Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppuu se lasten syyttely ja pelottelu
14.01.2022 |
Lapsille kuuluu turvallinen arki, koulut ja harrastukset! Lopetatte kaiken pelottelun ja syyttelyn. Riskiryhmät voi eristäytyä ja rokottautua. Lapsille hyvä lapsuus takaisin. Synttäreineen, kavereineen ja hymyineen.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Tuota hymyä mä en ymmärrä, saahan sitä hymyillä koronankin jyllätessä. Ei kai se tartuntaa edistä.
Onko korona naurun arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin on mennyt elämä nii pieleen, että perjantaina iltana haukkuu täällä vieraita lapsia kermaperseiksi, keillä on epävarma tulevaisuus edessä? Onneksi en ole tällaisen ihmistyypin kanssa tekemisissä, näillä ei ole kahta aivosolua enempää päässä.
Ressukoita joista ei ole lapsena välitetty. Nyt on sitten paha mieli lukea että joku välittää. Säälihän se on mutta tuskin auttaa täällä kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi arvostaa paljon enemmän. Enkä tarkoita etteikö samalla myös vanhuksia pitäisi arvostaa, mutta Suomen tulevaisuus on uhattuna jos lasten terve kasvu ja kehitys uhrataan vanhusten ja riskiryhmien suojelun varjolla. Kas kun moni vanhus ja riskiryhmäläinen ei edes itse pidä kaikille suunnattuja koronarajoituksia oikeudenmukaisena ja järkevänä keinona hallita koronaa.
Lapsia arvostetaan ihan liikaa. Sinäkin asetat heidän elämänsä vanhusten ja riskiryhmäläisten edelle. Myös he ovat arvokkaita. Oikeudenmukaista ja järkevää on, että kaikki joustavat Myös lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pandemia-aikana lapsille ei kuulu tarpeettomat kodinulkopuoliset harrastukset ymv. Kuten ei muillekaan. Kaikkien on joustettava.
Kuinka monta vuotta? 6-vuotias on joustanut jo 1/3 elämästään…
Ei sitä voi suhteuttaa noin. Kaikki muutkin joustavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputonta typerää möhkää! Jos koulu ei ole turvallinen, se ei ole.
Sanoo kuka? Kiuru? Infektiolääkärien mukaan on.
Terve järki.
Terve järki sanoo, että nyt pitäisi vaan alkaa elää normaalisti.
Itsekkäästi kai tarkoitat. Lopettakaa sairaaloiden kuormittaminen. Sitten hymy hyytyy, kun se niin ihana ja ainutlaatuinen oma per**hedelmä ei pääsekään hoitoon...
ohis
Vähemmän ne nyt suhteessa tartuntoihin kuormittuu kuin koskaan aiemmin.
Eivät todellakaan. Terveydenhuollon kuormitus on valtava. Tärkeitä toimenpiteitä ja leikkauksia joudutaan siirtämään jne. Nyt pää pois sieltä perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi arvostaa paljon enemmän. Enkä tarkoita etteikö samalla myös vanhuksia pitäisi arvostaa, mutta Suomen tulevaisuus on uhattuna jos lasten terve kasvu ja kehitys uhrataan vanhusten ja riskiryhmien suojelun varjolla. Kas kun moni vanhus ja riskiryhmäläinen ei edes itse pidä kaikille suunnattuja koronarajoituksia oikeudenmukaisena ja järkevänä keinona hallita koronaa.
Lapsia arvostetaan ihan liikaa. Sinäkin asetat heidän elämänsä vanhusten ja riskiryhmäläisten edelle. Myös he ovat arvokkaita. Oikeudenmukaista ja järkevää on, että kaikki joustavat Myös lapset.
Jokainen voisi joustaa sen mukaan, minkä verran pandemia on prosentuaalisesti elämästä vienyt. 84-vuotias joustaa paljon, 2-vuotias ei yhtään jne.
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin on mennyt elämä nii pieleen, että perjantaina iltana haukkuu täällä vieraita lapsia kermaperseiksi, keillä on epävarma tulevaisuus edessä? Onneksi en ole tällaisen ihmistyypin kanssa tekemisissä, näillä ei ole kahta aivosolua enempää päässä.
Pilalle hemmotellut ja itsekkäät ihmiset ovat kermaperseitä. Iästä riippumatta. Monilla muillakin on epävarma tulevaisuus edessä. Lapset eivät ole mikään hyysättävä erikoisryhmä. t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Millä tavalla? Ota selvää asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Millä tavalla? Ota selvää asioista.
Olen ihan kuule selvillä omista asioistani😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Sinä olet poikkeus. Moni riskiryhmään kuuluva joutuu pysyttelemään neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Millä tavalla? Ota selvää asioista.
Olen ihan kuule selvillä omista asioistani😂
Idiootti hei, riskiryhämäläisiin kuuluu muitakin kuin sinä! Et ole maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Millä tavalla? Ota selvää asioista.
Olen ihan kuule selvillä omista asioistani😂
Idiootti hei, riskiryhämäläisiin kuuluu muitakin kuin sinä! Et ole maailman napa.
Lapsissa ja nuorissakin on muita kuin se avuton ressukka.
Lapset on käveleviä biologisia aseita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tinkinyt jo kaikesta. Ei ole enää mitään, mitä voisin tehdä. Nyt on lasten ja nuortenkin vuoro joustaa ja lopettaa valittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmasti ne lapsetkin lannistuu jos vanhemmat öyhöttää ja on naama nurinpäin. Ainahan kaikki vanhemmat toitottaa miten tuntuu pahalta kun ei ole aikaa olla lasten kanssa. Nyt on ollut aikaa eikä ole sekään yhtään hyvä kun joutuu olemaan omien lasten kanssa eikä niitä saakkaan tuupattua harrastuksiin pois jaloista pyörimästä. Halusitte itse ne lapset nyt hoitakaa me myös itse ja touhutkaa kivoja juttuja. Älkääkä vaan sanoko että kaikki kiva on jonkun muun ohjaamaa tekemistä.
Meillä ollaan otettu rokotukset ja ollaan koko tämä aika puuhattu aktiivisesti lasten kanssa. Hassutellaan myös kotona, nauretaan, yritetään suunnata katsetta tulevaisuudeen ja nähdä positiivisia puolia vastoinkäymisissäkin ja tätä opetetaan lapsillekin. Ollaan käyty hiihtämässä, luistelemassa, laskemassa mäkeä, leikitty hippaa ja piilosta, retkillä, uimassa, pelattu kotona jne.
Silti lapset totesivat jo pari kuukautta sitten, että ovat aivan poikki koronaan. Eivät jaksaisi enää. Vanhin lapsi on ollut viime aikoina todella allapäin, ahdistunut ja itkuinen. Huolestuttaa mitä tämä yhä vain jatkuva rajoittaminen tekee lapsien mielenterveydelle, jos kerta meilläkin oireillaan, vaikka tehdään kaikkemme lasten hyvinvoinnin eteen…
Ei tämä kenellekään muullekaan helppoa ole. Kiistatta rankinta tämä on vanhuksille, vammaisille ja riskiryhmiin kuuluville. Miksi siis pitäisi koko ajan ajatella vain lapsia ja heidän mielenterveyttään? Opettakaa ne jälkeläisenne kestämään myös vastoinkäymisiä.
Millä tavalla?
Olen riskiryhmäläinen. Etätöissä.
Ainoa ongelma on lapsi ja tämä lähikoulusekoilu.
Muuten eläisin hyvää elämää
Millä tavalla? Ota selvää asioista.
Olen ihan kuule selvillä omista asioistani😂
Idiootti hei, riskiryhämäläisiin kuuluu muitakin kuin sinä! Et ole maailman napa.
Lapsissa ja nuorissakin on muita kuin se avuton ressukka.
Säälittävää haukkumista...
Pohja se on aikuistenkin syyttämisellä, MLL. Mistä tässä voi enää joustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi arvostaa paljon enemmän. Enkä tarkoita etteikö samalla myös vanhuksia pitäisi arvostaa, mutta Suomen tulevaisuus on uhattuna jos lasten terve kasvu ja kehitys uhrataan vanhusten ja riskiryhmien suojelun varjolla. Kas kun moni vanhus ja riskiryhmäläinen ei edes itse pidä kaikille suunnattuja koronarajoituksia oikeudenmukaisena ja järkevänä keinona hallita koronaa.
Lapsia arvostetaan ihan liikaa. Sinäkin asetat heidän elämänsä vanhusten ja riskiryhmäläisten edelle. Myös he ovat arvokkaita. Oikeudenmukaista ja järkevää on, että kaikki joustavat Myös lapset.
Jokainen voisi joustaa sen mukaan, minkä verran pandemia on prosentuaalisesti elämästä vienyt. 84-vuotias joustaa paljon, 2-vuotias ei yhtään jne.
Tai sen mukaan paljonko koronatonta elämää on vielä edessä, eli 84-vuotias ei ollenkaan ja lapsi paljon?
Millä tavalla se 84-vuotias joustaa?
Amen.