmäistäkään. Olin perustellut sen niin, että 3v lasta alkaa jo kiinnostamaan mistä vauvat tulevat, uhma alkaa laantumaan, kuivaksi oppiminen kiinnostaa, jokainen saa olla 3v se pienin, ja imetystä voi jatkaa pitkään, jos se vaan onnistuu. Hyvä, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä :)
[/quote]
Tuosta valmiiksi kaiken suunnittelusta ei ole sulle hyötyä. Kaikki ei ehkä mene juuri niiden päivämäärien mukaan.
[/quote]
Samaa mietin, voikin tulla lapsettomuutta, tai sekundaarista lapsettomuutta. Ehkäisy voi pettää ja ikäero ollakin tosi pieni. Suunnitelmat harvemmin toteutuvat sellaisinaan.
En usko että ikäerolla on juurikaan tekemistä sisaruussuhteen kanssa. Se voi olla hyvä vaikka olisi 10v ikäeroa. Sisaruussuhde on siinä mielestä minusta erilainen ettei sen tosiaan tarvitse olla edes se kaverisuhde johon pienellä ikäerolla pyritään, läheskään aina onnistumatta. Minusta se on enemmänkin sitä että se toinen on isompi, ohjaava ja opettava. Isompikin pääsee siinä sitten taas sinne pienemmän tyypin maailmaan. Eri ikäiset ihmiset on rikkaus! Me toivotaan yli 5v ikäeroa.
Eri ikäiset sisarukset ovat lapselle rikkaus. Ei tarvi aina olla se vajaa 2 vuotta ikäeroa.
En ymmärrä tätä yleistä perustelua, että "pieni ikäero -> lapsista on toisilleen seuraa". Omilla 6 vuotta ikäeroa ja heistä on silti toisilleen paljon seuraa. Omaan veljeeni taas minulla pari vuotta ikäeroa, mutta emme ole ikinä tehneet mitään yhdessä.
Kai halutaan tehostaa lisääntyminenkin maksimiin. Halutaan paljon lapsia, mutta tehdään nopealla aikavälillä, että kaikki sitten aikustuisi yhtä aikaa? Ei tarvitse montaa kertaa käydä sama pikkuvauvarumba läpi. Vaikka idea olisi ilmeisesti juuri se, että annetaan aikaa toipua pikkuvauva-ajasta ennen uutta pikkuvauva-aikaa.
Onpa mielenkiintoisia tuloksia, en ole koskaan ennen kuullut tuollaisesta, esimerkiksi yhteydestä sairauksiin. Uskoisin, että tiiviiseen tahtiin lasten tekeminen on esim. työelämän sanelema juttu. Ajatellaan myös, että sisaruksista on toisilleen seuraa, kun ikäero ei ole suuri.
5lasta
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:45"]Onpa mielenkiintoisia tuloksia, en ole koskaan ennen kuullut tuollaisesta, esimerkiksi yhteydestä sairauksiin. Uskoisin, että tiiviiseen tahtiin lasten tekeminen on esim. työelämän sanelema juttu. Ajatellaan myös, että sisaruksista on toisilleen seuraa, kun ikäero ei ole suuri.
5lasta
[/quote]
5 lasta!! Pitäisi kieltää lailla.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 06:54"]
Kiva, että itse olin jo valmiiksi suunnitellut, että vähintään 3v jokaisen lapsen välissä, vaikkei minulla ole vielä ensimmäistäkään. Olin perustellut sen niin, että 3v lasta alkaa jo kiinnostamaan mistä vauvat tulevat, uhma alkaa laantumaan, kuivaksi oppiminen kiinnostaa, jokainen saa olla 3v se pienin, ja imetystä voi jatkaa pitkään, jos se vaan onnistuu. Hyvä, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä :)
[/quote]
Tuosta valmiiksi kaiken suunnittelusta ei ole sulle hyötyä. Kaikki ei ehkä mene juuri niiden päivämäärien mukaan.
[/quote]
Vähintään 3v voi olla lähemmäs 4v tai enemmänkin. Ihan hyvä suunnitelma minusta, kyllä kai kaikki jonkin verran suunnittelee noita lisääntymisasioita?!
Meillä sattui vielä toteutumaan 3v ikäero juuri niinkuin olin toivonutkin. Joten kyllä se on ihan mahdollista että suunnitelmat toteutuukin, jos on hyvä tuuri. Ja muuten voin suositella tuota ikäeroa :)