Miten terveysalalle saataisiin lisää käsipareja?

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeakoulusta

valmistuu asiantuntijoita, ei käsipareja.

Niin totta. Olen itse tehohoitaja ja leikkaus- ja anestesiasairaanhoitaja.

Olen saanut koulutusta vaativaan ECMO-hoitoon, ja 25 vuoden kokemustani ei pelkillä käsipareilla korjata.

Puhutaan ammattihenkilöistä, ei käsipareista, please.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsipareista puhuminen on tosiaan osa ongelmaa. Voitaisiinko jo arvostaa hoitotyön osaamista ja ymmärtää, että se on muutakin kuin suorittavana käsiparina olemista. Ja maksaa siitä sen osaamisen ja kokemuksen perusteella.

Osaaminen ei hoitotyössä auta paskaakaan, jos ei ole käsiä.

Käsipari ei auta mitään, jos ei ole koulutettuja aivoja niitä liikuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Pula on täysin itseaiheutettu. Kymmeniä tuhansia sairaanhoitajia poistuu alalta pakkorokostusten takia, jossa rikotaan kehollista itsemääräämisoikeutta. Ei se ratkea millään muulla kuin lopettamalla fasismin. Ja tällaiset Ylen kysymykset promotoivat fasismia, koska yrittävät vierittää vastuun muualla kuin minne se kuuluu.

Älä höpötä. Ongelmat oli paljon ennen koronaa. 

Vierailija kirjoitti:

Käytettäisiin järkeä. Yksilöllisyys otettava huomioon. Rokotuspakko ei suojaa kaikkien hoitajien terveyttä.

Liian usein toistuvat rokotukset perusterveelle ja nuorehkolle hoitajalle eivät saa alkaa vaarantaa työntekijän omaa immuniteettia. Osa saa autoimmuunioireita ja osa kokee yleisen tautien vastustuskykynsä hiipuneen, kun on ottanut influenssarokotuksia joka vuosi.

Rokottamaton, mutta vahvalla immuniteetilla oleva huomaa kehostaan helpommin heti sen jos sairastuu ja ei mene siten vahingossa vähäoireisena tai oireettomana tartuttamaan töihin.

Potilaan suojaamisessa ensisijaista on oikeat työtavat ja suojaamistoimenpiteet. Ffp2- tai ffp3-tasoisten  maskien riittävyys on varmistettava pandemiaoloissakin.

Perusrokotusten ylläpitoa voidaan vaatia, mutta ei kausittaisten.

Lisäksi on muita syitä, jotka  vievät pois alalta. Esim. peruspalkan heikkous, huono johtaminen ja  epäinhimilliset työolot. 

Tämä ei ole keskustelu rokotepakosta, vaan hoitajapulasta. Laki koronarokotuksista on ollut vasta niin vähän aikaa olemassa, että se ei ole todellinen syy jatkuvaan resurssipulaan. Hoitajapula on ollut kiihtymässä jo ennen koronaa, mutta kukaan päättäjä ei varotuksille lotkauttanutkaan korvaansa. Tämä on vain lopputulosta pidemmän ajan ongelmista.

Työvuorosuunnittelu oli yksi iso asia, jonka vuoksi en jaksanut enää hoitoalalla. Onko oikeasti aivan mahdotonta tehdä sellaisia listoja, jotka olisivat inhimillisiä? Ilta-aamua, kuuden päivän putki, yksi vapaa ja taas neljän päivän työputki jne. Tuntui, että olin töissä 24/7. Minulle pitäisi maksaa vähintään 10 000e kuussa että suostuisin tuollaiseen enää.

Nyt minulla brutto lisien kansss n. 1800e, mutta olen erittäin onnellinen. Työ on kaksivuorotyötä, niinkuin hoitoalallakin oli, mutta silti työvuorolistat ovat inhimilliset. Minulla on elämä, jota työ ei hallitse.

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä tulikin mieleen: miksi työntekijä ei saa opiskelijan ohjaamisesta korvausta? Sehän on omaan normityöhön hirveä lisäkuormitus, kun pitää hoitaa opiskelijan opastus samalla. En ole itse hoitoalalla, mutta lähipiiristä moni on, ja olen siinä käsityksessä että se opiskelijoista koulun maksama "ohjausraha" pääsääntöisesti menee johonkin koko työpaikan kassaan, ei suinkaan suoraan sille ohjaajalle.

Turun Amk:ssa ohjausraha menee jollekin kliinisen hoitotyön opettajalle, joka ei käy jalallaankaan harjoitteluylsiköissä. Osastolle opiskelijaohjaus on pelkkää hyväntekeväisyyttä, josta ei hyödy euroakaan.

Myös työajat kaipaisivat muutosta. Ainakin HUS:ssa kaikki velvoitetaan kolmevuorotyöhön. Harva siihen soveltuu. 1-3 yövuoroa joka kolmas viikko, sitten hyppimistä ilta/aamuvuoroissa tai pitkissä vuoroissa. Vakiyöhoitajia ei ole ollut vuosiin. Jollekin pienten lasten yksinhuoltajalle kolmevuorotyö on ongelma. Miksei esim HUS:lla ole henkilökunnan lapsille omaa päiväkotia? Ruuhka-Helsingistä ei välttämättä ehdi kehyskuntaan hakemaan lapsia päiväkodista, koska työt venyy aina.

On naurettavaa, että hoitajien palkkoja ei nosteta, mutta Apottiin voidaan haaskata käsittämättömiä summia. Apotti on hidastanut työntekoa huomattavasti. Sen kun näkisi, että ruvetaan värväämään eläkeläisiä kentälle opettelemaan Apottia!

Päivystysaluella potilasvirta liikkuu läpi vuorokaden. Miksei osastosihteereitä ja laitosapulaisia ole töissä yöllä riittävästi? Hoitajat joutuvat tekemään sihteerin hommia joita kaikki ei suinkaan osaa. Siirtyvien potilaiden paikat myös olisi siivottava ennen seuraavaa potilasta, joten joko siirto jää tekemättä tai sitten sairaanhoitaja siivoaa, missä ei ole mitään järkeä. Työnjakoa olisi syytä järkevöittää ja pitäisi palkata lisää sihteereitä ja laitosapulasia. Eikös sihteereitä ole myös aika paljon työttöminä, joten sekin ongelma helpottuisi.

Palkka sairaanhoitajilla ok, työolot pitää saada kuntoon. Lähihoitajille lisää palkkaa

Tulijoita alalle kyllä on vaikka määrät on vähentynyt. Suosittelen perehtymään hakijatilastoihin. Muutama paikkakunta tai aloituserä oli sellainen johon ei ollut tarpeeksi hakijoita. Itse jouduin taistelemaan sh-opiskelupaikasta satojen hakijoiden joukossa.

Soveltuvuustestit käyttöön. 

Sairaanhoitajalle se työ joka koulutukseen kuuluu, lisää laitoshuoltajia, lähihoitajia sairaaloihin jotta sh saa keskittyä omaan työhönsä eikä pesuun ja syöttöihin

. 

Lisää varahenkilöstöä

Jotenkin tuntuu, että naisvaltaisen alan johtajuusongelmat ovat osin sukupuoleen liittyviä asioita. Sanon sen nyt ihan suoraan. Esimerkiksi tunnen miespoliisin, jolla oli piilotteleva ja vastuuta väistävä esimies. Muodollisesti hänellä toki oli asema ja valta, mutta koska alaiset suoraan halveksuivat häntä eivätkä pitäneet luotettavana, veti ylempi johto siitä johtoåäätökset ja mies laitettiin vaihtoon. Uusi tyyppi johti edestä ja sai alaisen arvostuksen.

Naisvaltaisella hoitoalalla kehnot johtajat saavat olla paikallaan, koska alaiset eivät uskalla ilmaista mielipidetään selvästi. Ja lisäksi naiset ovat herkkänahkaisia, joten ylempi johto ei osaa käsitellä asiaa psykologisesti oikein, vaikka palautetta tulisikin.

Tämä kuulostaa härskille seksismille ja varmasti osin sitä onkin, mutta sanon asian ihan suoraan koska en jaksa kierrellä. Saa alapeukuttaa.

En jaksanut jatkuvaa kyselyä, että oletko jo ottanut influenssarokotteesi. Ilmoitin että en ole ja en ota. En ollut viimeisenä työvuotenani yhtään päivää sairaana poissa töistä, toisin kuin muut.

Minulle tuli niveloireita influenssarokotuksista, enkä siksi suostunut jatkamaan niiden ottamista. Pelkäsin autoimmuunisairauden puhkeamista. Huoltani omasta terveydestäni, jos ottaisin influenssarokotuksen joka vuosi,  ei otettu vakavasti. Olin sairastanut yhden influenssan aikaisemmin ja senkin niin, että en altistanut ketään. Minulla on vahvat kehon reaktiot. Kova kuume nousi puolessa tunnissa ja ymmärsin eristäytyä sairastamaan. Toivuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Palkka sairaanhoitajilla ok, työolot pitää saada kuntoon. Lähihoitajille lisää palkkaa

Tulijoita alalle kyllä on vaikka määrät on vähentynyt. Suosittelen perehtymään hakijatilastoihin. Muutama paikkakunta tai aloituserä oli sellainen johon ei ollut tarpeeksi hakijoita. Itse jouduin taistelemaan sh-opiskelupaikasta satojen hakijoiden joukossa.

Soveltuvuustestit käyttöön. 

Sairaanhoitajalle se työ joka koulutukseen kuuluu, lisää laitoshuoltajia, lähihoitajia sairaaloihin jotta sh saa keskittyä omaan työhönsä eikä pesuun ja syöttöihin

. 

Lisää varahenkilöstöä

Vaikka viestissäsi oli muuten ihan asiaa, alanuoli koska sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkaeroa ei tule kaventaa enää entisestään.

Tällä hetkellä 3,5 vuotta enemmän opiskelemalla saa enemmän vastuuta, mutta vain 500€ enemmän palkkaa kuulaudessa, jonka verottaja vielä tasoittaa. Palkkaero on nykyäänkin naurettavan pieni alemman koulutustason ja ammattikorkeatasoisen koulutuksen välillä. Miksi kukaan motivoituisi opiskelemaan sairaanhoitajaksi, kun vähemmällä vastuulla ja opiskelulla pääsisi kiinni samoihin palkkoihin?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut jatkuvaa kyselyä, että oletko jo ottanut influenssarokotteesi. Ilmoitin että en ole ja en ota. En ollut viimeisenä työvuotenani yhtään päivää sairaana poissa töistä, toisin kuin muut.

Minulle tuli niveloireita influenssarokotuksista, enkä siksi suostunut jatkamaan niiden ottamista. Pelkäsin autoimmuunisairauden puhkeamista. Huoltani omasta terveydestäni, jos ottaisin influenssarokotuksen joka vuosi,  ei otettu vakavasti. Olin sairastanut yhden influenssan aikaisemmin ja senkin niin, että en altistanut ketään. Minulla on vahvat kehon reaktiot. Kova kuume nousi puolessa tunnissa ja ymmärsin eristäytyä sairastamaan. Toivuin hyvin.

Miten tämä liittyy aiheeseen? 

Palkka on unpisurkea työn vastuullisuuteen nähden. Itse olen työskennellyt erikoissairaanhoidossa kirurgian vuodeosastoilla ja nyt poliklinikalla ja päiväkirurgiassa.

Esh maksaa samaa palkkaa kuin esimerkiksi vanhainkodit. Työ vaatii aivan eri tasoista osaamista. Vanhuspuolella ja vastaavissakin palkkaa pitää nostaa, mutta erityisosaamisesta pitäisi maksaa vielä enemmän. Tällä hetkellä siis tehohoitajan ja vanhuspuolen hoitajan palkka on sama.

Vuorolisät ovat myös palkan mataluudesta johtuen suorastaan naurettavat. Yövuorosta jää lisiä käteen 40 euroa. Erikoissairaanhoidossa yövuorot ovat niin kamalaa paskaa, etten itse suostuisi missään nimessä niitä enää tekemään. Yhden hoitajan vastuulla on 10-15 potilasta, akuutisti sairaita. Päivystyspotilaita tulee ja samaan aikaan yhdessä huoneessa on Met-ryhmä. Päivystävä kirurgi leikkaa yleensä läpi yön, eli viedään ja tuodaan potilaita. Muistiongelmien ja anestesiakrapulan vuoksi potilaita on aina sekaisin kuin seinäkellot, heitä pitäisi vahtia koko ajan, mutta et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Kaiken tämän lisäksi pitäisi tehdä kierrot ja mittaukset, viedä kipulääkkeet, antibiootit, jakaa uusien potilaiden lääkkeet ja aloittaa heidän hoitokertomukset, auttaa toisen moduulin hoitajaa niiden potilaiden siirroissa ja käännöissä joissa tarvitaan kaksi tai useampi hoitaja. Yhden potilaan luona on omaiset viimeisiä hetkiä viettämässä. Jossain piippaa koko ajan jokin mittari tai pumppu tai potilaskello tai puhelin soi.

Saman palkan saa niin paljon vähemmän stressaavastakin työstä, etten ihmettele, kun väkeä ei hoitotyöhön kohta saada.

Kyllähän se ratkaisu voisi olla se, että hoitajille maksettaisiin palkkaa työn vaativuuden mukaisesti. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teho-osastojen hoitajat saisivat parempaa liksaa. Olen itse sh vuodeosastolla, pärjään kyllä tälläkin palkalla. En olisi valmis vaativampiin yksiköihin, joten minun puolestani siellä työskenteleville voisi maksaa enemmän. Ainoa mitä toivon, olisi edes yksi hoitaja lisää vahvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut jatkuvaa kyselyä, että oletko jo ottanut influenssarokotteesi. Ilmoitin että en ole ja en ota. En ollut viimeisenä työvuotenani yhtään päivää sairaana poissa töistä, toisin kuin muut.

Minulle tuli niveloireita influenssarokotuksista, enkä siksi suostunut jatkamaan niiden ottamista. Pelkäsin autoimmuunisairauden puhkeamista. Huoltani omasta terveydestäni, jos ottaisin influenssarokotuksen joka vuosi,  ei otettu vakavasti. Olin sairastanut yhden influenssan aikaisemmin ja senkin niin, että en altistanut ketään. Minulla on vahvat kehon reaktiot. Kova kuume nousi puolessa tunnissa ja ymmärsin eristäytyä sairastamaan. Toivuin hyvin.

Miten tämä liittyy aiheeseen? 

Liittyy niin, että osalle ei sovi, että heidän  keholliseen itsemääräämisoikeuteensa kajotaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut jatkuvaa kyselyä, että oletko jo ottanut influenssarokotteesi. Ilmoitin että en ole ja en ota. En ollut viimeisenä työvuotenani yhtään päivää sairaana poissa töistä, toisin kuin muut.

Minulle tuli niveloireita influenssarokotuksista, enkä siksi suostunut jatkamaan niiden ottamista. Pelkäsin autoimmuunisairauden puhkeamista. Huoltani omasta terveydestäni, jos ottaisin influenssarokotuksen joka vuosi,  ei otettu vakavasti. Olin sairastanut yhden influenssan aikaisemmin ja senkin niin, että en altistanut ketään. Minulla on vahvat kehon reaktiot. Kova kuume nousi puolessa tunnissa ja ymmärsin eristäytyä sairastamaan. Toivuin hyvin.

Miten tämä liittyy aiheeseen? 

Liittyy niin, että osalle ei sovi, että heidän  keholliseen itsemääräämisoikeuteensa kajotaan ollenkaan.

No jos ei ymmärrä rokotteiden merkitystä työnsä hoitamiseen, lienee väärällä alalla joka tapauksessa. 

Kyse ei nyt ole rokotteista, koska 95 prosenttia hoitajista ottaa ne mukisematta ja odotti kuin kuuta nousevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut jatkuvaa kyselyä, että oletko jo ottanut influenssarokotteesi. Ilmoitin että en ole ja en ota. En ollut viimeisenä työvuotenani yhtään päivää sairaana poissa töistä, toisin kuin muut.

Minulle tuli niveloireita influenssarokotuksista, enkä siksi suostunut jatkamaan niiden ottamista. Pelkäsin autoimmuunisairauden puhkeamista. Huoltani omasta terveydestäni, jos ottaisin influenssarokotuksen joka vuosi,  ei otettu vakavasti. Olin sairastanut yhden influenssan aikaisemmin ja senkin niin, että en altistanut ketään. Minulla on vahvat kehon reaktiot. Kova kuume nousi puolessa tunnissa ja ymmärsin eristäytyä sairastamaan. Toivuin hyvin.

Miten tämä liittyy aiheeseen? 

Liittyy niin, että osalle ei sovi, että heidän  keholliseen itsemääräämisoikeuteensa kajotaan ollenkaan.

Hoitajapulaan se on kuitenkin syynä vain pisara meressä. Oikeat ongelmat ovat ihan toisaalla. Perustakaa oma keskustelu, älkääkä jaksako jauhaa täällä rokotteista.

Yksilölliset mieltymykset tulisi ottaa enemmän huomioon työvuorosuunnittelussa. Meillä on pieni yksikkö, jossa osa tykkää tehdä pelkkää yötä, aamua tai iltaa. Teemme yhdessä listat, mutta pomot ovat antaneet tiukat raamit, miten monta yötä jokaisella pitäisi olla, iltoja ei saa olla kuin kaksi peräkkäin yms. Listat ovat sitten sekameteliä ja porukka väsynyttä. Ymmärrän, ettei joka yksikössä välttämättä onnistu yksilöllisyys, mutta ihmettelen, miksei sitä voida yrittää siellä, missä pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että naisvaltaisen alan johtajuusongelmat ovat osin sukupuoleen liittyviä asioita. Sanon sen nyt ihan suoraan. Esimerkiksi tunnen miespoliisin, jolla oli piilotteleva ja vastuuta väistävä esimies. Muodollisesti hänellä toki oli asema ja valta, mutta koska alaiset suoraan halveksuivat häntä eivätkä pitäneet luotettavana, veti ylempi johto siitä johtoåäätökset ja mies laitettiin vaihtoon. Uusi tyyppi johti edestä ja sai alaisen arvostuksen.

Naisvaltaisella hoitoalalla kehnot johtajat saavat olla paikallaan, koska alaiset eivät uskalla ilmaista mielipidetään selvästi. Ja lisäksi naiset ovat herkkänahkaisia, joten ylempi johto ei osaa käsitellä asiaa psykologisesti oikein, vaikka palautetta tulisikin.

Tämä kuulostaa härskille seksismille ja varmasti osin sitä onkin, mutta sanon asian ihan suoraan koska en jaksa kierrellä. Saa alapeukuttaa.

No hieman kärjistettyä, mutta totta on että miesvaltaisilla aloilla johtajaan kohdistuu enemmän aggressiivista painetta jos homma ei toimi. Varsinkin ammateissa, joissa johtoon pitää voida luottaa. Hoitoala olisi myös tällainen, mutta siellä homma on jäänyt kyräilyn asteelle, eikä mitään muutoksia ole tapahtunut ainakaan 20:een vuoteen, jotka olen siellä työskennellyt. Hyviäkin johtajia toki on ja heillä on yksi piirre: he ovat kokeneita kenttätyössä ja ovat sitten lähteneet lukemaan pitkälle. Heillä on myös synnynnäistä johtajankykyä ja vastuuntuntoa. Harmi, että liian monella ei ole.

Myykää kehonne hoitotyölle. Ottakaa nekin rokotukset, joita muilta töitä tekeviltä ei vaadita. Vaikka oma kehonne sanoisi ei, niin vaimentakaa ääni.  Kutsumusammatti! Ette tarvitse sitten muutakaan ja mitä enemmän alistutte, sitä parempi!