***ENSKAT KESKIVIIKKOON***

Yritän saada ajan kulumaan, kun odottelen äitin tekemien kaalikääryleiden lämpiämistä uunissa. Nami, nami! :) Onko kukaan muu huomannut, että kun nälkä iskee niin se iskee sitten ihan totaalisesti? Olen nyt muutaman kerran herännyt aamulla kovaan nälän tunteeseen ja kunnollinen iltapala tuntuu olevan tarpeen. Nälissään tulee sitten syötyä hirveällä kiireellä ja tohinalla ja eilen olikin tosi lähellä, ettei tullut kaikki ulos samantien :( Tänään pitää olla vähän malttavaisempi.



Moolille lämpimät tervetulotoivotukset tänne odottavien enskojen puolelle. Oma rakas vaavimme saanut myös alkunsa lapsettomuushoitojen avustuksella ja aina tuonne rv24 saakka en erityisemmin uskaltanut luottaa siihen, että meille kotia asti joskus vauva saataisiin. Edelleen olen sen verran epäileväinen/taikauskoinen, että meillä on vaunut ja turvakaukalo vielä liikkeessä säilytyksessä ja hankinnatkin on tehty aika viime metreillä, mutta nyt alkaa jo hiljalleen tuntua sille, että me tämä vauva saadaan :) Nyt sulle ja vauvalle on ainakin monen monta enskaa pitämässä peukkuja, että kaikki menee hyvin loppuun saakka :) bd



Makkara ja AA täällä kaipailivat miehiään. Itselläkin jo nyt haikea olo, vaikka mies lähti tänä aamuna. Onneksi näille muutamalla päivälle on ohjelmaa ja mies tosiaan tulee takaisin pe:na. Ensi viikolla onkin sitten enimmäkseen kotona. Se hyvä puoli minusta tässä ajoittaisessa erillään olossa on, että molemmat muistavat miten rakas se toinen onkaan.



Mykis oli onneksi selvinnyt säikähdyksellä vatsakivuistaan. Yritähän saada vatsa toimimaan. Itse käytän erilaisia leseitä jogurtissa ja Gefiluksen maitohappobakteerikapseleita tasapainottamaan massua. Mulla ei erityisemmin kyllä mitään ongelmia ole ollutkaan, mutta nyt tuo rautalääkitys näköjään tekee tehtävänsä.



Ezzie: Mulla on viikkoja monta vähemmän kuin sulla ja liikkeet ovat selkeästi muuttaneet muotoaan. Kerroin neuvolassakin, miten ei niin enää tunne mitään railakasta potkimista vaan enempi sellaista muljaamista. Kuulema ihan ok ja ne pienetkin liikkeet lasketaan liikkeiksi. Niin ja ennen synnytystähän ne vauvat kuulema yleensä rauhoittuu, että tietäisikö sinun vauvan rauhoittuminen vaikka sitä :)



Poppis ja Fio: Minäkin tahtoisin sellaisen superturbokoneen! Haluaisin vaan kerralla kunnollisen, että en ole sitten piheyksissäni saanut vielä sellaista ostettua. Lapsuudenkodissa tottui niin käyttämään sitä apuna leivonnassa ja ruuanlaitossa. Ehkäpä sitten veronpalautusrahoista... Miestä olen kyllä vannottanut, ettei hanki sitä mulle kuitenkaan joululahjaksi, vaikka siitä haaveilenkin ;)



Q:lla ja pikku-quulla tuntui kaikki olevan suht mallillaan. Miksi niiden vauvojen pitääkin kasvaa niin nopeasti, PÖH. Tuota uintihommelia vielä mietin, kun tässä itse olen tänään uimaan menossa... Mulla kaveri kävi uimassa vielä 4 päivää ennen pojan syntymää. Ja itse tosiaan toivoisin, että pääsisin käymään vielä useamman kerran ennen synnytystä lillumassa. Onko tästä aiheesta muilla enskoilla tietoa, että miten pitkään ja millä edellytyksillä sitä voi käydä uimassa? Olisin soittanut neuvolaankin ja kysynyt, mutta ylläripylläri soittoajat ovat taas tältä päivältä ohi :(



Nyt kaalikääryleet kutsuvat, joten palailen toisella kertaa!



Mörötin

Taas täällä koneen ääressä töissä ja hymy korvissa:)))



Eli ultrassa kaikki oli hyvin ja rakenteet kunnossa. Huh helpotus! Ja jopa sukupuoli näkyi niin selvästi, ettei jäänyt " maallikollakaan" arvailujen varaan. Tapsa jopa lupasi lunastaa meidän vaunut jos ostan väärän väriset tämän veikkauksen johdosta:=) Kaveri oli 19cm pitkä ja painoa jotain 210g, pikkuiset sormet ja varpaat siellä oli kaikki! Tykkään kyllä lääkäristä tosi paljon ja aina ajan kanssa kaiken tekee ja katsoo. Nytkin tuli dvd pätkää 24min, eli aikasta paljon. Seuraavaksi menenkin Tapsalle sit rv26 kun on lääkärintarkastus ja ultraus=)



Mies lähti duunimatkalle ja kotiutuu vasta pe:( Voi että inhoan näitä sen reissuja kun en yksin uskalla yötä olla kotona, vaan aina joku kaveri saatava yöseuraksi kun " keskellä metsää" asutaan.... *murr*



Tässä pieni raportti tällä erää, nyt tehtävä yhdet työpaprut valmiiksi ja illalla sit pinoutumaan uusiksi!



Aurora + poitsu rv 17+4

Niin se vaan on, että sateisen aamun jälkeen saatiin tänne Hämeeseenkin oikein kaunis auringonpaiste. Mulla on tuolla jääkaapissa jauhelihataikina vetäytymässä ja odottelemassa, josko kohta sais pyöräytettyä lihapullat uuniin. Lisukkeeks pistän potut kiehumaan ja väsään sienikastikkeen. Ja nyt on jo ihan hirvee nälkä, kun päivä menny voikkarilla ja pullalla itseäni täyttäen. Siis todellakin, jos ei syö kunnon ruokaa tarpeeks usein, niin nälkä hyökkää ihan puskan takaa.



Tää päivä on tosiaan ollut yhtä lentoa: aamulla kävin siellä äippäpolilla tarkistuksessa. Taas aluks puolisen tuntia käyrillä ja EkaVekaralla oli aamujumppa menossa silloin. Katottiin pissa, paineet ja ultrattiin taas. Kaikki hyvin. Lääkäri oli tosi tyly ja sanoi mun mielestä aika kiukkuisen oloisesti, ettei mitään poikkeavaa ole ja että tällaiset senkan nousut, turvotukset ja kutinat ja nivelkivut nyt vaan kuuluu raskauteen. Hyvä tietysti niin, mutta mulle tuli olo, että olin häirinnyt hänen työpäiväänsä pahastikin. Enhän mä sinne ite ollut tunkenut, vaan saanut lähetteen. Toivottavasti hän ei ole vuorossa, kun me ollaan synnyttämässä! Mutta siis turvonnein jaloin ja helpottunein mielin siis jatkamme odotusta... ;o) Ja muuten sen se lääkkäri sanoi, että, jos vauva kasvaa tätä vauhtia tasaisesti, niin la:na paino ois noin 3300g. Eli aikas hyvä, jos tuohon nyt tähdättäis, ettei kauheesti yli mentäis.



No sitten Hämppälinnasta ajelin työmaalle moikkaamaan näin " viimeisen työpäivän" kunniaksi työkavereita. Muutaman välitunnin ajan siellä istuskelin ja höpöttelin, mutta luokkiin en suostunut lähtemään, vaikka kovin ehdottelivat, että olisin heidän tuntinsa käynyt pitämässä. Muutaman viimevuotisen oppilaanikin näin käytävällä. Niitä oli kiva nähdä. =) Ja kun huikea " työrupeama" on nyt takana, voikin huomenna aloitella hyvällä mielellä äippäloman.



Työmaareissun jälkeen kävinkin sitten vielä vanhan työkaverin kanssa kahvilla ja Prismassa ostamassa yhdet imetysliivit. Nyt mulla on kahdet. Ehkä vielä kolmannet tarttee, mutta noillakin pääsee alkuun. Oon tässä muutamana päivänä kauppareissuilla hankkinut liivinsuojia, rintakumeja, maidonkerääjät ym. ettei tartte kaikkee sitten kerralla hankkia.



Nyt taidan mennä pyöräyttämään ne lihapullat uuniin ja palaan kommentoimaan muitten juttuja ja jatkamaan omia höpinöitä tuokion kuluttua.



-Amy ja EkaVekara, rv 34+6

Kaikki kunnossa siellä :) Mitäs siellä Kurjella peruskäynti maksaa? Siis missä tsekataan paikat ja katsotaan ultralla vauvan tilannetta? Mietin et jos vielä raskauden loppupuolella kävis lääkärissä yksityisellä...



Oon vielä töissä ni en nyt ehdi enempiä kirjoittelemaan vaikka paljon oli mielenkiintoista juttua taas ollu...koitan saada hommat pulkkaan ja sit meen kotiin lepäilemään.



Makkara

[color=purple] Ihan aluksi onnittelut Tintarellalle, jmi82:lle ja Pepsille nyyteistänne! Huomasin pientenne syntymät esittelypinosta.

Seuraavassa yritän vähän kertoilla pikku-tikrutyttömme syntymästä. Valitettavasti kertomus on pitkä, mutten lyhyemminkään osannut kirjoittaa:

Viimeksi, kun kirjoittelin, niin olin lähdössä NKL:lle raskaushepatoosin takia. Kolme viikkoa sitten keskiviikkona menin osastolle seurantaan maksa- ja sappiarvojen takia. Verikokeet otettiin päivittäin, sydänkäyrää pienestä kolmesti päivässä ja aina, jos toivoin. Maksa- ja sappiarvot nousivat tai pysyivät samassa päivittäin. Perjantaina lääkäri teki päätöksen, että alkuviikosta synnytys käynnistetään, jos sappiarvoja laskeva lääkitys ei tehoa viikonlopun aikana.

Päivät NKL:llä kuluivat hitaasti, mutta turvallisesti! Kutina oli kova ja yöt meni tuskaillessa. Supistuksia, joita oli ollut koko loppuraskauden, ei nyt sitten kuulunut millään. Mies oli illat seuranani ja oli taas aivan ihana!

Lauantai-iltapäivällä tuntui muutamia supistuksia ja käyrälläkin ne näkyivät. Lauantai-iltana olimme iltakäyrällä ja mieheni oli vielä luonani. Jostain syystä pienen syke putosi yhtäkkiä 140-150 tasosta noin 70:n. Lähetin mieheni hakemaan kätilön paikalle ja tämä totesi saman piirtyneen käyrälle. Hän sanoi, että se voi johtua esimerkiksi siitä, että vauva leikki napanuoralla tms. Kuitenkin lääkärin piti hyväksyä käyrä ja tämä määräsi vielä myöhemmin illalla otettavaksi tunnin seurantakäyrää. Mies ehti jo lähteä kotiin ja jäin yksin käyrille. Kätilö kävi välillä tarkistamassa käyrän ja sanoi, että siinä näkyy " laskuja" ? Käyrän ottoa piti jatkaa, kunnes lääkäri tulisi sen tarkistamaan. Pian kätilön lähdettyä syke romahti taas ja hälytin kätilön paikalle. Alle minuutissa minut oli komennettu kontalleen sängylle, happiviikset naamalle ja kätilö heilutti mahaa. Pienen syke nousi juuri, kun lääkäri tuli paikalle. Samalla hän antoi määräyksen, että lähdetään synnytyssaliin. Itkun seasta soitin miehelleni, joka lähti ajamaan takaisin sairaalaan. Muutamassa minuutissa olimme synnytyssalissa, seuranamme anestesialääkäri ja kaksi muuta lääkäriä. Sykekäyrä laitettiin heti päälle ja se näytti normaalilta. Lääkärit päättivät, että olemme yön yli jatkuvassa tarkkailussa ja aamulla lähdetään käynnistämään synnytystä. Mieheni tuli vielä käymään ja rauhoittelimme toisiamme. Sovimme, että yritämme nukkua yön ja kerätä voimia huomiseen koitokseen. Puolilta öin mieheni lähti takaisin kotiin. Kätilö otatti vielä joitain verikokeita ja sen jälkeen antoi minulle pyynnöstäni nukahtamislääkkeen.

Yhden aikaan heräsin ja tunsin jotain lämmintä valuvan sängylle. Hälytin hoitajan paikalle ja sanoin nolona, etten ole varma pissasinko housuihini vai menikö lapsivesi. Kätilö totesi pian, että kyllä tämä on lapsivettä! Olo oli niin onnellinen ja helpottunut, meidän pieni päätti syntyä mitä parhaimmalla hetkellä. Soitin miehelleni ja sovimme, että yritämme vielä nukkua. Neljän aikaan alkoi tulla kipeämpiä ja napakampia supistuksia. Viiden aikaan kätilö opetti, miten ilokaasua otetaan ja puoli kuudelta soitin miehelle, että hän voisi lähteä pian tulemaan. Miehen tullessa kuuden aikaan olivat supistukset jo kipeitä ja hänen paikalle tulo helpotti henkisesti kivuissa. Seitsemän jälkeen pyysin epiduraalia ja kahdeksan aikaan sen sain. Tuolloin kohdunsuun tilanne oli sama kuin alussa, 2cm auki ja pehmeä. Epiduraali toi helpotuksen vähäksi aikaa ja lepäilin sen ajan sängyllä. Aika pian supistukset kuitenkin alkoivat tuntua uudestaan oikealla puolella. Nähtävästi puudute ei vaikuttanut oikealle puolelle. Kohdun suulla tilanne oli pysynyt ennallaan, mikä harmitti ja kovasti! Kymmenen aikaan puudutetta lisättiin ja nyt makasin enemmän oikealla kyljellä. Taas puudutus helpotti ensin, mutta pian vaikutus lakkasi oikealta puolelta. Pyrin olemaan mahdollisimman paljon pystyasennossa; nojasin kontallani säkkituoliin ja mies hieroi selkää ja seisoin sängyn vieressä keinutellen lantiota ja nojasin sänkyyn. Yhdentoista jälkeen kipu oikealla puolella alkoi olla kova ja kätilö ehdotti, että hän tarkastaisi kohdunsuun tilanteen. Ensin kätilöopiskelija tutki ja sanoi, että ainakin 5cm auki, muttei ollut varma. Varsinainen kätilö vielä tarkasti ja sanoi, että kohdunsuu on 7cm auki. Tuntui uskomattomalta; tilanne oli edennyt 5cm puolessatoista tunnissa! Mun ensimmäinen kysymys oli, voinko saada vielä yhden annoksen epiduraalia? Anestesialääkäri kutsuttiin paikalle ja hän sanoi, että laittaa kokonaan uuden kanyylin ja puudutteen sitten siihen. Kovimmat kivut koko synnytyksen aikana koin varmasti siinä kohtaa ja imin ilokaasua minkä ehdin. Mies piti kädestä, mikä auttoi vähintään yhtä paljon. Uusi epiduraali avasi taivaan, kun koko vatsanseutu puutui. Pian kätilö jo sanoikin, että nyt kohdunsuu on avautunut tarvittavat 10cm ja voimme ruveta ponnistamaan kun siltä tuntuu. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole, vauva voi hyvin ja voisi olla parempikin odottaa hetki, niin tuntisin supistukset paremmin epiduraalin vähän laimetessa. Mies laittoi pyynnöstäni valitsemamme cd:n soimaan ja tuli sängyn viereen istumaan. Juttelimme ja itkimme, mietimme että kohta olemme äiti ja isi ihan oikeasti! Minä hörppäilin vielä vettä ja vadelmakeittoa. Reilun puolen tunnin kuluttua alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta ja supistuksetkin alkoivat tuntua.

Ponnistusvaihe alkoi 12.45 ja pieni, suloinen tyttömme syntyi 13.31. Jokaisella supistuksella ponnistettiin kolme kertaa. Ensin nojasin kontallani korotettuun sängynpäätyyn ja ponnistin siinä. Sitten kätilö ehdotti, että kokeilisimme kyljellään ponnistamista. Lopulta paras asento oli kuitenkin vähän kuin synnytysjakkaralla; istuin ja selkä nojasi korotettuun sängyn päätyyn, jalkojani pidin kätilöiden lonkilla. Tässä asennossa pieni tyttömme syntyi rauhallisella vauhdilla, mutta varmasti. Kätilöt sanoivat, että he eivät leikkaa episotomiaa vaan edetään niin hitaasti, että paikat ehtivät venyä mukana.

Syntyessään tyttö oli vähän hiljainen, lähinnä uikuttu/ inisi hieman. Silmät olivat suurina auki ja hän katseli ihmeissään ympärilleen. Heti saatiin 8 apgar-pistettä ja 5min päästä jo 10. Vähennykset tulivat väristä ja ärtyneisyydestä. Tunne oli mahtava, kun sain tytön pyjaman alle rinnan päälle. Hän tuijotteli suurilla silmillään niin täynnä ihmetystä. Näin saimme olla puolisen tuntia. Isi leikkasi napanuoran kyynelten seassa.

Istukka ei lähtenyt irtoamaan itsestään. Kätilöt yrittivät saada kunnon supistuksia aikaan lisäämällä oksitosiini-tipan annosta ja laittamalla 4 sytotec-kapselia. Supistuksen tullessa he painoivat voimakkaasti vatsan päältä ja vetivät napanuorasta. Minä vedin kipuihin ilokaasua, minkä keuhkot antoivat myöden. Istukka ei kuitenkaan suostunut irtoamaan ja napanuorakin katkesi irrotusyrityksessä. Istukka piti irrottaa leikkauksella. En olisi millään raaskinut jättää tyttöä, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Pieni jäi kuitenkin isin ja kätilöiden turvalliseen huomaan. Istukka irrotettiin leikkauksella 14.45 ja pääsin heräämöstä osastolle kuuden aikaan. Olo oli heikko sillä synnytyksessä verta oli mennyt 800ml ja istukan irrotuksessa 600ml lisää.

Ensimmäisen yön tyttö oli kätilöiden hoidossa, sillä minä olin niin tokkurainen ja väsynyt. Seuraavana aamuna sain kuitenkin tytön vierihoitoon enkä enää pois laskenut. Iltapäivällä päästiin siirtymään perhehuoneeseen ja isi pääsi auttamaan pienen hoidossa. Mun vointi oli vielä aika heikko, hemoglobiini oli pudonnut 80:n. Parin päivän päästä se oli 86, kuten kotiin lähtiessäkin. Kotiin pääsimme keskiviikkona, kome päivää synnytyksestä.

Vaikka raskaudessa oli vähän mutkia matkassa ja synnytyksessä istukka ei irronnut, jäi raskaudesta ja etenkin synntyksestä hyvä tunne. Kätilöt olivat mahtavia ja olisin heti valmis synnyttämään uudestaan. Puhumattakaan siitä kokemuksesta minkä saimme yhdessä kokea mieheni kanssa, mahtavaa!

Hyvää odotusta ja synnytystä teille kaikille!

Sippu ja pikku-tikrutyttö 2vk ja 3pv

Mun piti kommentoida vaikka mitä, mutta emmä enää muista muuta kun Sipun synnytyskertomuksen ja Auroran ihanat uutiset! =)



Eli kiitokset Sipulle synnytyskertomuksesta.. Ei tartte harmitella sen pituutta - se oli just niin pitkä kun sen pitikin olla. :)



Aurora: Vai on teille poika tulossa... Ihanaa! Nyt siis ilmeisesti ostatte ne limen väriset kärryt? =) Ja onneks olkoon noin muutenkin ultrakuulumisista.. hienoa, että kaikki on vauvalla hyvin!!!



Burde ja Penni-Enni 38+3



PS. Käytiin koiruuden kanssa siellä eläinlääkärissä ja perjantaina mennään uusiks -> sillon siltä poistetaan nukutuksessa se katkennu hammas ja putsataan kaikki hampaat (ilm. ettei tulis mitään tulehdusta sit siihen poistokohtaan?). Ja hintaa tulee ainakin 230e. =S

Auroralla oli ultrassa kaikki hyvin ja näkyi, että poika tulossa:) Onnea siis.

Ostatteko ne limet citycrossit vai? Meillä on ne ja on niin ihanat. haluis päästä jo testailemaan:)

Olitteko muuten lähössä johonki ulkomaille? Muistelin vaan, et oisit sanonu joskus et ennen matkaa haluut tietää sen sukupuolen.. Vai olikohan se joku muu?



sipulle kiitokset synnytyskertomuksesta!perehdyn siihen kohta paremmin,ku ihan vaan selasin kuulumiset äsken.



ja Mooli oli uskaltautunu tänne puolelle:) Onnea nyt vielä kovasti!!



Nyt ei muuta täl kertaa.. heippa.



lara ja mötkö 28+1

Sipulle kovasti kiitoksia synnytyskertomuksesta. Kuulosti ihanan rauhalliselta synnytykseltä, vaikka varmasti huolta prinsessan voinnista riitti paljon. Nyt kaikkea hyvää teille kotiin ja vauva arkeen.



Mooli: tuo verenvuoto alkoi viikolla 10 ja jo np-ultrassa viikolla 13 oli hematooma poissa. Joillakin kuitenkin tuo hematooma voi pysyä koko raskauden ajan. Kysy ihmeessä jos jotain haluat tietää tai jokin arveluttaa jos osaisin sinulle vastailla.



Nyt saunaan ja taas sohvalle lepäämään...voi tätä töistä pois jääneen arkea..IHANAA :O)



Heidi <3 toukka 32+3

Ajattelin tulla ilmoittamaan että pitkällisen (puolitoista viikkoa kestäneen) käynnistyksen jälkeen lauantaina 16.09 klo 02:27 syntyi pieni poikamme. Painoa oli tasan 3500g ja pituutta 49cm. Kaksi viikoa on tullu sairaalassa valvottua mutta nyt eilen pääsin kotiin. Sain nukuttua kaikki syöttövälit ja olo on jo tosi paljon parempi. Tuun tässä illan päälle kirjustaan synnytyskertomusta... On ainakin rohkaiseva tarina jokaiselle synnytystä pelkäävälle <3



T: Ull-Maij & Pikku-Pupu 4pv

Ollaankin jo kovasti odoteltu teidänkin kuulumisia! Onnea kovasti pikkumiehelle ja äitille ja isukille kans! Mukavaa, jos jaksat tulla heti kertoilemaan enempikin!



Ja Sipulle kanssa kovasti kiitoksia synnyttyskertomuksesta! Ei se mikään liian pitkä ollut, ei ollenkaan :) Hienolta kuullosti kyllä koko sun kertomus, vaikka jossain vaiheessa meinas olla huoltakin!



Mä varailin eilen meille tutustumis-/ synnytysvalmensanusajan TYKSiin. Siellä alkaa synnytysosastolla remppa just sopivasti lokakuussa, eli voi olla ahdasta kun toinen osasto menee sulki kokonaan... No, mennään siis tutustumaan vasta ma 2.10. jolloin on tasan 37 viikkoa täynnä. Toivottavasti ei oo liian myöhään :)) Vaikka en kyllä usko, mikään ei viittaa siihen. Ja jos täytyy mennä aikasemmin, niin eiköhän sitä ilman tutustumiskierrostakin vauvoja maailmaan ole saatu :DD Olis sinne kai aiemminkin voinut päästä, mutta toi aika vaan sopis meille parhaiten, kun ei ole muita menoja samalle päivälle :)



Huomenna ois aamulla taas neuvola, verenpaine varmaan ei oo laskenut, mutta toivottavasti kaikki muut probleemat kuten valkuaiset sun muut on pysyny poissa kuten tähänkin asti!



Joku siitä uimisesta puhui... Luullakseni saisin ihan huoletta uiskennella vielä, kun ainakin vielä perjantaina oli kaikki paikat ihan kiinni ja mikään ei viittaa siihen, että olis jotain muutosta sen jälkeen tapahtunut... Tai mistäs mä tiiän, mutta kumminkin ;))



Oli kiva lukea taas vauvakuulumisia, Queen vai kuka niitä nyt kävikään kertomassa... Dementiaa täälläkin näköjään liikkeellä :)



Ja Amyllä oli kaikki kunnossa, tai ainakin lääkärin mielestä :) Hyvä juttu, vaikka aika tylyltä kieltämättä se lekuri kuullosti! Mulla on ens viikolla myös kontrolli äippäpolilla. Niin ja onnea äippälomalaiselle ;))



Jaahas, ja Aurora sai sitten selville millaiset vaunut aikoo hommata :)) Onnea pienen pojan johdosta!



Saas nähdä, vieläkö sf-mitta huomenna on neuvolan tädin mukaan sama kuin joskus taannoin rv 29 tai 30, kuten tähän asti... No, onneksi käytiin siellä äippäpolilla, niin ei huoleta vaikka mittanauha sanois mitä :) Sitäpaitsi peilistä kun katsoo, on maha ihan selvästi kasvanut! Se täti siellä neuvolassa vaan ei tiedä mistään mitään ainakaan tän asian suhteen :/



Ahaa oli taas päivällä pitkään ihan hiljainen, mutta nyt se onneks tuntuu taas vähän heränneen, ettei tarvii huolestua :)



Hauskaa lopppuiltaa enskat, jos mä maltan pysyä poissa ;))



t. Ope+ Ahaa rv 35+2 (piti kysyy mieheltä kun en meinannu muistaa enää noita viikkoja...) :DD

Lihapullista tulikin jauhelihapihvejä, kun ne sai tehtyä nopeammin. Ja voi veljet, että oli hyvää kanttarelli-tattisoossia. Myös pienet päivälevot ennätin tuossa vetää. Nyt jaksaa taas... =)



AinoAurora, teillä onkin tuo peittosysteemi just päinvastoin kuin meillä. Meillä mies nukkuu melkein talvetkin pelkällä lakanalla ja minä kesälläkin tartten edes jonkinlaisen peiton. Ei tulis kuuloonkaan, että voitais nukkua saman peiton alla. Ja kun tuo 160 cm levee sänky tuntuu välillä kahdellekin kapeelta, niin nou perhepetiä meille. Juu, ja raskausaivot on täälläkin. Oikeesti välillä ihan nolottaa, kuinka blondi sitä voikaan olla... Eli kuuluu taudin kuvaan! ;o)



Vielä tuohon ä-pakkaus/värikeskusteluun: mua vähän ärsyttää, kun lähes kaikki vauvanvaatteet on kovin pastellivärisiä ja hempeitä. Itse tykkään enemmän " kunnon" väreistä eli mieluummin ostaisin kunnon punaista ja sinistä ja vihreää ja oranssia kuin noita lällyjä. Ja mun mielestä voi hyvin laittaa pojalle jotain punaista ja tytölle enemmänkin sinistä, mutta vauva-aikana en haluis aina selittää, että kumpi vaunuissa nukkuu. Ehkä täytyy hommata sellainen pipo kun joku oli nähnyt, missä lukee että " before you ask, I' m a boy!" Tai siis toinen vaihtis tietty se I' m a girl.



Moolille hurjasti tervetuloa tälle puolelle!!! Nuo mielialavaihtelut tosiaan kuuluu asiaan - ja jatkuvat ihan sinne loppuun saakka... Miehen on varmaan vaikeampi sopeutua tilanteeseen (luin sun kirjoituksia tuolta toiselta puolelta) kun ei hän tunne muutoksia itsessään ym. Pikkuhiljaa se teille molemmille sitten avautuu. Meillä ymmärrys alkoi hiipiä tajuntaan ihan tuossa muutama viikko sitten... ;o) Päivittelen sun tietoja tuonne esittelypinoonkin tässä kun ennätän.



Makkaralle kovasti jaksuja miehen odotteluun! Äkkiä se aika menee.



Ope, vielä eiliseen cittarijuttuun, että meidän kylän marketissa oli kyllä ihan kivoja neutraaleja vaaleita, beigejä ja vihreitä, mutta tais koot alkaa 62cm:stä. Meillä on jo ihan pieniä niin paljon, etten niitä edes kaivannut. Nyt ostin niitä 62 ja 68 cm vaatteita.



Vaatteista ja ä-pakkauksesta tuli mieleeni, että olen kyllä pessyt kaikki vaatteet, mutta mietin, että tarttiskohan tuo pakkauksen makuupussi pestä kans ennen käyttöä? Siinä on aika karkea pinta. Mites te muut olette tehneet?



Lara, mun paketin tulo kesti siis siksi, ettei siitä oltukan tehty päätöstä silloin samalla, kun ä-rahapäätös. Luin niin huolimattomasti päätöksen silloin, etten tajunnut edes ihmetellä. Sitten soitin Kelaan ja ne teki päätöksen pakkauksesta vasta soiton jälkeen. Kun se päätös tuli, pakkauksen tuloon kesti reilu viikko. Saa nähdä, kuinka käy lapsilisän kanssa. Täytyykin lukea päätökset oikein ajatuksella, ettei tule sielläkin yllätyksiä.



Fio, tulikos teidän pakkaus jo? Odotus on piinaa...



Mykiksellä oli ollut tosi tukalat oltavat, huh! Toivottavasti olo nyt rauhoittuu!



Ezzie, täällä toinen, joka ravaa yöt vessassa. Toisina öinä pärjää muutamalla kerralla, mutta joskus se on melkein tunnin välein toistuva reissu. Katetroinnin yleisyydestä en tiedä, mutta yhdellä kaverilla on synnytyksen jälkeen jouduttu katetroimaan, kun ei saanut pissaa tulemaan ja oli tullut tosi kamala olo. Kuulemma helpotti heti, vaikkei kauheen mukavalta kuullostakaan. Pikkuhousunsuojia täälläkin kuluu, mutta lähinnä runsaan valkkarin vuoksi, mutta tuo hengittämättömyys kans inhottaa. (sorry nää alakerran jutut!)



Poppis, mulla oli eka sf-mitta rv 22+4 19 cm. Eikähän tuo ole viikkoa kohti paljonkaan tuo sun painonnousu. Älä huoli! Ja tosiaan, nyt vaan papereita kelaan päin ja odottelemaan päätöksiä.



Siru, jäätkös kotiin tuon 28 viikon jälkeen vai eikös sen jälkeen saa tehdä yövuoroja? Hienoa kuitenkin, että ainakin tältä erää moiset koettelemukset on ohi!



Viipero, mulla oli nyt perjantaina rv 34+1 kohdunsuu pehminnyt. Ei lääkäri siitä kuitenkaan mitenkään huolissaan ollut. Kyllä kai siitä vielä aika kauan saattaa mennä ennen kuin muuta ratkaisevaa tapahtuu.



Auroralla oli ihanat ultrakuulumiset. Vai, että poika teille onkin tulossa. Eikös aluks ollut vähän niinkuin tyttövihjaukset? Vai muitsanko vain sun mietintää äidistä ja tyttärestä vaaleanpunaisissaan? =)



Kiitos Sippu synnytyskertomuksesta! Aiemmin ne eivät ole näin voimakkaasti vaikuttaneet minuun: hädin tuskin nään näitä näppiksiä kyyneliltäni. Onnea vielä kerran ja ihanaa vauva-arkea teille!



Burde, vitsit että nuo eläinlääkärit osaa laskuttaa! Mutta tärkeetä toki, että haukku on kunnossa!



Ull-maijlle ja perheelle myös hirmuisesti onnea!!! Jään odottamaan kertomusta...



Nyt taidan päivittää tuon esittelylistan ja käväistä ulkosalla. Hyviä öitä kamut!



-Amy-

en ole vähään aikaan käynyt tääl ja tänään olikin lukemista kun luki monen päivän tarinat. HUH :) Mutta sain luettuu ennenku pitää nukkumaan mennä.



Sellasta tyhmää asiaa lähin kysymään että ku ollaan menos viikonloppun ostaa mulle uusia housuja ku vanhoissa on niin tukala pitää nappia kiinni joten olenki kulkenu jonkun aikaa housun nappi auki ja käyttäny vähä pidempii paitoi ettei näkyis kauheen julkisesti.

Niin sellainen kyssäri että kannattaisiko jo ostaa äitiys housut vai vaan isommat housut? Nyt on menossa vko 14+5.

Ja kun tuo vatta tuossa jo hiukan pömpöttää (mutta enemmän taitaa olla läskiä kuin raskautta,)niin kyllä ne ihan hyvin muuten passais ja eikö se oo sillee aika venyvää se resori niin et voi aika pitkälle käyttää samoi housui vai?



Samal reissul täytyy varmaan ostaa myös muutama paita kun muista meinaa aina napa vilkkua kun on vähän lyhyitä tai sellasii naisellisii niukkoi paitoi. Ja en tahdo vielä uudessa työssä tuoda ilmi että olen raskaana kun ei oile hajuakaan kuinka kauan työ kestää.



Onko muuten keneelläkään tietoo kuinka haitallista pyörtyminen on sikiölle? Ittel on neuvola ens viikol et kysyn sen sillon siellä jos vaan muistan mutta ny jos joku tietää ni olis kiva kuulla.



Koitan tulla taas huomenna kattelee mitä tänne kuuluu jos vaan jaksan päikkäreiltäni, ku niiden jälkeen on vaan veto pois. Tänäänkin nukuin 1 1/2 h ja ny jo väsyttää mut csi on pakko kattoo.



sadeye 14+5

ja kiitos lupaamastasi synnytyskertomuksesta jo etukäteen!



Sipulle myös kiitos kertomuksesta - hienosti kirjoitettu. Ja turhaan pyytelit anteeksi tekstin pituutta - musta tuntuu että tää porukka jaksais lukea vaikka viis sivua aiheesta :)



Hyhhyh kun Amyn jauhelihajutut sai mut kyökkimään. Hih, kuulostipa tylyltä - älä ota henkkoht Amyseni :) Mulla vaan toi liha on tökkinyt koko raskausajan. Se on tosi harmi paitsi terveydellisistä syistä, myös ihan siitä syystä että oon aina nauttinut ruoasta tosi paljon! Nyt tuntuu, kuin iso osa elämän nautinnoista olis viety pois :( Mies lupas tehdä kotiin palattuaan (15pv!!) meille uudessa kodissa pihvit, ja toivon tosiaan että mulle jo sillon maistuis. Tässä pitää kyl alkaa harkita jotain " lihan korvikkeiden" käyttämistä - osaako joku kertoa jostain tofu- tms. jutuista?! Minä ku oon aina ennen vetäny rekkamiesannoksia, niin ei oo tarvinnu vegeruokavalioihin perehtyä :)



Kyselikö Mooli alkomahoolista vai näinkö äsken unta (heräsin just kahden tunnin päikkäreiltä)?! Mä oon kolme kertaa raskausaikana juonu viiniä alle puoli lasillista kerrallaan. Useammin ei oo kyllä tehny mielikään - pelkäsin etukäteen et tekis liharuokien kans mieli, mut kun ei oo tehny mieli lihaakaan ni ei oo tarvinnu kärvistellä punkun perään :) Mut siis ajattelen, et pieni kulaus viiniä silloin tällöin ei tee pahaa - vaikka siitä ainakin mulle jo pieni morkkis tuleekin.



Voi kun pitäis tukka jaksaa pestä, aamulla en kumminkaan jaksa...väsyttää vaan niin perhanasti...



Makkara 19+2

Sipulle kiitos liikuttavasta synnytyskertomuksesta! Muakaan ei oo mikään synnytyskertomus vielä NÄIN paljon liikuttanut (vaikka aina ne herkistää). Varsinkin sun ja miehesi tuki jota annoitte toisillenne, kuulosti hienolta. Kovia jouduitte kokemaan koko loppuraskauden ajan, mutta ihanan palkinnon saitte! Onnea vielä kerran pienestä prinsessasta!



Ull-maijlle ja perheelle myös kovasti onnea, hienoa että kaikki on mennyt hyvin ja olette päässeet kotiin!



Amy, no ei tuosta kohdunsuun pehmenemisestä sitten varmaan tarvikaan olla huolissaan. Ja alkaahan meillä molemmilla olla jo viikkojakin mukavasti kasassa :) Nyt en muista mutta onkos sulla ollut sellaisia supistuksia (kipeitä) jotka paikat ois pehmentäneet? Vai tarvitaankokaan siihen sen kummempaa että niin käy..



Mäkin oon miettinyt tuota, että kannattaako ä-pakkauksen makuupussi pestä, miten muut?



Minäkään en vissiin oo vastannut vielä kaikkiin gallupeihin.

1) Tatskoja ei ole, lävistyksiä vain korvissa yht. 5 kpl

2) Mies on maatalousyrittäjä, ja on järjestänyt aikansa niin että on päässyt mukaan jokaiseen neuvolaan ja ultraan. Väkisin en mukaan raahaisi mutta on oikeasti kiinnostunut käynneistä :)



Nyt taidan lähteä katsomaan leffaa miehusta kotiin odotellessa, ostettiin juuri dvd-soitin joka meiltä on puuttunut, jotta kuluisi mamman aika vähän paremmin kotona ollessa :)

pikanen iltamoikkaus,



on pitänyt kiirusta enkä ehtinyt tän päivän pinoakaan vielä kunnolla lukemaan, mutta silti piti tulla toivottaan Mooli tervetulleeksi tänne pinoileen:) hienoa, että ultrasta näkyi kaikki ok ja toivotaan että se ylimääränen juttu sieltä häviää pian pois, kiva että pääset uudelleen kattoon niinkin pian:)



Mä kerroin tänään sopivassa tilaisuudessa esimiehelle vihdoinkin vauvauutisen :) ihan hienosti otti asian ja huomioidaan työtilanteessa hetimiten, jotenkin helpottaa kun tietää ettei tuu mitään isoja projekteja enää viimetingassa ja lupasi että asia pysyy esimiesten tasolla eli vielä ei leviä työkavereille, kun en sitä halua ennen kun itse katson sopivaksi eli ehkä rakenneultran jälkeen tai sit ku maha alkaa tosissaan kasvaa;)



sitten päräytin tilauksen kotidopplerista, ihan kiva niin pääsee kotona sitte kuunteleen



palaan paremmalla aikaa kommentoimaan enempi, mutta nyt Grey Anatomia on jo alkanut ja sitten viä BB ne ihanat Alpakat! (voi tvn orjaa;)



nauku rv 13+5 muistaakseni

Sipulle kiitoksia synnytyskertomuksesta. Ei todellakaan ollut liian pitkä :)



Ja Ull-maj:n perheelle onnea uudesta tulokkaasta! :)



sjt, kohtalotovereita :) En kyllä millään voi uskoa, että raskaus vaikuttaisi paniikkikohtauksiin ainoastaan positiivisesti (eli vähentämällä niitä tms.) ainakin kun vertaa keskenään omia aiempia ja nyt raskaudenaikaisia kohtauksia. Mutta kysyn neuvolasta, jahka sinne pe pääsen.



Musta on tulossa höperö. Sain eilenillalla nukkumaan mennessä sellaisen naurukohtauksen ettei mitään rajaa. Tartutin sitten naurukohtauksen mieheenkin ja yhdessä sitten käkätettiin (mun nauru on oikeastikin käkätystä) niin että sänky tutisi liitoksissaan. Se oli outoa. Ja äsken autossa ollessamme katsoin, että miehen puolen (kuskin puolen) ikkuna oli auki. Mietin, että " pitääpä laittaa ikkuna kiinni" ja aloin veivata ikkunaa kiinni. Ihmettelin sitten hetken, kun ei kahva liikkunut, kunnes tajusin, että kuskin puolen ikkuna tuskin menee kiinni, jos veivaan vänkärin puolen ikkunaa. Mies ei enää edes ihmettele näitä mun touhuja :D



Taisin tänään saada ensimmäisen harjoitussupparin. Tai sitten Rumpali kääntyi poikittain masussa, en ole varma, kummasta oli kyse. Ensin tuntui myllerrystä ja sitten yht´äkkiä melkoinen paine mahassa. Maha oli myös kova sivuilta. Luulin, että Rumpali oli poikittain siellä ja painelin vähän mahaa niin, että se vaihtaisi asentoa. Pian se paine helpottikin. Äiti ehdotti, että olisi voinut olla supparikin. En nyt tiedä kummasta oli kyse. Valaiskaa minua, te joilla on enemmän kokemusta :)



Han ja Rumpali 21+0

mitenkäs teillä vatsa jakselee? Maanantaihin asti söin yhden Obsidanin päivässä eikä ollu ongelmia, mut nyt kun syön kaksi niin tää ilman kerääntyminen on jotain kauheeta! Oon nyt kyllä syöny tummaa leipääkin ehkä enemmän ku ennen, voi johtua siitäkin. Ihan kauheeta kurinaa ja karmeita hajuja - ekan kerran oon onnellinen ettei mies ole täällä!



Just kun päästiin Venäjän savuista, niin Makkara alkaa pieremään....sori kaverit :))



Makkara