äiti kaappasi lapsen, käräjäoikeus määräsi äidille

IS 20.4.2013: Juho Eerola: Äiti vei lapsen

Päiväkodissa askarreltu pahvikravatti on viimeinen isänpäivälahja, jonka Juho Eerola sai tyttäreltään. (KUVA: Tuomas Selänne)

Julkaistu: 20.12.2013 21:55

Kansanedustaja Juho Eerola ei ole nähnyt kesällä kymmenen täyttävää tytärtään yli kahteen vuoteen.

Kehystetystä valokuvasta katsoo suloinen, suklaasilmäinen tyttö. Suupielessä on vieno hymyn kare, ja ilmeessä on aistittavissa aimo annos reipasta itsevarmuutta.

Kotkalainen kansanedustaja Juho Eerola (ps) ojentaa selailtavaksi Muumi-aiheisen ensikirjan. Sellaisen, johon lapsen vanhemmat täyttävät itse varhaisvuosien merkittävät tapahtumat ja kehitysaskeleet.

Kirjaan on taltioitu kaikki tärkeät tiedot: syntymämitat, siirtyminen konttaukseen, ensimmäiset sanat ja niin edelleen. Kohtaan "Hymyilit..." on tekstattu havaintona "koko ajan".

"Nauroit...
koko ajan".
"Jokeltelit...
koko ajan".

Kirjaan liimatuissa kuvissa kiharapäisestä vauvasta kasvaa nuori neiti, jonka tummat, pitkät hiukset on kierretty kauttaaltaan hienoiksi leteiksi. Hän laittaa ruokaa, telmii isovanhempien kanssa, istuu isän sylissä.

Hän on Eerolan esikoislapsi, joka ensi kesänä täyttää kymmenen vuotta.

Isä ei pääse viettämään syntymäpäiviä. Hän ei ole nähnyt tytärtään yli kahteen vuoteen.

38-vuotiaan kansanedustajan elämän suurin henkilökohtainen tragedia kumpuaa hirvittävästä huoltajuuskiistasta, joka on päättynyt tyttären täydelliseen vieraantumiseen isästään.

Eerolan entinen vaimo muutti yhteisen tyttären kanssa pysyvästi Ranskaan kesällä 2011. Jo sitä ennen äiti oli vienyt lapsen Ranskaan salaa kolmasti, pisimmillään puoleksitoista vuodeksi.

Äiti tuomittiin Suomessa lapsikaappauksesta ehdolliseen vankeuteen. Ranskassa oikeus määräsi lapsen palautettavaksi Suomeen.

Silti käräjäoikeus Suomessa määräsi lapsen huoltajuuden yksin äidille. Perusteluna oli, että lapsi on vieraantunut isästään - äiti tavallaan siis palkittiin siitä, että hän oli erottanut isän ja tyttären.

- Sanon suoraan, että olen aika katkera sille tuomarille. Silloin en vielä tiennyt, että termiä vieraannuttaminen on olemassakaan, Eerola hymähtää.

Kaikki alkoi jo vuonna 2006, jolloin äiti lähti tyttären kanssa Ranskaan ensimmäisen kerran. Heidän palattuaan isän ja tyttären tapaamiset sujuivat jonkin aikaa hienosti ja asiat näyttivät järjestyvän, kunnes niskaan tuli seuraava kylmä suihku.

- Kun olin vienyt tytön takaisin Helsinkiin, hän soitti perään ja alkoi huutaa, että olet tehnyt jotain tytölle. Olin että täh. Saman tien hän oli ollut yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin ja teki rikosilmoituksen.

Eerola joutui epäillyksi oman lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tytär oli kuukausia oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa, joiden aikana isä ei saanut tavata lastaan lainkaan.

Kun hän lopulta pääsi tapaamiseen tutkimuskeskukseen, äidin kanssa sinne tullut tyttö ensin säikähti ja alkoi itkeä hänet nähdessään. Kun äiti lähti, tyttö tuli häneen kiinni.

Isä ja tyttö saivat leikkiä noin tunnin tarkkailuhuoneessa, jossa viranomaiset katselivat heitä yksisuuntaisen lasin läpi.

- Lausuntojen mukaan ei ollut mitään syytä epäillä, että olen tehnyt lapselle jotain pahaa. Selvisi, ettei tyttö luojan kiitos ollut kokenut seksuaalista ahdistelua missään muuallakaan.

Lähes heti tutkimuksen valmistuttua äiti vei tytön taas Ranskaan. Kun he palasivat Suomeen puolitoista vuotta myöhemmin, isä oli tytölle jo täysin vieras.

Tapaamisyritykset olivat katastrofaalisia.

- Yritimme nähdä, mutta tapaamiset olivat todella epäonnistuneita. Tyttö oli täysin vieraannutettu minusta. Äiti ei esimerkiksi suostunut puhumaan kanssani lainkaan ja osoitti eleillään ja olemisellaan lapselle, ettei ole suotavaa olla minun kanssani tekemisissä.

Viimeisen kerran Eerola näki tyttärensä tammikuussa 2011. Valvottua tapaamista yritettiin perhetalo Sahramissa Helsingissä.

- Se ei ollut käytännössä tapaaminen ollenkaan. Hän vain itki eikä halunnut olla siinä. Sanoin silloin, että luovutan, näitä on ihan turha järjestää.

Oikeustaistelu kesti vuosia. Sitä pitkittivät lapsikaappaukset, joiden aikana prosessit olivat jäissä.

Eerola hävisi sodan. Huoltajuus jäi äidille. Oikeuden päätöksen mukaan äidin pitäisi tuoda lapsi omalla kustannuksellaan joka kesä Suomeen tapaamaan isäänsä, mutta äiti on vain ilmoittanut, ettei lapsi halua tulla.

Eerola ei tiedä tarkkaan, missä tytär asuu, tai edes tiedä varmaksi, onko tämän nimi enää Eerola.

Eerolan oma äiti ja serkku - tytön kummi - pääsivät kerran Ranskaan tapaamaan tyttöä. Isoäiti on silloin tällöin ollut puhelinyhteydessä lapsen äitiin. Siinä kaikki.

Eerolalla on toisesta eroon päättyneestä liitosta 5-vuotias tytär. Tätä tytärtä hän tapaa joka viikko ja kaikki sujuu hienosti.

- Olisi kiva joskus näyttää tälle huoltajuusriidan tuomarille, kuinka hyvin tulen toimeen lapseni kanssa. Hän oli sitä mieltä, että tuolle ukolle ei voi lasta antaa.

Kuopus on tavannut Ranskan-siskon vain kahdesti, ollessaan yksivuotias.

- Hän tietää kyllä, että hänellä on sisko jossain Ranskassa. Joskus puhuu siitä ja ihmettelee. Kun hän kysyy jotain siskostaan, niissä tilanteissa joutuu nieleskelemään ja katsomaan ehkä pois päin.

Tänä päivänä Eerola ei enää elättele haavetta, että saisi mitenkään osallistua vanhemman tyttärensä lapsuuteen. Hän on todennut hävinneensä taistelun ja kokeneensa vääryyttä, mutta sille ei voi enää mitään.

Eerola ei enää yritä pitää yhteyttä tyttäreen, jotta ei hankaloittaisi tämän elämää. Sen sijaan hän toivoo, että tyttö itse joskus kiinnostuu isästään.

- Ehkä toisen tyttären kautta, tai ehkä hän haluaa itse ottaa yhteyttä. Eihän tässä ole enää kuin kahdeksan vuotta täysi-ikäisyyteen, sitten aion lähestyä häntä itse. Olen säästänyt hänelle pientä perintöä 18-vuotislahjaksi.