Itkettää, olen huono äiti

Emme tee mitään yhdessä perheenä, lukuunottamatta yhtä kesälomamatkaa. Arki on kiireistä, näemme vilaukselta toisiamme, yritän muistaessani pysyä kärryillä lasten kouluasioista. Koko ajan vaan tapahtuu liikaa kaikenlaista, väsyn siihen ja pakenen omaan maailmaani. Lapset eivät varmaan saa haluamaansa kontaktia minuun. Väsyn jatkuvaan järjestelyyn ja asioista huolehtimiseen. 

Viikonloput menevät kaikkien tehdessä omia juttujaan. Mieheni harrastaa poikamme kanssa, yksi viettää aikaa paljon kavereillaan ja yksi pelaa. Minä hoidan viikolla kertyneitä kotihommia ja kun saan hetken hengähdysaikaa, en jaksa olla intensiivisesti lasten kanssa. En muista milloin olisimme esim. nauraneet yhdessä millekään tai käyneet missään yhdessä, pelailleet, käyneet pyörälenkillä, uimahallissa, kirjastossa, jossain tapahtumassa jne jne. Emme kokkale yhdessä, emme siivoa tai tee mitään kotitöitä yhdessä. Emme edes syö kovin usein yhdessä ja yleensä tekemäni ruoka on yök ennen kuin sitä on edes maisteltu. Emme keskustele juurikaan ruokapöydässä.

kuulostaa ihan kamalalta, emme ole läheisiä:(. Yksi lapsistani kertoo mitä kaikkea olivat tehneet kaverin luona ja miksi minä en ikinä tee heidän kanssa esim. Askartele tai leivo.

Tiedostan huonouteni ja koen syyllisyyttä aika ajoin, mutta kaikki jatkuu ennallaan, en osaa muuttaa itseäni tai köyttäytymistäni. Käyn kyllä sanomassa hyvät yöt kaikille, mutta se onkin oikeastaan ainoa läheinen hetkemme.

Muutaman vuoden päästä ne jo muuttavat pois kotoa ja mitä minulle jää heistä muistoksi. Miksi olen tälläinen:(. Rakastan kyllä lapsiani, mutta en vaan koe läheisyyttä heihin.