Yhteenmuuttamisen ehdotus

Haluatko naimisiin? Onko teillä lapsia?

Asiasta olisi voinut jo aiemminkin keskustella ihan siltä kantilta, että onko ylipäätään haluja yhteisasumiseen tai perhekuvioihin (jos jommalla kummalla lapsia) tai avioliittoon. Yllättävän moni haluaa elää omassa asunnossaan ja seurustella vaan.

No ei se naimisiin meno ole elinehto. Mulla kaksi täysi-ikäistä "lasta".

Eikö nämä asiat puhuta läpi jollakin asteella jo heti suhteen alussa? Moni ei edes halua muuttaa yhteen ja tapailee muutenkin kevyemmin.

Seurustelusta sentään sovittu yhdessä? Aika vähän olette keskustelleet, jos ne suuremmat tulevaisuuden kuviot ei ole vielä selvillä.

Ota asia ensin kevyesti puheeksi tyyliin voisiko mies nähdä teidän jossain vaiheessa muuttavan yhteen. Sen mukaan jatkon miettiminen.

Kuinka usein seksiä?

Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ota asia ensin kevyesti puheeksi tyyliin voisiko mies nähdä teidän jossain vaiheessa muuttavan yhteen. Sen mukaan jatkon miettiminen.

Oikein hyvä ehdotus, kiitos! Ei ole itsellä oikein sana hallussa eikä käsitystä nykydeittailusta, kun pitkä avioliitto itsellä takana ihan nuoresta asti. Silloin oli kuviot vähän erilaiset... ei mistään seurustelusta tarvinnut sopia silloin, oltiin vaan :)

Seksiä on noin kerran viikossa vaikka monta yötä viikossa ollaankin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.

3 kk tapailun jälkeen näistä olisi hyvä puhua, että mihin ollaan menossa ja ollaanko samoilla linjoilla. Siinä vaiheessa kyllä tietää jo, haluaako jotain vakavampaa vai kevyttä hengailua vain.

Vierailija kirjoitti:

Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.

Lähdin deittimarkkinoille siltä pohjalta, että haen pidempää suhdetta ja olisi sitä tahtoa myöhemmin myös asua yhdessä. Ja meitä miehen kanssa yhdisti samat motiivit tulevaisuuden suhteen ja se yhteen muutto tapahtui vähän, kuin itsestään kun molemmat omilla tahoillaan ihastui samaan taloon.

Itse en ehdottaisi yllättäen mitään yhteenmuuttoa. Itsekin 40+ ikäisenä ajattelen, että monella on niin vakiintuneet omat elämis- ja asumiskuviot, että moni ei samalla lailla muuta nopeasti yhteen kuin nuorena. Jos on omat asunnot, se tekee yhteenmuutosta mutkikkaampaa, koska silloin taloudet kietoutuvat yhteen ihan eri lailla kuin jos jaetaan arkiset menot. Ja kun kuviossa on lapsia, tuo se omat kysymyksensä.

Itse en edes erityisemmin kaipaa yhteenmuuttoa, ja mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, monella voi olla samoin. Tietenkin, jos suhteessa toinen haluaa muuttaa yhteen ja toinen ei, on mietittävä myös se, voiko silloin suhteella edes olla tulevaisuutta. En itse koe, että erillään asuminen tarkoittaa aina kevyempää suhdetta, eli siitäkään ei ole kyse. Ja yhteenmuuttohan ei ole mikään normi. Etenkin, jos ei ole suunnitteilla yhteisiä lapsia (kuten voisi kuvitella, että nelikymppisillä ei enää ole), eivät kaikki näe yhteenmuuttoa mitenkään välttämättömänä tai tarpeellisena.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta olisi voinut jo aiemminkin keskustella ihan siltä kantilta, että onko ylipäätään haluja yhteisasumiseen tai perhekuvioihin (jos jommalla kummalla lapsia) tai avioliittoon. Yllättävän moni haluaa elää omassa asunnossaan ja seurustella vaan.

Niin ja eikä avioliittokaan ole lupaus yhdessä asumisesta. - Ei se vaikka olisi yhteisiä lapsiakin ole pakollista mutta luultavasti usein mutkattominta ja edullisinta.

Minusta ei ole yllättävää, että vanhemmat, sanotaanko nyt  yli kolmekymppiset eivät hosu ja kiirehdi asumaan saman katon alle kun tuossa vaiheessa moni (kuka ei?) on jo ennättänyt luoda sen "oman maailmansa" ja jos sitten muuttaisi jonkun kanssa saman katon alle, niin siinä on omat haasteensa kun kaksi enenmmän ja vähemmän erilaisesta maailmasta tulisi tehdä yksi.

- Toisaalta elintaso on viime vuosikymmeninä noussut hurjasti ja monella nuorella joka muuttaa omilleen on yksin enemmän tavaraa kuinmahd.  vanhemmillaan yhteensä silloin kun he muuttivat yhteen.

Sinkkumies

Mieheni sisko on 67 ja hän on ollut miehensä kanssa kohta melkein 30 vuotta ja he ei ole koskaan muuttaneet yhteen.

Jos sinä haluaisit asua yhdessä, niin totta kai otat puheeksi kun tapaatte, jossain rennossa tilanteessa

"Kuule, mä olen miettinyt, että olisi mukava saada herätä tällä lailla yhdessä joka aamu, (tms), että oletko ajatellut haluaisiko joskus asua mun kanssa yhdessä?"

Siihen voi vastata että en ole vielä ehtinyt ajatella, tai että tykkään tästä että meillä on omat asunnot. Tai avata keskustelu, että missä sä tykkäisit asua jne.

Mä satuin näkemään tori.fi sivustolla ilmoituksen vuokrattavasta omakotitalosta ja kerroin siitä miehelle. Kun paljon vietettiin aikaa yhdessä ja tuntui hullulta maksaa kahden asunnon vuokraa. Mies vähän epäröi ja halusi miettiä asiaa hetken, mutta päätti sitten että vuokrataan se talo. Muutettiin yhteen kun oltiin seurusteltu 10kk. Mukana muutti mun ala-kouluikäinen lapsi ja miehen 18v. lapsi. Tuosta on nyt aikaa 7 vuotta ja asuttiin siinä vuokratussa talossa vähän alle vuosi kun ostettiin sitten oma talo. Ollaan myös naimisissa. 

Mä en jaksaisi sellaista suhdetta jossa asutaan omissa asunnoissa vuosikausia. Mä haluan saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Ei taideta kumpikaan olla oikein hyviä puhumisessa... me nyt vaan ollaan tällaisia :). Pitäisi varmaan opetella puhumaan asioista niin ei tarvitsisi mielessään asioita pyöritellä. Missä vaiheessa tämmöisistä asioista olette yleensä puhuneet? Minusta pitää kunnolla tutustua ennenkuin voi tietää mitä haluaa suhteesta tulevaisuudessa ja nyt on tullut sellainen olo minulle että voisi mennä suhteessa eteenpäin.

Joo, pitää toki tutustua mutta kai sinulla joku ajatus oli millaista suhdetta haet ja mitä omalta tulevaisuudelta haluat? Näistä ajatuksista pitää heti puhua. Mitä, jos mies ei halua sitä yhteenmuuttoa missään vaiheessa? Oletko valmis siitä luopumaan, kun tunteesi on muodostuneet noin syviksi?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sisko on 67 ja hän on ollut miehensä kanssa kohta melkein 30 vuotta ja he ei ole koskaan muuttaneet yhteen.

Niin. - Mikään pakko ei ole, mutta kyllähän tällaisen sanomista joku aina "alapeukuttaa" koska osalle yhteenmuutto on ikäänkuin merkki siitä, että nyt oltaisiin oikeasti yhdessä ja pari eikä enää "vain" seurusteltaisi. Samalla uskotellaan, että yhdessä asuminen ja avoliitossa eläminen muodostaisi avioliittoon verrattavan suhteen. - No aika lähelle päästään mutta eivät avoliitto ja avioliitto sama asia ole.

Sinkkumies 

Yhdeksän kuukautta on aika lyhyt aika. On vielä alkuhuumaa. Parin vuoden seurustelun jälkeen alkaa arki astua kuvioihin ja silloin tietää haluaako jakaa sen arjen toisen kanssa.

Mun miehet ei ole koskaan halunneet muuttaa yhteen. Nyt olen seurustellut 10kk ja mies on sanonut että ei halua hätäillä, on kuulemma miettinyt että voisi joskus muuttaa kanssani yhteen. Itse haluaisin perheen, mutta ketään ei voi pakottaa, eikä se ainakaan tähän mennessä vaihtamalla ole parantunut.

N27