rasittavaa kun lapsi roikkuu koko ajan

24h päivässä kun asutaan kahdestaan pojan kanssa. ap

lapsellasi on kova läheisyyden tarve ja halu olla äidin kanssa. Siitä pääsee kun antaa lapselle läheisyyttä ja keskittyy joksikin aikaa ihan vaan lapseen :)

äitiinsä tai isäänsä

vai oletko todella läsnä hänen elämässään. Keskusteletko hänen kanssaan (muutankin kuin -tule syömään-pue vaatteet-ym. arkijutut).

Tämäkin kotiäiti joutuu joskus pysähtymään ja keskittymään lapsiin ja heidän asioihinsa vaikka koko päivän lasten kanssa onkin. Usein kotihommat ja ystävät ym. vie huomion niin että lasten kanssa tehdään vaan perusjutut

Ja vaikka otin syliin niin usein kuin ikinä vain jaksoin, kannoin autosta kauppaan, kannoin kerhossa koko ajan, samoin kylässä ja kotona ruokaa laittaessani, niin ei mikään auttanut. Roikkui vaan edelleen. Enkä sitten tiedä miksi se on nyt ohi. Eli puolitoistavuotiaana roikkui aivan hullun lailla ja nyt kaksivuotiaana on aivan hienosti itsekseen, eikä roiku enää lainkaan.



Silloin meillä kyllä ainakin roikkui nälkäisenä, eli juuri silloin ruokaa laittaessani jouduin aina ottamaan syliin. Mutta nyt on selvästi oppinut odottamaan ja tietämään, että ruoka on tulossa aivan kohta. Mutta se oppiminen kesti monta kuukautta, ja minä aivan uuvuin siihen kantamiseen.



Joten muuta en osaa lohduttaa, kuin että ajallaan se varmasti menee ohi.

joo keskityn ihan lapseen. kannan sylissä noin 5h pvä häntä ja leikin myös. ap

Aikani ärsyynnyin tilanteesta, kunnes päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Aina kun lapsi tuli roikkumaan jalkoihin, istahdin lattialle hänen kaverikseen, vaikka mitä oli kesken. Parin minuutin samalla tasalla istumisen jälkeen lapsi yhtäkkiä olikin tyytyväinen ja sain taas hetken jatkaa omia hommiani. Kunnes hän tuli taas roikkumaan jalkoihini ja minä istahdin alas, emme edes tehneet mitään siinä istuessamme; lapsi vain jotenkin latautui samalla tasolla ollessamme ja paineli sitten puuhailemaan omiaan.



Toinen keino, jota käytin isomman lapsen kanssa oli, että annoin hänelle puuhailtavaksi esineitä joita itse käytin kullakin hetkellä. Kattila ja pastaa, jos valmistin ruokaa; lehti jos luin; rätti, jos siivosin; vaatteita, jos huolsin pyykkiä jne. Lapsi, joka sai osallistua työhommiin, halusi välillä levätä kotihommista ja meni leikkimään jättäen minutkin hetkeksi rauhaan.



Vielä isompi lapsi pystyi jo oikeasti auttamaan esimerkiksi ruuanvalmistuksessa, esimerkiksi repimällä salaattia ja pesemällä perunoita tai vaikkapa kattamalla pöytää.



Kokeile mikä teillä tepsii. Keinoja on varmasti yhtä monta kuin lapsiakin - ja jopa päiviä, eli sama lapsi saattaa toisena päivänä haluta jotain muuta kuin edellisenä päivänä.

Joskus voi jopa antaa lapsen vain kiukutella, jos se tuntuu ainoalta keinolta saada hommat hoidettua. Tosin silloin voi miettiä, mitkä hommat ovat niin tärkeitä, että ne on tehtävä juuri oikeaan aikaan.

Jos lapsi tulee roikkumaan lahkeeseen silloin kun on kertakaikkiaan saatava jokin asia tehdyksi, eikä sitä voi tehdä myöhemmin, anna hänelle pieni korillinen tavaraa, jota pidät piilossa juuri tällaisia tilanteita varten. Meillä tällaisia ovat olleet esimerkiksi erilaiset soittimet, pelikortit, kasa valokuvia, minun koruni ja mitähän muuta. Kuitenkin siten, että kun sinun puuhasi on ohi, keräät lelut takaisin ja laitat sen piiloon myöhempää käyttöä varten.

Kuuluu psykologiseen kehitykseen, minän muodostumiseen. Menee ohi. Pahempaa olisi jos roikkumista ei ilmenisi.

Siinä muuten itataan äidin rakkautta. Kuinka paljon kestät äitinä rakkautta. Siis kasvun paikka molemmilla.