**LOKAMASUT KESKELLÄ VIIKKOA**

Mukavaa keskiviikkoa myöskin täältä synkän sään keskeltä.



Hannalle onnea matkaan :)



Miannille, koitahan ottaa iisisti, ettei tarvii lähteä sairaalaan.



Ja Coe,

Onnittelut miehesi työpaikan johdosta.

Täälläkin edelleen jänskätään jatkuuko miehen työt,

sopimus tän kuun loppuun, eikä asiasta ole ollut mitään puhetta vielä.

Luultavasti kuitenkin jatkuu, muttei koskaan tiedä...

Mulla kans 20kg tullut painoa lisää,

ja ihmiset sanovat ettei sitä mistään huomaa...



Kävin eilen neuvolassa,

ja nyt joudun minäkin vereenpaineen, turvotuksen ja päänsärkyjen takia seurantaan.

Paineet ovat alkaneet vähän nousemaan,

eivät silti olleet kuin 121/79,

mutta nousemaan päin, ovat olleet matalat kokoajan.

Pissa oli puhdas.

Perjantaina uudestaan neuvolaan.



Poika toi inhottavia uutisia eilen koulustaan.

Sen kaveria oli kotimatkalla joku setä yrittäny pyydellä kyytiin.

Mistä noita aina riittää!!!!

Pitäis hirttää munista kattoon kaikki pervot!!!



Zimppu ja masukki 36+1

Ihaninta raskaudessa:

Se keskiraskauden vaihe, kun maha ei ollut vielä tiellä, mutta selvästi kuitenkin näki, että on raskaana. Odotus ja jännitys ja ihan alusta asti. se tieto, kun näki että testissä oli kaksi viivaa. Sain tietää olevani raskaana meidän häämatkalla. Jo itse raskaus ihana asia, lähiympäristössä lapsettomuutta, joten ei ikinä itsestään selvä asia.. Ihanaa myös laittaa kotia valmiiksi pikkuista varten.. Se rakkauden tunne, jota nyt jo tuntee massuasukkia kohtaan. Miehen innostunut ja odottava asenne täydestä sydämestä, joskus *sniif ihan kyyleliksi asti.Ihana nähdä kun mies liikuttuu ..



Pahinta raskaudessa:

Mitä ei ehkä jää niin kaipaamaan..Nämä loppuraskauden turvotukset ja säryt, vaikeasti nukuttavat yöt jne. ja se kömpelyys, kun ei kengän nauhoja tai sukkia meinaa saada itse jalkaan..ja mulla välillä masennus, jota ei nyt enää näin viime metreillä ole onneks ollu. Alkuraskauden pahoinvointi oli aika inhoa..

Jee, oli tapahtunut edistystä! :) Kohdunkaula lyhentynyt alle kahteen senttiin ja paikat pehmenneet. Kohdunsuu ei ollut auki. Aiemminhan mulla on ollut kaikki kiinni ja kiinteinä, vaikka uudelleensynnyttäjä olenkin, joten ihan turhan päiten ei ole tarvinnut kärsiä :)



Ihan pikkiriikkisen alkoi jännittää, että tuliskohan vauva kuitenkin etuajassa, sillä nämä samat " statistiikat" oli esikoisesta rv 37+ ja syntyi siitä kahden viikon kuluttua. Nyt lääkäri sanoi että pää painaa niin hyvin kohdunsuuta ja on kiinnittynyt (" nollatasossa" ), että ei enää missään nimessä kääntymään pääse vaan päinvastoin kypsyttää kohdunsuuta koko ajan painamalla sinne.



PAINOA on tosiaankin nyt tullut melkein 20 kg, eli tarkalleen ottaen 19,4 kg. Oli tullut yli kilo viikossa, että silleen. Kiva kiva. No, eipä ne siitä mitään valittaneet, terkkarikin (ei edes oma) sanoi että " sullahan oli kuitenkin matala BMI lähtiessä" . No ei se MATALA ollut :) Mutta 25 eli normaali.



Odotan kyllä tosi paljon sitä, että paino rupeaa laskemaan ja voin ruveta suunnittelemaan ihan laihtumistakin. Olen ajatellut tutkiskella Zone-dieettiä tässä loppuviikkoina, jos se olisi sellanen hyvä jota noudattaa. Mulla kroppa on sellainen, että hiilihydraattipitoisella ruokavaliolla (eli viljapitoisella mun tapauksessa) aivan kaikki ylimääräinen tarttuu kroppaan. Mulle sopii vähähiilarinen ruokavalio tosi hyvin ja luotan kyllä siihen, että kun sitä pääsen noudattamaan niin paino karisee. Veikkaan että kun vauva ja turvotukset lähtee, niin joku reilu 10 kg pitää pudottaa että olen omassa painossa. Tällainen vaan tää meikäläisen keho nyt on ja sen kanssa pitää elää!



VERENPAINEESTA oli alapaine noussut jonkin verran, mutta edelleen kai aika normaali kun oli jotain 118/84 ellen väärin muista. HEMOGLOBIINI oli samassa ilman rautaa, mutta lääkäri kehotti silti ottamaan rautaa jotta sillä vähän voisi väsymystä kontrolloida etukäteen.



NELJÄSKÖ: Unohdin kysyä siitä hiivatin kirvelystä. Muistitko sinä?



Gallupeihin:



Ihaninta raskaudessa on... en mä tiedä, onko tässä ollut jotain ihanaa :) Tuntuu että oon koko ajan ollut niin samperin vaivainen. No ihanaa oli ainakin se, että pahoinvointi oli niin paljon helpompaa kuin esikoisesta, kun oksensin VAIN kerran päivässä ja lopun päivää oli suht ok olo. Ja ihanaa on tietysti ollut odotella tulevaa, miettiä millainen vauvasta tulee. Mutta jotenkin tämä on ennen kaikkea tuntunut vain odottelulta!



Kamalinta raskaudessa on ollut kyllä tämä vaivaisuus. Iskias varmaan on ollut inhottavinta, mutta myös kaikki liitoskivut, supistelut, huonot olot, väsymys jne. Aivan erilaista kuin ensimmäisessä raskaudessa. Pidän mielelläni vähän taukoa tämän jälkeen.



Nyt menen ottamaan jonkun omenan tai jotain. Palaan myöhemmin jos tarvis!



Coe

Täällä ollaan flunssan kourissa.Tympäsee ihan kympillä! Kurkku on kuin hiekkapaperia ja räkä valuu.Mies on myös taudin kourissa ja kohta sitten varmaan muksut. Yö oli taas jälleen kerran kamala.Mää oon niin totaallisen kipee.Eikä tää flunssakaan auta asiaa ollenkaan.



Eilen oli LÄÄKÄRIKÄYNTI.Mitään uutta ei ollut tapahtunut kohdunsuulla.Eli pehmeä oli,kanavaa jäljellä 2cm,ja kiinni.Olin jotenki tosi pettynyt.Supisteluja kun on tässä nyt kuitenki ollu ihan kiitettävästi.Aattelin mennessäni,että ois jo paikat auennu vähän.Koko oli jo hyvinkin kuulemma 3,5kiloa ja jos menee laskettuun,niin voipi 4kiloa mennä rikki.Eli ei mitenkään lohduttava tieto,kun muutenkin pelkään tuota kokoa.Nyt sitten on sellanen olo että vauva sais syntyä ja vähän äkkiä!!

Muuten kaikki ok.



HANNALLE tsemppiä käynnistykseen!



Koitahan saada levähdettyä siellä kotona MIANNI,ettei tarttis osastolle mennä.Toivottavasti saat lastenhoitoapua kotiin.

MYTTYSELLÄ oli myös hurjan kuuloset paineet! Tsemppiä myös sinne!



COE,olipas mukava kuulla että miehesi työ jutskat selvisi parhain päin.Eikä teidän tartte niistä enää murehtia.ONNEA!!



Minäkin ilmoittaudun mukaan tähän PAINO kerhoon ;) Eli ekasta neuvolan punnituksesta mullakin kertynyt jo huikeat 20 kiloa.Niitä kiloja vaan oli kerenny kertyä jo sinne ekalle punnituksellekkin,mutta niitä ei lasketa. sopiiko ;)

Oon ollu kyllä vähän turhankin hoikassa kunnossa ennen tätä raskautta ja kovasti toivoisinki,että jokunen kilo jäis.Silti kauhistuttaa se reppu mikä tuohon jää roikkumaan kun vauva on syntynyt!



Nyt täytyy lähteä hakemaaan kuopus kerhosta,palailen myöhemmin galluppeihin.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



Päivänsäde 37+3

[b]JIPPII !!!!! PAINO EI OLLUT NOUSSUT GRAMMAAKAAN !!!!! [/b] Siitä olen kyllä TOSI iloinen sillä huolestutti jo etukäteen! Sanoinkin sille terkkarille, että jos taas ois tullut yli kilo viikossa niin meikäläinen olis lopettanut syömisen kokonaan =D



Tosiaan [b]Jääsydän[/b] ja muut jotka painon kanssa stressaavat niin täällä on yks lisää joukkoon!! Ei sillä, että pitäisi tavallaan olla huolestunut. Lähtöpaino oli täysin normaali ja nyt sitä on tullut sellanen 16.8 kg, joka kuulostaa AIVAN kauheelta mun korvissani, mutta kuitenkaan en mielestäni ole lihonnut paljoakaan muualta kuin masusta!!! Totta kai nyt on huomattavissa(ainakin omasta mielestä) pientä levistymistä suuntaan jos toiseen, mutta suurin osa on kuitenkin masussa=)

Mua masensi kans kyllä viime viikolla se hurja painonnousu (1.5 kg 8 pv:ssä) niin, että oksat pois =( Ei olisi varaa valittaa mikäli ruokavalio olisi mitä olisi, mutta kun en TODELLAKAAN ole herkutellut vaan syönyt tosi terveellisesti ja kohtuullisesti. Siksi pettymys oli tosi kova =( Mutta mulla turvotusta oli juuri viime viikolla aivan kamalasti ja onhan sitä nytkin (merkattiin korttiin + ja -, terkkari ite koitti nilkasta) vaan ei lähellekään viimeviikkoista!!!!

Mutta mutta...Tässä sitten muita " tuloksia" :



[b]RR[/b] 127/74 (samaa mitä ennenkin...)



[b]Pissa[/b] PUHDAS



[b]Hb[/b] Ei mitattu, oli viikko sitten 131



[b]SF[/b] 32.5 cm (kasvanut 0.5 cm 2 viikossa, keskikäyrän alapuolella roikutaan edelleen)



Vauvan sykkeestä ei ole tietoa, sitä ei kerrottu...kauan kuunteli ja hienosti kuulemma vaihteli.



Raivotarjonnassa poika masussa asustelee edelleen, mutta pään kiinnittymisestä en kysynyt eikä sitä kerrottu!



Sanoin, että olen kyllä vähän niin päättänyt, etten ens viikolla enää tulis=) Mutta aika on silti varattuna ens torstaiksi.....Saas nähdä kuinka käy!!



[b]VASTAUKSIA GALLUPPEIHIN:[/b]



Ihaninta/parasta raskaudessa on ollut oikeastaan kaikki.....ihan siitä plussatestistä tähän päivään. Olen elänyt ehdottomasti parasta aikaa elämässäni ja vaikka vaivojakin on ollut matkan varrella niin päivääkään en pois vaihtaisi=) On ollut enemmän kuin paljon positiivisempi homma koko raskaus kuin mitä oletin sen olevan! Vatsa ei ole valtava, vaikkei ihan pienikään. Hyvin kuitenkin sen kanssa pärjää, vaikka välillä kieltämättä hieman kömpelöksi itsensä tunteekin.

Huippua on ollut se, kun tunsi ensimmäiset vauvan liikkeet (rv 17+5) ja se miten tuleva isukki on ollut mukana tässä odotuksessa ja on aidon oikeasti kiinnostunut tulevasta uudesta asukkaasta=) Ihanaa oli myös nähdä pikkuinen 4D:ssä rv 24+3!!! Mikäli vielä tulevaisuudessakin saan

nauttia raskaana olosta niin ehdottomasti mennään silloinkin tuohon 4D:hen!! Siihen olen myöskin erittäin tyytyväinen, että haluttiin selvittää lapsen sukupuoli!!! On ollut niin paljon helpompaa hankkia kaikenlaista, kun tietää kumpi on tulossa=)

Mulla on aivan valtavasti positiivista sanottavaa raskaudesta, joten voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin....En voi kuin olla erittäin kiitollinen siitä, että meille tämä onni monen vuoden odotuksen jälkeen annettiin ja kaikki on mennyt hyvin=) Mitä muuta sitä ihminen voisikaan toivoa?!



Huonoa sanottavaa raskaudesta:



???? Hmmm.....No eihän näitä turvotuksia ja hermopinteitä " rakkaudella" tule muistamaan jälkikäteen, mutta mitään kammoakaan niistä ei tule!! Alkuraskaudessa ei ollut pahoinvointiakaan, josta voisi vähän marmattaa. Iskias oli pari päivää jossain vaiheessa suhteellisen " ärsyttävä" ja ummetustakin oli jossain vaiheessa.

Ehkä eniten kaipaan nyt sitä, että saisin näiden käsien puolesta nukuttua yöni ja kerättyä voimia tulevaan. Toisaalta taas on hyvä tottua uuteen rytmiin eli ettei öitä ihan tuosta vaan nukutakaan putkeen=)Alkuraskaudessa olisin voinut herkutella hieman vähemmän ja liikuntaa olisin voinut jatkaa koko raskauden, mutta ens kerralla sitten tietää...

Mutta nuo kaikki ovat periaatteessa " pikkujuttuja" ...eikä niistä sen enempää.



Jep ja nyt ei muuta!!!



Mietin painuisinko vaikka päikkäreille...hmmmm!



T. Je_Ni 38+3 kas kummaa edelleen...=)

Tulin pikaiseen lukemaan tämän päivän pinoa, mutta täytyy jatkaa töitä pikaiseen. Jippii, enää kolme päivää töitä tämän jälkeen!

Meitä taitaa olla vähemmän / onko enää ketään, joka käy töissä? Mulla kun on LA vikana päivä lokakuussa, niin perää pidetään :) Jääsydämellä taisi olla aika samat viikot?!

Saas nähdä kuinka hiljaiseksi tämä pino muuttuu, kun mä vihdoinkin pääsen kirjoittelemaan kunnolla kotiin jäätyäni - muut kun jo siinä vaiheessa alkavat saamaan oman nyyttinsä...

Mulla oli terkkari eilen ja silloin viikolla 34+0 oli sf-mitta jotakin 32-33, eli ylärajaa hipoi edelleen - aika tasaisesti on mennyt siinä keski- ja yläkäyrän välissä, mutta nyt viime viikkoina vielä hieman lähentynyt sitä yläkäyrää...hui! Onko muilla tällaisia sf-mittoja? No, eipä tuo välttämättä silti kerro vauvan kokoa.

Harmitti aika lailla, kun sain lääkäriajan vasta viikolle 36+6 - jos vaikka vauva päättää syntyä ennen sitä...No, onhan niillä synnärilläkin kaikki tarvittavat laitteet ym. joten ehtii kait siinäkin vielä tarkistamaan että kaikki ok ja mahtuu tulemaan yms.

Sori, en nyt tällä kertaa ehdi kommentoimaan mitään muiden juttuihin... Kirjoittelen joku ilta enemmän tai sitt viimeistään kun eka äitiyslomapäivä vihdoinkin koittaa ens ti!



T: Peggy-75 rv 34+1

Siis mikä ihmehän tuohon kuopukseen nyt on menny. Siis se on jo reilusti yli tunnin kiukunnu ja huutanu, on aivan yliväsynyt, mutta silti vaan ei voi alkaa päikkäreille. Haluaa syliin ja kun otan syliin, haluaa pois, sitten huutaa lattialla täyttä huutoa, haluaa syliin, alkaa rimpuilemaan pois.. AAGH! Pidä tässä sitten verenpaineet alhaalla, JOO!? Nyt laitoin sen sänkyyn huutamaan, kohta kai väkisinki nukahtaa. Minä kyllä kohta vedän neuvolan oikeuteen, siis tuo mun ylikiltti, rauhallinen pikkumussukka muuttui pikkuhirviöksi elokuun alussa annetun rokotuksen jälkeen, oikeesti :)



No mutta muihin juttuihin:



Myttysellä oli kyllä kovat painelukemat, tsemppiä ja jaksuja!



Coelle onnittelut miehen työpaikasta ja omien paikkojen pehmenemisestä :)



KAIKILLE jaksamista PALJON erilaisten vaivojen kans! IHAN OIKEESTI ei voi olla enää kellään meillä kauaa siihen synnytykseen, se vaan tuntuu nyt siltä!



G1: Kivointa tässä raskaudessa.. Se, että täysin vaivattomia päiviä on ollut paljon oli yllätys. Ja jos nyt ihan ihan rehellinen olen, niin TOSI kiva yllätys oli se, kun ultrassa vauva paljastui pojaksi. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin tuntuu hirveen mahtavalta saada vielä toinen poika. TOKI se tyttökin ois ollu ihana, mutta kuitenki..



G2: Ikävintä raskaudessa.. NIIN monet riidat miehen kans. Sellainen yleinen riittämättömyyden tunne, väsymys ja uupumus välillä. Juu ja täällä myös yks painosta stressaava. Johtuu siitä, että ennen tätä raskautta sain kuitenki 14kg painoa pois ja olin siitä tavattoman onnellinen. Sitten kuitenki joulukuussa siitä tuli 5kg takaisin ja olin just saamassa uuden laihisinnon päälle, kun sain tietää raskaudesta. Lähtöpainoa oli PALJON liikaa, BMI REILUSTI yli 30 ja nyt sitten on tullut 13kg ekasta neuvolapunnituksesta (+ne sitä enne tulleet mitä ei lasketa ;) Ahdistaa TOSI paljon ja painan nyt saman verran kuin 2 edellisellä kerralla kun olen mennyt synnyttämään.



G3: Mikä yllätti edellisissä synnytyksissä / synnytyksen jälkeisessä ajassa: Ööh.. Synnytyksissä ei oo yllättänyt mikään. Koska olen aina suhtautunut siihen niin, että siinä voi tapahtua ihan mitä vaan, niin ei oo päässy mikään yllättämään :) No, ehkä viimeksi yllätti se helppous ja kivuttomuus sekä se, että valtavaa liian aikaista ponnistamisentarvetta ei tullut niinkuin 2 ekalla kerralla.

Synnytyksen jälkeen yllätti toisella ja varsinki kolmannella kerralla JÄLKISUPISTUSTEN voimakkuus. Ne oli ihan kauheita!! Eka kerran jälkeen oma peilikuva oli JÄRKYTYS, siis se maha oli ihan kauhea taikinaläjä, yök! Vauvojen hoidossa ei oo yllättänyt mikään. Ja yks, hieman myöhempi järkytys oli ne ekat menkat synnytyksen jälkeen, ne oli ihan sairaan RUNSAAT!

Seksielämä on meillä joka kerta sujunut heti jälkivuodon loppumisen jälkeen, sen kans ei oo ollu ongelmaa.



Olikohan vielä muita kysymyksiä.. Ei muista.

Juu-u, pitäisköhän sitä tehdä jotain muutakin ;)



Ketsup: Mä kyselin tuosta uimishommasta neuvolassa ja ainakin mun terkka sanoi että ei enää viimeisen kuukauden aikana suosittelis uimista..Mutta kai tuokin on ihan omasta kunnosta+ paikkojen aukiolosta kiinni :)

Mä ainakin ajattelin vielä uimassa käydä vaikka viimeinen kuukausi käynnistyykin huomenna.



Mitähän vielä...



Palailen asiaan päiväunien jälkeen. Meinasin leipomishommia tänään tehdä kun keli on noin harmaa vaikkakin lämmin.

Huomaa että alkaa kotona olo puristaa päästä, kun käyn monta kertaa päivässä täällä palstailemassa. Olen sentään tänään saanut tehtyä vähän maalaushommia ja kehystänyt valokuvia jne. Kun ei ihminen osaa pelkästään levätä niin ei osaa.



CAMELOT, kiitos tiedosta - mulla on vajaa kolme viikkoa laskettuun, mutta ajattelin kyllä vielä tämän viikon ja ehkä seuraavankin käydä uimassa. Kohdunsuu oli kuitenkin vielä maanantaina kiinni, tai " ihan rakosellaan" , sanoi lääkäri.



PEGGY, mulla on huidellut sf-mitta koko raskausajan yläkäyrän tietämillä, usein jopa yläpuolella. Pelkäsin että tulee jättiläisvauva, mutta maanantain ultrassa tosiaan arvioitiin varsin keskikokoiseksi. Mulla on masu kyllä tosi korkealla ja edessä, takaa ei edes näy - tämä varmaan selittää hurjat sf-lukemat. Eli onneksi ei korreloi suoraan vauvan kokoon.



Pahus, nyt supistaa ja kohta pitäis lähteä kaupungille. Taidanpa mennä hetkeksi pötkölleen.



Vointeja,



Ketsup

Lapset päivälevolla,niin on mammalla taas aikaa roikkua koneella :)



G1:Ihaninta raskaudessa on ollut tietysti ne kaksi viivaa testissä.Takana oli hyvin kipeä keskenmeno viime syksyltä. Sitten tietysti ne ekat sydämen jumsutukset,liikkeet ja ultrat.Lasten ilo ja odotus ja kaikenmaailman ihanat kysymykset on myös koskettanut.Mieskin on ollut innostunut vaikka kyseessä jo kolmas.On ollut ihana seurata masun kasvua ja tuntea ja kokea tämä kaikki vielä kertaalleen.



G2:Epämielyttävää on ollut hurja painon nousu(vaikka sitä osasinkin odottaa) Tietysti tämä hyvin varhaisesta vaiheesta mukana kulkenut iskias vaiva,julmetut liitoskivut.Nuo kaikki vielä menee ja kuuluhan ne raskauteen.Mulla ei oo koskaan ollutkaan vaivatonta tai helppoa raskautta.Kuitenkin pahinta on ne mielen myllerrykset.Huoli miten kaikki menee ja onko kaikki hyvin.Ja nyt varsinkin mun mielessä kummittelee nuo vauvan koko asiat!



G3:Yllättävintä oli ekassa synytyksessä se,miten paljon sitä kuitenkin kipua sietää ja kuinka kova ääni itsestä lähtee,kun sattuu.Toisessa ponnistusvaiheen kipu oli pahinta.

Ekan synnytyksen jälkeen oli kammottavaa nähdä ettei ne kaikki kilot lähtenytkään vauvan mukana.Vasta ajan kanssa.Kuinka kipeää kävi vessassa käynti epparin takia.Ja maidon nousu rintoihin oli sekin kokemus.Luulin katos että mulle oli tulossa rintatulehdus,kun maito ekan kerran nousi :) Toisen jälkeen oli ne jälkisupistukset aikasta inhottavia,joten niitä odotellessa!



Nyt vois vaikka antaa tilaa muille ja alkaa valmistelemaan ruokaa!



Päivänsäde

Eilen kävin äitipolilla ja ens viikolle sovittiin käynnistys jos vain saleissa tilaa ja pikkaisen vielä olis paikat kypsyneet paremmin. Nyt oli sentään kahdelle sormelle auki ja aivan pehmeää, kaulakin lyhentynyt kahteen senttiin!!! Kieltämättä kyllä yöllä hereillä käydessä tuntui hieman oudolta, ei varsinaisesti supistellut mutta ihan kuin jotain tapahtuisi. Aamulla taasen oli kovinkin kipeä alamaha ja sitten taas selkään tullut kipuja, ei varsinaisesti supistele mutta toivotaan että jotain tapahtuisi... Hyvällä tuurilla viikon päästä vois näihin aikoihin jo pieni poika kölliä sylissä;o)

Paineet oli ok ja pissa puhdas, paino oli laskenut 300 g, edellisellä kerralla olikin kyllä kovasti turvotusta.Virtauksetkin oli kunnossa ja käyrällä aluksi taas nukkui mutta heräsi onneksi niin ei tarvinnut kauhean kauaa ajaa. Nauroinkin kätilölle että kaverilla on tapana jumpata tuo 1,5 h automatka joten onko se sitten ihme jos väsyttää kun käyrään mennään suurinpiirtein ensimmäiseksi kun polille päästään =D Vauvan painoarvio oli 3,2 eli ehtis melkein 3,5 tulla ens viikolle, edelleen samoilla käyrillä esikon kanssa.

Tietty tässä vielä toivoo että ehtisi lähteä spontaanisti käyntiin ennen keskiviikkoa, kovasti olen siivonnut tälle aamua ja jos vaikka illalla lämmittäisi saunan, hmm ja se kolmas S jos vielä jaksais... Tahtoo kyllä olla että haluja olisi mutta kun olo on niin pirun kankea ja maha tiellä niin tahtoo hyvin herkästi jäädä...



Gallupeihin sitten: Ihaninta tässä raskaudessa on ollut varmaan se että nyt ei ole ollut ongelmia (edellisellä kun sai pelätä viimeiset 2 kk milloin joudutaan ottaan vauva pois masusta). Tämä kun nyt ilmeisesti sitten tosiaan viimeiseksi jää niin olen kyllä yrittänyt nauttia masusta.



Ikävintä ehkä alkaa olemaan nyt tämä olon kankeus ja myös käsien puutuminen, mutta ei mitään kovin epämiellyttävää ole kuitenkaan ollut. Painon nousu tietty niinkuin niin monella muullakin, mä toivon ettei mulla 20 mene rikki, nyt on se about 18 tullut, samoin kyllä molemmilla edellisillä kerroilla. Pitää sitten vain ottaa kunnolla itseään niskasta ja alkaa urakkaan syksyn/talven mittaan...



Yllättävää on ollut esimerkiksi kakkosen synnytyksen " helppous" , ja sen kivun sietäminen. Esikoisen synnytys kun oli niin pitkä ja väsyttävä ja kipeä. Epiduraalikaan ei auttanut kuin toiselle puolen. (Kakkosella selvisin pelkällä ilokaasulla)



Mulla on menneet unet myös levottomiksi, yks yö näin unta että olin nukkumassa kun alkoi tuntua kamala paino tuolla jossain alapäässä ja olin kädellä kokeilemassa mitä ihmettä tapahtuu niin vauva syntyi siinä samassa meidän omaan sänkyyn, tönin miestä hereille ja se vain tupisi jotain ja lähti hakemaan jotain teräasetta että saa napanuoran poikki. Se kun kävisikin niin helposti, tosiaan vauva vain " pullahti" ulos:o)



Nyt on alkanut esiintymään unettomuutta, argh, yöllä jos herää vessaan tai muksujen itkuihin tms niin ei saa unta, varsinkin aamuyöstä alkaa pahenemaan. Sitten pyörii sängyssä ja kun viimein pääsee takas uneen niin täytyykin jo herätä ja sitten väsyttäisi niin kamalasti!



Hoksasin että pitäis varmaan alkaa miettimän meidän hoitotädille jotain lahjaa kun nyt tenavat jäävät sitten kotiin, jotenkin vain tuntuu ettei jaksais lähteä kiertelemään ja etsimään mitään. Lapset saa kyllä askarrella jonkinlaiset kortit mukaan, on niin ihana hoitotäti että melkein harmittaa erota :o( Onneksi asuu tässä lähellä ja ruukaavat käydä läheisellä leikkikentällä joten emmeköhän törmäile tulevaisuudessakin.



Jos keittäis päiväkahvit niin sais taas illa kärsiä kamalasta närästyksestä... Josta tulikin mieleen että tyttöä odottaessa närästi hieman, pojalla ei ollenkaan, molemmat on kyllä olleet lähes kaljuja syntyessään, saa nähdä onko tällä kaverilla sitten kovin muhkea pehko päässä kun syntyy ;o)

Ai niin ja varmistui eilen ihan omin silmin että kyllä sillä pojan vehkeet näytti olevan...



angie 37+4

Huojentavaa lukea, että muillakin on nukkumisongelmia. Eilen oli aivan kaamea päivä, kun olin nukkunu todella huonosti yöllä ja sitten pyörin puoli päivää kaupoissa. Huh helpotus, että sain nukkuttua viime yönä hyvin ja ilman vessareissuja. Edelleen väsyttää, kun on univelkaa niin paljon, mutta paljon pirteempi olo kuitenkin.



En ole vähään aikaan kirjoitellu, joten onnittelut jo vauvansa saaneille ja Hannalle tsemppiä käynnistykseen!



IHANINTA...Todella hyvin mennyt raskaus ja varsinkin seitsemän ensimmäistä kuukautta, kun ei ollu mitään vaivoja. Vauvan liikkeet ja miehen innostus ja mukana olo on ollut ihanaa.



VAIKEINTA...Jo yli kuukauden kestäneet nukkumisongelmat, kun ei kerta kaikkiaan saa kaikkea univelkaa pois. Muut vaivat jaksaisi kestää paremmin, kun saisi edes nukuttua. Toisaalta mulla on ollut sen verran vähän muitavaivoja, että saan olla siitä kiitollinen.



Pakko lähtä syömään aivan hirvee nälkä!



Ale-80 ja 35+6

G1: Ihaninta on ollut tieto siitä, että meille tulee lokakuussa vauva; kaksi viivaa testissä, ekat liikkeet ja ultrat ja sitten pari viimeistä viikkoa:O Mun olo on kohentunut huomattavasti viimeisen parin viikon aikana, en ole elämäni kunnossa mutta verrattuna menneisiin kuukausiin voin hyvin:)



G2: Jatkuva, suunnaton väsymys, joka alkoi varmaan viikolla 5 ja jatkui noin viikolle 35:/ Väliin mahtui muutama vähän " parempi" viikko mutta keskimäärin olen ollut ihan raato koko odotuksen ajan. Samoin olen ollut epämiellyttävän raihnainen jo pitkään, tunnen itseni niin kömpelöksi ja hitaaksi ja normaaliin elämään kuuluvien asioiden tekeminen on välillä tuskastuttavan hankalaa (esim. pukeminen).



G3: Esikoisen syntymän jälkeen eniten ehkä yllätti aluaikojen kaaos pään sisällä, kaikki oli yhtä puuroa eikä mistään meinannut tulla mitään. Samalla elin kuitenkin elämäni parhaita aikoja eli kyse ei ollut mistään baby bluesista tms. Lapsen saaminen nyt vain saa ihmisen pään pyörälle ja hormonit hyrräämään:) Järkyttävin yllätys oli ehkä kuitenkin jatkuva väsymys, jonka pieni vauva heräilyillään ja pätkittäisillä nukkumisillaan saa aikaan. Ekan kanssa en itse osannut levätä riittävästi kun siihen oli tilaisuus -en edes odotusvaiheessa- joten toivon siitä oppineeni jotain tämän tulevan vauvan suhteen. Ja eihän tuo huonosti nukkuminen suinkaan lopu välttämättä vauva-aikaan, pienten lasten kanssa nyt ei yksinkertaisesti saa ikinä nukuttua riittävästi:( Kun sitä omaakin aikaa pitää joskus olla, niin ihan samaan aikaan ei voi/halua mennä lasten kanssa nukkumaan ja sitten taas aamulla väsyttää, jos on aamuvirkkuja lapsia. No, meni vähän ohi aiheen jo...

Ekaks otettiin käyrää, joka oli ihan hyvä, syke huiteli 150-170 väliä. Vauva oli tosi vilkkaalla päällä. Verenpaine oli 156/92.

Pissa puhdas ja ultrassa kaikki kunnossa. Painoarvioks tuli 3,2kg ja sukupuoltakin kysyin, kuulema melko todennäköisesti poika. Se niistä kaikkien tyttöveikkauksista..

Kohdunsuu on pehmeä, auki 1 cm:n ja pituutta 2 cm. Aika kovakourasen sisätutkimuksen teki ja nyt onkin tullut aika napakoita supistuksia.

Verenpainetta ja pissaa seurataan neuvolassa 2xviikko ja suositteli hankkimaan oman mittarin. Varmaan sen teenkin, koska mä jonkin verran jännitän noita mittauksia.

Päänsärkyä on edelleen, tää on nyt vaan tämmöstä seurailua.

Lääkäri sanoi, että olis epätodennäköstä, että raskausmyrkytys tulisi ekaa kertaa vasta neljännessä raskaudessa mutta toki poikkeuksia on.



Mitäs ne gallupit oli.. ihaninta raskaudessa.. jaa-a mitähän tuohon sanois, että saa vielä kerran kokea masun kasvamisen ja tuntea sen elämän tuolla masussa.



Ikävintä.. siitä listasta tuleekin pitkä.. alun epätietoisuus, keskenmenon pelko, pahoinvointi, liitoskivut, kaikenlaiset muut vaivat, pelko ennenaikaisesta synnytyksestä. Mutta nämä kaikki kestää, kun tietää, et mitä saa kohta syliin. Niin ja joku taisi mainitakkin helteet! Miks just tää kesä oli mikä oli?? Ens kesänäkö sitä kärvistellään vesisateessa ja kylmyydessä??



Mutta jaksuja kaikille vaivaisille ja vaivattomille, mä meen vähän lepäilee.



myttynen 37+5 (edelleen)

Enpä olekaan pitkään aikaan taas kirjotellut, tuntuu että tää aika menee kuin siivillä. Oikeastaan tässä alkaa olla jo viimeisten hetkien paniikkia, " kamalaa" ajatella, että vauva voi olla tässä jo parin viikon päästä... :/! Toisaalta ei malttaisi päästä näkemään tulokasta, muistuttaako sisaruksiaan ja millainen persoona sieltä tulee. Ja se tietenkin, että pääsee tästä pötsistä eroon ;). Vaikka nyt olenkin koittanut nauttia tästä viimeiseksi jäävästä raskaudesta, mutta kyllä se kärsivällisyys viimeistään tuohon laskettuun aikaan loppuu. Mulla ainakin!



Neuvolalääkäri oli viikko sitten ja lääkäri suositteli pysymistä kotiseudulla. Kuulemma saattaa syntyä milloin vain, epäili ainakin ettei mene laskettuun saakka. Pojan pää oli hyvin " tulossa" jo, kohdunsuu oli sormelle auki, kohdunkaulaa jäljellä vajaa sentti. Ja paikat pehmeät ja kypsät. Pari päivää tutkimuksen jälkeen tulikin sellaista ruskeaa verilimaa. Supistelut on jatkuneet, mutta ovat edelleen niitä ennakoivia, joskin suht napakoita. Painoarvio oli tuolloin viikko sitten n. 2,6kg, eli ei mikään jätti olisi tulossa. Ja kuulemma melkoisen hoikka poika =). No, tiedä sitten mitä on kun syntyy.



Gallupeja oli tämän päivän pinossa, jospa yritän muistaa mitä niissä kyseltiin...



G1 taisi olla mikä on ollut mukavinta tässä odotuksessa. Ne kaksi viivaa, sitä upeaa fiilistä kun ei tule enää koettua :(! Ylipäänsä (niinkuin sanoin) olen koittanut nauttia tästä ajasta, kun viimeiseksi jää (vannomatta paras ;) ).



G2-mikä on ollut epämukavinta. Se alun kamala pahoinvointi yhdistettynä allergiseen nuhaan - ugh! Ja nyt tässä loppuvaiheessa nämä järkyttävät liitoskivut, kun ei pysty kylkeä kääntämään kuin naama irvessä. Ja LIIAN KUUMA kesä!!!



G3 taisi olla synnytyksen jälkeisestä elämästä... Rasittavinta (yllättävintä) on ollut se, kun naama kukkii ihan älyttömästi! Ja sitä kestää n. puoli vuottakin, ennenkuin hormoonitoiminta asettuu. Riippuen tietenkin imetyksestä. Jälkivuoto on kestänyt mulla 5-6 viikkoakin, sekin on epämiellyttävää. Petipuuhia ei olla harrastettu sitten ainakaan pariin kuukauteen...

Eli siis vaikka toisaalta odottaa että tästä pötsistä pääsee eroon ja saa vauvan syliin, niin toisaalta en odota sitä raskauden jälkeistä aikaa ollenkaan! Vaivat on toiset, muttei sen " paremmat" . Mutta eiköhän sen puoli vuotta jaksa, sitten vauva onkin jo " iso" ... :/.



Mutta tässä siis mun kuulumiset tauon jälkeen taas :)! Josko sitä jatkossa ehtisi vähän paremmin... Eipä ole enää kovin kauan aikaa! Ajatella, se on ihan juuri " meidän kuukausi" =)!



himppu rv 36+4

Tänään oli siis neuvolakäynti. Vauva on edelleen rt:ssa mutta ei ole vieläkään kiinnittynyt. Ja jälleen terkkari ennusti että taitaapi synnytys mennä reilusti yli lasketun ajan. Edelleen toivon että poju syntyis lasketun ajan paikkeilla että mieskin ehtis nähä vauvan Suomen reissu aikana (jos menee enemmän kuin 9pv yli ajan, ei ehdi nähdä). Sf-mitta oli 32 ja käyrä on lähtenyt alaspäin. Keskiviivan ja alaviivan puolivälissä mennään. Kauhukseni paino oli noussut 1200g viikossa! Painoa ei oltu mitattu melkein kolmeen viikkoon eikä mulla ollut mitään aavistusta paljonko painan. Terkkari lohdutteli että taitaa olla vaan turvotusta ja kyllä se siitä sitten lähtee pois synnytyksen jälkeen. Alkaa kyllä tammikuussa kova kuntotreeni kunhan pääse takas toiseen kotiin ja kuntosali on alakerrassa! Mullakin on tota painoa tullut nyt n. 20kg. Toivottavasti ei nyt enää kovin paljon nouse tää paino. Terkkaritäti sai mut nauramaan kun tuli puhetta synnytyksen käynnistämisestä. Sanoi että kun mies tulee Suomeen, niin ei muuta kuin sänkypuuhiin monta kertaa päivässä niin kyllä se vauva alkaa sieltä syntyä. Käski jo alkaa miettimään erilaisia asentojakin! Tosi kiva ja huumorintajuinen tuo meidän terkkari. Monen kk:n tauon jälkeen varmaan miehellä ois melko tuhtia tavaraakin että ei oiskaan ihme jos se auttais synnytyksen alkamiseen. On vaan itellä sellanen valasolo että liekö tässä enää mitään pystyy tekemäänkään. Joku tuossa mianitsi että on nähnyt unia noista sänkypuuhista. Sama mulla. En nyt ihan lähiaikoina enää, mutta tuossa vajaa kk sitten monena yönä oli kyllä sellaset unet että huh. Sillon ois varmaan miehen pitänyt olla läsnä niin ois ollut säpinää sängyssä. :)



G1: Ihaninta tässä raskaudessa varmaan oli se kun sain selville että olen raskaana. Ja tietty se 4D-ultrakin oli kiva. Pakko kuitenkin myöntää että en ole tästä raskaudesta nauttinut niin kuin kahdesta aiemmasta, vaikka tää todellakin oli toivottu juttu.



G2: Kamalinta on ollut se että koko ajan on jotain vaivaa. alussa se hirvee kuvotus ja muu pahoinvointi, sitten selkäkivut ym. Ja kesällä masun kasvaessa alkoi olo olla muuten vaan hankala. Nyt on taas tätä iskiasvaivaa ja muuta kolotusta. Kaiholla olen muistellut eka raskautta jolloin ei ollut yhtään mitään vaivoja. (no, muutaman kerran närästi mutta se ei ole mitään)



G3: Eka synnytyksen jälkeen olin ehkä vain positiivisesti yllättynyt monista asioista. Vauva ei valvottanut, söi hyvin, ei itkeskellyt ja itselläkin oli ihan hyvä olo. Synnytys sinänsä sujui ihan ok mutta olin 40c:n kuumeessa ja vähän heikossa kunnossa. Monesti on ollut ikävä noita esikoisen vauva-aikoja. Kaikki oli silloin niin ihanaa ja helppoa.



Mulla on alkanut kurkkukipu ja yskä hellittää mutta eilisestä lähtien nenä on vuotanut koko ajan. Ja taas yöllä tyttö yski ja oksensi limaa niin että oli kyllä melko katkonaiset unet. Tänään onkin ollut tosi väsy olo enkä ole saanut noita kouluhommiakaan tehtyä.



Että näin täällä tänään...



MaryJ ja poju 37+5

MYTTYNEN; Samaa sanoi mullekin lääkäri, että on hyvin harvinaista, että raskausmyrkytys tulee neljännessä raskaudessa, jos kolme edellistä on mennyt moitteettomasti. MUTTA, sanoi myös että mulla on ollut kolme raskautta niin peräkkäin, että voi johtua siitä tämä kropan väsähtäminen. Meillä siis noilla tytöillä ikäeroa 1v5kk ja nyt kuopukselle ja tälle lokakuiselle tulee n. 1v9kk.



(.) Verenpaine ollut koko päivän ok, mutta se proteiini oli tosiaan aamulla selkeesti yhdellä plussalla. Mutta silti olo on TOSI huono, päätä särkenyt KOKO päivän ja nyt on taas semmonen hieman huimaava, voimaton olo. Ruoka ei maistu, hikoiluttaa ja hieman oksettaa. Eli siis toksemian oireita selkeesti, vaikka nuo paineet onki ihan suht ok (nyt oli 144/74).

En kyllä tiedä kiinnostaako ketään mutta laitan silti :)

En ole lukenut juttuja varmaan viikkoon, joten en oikein tiedä mitä teille muille kuuluu, yritän plärätä vielä tänään vanhoja pinkkoja...



Eli minullehan oli sovittu pelkosektio ensi tiistaille. Tänään oli sitten vielä yksi painoarvio vauvasta kun on niin kovin pieni. Siellä olikin uusi, tosi mahtava lääkäri! Hän esitti minulle käynnistys- vaihtoehdon. Siis että käynnistetään, ja laitetaan ihan runsaalla kädellä niitä puudutteita jos niitä tuntuu tarvitsevan. Suostuin sitten siihen, ja se käynnistys on nyt sitten maanantaina!

Kieltämättä hiukan hirvittää, mutta sektio on niin raisu vaihtoehto että haluaisin edes yrittää tuota alatietä.

Sitten voi kuulemma lähteä sektioon jos tuntuu ettei kuitenkaan pysty, tai jos homma ei etene. Ihana juttu :)

En kaipaa kivutonta synnytystä, vaan inhimillistä kohtelua ja joten kuten siedettävissä olevaa kipua. Kuulemma pitäisi onnistua! (Viimeksi siis koski koko ajan niin, että teki mieli kuolla pois)

Mielessä siintää muisto siitä, miten alatiestä paranee parissa päivässä semmoiseen kuntoon, että voi aloittaa seuraavan lapsen yrittämisen ;D

Jotenkin arvasin, että pystyn vielä lopulta synnyttämään " normaalisti" , kun vain saan asiallista kohtelua eikä kukaan pakota mihinkään. Olen oikein tyytyväinen :)



Niin, ja se painoarvio oli muuten nyt viikolla 39 2,6 kiloa, mikä sekin houkuttaa yrittämään alateitse. Täydellinen vauva, mutta pieni, sanoi lääkäri edelleen. Ja tytöltä näyttää yhä :)

Kohdunsuu 2 cm pitkä ja kahdelle sormelle auki. Kalvot voisi kuulemma poksauttaa vaikka heti, ja siitä se lähtisi!



Vointini on erinomainen, taidankin lähteä ulos istuttamaan pensaita.

Olen nukkunut yöt kuin pieni porsas, heräämättä kertaakaan.

Mitään kremppoja ei ole! Ainoastaan supistelee välillä, mutta onneksi ei niin että koskisi kovasti.



Hyviä vointeja muillekin, vilaisin tämän päivän pinkan läpi ja monella tuntui olevan yhtä sun toista. Onneksi ollaan jo kohta perillä, jaksakaa vielä vähän aikaa :)



-lupicaia ja pikkuinen tyttö 38+3

Kylläpä säikäytti tuossa äsken kun pihalla oltiin lapsen kanssa.

Poika pelasi pihan lasten kanssa palloa ja pallon tullessa mua kohti venytin vähän jalkaani sivulle pysäyttäkseni sen. Noh, pallo ei pysähtynyt, sen sijaan mun jalka lipesi kun siinä oli oja ja kaaduin päistikkaa mahalleni :(

Nyt kivistää kylkeä, rannetta ja polvea..Vauva kuitenkin liikkuu joten taisin selvitä säikähdyksellä...

Tietenkin jos olo tästä pahenee tai vauvan liikkeet hiljenee niin pitää ottaa yhteys sairaalaan..



Perhana kun meinas itku päästä ;´(

Näköjään menee nuo päivät niin näissä lasten uimakouluissa yms, ettei koneelle kerkeä!



Oli se lääkäri tänään ja Coe muistinpa minäkin tuon kirvelyhomman vasta, kun sun viestin luin eli en muistanut kysyä minäkään!!!



Paineet normaalit, hemppa 116, maha 32cm, kohdunkaulaa 1,5cm ja pehmeä, alhaalla ollaan, muttei ihan kiinnittyneenä. Eli odotellaan vaan!!



G1:Ihanintahan se oli se plussa testissä ja vauvan pienet hennot potkut.



G2:Tuntuu että nyt lopussa on kaikenlaista ränkkää kokoajan. Malttais nyt vaan odotella...



Hurjan paljon porukkaa saapi vauvan tällä tai ensi viikolla!!!!



Supistelee taas niin maan pirusti, että taidan lähteä pötköttelemän ja lukemaan.



neljäs 35+4