Lue keskustelun säännöt.
Voitin Lotossa, elämässä ei sisältöä
08.05.2015 |
Voitin viime vuonna Lotossa sen verran rahaa, että työhuolet ei ainakaan tällä vuosikymmenellä paina. Jatkoin duunissa, joka ei kuitenkaan ollut mikään intohimo, mutta pääsiäisenä yt:n jälkeen otin irtisanomispaketin. Olen sinkku enkä ole halunnut kertoa tästä kavereille.
Nyt päivät menee pleikkaa pelatessa. Olo on tyhjä, enkä keksi mitä elämällä tekisin. En ole yksin matkustavaa tyyppiä ja kun en ole kavereille kertonut, niin tunnen olevani jumissa tässä tuppukylässä. Naiset pitävät minua työttömänä luuserina, mikä ei ole kovin kaukana totuudesta. En kaipaa sääliä ja tajuan olevani rikas ja etuoikeutettu jne. Löytyisikö silti joku uusi näkökulma tähän "surkeuteeni"?
Kommentit (51)
Muuta kulta Helsinkiin! Siellä olet ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voitin myös lotossa, markka-aikoina.
Olin silloin lähes valmis opettaja. Olin koulussa sijaistamassa ja kysyin opettajalta joka opetti mm valinnaisia kaupallisia aineita kautta rantain apua ja hän neuvoi tiettyä lakimiestä.
Ostin itselleni ison kodin keskustasta, jossa oli erillinen yksiö, muutaman sijoitusasunnon ja veljeni lainat maksoin.
Teimme takaisinmaksun pitkällä maksuajalla , 0 korolla ja lisäksi lahjoitan max määrät mitä laki sallii. Ja vanhempien asuntoon teetetin upean remontin.
Vähän jätin pesämunaa.
Valmistuin, sain viran, tapasin mieheni, kun olimme kihloissa, kerroin pienimuotoisesti lottovoitosta. Olimme jo naimisissa ja odotin esikoista, ison asunnon vuokralaiset irtisanoivat ja muutimme kotiimme. Silloin ehkä mies tajusi tarkemmin.
Saimme 3 lasta, nyt kaikki ovat jo koulussa. Palkkasimme lastenhoitajan / AU pairin , hän asui yksiössä ja hoidimme lapsia päivisin yhdessä. Vuosi sitten hän irtisanoutui oltuaan meillä 10 v töissä .
Olen kaikki nämä vuodet ollut kotiäiti. Mies käy töissä , minä olen kotona, vien harrastuksiin, sisustan, käyn päivisin jumpissa , lounailla, nautin elämästä.
Lapset eivät tiedä mitään omaisuudesta, sijoitusasunnot on vuokrattu, veljenikään lapset eivät tiedä.
Voin elää ilman huolta huomisesta, mutta rahaa ei niin paljoa ole että voisi ykyillä.
Helvetti! Mene rahoillasi Pattayalle ja pelaile vaikka pleikkaria siellä jos enää kiinnostaa
Olet munaton luuseritrolli. Anna rahat mulle, niin mä järjestän sulle tekemistä, sekä takaan että ei tule tylsää.
Mies
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:39"]Verkostoidu! Netistä löytää myös ulkomailta ystäviä!
Muuta toiseen kaupunkiin, siellä voit elää niinkuin haluat ilman että kukaan kummastelee.
Pakko kai se on tehdä. Tuntuu vaan niin vaikealta repäistä itsensä irti näistä kuvioista. Ja mulla tulee ikävä lapsuuden maisemia ja kosken pauhua. Noi nettijutut ja verkostoitumiset on vähän hankalia, kun en ole kauhean sosiaalinen persoona.
Samaa ajattelin joskus itsekin. Mutta kun kuluu 10 vuotta, olet taas jossain paska läävässä töissä, sinulla on samat kaverit ja istut viikonloppuisin samassa kanta kuppilassa ja antaisit mitä vaan jos voisit kääntää kelloa taaksepäin ja lähteä pois täältä.
Kannattaa kokeilla lähteä vaikka ensin Ruotsiin pariksi päiväksi. Voi olla että jopa tykkäisit. Tämä maa ei anna muuta kuin huonoa oloa kansalaisilleen. Ihmiset ovat nihkeitä, kateellisia, puhuvat pahaa selän takana, yrittävät hyötyä toisistaan keinolla millä hyvänsä, jne. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Millekään puoskarille on turha rahojaan työntää. Siitä et hyödy mitään. Lähde käymään ulkomailla. Saat tehdä mitä vain milloin vain eikä kukaan ole valittamassa. Löydät nopeasti uusia ystäviä ja tyttöystävänkin. Kannattaa ainakin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 20:46"]Aloittaisin tuosta terapiasta. Lähes kenelle tahansa tekee hyvää jutella ammattilaisen kanssa, asiat saattaisivat seljetä.
Hyvä näkökulma, mutta ei kyllä käytännössä ole mahdollista mennä ainakaan paikkakunnan terveysasemalle kertomaan jollekin puolitutulle, että olen miljonääri ja voi että kun se ahdistaa.
Haloo, menet tietysti yksityiselle. Sinullahan on rahaa ostaa palveluita.
Jos omalla paikkakunnalla ei ole yksityisiä terapeutteja, menet isompaan kaupunkiin. Yhdistät vaikka ostosreissuun tms. Tai jopa varaat hotellihuoneen olet yötä jos on pitkä matka. Polta rahaa jos sitä kerran on.
Nykyään on myös nettipsykologeja, jotka pitävät istunnot skypen, sähköpostin tai puhelimen välityksellä. Kätevää kun ei tarvitse poistua kotoa.
Voi, kumpa minulla olisi sama ongelma. Voisi onnetar suosia joskus minuakin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskele tai perusta yritys, jonka alana olisi joku sinun "intohimo", sinne työntekijöitä myös, niin itselle jää myös vapaa-aikaa ja vapaa-ajalle sitten matkustelua, urheilua tms. mikä sua nyt kiinnostaakaan...
Sinänsä lottovoittajan ei kannata jäädä kotiin, koska kotona voi olla ihan vitun köyhänäkin, nyt sulla on mahdollisuus nimenomaan lähteä kotoota pois...
Älä valita, nautit kumminkin. Muutoin tekisit asialle jotain. Tai sit vaan oot nyhvä.
Luulisi et jos massii on, ostaisin asunnon just sieltä mistä mieli tekee, hankkisi juuri sen harrastuksen mistä oot aina haaveillut , näiden myötä niitä kavereita myös tulee, uusia ihania ihmisiä, joiden myötä se elämänhalu tulee (ei näemmä nykyiset paikallaanjunnaajat sulle riitä )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisi vaan matkalle, paikat on täynnä yksin reissavia ja parhaimmat ihmiset olen tavannut ainoastaan matkoilla,ovat jokorkealaatuisia yksin tai seuralainen kanssa. Maailma on suuri, käytä sitä hyväksesi vielä kuin voit!! Voi mennä hupina muutamaksi kuukaudeksi vaikka kannabiskasvinleikkaajaksi Kaliforniaan tai Australiaan kaivokselle tai farmille.
Jos itse saisin lottovoiton, joka takaisi elannon koko loppuelämäksi, niin menisin varmaan löytöeläintaloihin vapaaehtoiseksi. Siinä olisi sellaista työtä, mitä itse haluan tehdä.
Varmaan muuhunkin vapaaehtoistyöhön panostaisin, kun olisi kerrankin aikaa.