Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuuttamisen ehdotus
13.01.2022 |
Ollaan seurusteltu miesystävän kanssa 9 kk ja mietin että voinko/olisiko jo aika kysyä että mitä tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on tämän suhteen suhteen? Olenko liian hätäinen, pitäisikö vaan odottaa että mies itse ehdottaa esim. yhteenmuuttoa? Ollaan yli nelikymppisiä ja helpottaisi mielestäni jos asuttaisi saman katon alla, mutta ennole tohtinut tätä ääneen pohdiskella kun en tiedä onko yleistä jo tässä vaiheessa tuntea näin, että haluaisin yhteen asumaan.
Kommentit (29)
Olin kärkkynyt nykyistä kotiamme jo paljon ennen kuin mieheni oli edes kuvioissa ja kun tämä rivarikämppä tuli markkinoille ostin sen ja ajoin miehen kanssa kämpille ja sanoin, että ostin tämä ja muutatko tähän kanssani?
Suosittelen siis vahvasti ettei ekaa yhteistä kotia osteta yhdessä. Joko vuokralle tai tämän tyyppinen ratkaisu. Nykyään toki mies omistaa tästä 30%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.
Joo, pitää toki tutustua mutta kai sinulla joku ajatus oli millaista suhdetta haet ja mitä omalta tulevaisuudelta haluat? Näistä ajatuksista pitää heti puhua. Mitä, jos mies ei halua sitä yhteenmuuttoa missään vaiheessa? Oletko valmis siitä luopumaan, kun tunteesi on muodostuneet noin syviksi?
En ole ap, mutta ei kaikilla ole deittailun alussa nimenomaan kiikarissa yhteenmuutto. Sitä voi hakea itselle sopivaa kumppania, jonka kanssa synkkaa ja seksi toimii, ja ainakin itselleni syntyy halu syvempään suhteeseen ja mahdollisetsi yhteenmuuttoon vasta tapauskohtaisesti sitten, kun tunteet ovat syntyneet ja kemiakin syventynyt. Joskus voisi käydä niinkin, että toinen on aivan täydellinen kumppani itselle, mutta en silti haluaisi muuttaa yhteen vaikka jostain käytännön syystä - toisella on vaikka kissoja tai kotona asuvia lapsia - mutta ei se omasta näkökulmastani suhteen syvyyttä vähennä, tai sitä kuinka tosissani olen hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.
Parisuhteessa on aika heikot lähtökohdat, jos asioista ei puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.
Kyllä ennen kunnolla tutustumistakin voi puhua tulevaisuuden tavoitteistaan ja haaveistaan. Useimmat puhuvat. Ei ole järkevää jatkaa tapailua seurusteluksi, jos haaveet eroavat kovasti, vaikka toinen olisi muuten kuinka ihana.. Etkö itse tiedä mitä haluat elämässäsi? Jos joku kysyisi millaisena näet elämäsi 5 tai 10 vuoden päästä, mitä vastaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Yhteenkuuluvaisuuden tunne tulee heti! Ei sitä kuukuasissa ja vuopsissa mitata. Sano suoraan että toivot yhteenmuuttoa .
Aikanaan treffailin erästä naista mutta yksi merkittävimmistä syistä miksi meistä ikinä tullut paria oli se, että hän aloitti liian pian selittämään, kuinka hän haluaa muuttaa luokseni. Tai ei välttämättä luokseni vaan voisimme yhdessä etsiä uuden isomman asunnon, jossa voisimme asua.
Ja tai jos voisimme ostaa vaikka joitain uusia huonekaluja hänen asuntoonsa, niin voisin kokea oloni paremmin kotoisaksi hänen luonaan. (En tuolloin ollut käynyt kuin hänne asuntoyhtiönsä pihalla) Tai koska olen mies ja koska miehet eivät kuulemma välitä sisustuksesta niin hän voisi ostaa ja tehdä mieluummin "yhteiestä" kodistamme "siistin".
- Hän ei pitänyt huomautuksestani kun kysyin, että kenen hän kuvitteli nykyisen kämppäni huonekalut valinneen.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kysyi jo muutaman kuukauden päästä, muutettaisiinko yhteen. Sanoin, ettei nyt vielä, mutta ajattelin ilman muuta, että jonkun ajan päästä. Jonkun ajan päästä kysyin häneltä, muuttaisiko mun luo, ja hän sanoi ettei juuri nyt. Nyt hän taas on alkanut ehdottaa yhteen muuttamista. Nyt mä olen jo niin monta vuotta rakentanut pesää ihan vain itselleni, että mua ei enää huvita asua kenenkään kanssa. Meillä on ihan mukavaa vuoroin toisen luona ja vuoroin toisen luona. Siinä välissä itsekseen. En enää viitsisi keskustella siivouksesta ja rahankäytöstä, kysyä voiko hankkia sitä ja tätä, huomata että hän ei ole siivonnut sitä ja tätä. En jaksaisi koko ajan olla läsnä kenellekään. Tykkään olla välillä monta tuntia isän omissa oloissa ja puuhissa. En jaksaisi koko ajan neuvotella kaikesta arkisesta, käydäänkö kaupassa tänään, laitetaanko ruokaa ja otetaanko vain leipää, katsotaanko sitä ohjelmaa vai tätä. Vähintään mulla pitäisi olla oma työhuone ja olohuone.
Yhteenkuuluvaisuuden tunne tulee heti! Ei sitä kuukuasissa ja vuopsissa mitata. Sano suoraan että toivot yhteenmuuttoa .