Lue keskustelun säännöt.
voiko asperger ihmisestä kasvaa onnellinen?
08.05.2015 |
Lapsellani on todennäköisesti asperger. Nyt jos koskaan pyydän, älkää tulki tähän aloitukseen kiusaamaan tai provoilemaan.
Voiko asperger ihmisestä kasvaa onnellinen, tyytyväinen aikuinen? Kiusataanko kaikkia aspergereja koulussa? Omani ei vielä ole kouluikäinen. Onko lapsen elämä jo tuhoon tuomittu? Kuolen kohta tähän epätoivoon ja suruun lapseni puolesta. Tahdoin hänelle vain ja ainoastaan kaikkea hyvää, ja nyt tämä.
Kommentit (59)
Koita rauhoittua. Mieti kuinka paljon pahempaa olisi kohdallenne voinut sattua? Lapsesi voisi olla kuoleman sairas, kehitysvammainen, psykopaatti, vaikeasti autistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika ap! Otappas nyt itseäsi niskasta kiinni! Asperger ei ole mikään maailmaa kaatava asia! Lapsesi tulee tarvitsemaan sinulta tukea ja apua sosiaalisen kanssakäymisen oppimisessa, mutta muuten asperger voi jopa parantaa lapsesi mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa (jos siis kaikki menee mallikkaasti!) Diagnoosia ei kannata peitellä, vaan asiasta kannattaa olla avoin. Ja teidän kannattaa ehdottomasti hakea apua ja neuvoja tilanteeseen, koska tuo sinun pirujen maalailu ei ainakaan ole lapselle ja muille lapsen läheisille hyväksi, kauheaa jos leimataan aspergerin takia jo nyt epäonnistujaksi ja sanotaan että elämä tulee olemaan kamalaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:15"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:09"]Miten olette vanhempana "hyväksyneet" asian? Siis sen ettei lapsi koskaan tule olemaan kuin muut, ja että mahdollisesti elää vaikean elämän? Pahoittelen rajua sanavalintaa, olen vain ihan shokissa. -ap [/quote] Yök, miksi haluaisit lapsesi olevan "niinkuin muut"? Ensinnäkään mitään tuollaista ei ole olemassa, standardi-ihmisiä on vain tilastoissa ja persujen haavekuvissa. Toiseksi, vaikka jotain "tavallisia ihmisiä" olisikin jossain, niin milsi kummassa haluaisit sellaisen keskinkertaisuuden äidiksi? Välillä tuntuu että näillä diagnooseilla vain vaikeutetaan ihmisten elämää; AP:kin on tässä aivan paniikissa, ihan kuin lapsella olisi aivosyöpä todettu, vaikka kyseessä on enemmänkin rykelmä luonteenpiirteitä. T. Assin lapsi itse [/quote] Normaalilla tarkoitin ihmistä joka elää onnellisen elämän, saavuttaa asioita mistä on ylpeä ja nauttii elämästään ilman tälläisiä rajotteita. Ilman pelkoa oudon leimasta ja ilman jatkuvaa koulukiusaamisen/syrjinnän pelkoa.
[/quote]
En ole tuo jolle vastasit, mutta miksi asperger ei voisi saavuttaa asioita, olla ylpeä ja nauttia elämästään? Mitä syrjinnän pelkoon ja oudon leimaan tulee, niin sen kanssa joutuvat kaikki ihmiset elämään.
[/quote]
Nimenomaan! Mä sanoisin, että asperger jopa saavuttaa asioita todennäköisemmin, tai ainakin ihan varmasti todennäköisemmin jättää jälkensä ja jotain elämäntyöstään tähän maailmaan kuin tavistallaajat. Sitä keskittymiskykyä on mun hyvin vaikeaa mieltää sairaudeksi. Harvoin nuo keskivertoihmiset mitään saavuttavat tässä maailmassa. Ohis: tiesittekö, että Rembrandtilla oli harvinainen tasapainoelimen sairaus / häiriö, jonka vuoksi hän näki maailman ympärillään kaksiulotteisena? Tuli vaan mieleen... Aika harva historiankirjoissa, tai edes peräkylien paikallislehtien kuka-missä-milloin-listoilla on ollut täysin terve, "normaali" ihminen. Amerikassahan nykyään jopa ujous on sairaus, johon saa lääkkeet lapsellekin. Ei nyt mennä sentään sellaiseen Suomessa! T. Assin lapsi
Lapsestasi voi tulla ihan mitä tahansa
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_with_autism_spectrum_disorders
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:42"]Tahtoisin vaan että joku näyttäisi miltä tulevaisuus näyttää 20v päästä, ja että se näyttäisi hyvältä. Ärsyttää kun ammattilaisetkin vaan mutisee kun yrittää niiltä puristaa tietoa että minkälaiset mahdollisuudet lapsella on normaaliin elämään. Raivostuttaa ja itkettää. Miksi joku ei vaan voisi kertoa että tämä oli virhe, ja että kyllä kaikki kääntyy hyväksi.
[/quote]
Menehän kuule juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, sanon tämän kaikella ystävyydellä, olet täysin shokissa. Itse koin saman kun kuulin, että lapsellani on monimuotoinen kehityshäiriö, ikää oli hänellä tuolloin 1v8kk. Elämä musteni, en tehnyt muuta kuin itkin. Ja huomasin, että tarvitsin jonkun ulkopuolisen, jolle voi oikeasti itkeä sen kaiken sonnan mitä sisällä oli. Ja kävin sitten juttelemassa ihan ventovieraalle yhden tunnin ajan, itkin ja kerroin miltä tuntuu ja mikä ahdistaa ja that's it. Kerta riitti, jotenkin askel vaan alkoi sen jälkeen keventyä ja kohta olin jo ihan oma itseni. Eikä itselläni ole koskaan edes ollut mitään mt-ongelmia enkä ole koskaan käynyt juttelemassa mistään ammattilaisten kanssa, mutta se oli vaan lapsen diagnoosi sellainen että mulla lähti hetkellisesti kaikki ilo elämästä. Joten ap minä ymmärrän sua ihan täysin ja kehotan puhumaan, paljon! Ja suosittelen sille ventovieraallekin puhumista, sille pystyi puhumaan ajattelematta sen tunteita eli ihan kaiken. Helpottaa. Ja kohta huomaat olevasi taas ihan oma itsesi ja ennenkaikkea huomaat ettei se oma rakas lapsi ole mihinkään kadonnut, ihan sama oma rakas se on vaikka sillä nyt joku diagnoosikin on. Voimia, kyllä te pärjäätte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:54"]Hyvänen aika ap! Otappas nyt itseäsi niskasta kiinni! Asperger ei ole mikään maailmaa kaatava asia! Lapsesi tulee tarvitsemaan sinulta tukea ja apua sosiaalisen kanssakäymisen oppimisessa, mutta muuten asperger voi jopa parantaa lapsesi mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa (jos siis kaikki menee mallikkaasti!) Diagnoosia ei kannata peitellä, vaan asiasta kannattaa olla avoin. Ja teidän kannattaa ehdottomasti hakea apua ja neuvoja tilanteeseen, koska tuo sinun pirujen maalailu ei ainakaan ole lapselle ja muille lapsen läheisille hyväksi, kauheaa jos leimataan aspergerin takia jo nyt epäonnistujaksi ja sanotaan että elämä tulee olemaan kamalaa.
[/quote]
En tietenkään ole sanonut näitä asioita ääneen. Sen takia ehkä meuhkaankin täällä kun en pysty puhumaan tästä kellekkään kuin miehelleni iltaisin. Lapsi on nyt jo erityislahjakas, vaikka on vasta päivökodissa. Hänellä on vielä voimakkaita stimulaatioita, käsien räpyttelyjä yms. Ei myöskään leiki. On kuitenkin täysin kontaktissa eikä vaivu mihinkään omiin maailmoihin. On myös omalla tavallaan sosiaalinen ja pitää muista lapsista. Päiväkodin tädit sanovat poikaa sydänten murskaajaksi kun on niin syötävän suloinen ja valloittava luonne. On vaan niin äärettömän herkkä että pelkään sitä miten pärjää näin kovassa maailmassa, etenkin ala-asteen
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:42"]Tahtoisin vaan että joku näyttäisi miltä tulevaisuus näyttää 20v päästä, ja että se näyttäisi hyvältä. Ärsyttää kun ammattilaisetkin vaan mutisee kun yrittää niiltä puristaa tietoa että minkälaiset mahdollisuudet lapsella on normaaliin elämään. Raivostuttaa ja itkettää. Miksi joku ei vaan voisi kertoa että tämä oli virhe, ja että kyllä kaikki kääntyy hyväksi.
[/quote]
Ne ei kerro koska ne ei tiedä! Kukaan ei tiedä! Ei minustakaan kukaan olisi tiennyt edes 10v sitten mitä minustakaan tulee eikä ole edes aspergeriä! Katsotaanpas vaikka luokkalaisiani yläasteelta, samoilta kulmilta tullaan, samanlaisista keskituloisista perheistä ja osa on jo haudassa, osa elää vielä vielä sinkkuelämää, muutamilla on perhe ja muutama on työtön, joku on puolustusvoimilla töissä, jollain on skitsofrenia. Hmm. Kukapa olisi arvannut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:59"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:42"]Tahtoisin vaan että joku näyttäisi miltä tulevaisuus näyttää 20v päästä, ja että se näyttäisi hyvältä. Ärsyttää kun ammattilaisetkin vaan mutisee kun yrittää niiltä puristaa tietoa että minkälaiset mahdollisuudet lapsella on normaaliin elämään. Raivostuttaa ja itkettää. Miksi joku ei vaan voisi kertoa että tämä oli virhe, ja että kyllä kaikki kääntyy hyväksi.
[/quote]
Menehän kuule juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, sanon tämän kaikella ystävyydellä, olet täysin shokissa. Itse koin saman kun kuulin, että lapsellani on monimuotoinen kehityshäiriö, ikää oli hänellä tuolloin 1v8kk. Elämä musteni, en tehnyt muuta kuin itkin. Ja huomasin, että tarvitsin jonkun ulkopuolisen, jolle voi oikeasti itkeä sen kaiken sonnan mitä sisällä oli. Ja kävin sitten juttelemassa ihan ventovieraalle yhden tunnin ajan, itkin ja kerroin miltä tuntuu ja mikä ahdistaa ja that's it. Kerta riitti, jotenkin askel vaan alkoi sen jälkeen keventyä ja kohta olin jo ihan oma itseni. Eikä itselläni ole koskaan edes ollut mitään mt-ongelmia enkä ole koskaan käynyt juttelemassa mistään ammattilaisten kanssa, mutta se oli vaan lapsen diagnoosi sellainen että mulla lähti hetkellisesti kaikki ilo elämästä. Joten ap minä ymmärrän sua ihan täysin ja kehotan puhumaan, paljon! Ja suosittelen sille ventovieraallekin puhumista, sille pystyi puhumaan ajattelematta sen tunteita eli ihan kaiken. Helpottaa. Ja kohta huomaat olevasi taas ihan oma itsesi ja ennenkaikkea huomaat ettei se oma rakas lapsi ole mihinkään kadonnut, ihan sama oma rakas se on vaikka sillä nyt joku diagnoosikin on. Voimia, kyllä te pärjäätte!
[/quote]
Kiitos paljon, harkitsen tätä vakavasti. -ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 21:54"]Hyvänen aika ap! Otappas nyt itseäsi niskasta kiinni! Asperger ei ole mikään maailmaa kaatava asia! Lapsesi tulee tarvitsemaan sinulta tukea ja apua sosiaalisen kanssakäymisen oppimisessa, mutta muuten asperger voi jopa parantaa lapsesi mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa (jos siis kaikki menee mallikkaasti!) Diagnoosia ei kannata peitellä, vaan asiasta kannattaa olla avoin. Ja teidän kannattaa ehdottomasti hakea apua ja neuvoja tilanteeseen, koska tuo sinun pirujen maalailu ei ainakaan ole lapselle ja muille lapsen läheisille hyväksi, kauheaa jos leimataan aspergerin takia jo nyt epäonnistujaksi ja sanotaan että elämä tulee olemaan kamalaa.
[/quote]
En tietenkään ole sanonut näitä asioita ääneen. Sen takia ehkä meuhkaankin täällä kun en pysty puhumaan tästä kellekkään kuin miehelleni iltaisin. Lapsi on nyt jo erityislahjakas, vaikka on vasta päivökodissa. Hänellä on vielä voimakkaita stimulaatioita, käsien räpyttelyjä yms. Ei myöskään leiki. On kuitenkin täysin kontaktissa eikä vaivu mihinkään omiin maailmoihin. On myös omalla tavallaan sosiaalinen ja pitää muista lapsista. Päiväkodin tädit sanovat poikaa sydänten murskaajaksi kun on niin syötävän suloinen ja valloittava luonne. On vaan niin äärettömän herkkä että pelkään sitä miten pärjää näin kovassa maailmassa, etenkin ala-asteen
[/quote]
Mene sanomaan jollekin ammattiauttajalle ääneen. Ihan hyvällä sanon. Meidän lapsella todettiin voimakkaan uhman yhteydessä että on vaan todella lahjakas ja siksi myös todella väsynyt. En olisi ikinä tätä tiennyt jos en olisi hakenut apua itselleni: halusin kertoa jollekin että mielestäni lapsellani ei ole normaali uhmaikä vaan tämä on ihan kamalaa ja minä romahdan kohta kun en tiedä mitä teen väärin ja lapsi vaan raivoaa. En siis olisi ikinä oppinut ymmärtämään lastani ja rauhoittumaan jos en olisi ollut itsekäs ja hakenut apua siihen ettei minun hermot kestä jatkuvasti raivoavaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi neuvo assin vanhemmalta.
Vertaistukiryhmät. Ne ovat olleet suurin apu. Etsikää sellaisia ja jos mahdollista, perustakaa. Lapsi ei välttämättä saa niissä apua, mutta vanhemmat saavat ja se kantaa pitkälle, kun ei ole yksin asian kanssa. Muistakaa tämä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 22:38"]Yksi neuvo assin vanhemmalta.
Vertaistukiryhmät. Ne ovat olleet suurin apu. Etsikää sellaisia ja jos mahdollista, perustakaa. Lapsi ei välttämättä saa niissä apua, mutta vanhemmat saavat ja se kantaa pitkälle, kun ei ole yksin asian kanssa. Muistakaa tämä.
[/quote]
Kiitos pitää ottaa selvää kuhan tästä toetaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kotona on tuki, perusturva ja rakkautta, kyllä voi. T. sellaisen äiti. Mutta huonojakin kausia on, niistä sitten autetaan ylös.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:55"]jos kotona on tuki, perusturva ja rakkautta, kyllä voi. T. sellaisen äiti. Mutta huonojakin kausia on, niistä sitten autetaan ylös.
[/quote]
Millaisia ovat ne vaikeat kaudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meidän poikaa ole koulussa (nyt ysillä) kiusattu. Tyytyväinen tyyppi, jolla omat mielenkiinnonkohteensa ja erikoisuutensa. Lukioon menossa :).
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:55"]jos kotona on tuki, perusturva ja rakkautta, kyllä voi. T. sellaisen äiti. Mutta huonojakin kausia on, niistä sitten autetaan ylös. [/quote] Millaisia ovat ne vaikeat kaudet?
[/quote]
Sairaus opiskelun aikana, ei mennyt asiat suunnitelmallisesti. Kiusaamista oli vain seiskalla, mutta hyvä luokanvalvoja sai sen loppumaan. Ihmisvilinässä väsyy eikä koskaan tule jaksamaan asiakaspalvelutöitä, mutta on hyvä alallaan. Opiskelee insinööriksi tällä hetkellä. Työssä on pidetty, kunhan löytyy työ missä saa olla omissa oloissaan. Käytöstavat osaa, ne on opittuja. Mutta työhakemuksia ei saa tehtyä ilman apua ja toisaalta ahdistuu, kun haluaisi tehdä ilman apua. Nyt on hyvä kausi, kun opinnot menevät hyvin.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:58"]No ei meidän poikaa ole koulussa (nyt ysillä) kiusattu. Tyytyväinen tyyppi, jolla omat mielenkiinnonkohteensa ja erikoisuutensa. Lukioon menossa :).
[/quote]
Oikeesti? Onko hän normaalilla luokalla? Ei ilmeisesti ole kovin vaikea asperger teillä? -ap
Vaikeaa se ainakin on. Kaikkea hyvää!
Voi kasvaa onnellinen.
Hyvin todennäköisesti kaikkia aspergereja kiusataan koulussa. Autismi- ja aspergerliiton talvipäivilläkin on sanottu, ettei tiedossa ole ainuttakaan sellaista assia, jota ei olisi kiusattu koulussa.
Ymmärrän tunteesi, mutta kun sitä kristallipalloa, ainakaan toimivaa sellaista ei ole kellään. Kenen tahansa elämässä voi käydä ihan mitä tahansa, jota ei koskaan olisi voinut uskoa tapahtuvaksi.