Miksi osa ihmisistä valittaa ja narisee koko ajan ja kaikesta, ja osa ei ollenkaan?

Lihavat naiset narisee kaikesta. "Aii, istuminen sattuu"

Vastoinkäymisten summa on kuitenkin aika vakio. Jos niihin ei suostu jäämään rypemään, niin ei tule valitettua. Ihminen kun puhuu sitä, mitä ajattelee. Kun siirtää katseensa seuraavaan asiaan, niin ei pohdi nykyistä huonoa tilannetta.

Luulen myös, että joillekin on jäänyt tapa valittaa. Eivät edes itse huomaa.

Ainakin minun tuntemani valittajat ovat näitä, jotka eivät tee asioille mitään. Tai jos koettavat tehdä, niin luovuttavat heti kun asia ei heti järjestykään, vaikka kyse olisi vain siitä että heidät ohjataan soittamaan eri puhelinnumeroon. Tulee vain lapsellinen "en sitten tee mitään" -reaktio, kirjoitellaan valitusviestejä someen ja jopa haudotaan kostoa ties ketä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun tuntemani valittajat ovat näitä, jotka eivät tee asioille mitään. Tai jos koettavat tehdä, niin luovuttavat heti kun asia ei heti järjestykään, vaikka kyse olisi vain siitä että heidät ohjataan soittamaan eri puhelinnumeroon. Tulee vain lapsellinen "en sitten tee mitään" -reaktio, kirjoitellaan valitusviestejä someen ja jopa haudotaan kostoa ties ketä kohtaan.

Tämä, tunnen muutamankin tapauksen jotka valittavat kaikesta ja miten kaikki on vääryyttä heitä kohtaan, mutta eivät suostu edes käsittelemään asioita ja menemään eteenpäin, eli jäävät rypemään. Jos yksi asia ei mene oikein, niin tulee tuo sama "en tee mitään", "mikään ei koskaan onnistu/mene oikein" yms yms yms.. ja sitten haudotaan tuota kostoa jopa perheenjäseniä kohtaan, kun välit ovat mitä ovat ja niitä ei suostuta edes korjaamaan millään tapaa. 

Mullakin narsistivanhemmat antaneet sellaista kyytiä että eipä jaksa valittaa. Töissä olin lähellä valittaa siitä että työkaveri valitti kaikesta, ja mihinkään muuhun keskusteluun ei sitten kyennytkään. Jos yritti huumoria tai hämäsi vaihtamalla aihetta niin ihan ilman aasinsiltaa alkoi samaan hengenvetoon valitus.

Nyt koronatoimien aikaan olen ihan TÄYNNÄ ihmisten valitusta siitä kun ei pääse halimaan tai teatteriin ja se on pilannut elämän. Kuin pikkulapset!

Kavereilleen / kollegoilleen valittajat eivät vaan ole kasvaneet aikuiseksi ja tuhlaavat omaa ja muiden elämää valitukseen. Jos he oikeasti tahtoisivat muuttaa asioita, valitukset pitäisi ohjata niille milloin kellekin ylemmälle taholle, jolla on valtuudet muuttaa niitä eri asioita, joista valitetaan.

Osa ihmisistä tuntuu metsästävän ja odottavan jotain täydellistä olotilaa, mutta ei sitä koskaan tietenkään saavuta. Siitä syntyy jatkuva valitus. Ulkona on liian kylmä --> tulisipa jo kesä. Töissä väsyttää --> olispa jo viikonloppu. Sitten vaikka ihmisellä olisi jatkuva kesä ja viikonloppu, niin jotain puuttuu ja taas valitetaan.

En tiedä. Äitini on tällainen valittaja. Kaikki on huonosti, viestittää että apua tarvisi (lisänä piiloviesti: kaikki on muiden syytä, tietenkin). Sitten kun teen useitakin ratkaisuehdotuksia ongelmiin, niin eivät kelpaa. Ei suostu lääkäriin, etenkään jos minä  tulisin mukaan, ARvelen, että tässä lääkärijutussa on kyse nimen omaan siitä, että äitini pelkää minun ottavan puheeksi myös niitä ongelmiaan, joihin ei itse halua ratkaisua (mm. alkon käyttö...) - ja jotka olisivat juuri niitä ongelmia, joihin puuttumalla ne muutkin huonosti olevat asiat sitten lähtisivät ratkeamaan. Mutta ei... hän ei halua että ne perimmäiset ongelmat ratkaistaan tai että ne joutuisi ottamaan pöydälle, joten ryvetköön sitten itseaiheutetuissa ongelmissaan ian kaikkisesti. En vaan jaksa enää kuunnella sitä joutavaa narinaa.

Sama vakiovastaukseni taas: geenit, kotikasvatus, koulutus ja kokemukset määräävät sen, millaisia meistä tulee.