Kaksoisliekki suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei vain voi ajatella, että elämässä on käynyt hyvä tuuri kun on sattumalta tavannut ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla parisuhteessa ja hommat natsaa, ilman mitään teennäistä ”twinflame”-hömpötystä? Luulen, että jokaiselle löytyy maailmasta useita sopivia tyyppejä, mutta toiset törmäävät heihin elinaikanaan ja toiset ei.

Näin itsekin ennen järkeilin ja ajattelin. Kunnes se puolisko käveli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut just samanlaista esim. magneettista vetoa ja toisen tunteiden tuntemista itsessään, mutta enemmän kuin yhden henkilön kanssa.

Kysymys kuuluukin, että kuka niistä on oikea twin flame?

Vastaus: ei kukaan niistä. Sen oikean tietää kun tulee vastaan, jolloin ei tartte edes kysyä.

Sen vaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut just samanlaista esim. magneettista vetoa ja toisen tunteiden tuntemista itsessään, mutta enemmän kuin yhden henkilön kanssa.

Kysymys kuuluukin, että kuka niistä on oikea twin flame?

Vastaus: ei kukaan niistä. Sen oikean tietää kun tulee vastaan, jolloin ei tartte edes kysyä.

Sen vaan tietää.

Se on just näin. Omakin puolisko kun saapui elämään. Yksikään ihminen ei ole kiinnostanut pätkääkään sen jälkeen.

Kaksoisliekkisuhde on ihanaa ja yhtä helve.. ttiä samaan aikaan. Kokemusta meinaan on. Oma kaksoisliekkini kuoli loppujen lopuksi. Sen jälkeen sain sielulleni rauhan. En usko että kaksoisliekistä tulee aviokumppaneita. Eiköhän he ole vaan sielunkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Kaksoisliekkisuhde on ihanaa ja yhtä helve.. ttiä samaan aikaan. Kokemusta meinaan on. Oma kaksoisliekkini kuoli loppujen lopuksi. Sen jälkeen sain sielulleni rauhan. En usko että kaksoisliekistä tulee aviokumppaneita. Eiköhän he ole vaan sielunkumppaneita.

Mikä teki helvettiä suhteestanne? Jos kaksoisliekki kyseessä. Pelot ja oma muutos?

Oliko teilläkin tätä pakenija- jahtaaja touhua.

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

Sydämeni vieläkin sykähtää aina, Kun kuulen radiosta Juha Tapion biisin ”kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa”. Kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Ei se sielunkumppanuussuhdekaan kestä, jos toisella on persoonallisuushäiriö tai on epäluotettava.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sielunkumppanuussuhdekaan kestä, jos toisella on persoonallisuushäiriö tai on epäluotettava.

Sielunkumppaneita on useita, kaksoisliekki on oma itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sielunkumppanuussuhdekaan kestä, jos toisella on persoonallisuushäiriö tai on epäluotettava.

Sielunkumppaneita on useita, kaksoisliekki on oma itsesi.

Jaa. Eli kaksoisliekki on yhtä sairas - tai terve - päästäni kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sielunkumppanuussuhdekaan kestä, jos toisella on persoonallisuushäiriö tai on epäluotettava.

Sielunkumppaneita on useita, kaksoisliekki on oma itsesi.

Jaa. Eli kaksoisliekki on yhtä sairas - tai terve - päästäni kuin minä?

Kyllä.

Tulee mieleen pakkomielle, ei terve tunnetila.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2bfbee26-50a0-44d9-b487-eb7480f6a933

irjassaan Symposium, Plato kuvailee kuinka sielu erotetaan kahteen osaan ja se inkarnoituu maan päälle samaan aikaan kahden eri ihmisen muodossa. Nämä kaksi saman sielun omaavaa löytävät toisensa ja tuntevat magneettisen yhteenvedon sekä tutun yhteenkuuluvuuden tunteen.

Tuttuus, magnetismi..

Twinflame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Mies muuttui. Nytkin tuossa vain löhöää sohvalla. On toki töiden suhteen ahkera vieläkin, ja tekee pari päivää viikossa vähän pidempää päivää. On kertonut, että aiemmassa parisuhteessa tuli kotiin aina vasta klo 21 jälkeen, eli muuttunut selvästi.

Meidän elämämme on vain niin käsittämättömän helppoa. Vaikka on ollut läheisten kuolemia ja mt-ongelmia, jotka heijastuneet elämäämme. Silti _meidän_ elämämme on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen pakkomielle, ei terve tunnetila.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2bfbee26-50a0-44d9-b487-eb7480f6a933

Apua! Toi on ihan sairasta.

Hölynpölyä koko homma!

Vierailija kirjoitti:

Twinflame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Mies muuttui. Nytkin tuossa vain löhöää sohvalla. On toki töiden suhteen ahkera vieläkin, ja tekee pari päivää viikossa vähän pidempää päivää. On kertonut, että aiemmassa parisuhteessa tuli kotiin aina vasta klo 21 jälkeen, eli muuttunut selvästi.

Meidän elämämme on vain niin käsittämättömän helppoa. Vaikka on ollut läheisten kuolemia ja mt-ongelmia, jotka heijastuneet elämäämme. Silti _meidän_ elämämme on helppoa.

Kun parisuhteessa menee hyvin, tullaan ajoissa kotiin.

Kun menee huonosti, tullaan myöhään kotiin.

Ei siinä kaksoiliekkejä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twinflame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Mies muuttui. Nytkin tuossa vain löhöää sohvalla. On toki töiden suhteen ahkera vieläkin, ja tekee pari päivää viikossa vähän pidempää päivää. On kertonut, että aiemmassa parisuhteessa tuli kotiin aina vasta klo 21 jälkeen, eli muuttunut selvästi.

Meidän elämämme on vain niin käsittämättömän helppoa. Vaikka on ollut läheisten kuolemia ja mt-ongelmia, jotka heijastuneet elämäämme. Silti _meidän_ elämämme on helppoa.

Kun parisuhteessa menee hyvin, tullaan ajoissa kotiin.

Kun menee huonosti, tullaan myöhään kotiin.

Ei siinä kaksoiliekkejä tarvita.

Tietty. Mies tosin oli työnarkomaani 25 vuoden ajan ennen minua, siis myös ennen edellistä parisuhdetta ja myös sinkkuna oli illat harrastuksissa tai baareissa. Puhun mindsetistä.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twinflame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Mies muuttui. Nytkin tuossa vain löhöää sohvalla. On toki töiden suhteen ahkera vieläkin, ja tekee pari päivää viikossa vähän pidempää päivää. On kertonut, että aiemmassa parisuhteessa tuli kotiin aina vasta klo 21 jälkeen, eli muuttunut selvästi.

Meidän elämämme on vain niin käsittämättömän helppoa. Vaikka on ollut läheisten kuolemia ja mt-ongelmia, jotka heijastuneet elämäämme. Silti _meidän_ elämämme on helppoa.

Kun parisuhteessa menee hyvin, tullaan ajoissa kotiin.

Kun menee huonosti, tullaan myöhään kotiin.

Ei siinä kaksoiliekkejä tarvita.

Mä olin 11v onnellisessa liitossa. Silti vaan tein töitä aivan liikaa. 3kk tässä uudessa suhteessa aloin ajatella ensimmäisen kerran elämää. Haluanko muistella keinutuolissa 12h työpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Twinflame kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehkä, kenties uskon siihen. Koska tapasin nykyisen aviomiehen liki 10 v sitten, ja ap:n aloitustarina on aika lailla sama. Se magnetismi oli mieletöntä. Mies sanoi tienneensä heti minut nähdessään, että tässä se nyt on. Minä en tee yhtä nopeita päätelmiä. Olimme tavatessamme 45 v ja 46 v.

Ap:n aloitusviestiin verrattuna on kaksi eroa: me olimme molemmat sinkkuja silloin. Ja se ero on, että meidän historiamme on osin eri. Mies oli elänyt työnarkomaanina yrittäjänä ja minä peruskeskiluokkaisena kotiäitinä.

En siis ole hörhö, enkä lähtökohtaisesti usko sielunkumppanuuspuheita. Jos kuulen jonkun sellaisesta puhuvan, niin ajattelen psykoanalyyttisesti lapsuuden traumoja, kuinka toinen vain on heijastusta lapsuudesta. Mutta kun tämän suhteen olen kokenut, niin en tiedä enää, mitä uskon.

Tuota magnetismia ei pysty oikein kuvailemaan..

sama se oli itsellä, heti kun näin tiesin että pakko tutustua. Heti kun juteltu tämä henkilö oli mielessä 24/7.

Muuttuiko mies, työnarkomania loppui? Mullahan kävi juuri näin.

Jos multa olisi 10v sitten kysytty uskonnon tälläiseen olisin nauranut. Mutta tämä oma kokemus on kyllä saanut pään sekaisin.

Mies muuttui. Nytkin tuossa vain löhöää sohvalla. On toki töiden suhteen ahkera vieläkin, ja tekee pari päivää viikossa vähän pidempää päivää. On kertonut, että aiemmassa parisuhteessa tuli kotiin aina vasta klo 21 jälkeen, eli muuttunut selvästi.

Meidän elämämme on vain niin käsittämättömän helppoa. Vaikka on ollut läheisten kuolemia ja mt-ongelmia, jotka heijastuneet elämäämme. Silti _meidän_ elämämme on helppoa.

Sama, elämä on heittänyt haasteita eteen välillä todella paljon. Mutta tämä suhde on ollut viimeisen 6v käsittämättömän helppoa. Siitä lähtien kun pääsin pakenemis vaiheesta yli. Rakkaus vaan lisääntyy.

Kerrotko ap lisää tuosta jahtaamis pakenimis vaiheesta? Tai laita linkki.