Näky jota et koskaan unohda

Eräänä kesäpäivän iltapäivänä ajettiin äitin kanssa 10-tietä kotiinpäin Hämeenlinnaan suuntaan. Pyyttämön Grillin kohdalla ruvettiin miettimään, ajetaanko Luolajan kautta vai jatketaanko 10-tietä eteenpäin. Yleensä siis ei kovin usein poiketa Luolajan kautta, eikä sitä tehty nytkään. Päätöksen jälkeen meni pari minuuttia ja tultiin Luolajan tiehaaraan. Olis pitänyt kääntyä, sillä 100 metriä risteyksen jälkeen jono tyssäs eikä tullut enää mahdollisuutta kääntyä. Joku oli alle puoli tuntia aiemmin ajanut alamäkisuoralla henkilöautolla rekan eteen. Auton kappaleita pitkin tietä, henkilöauto kyljellään ojassa, rekka oli toisella puolella tietä kyntänyt hyvän matkaa peltoa auki. Jälkikäteen kuulin, että henkilöauton kuljettaja oli kuollut onnettamuudessa heti, pää iskeytynyt täysiä sivuikkunaan. Ajaessamme tilanteen ohi palokunnan ja poliisien prioriteettina oli raivata tie romusta ja saada liikenne kulkemaan normaalisti, joten kuollutta kuljettajaa ruvettiin raapimaan autosta ulos vasta myöhemmin. Rekkakuski selvisi muistaakseni hyvin pienillä vammoilla. Pahempikin tragedia olisi voinut tapahtua, mutta onneksi henkilöauton takapenkillä olleet lastenistuimet oli tyhjiä.

Vähän mieleen syöpyneitä luontokokemuksia ruumiiden sekaan.

Olin nuorena parvekkeella tupakalla, sieltä kaksi näkyä.

Ensimmäinen oli voimakas ja erittäin selvärajainen ukkonen. Kun menin tupakalle, oli kirkas taivas. Tupakan puolivälissä tuli suoraan edestä ensin tuuli, sitten mustaa mustempi pilvirintama. Kun tupakka oli loppu, ympärillä satoi kaatamalla ja salamat välkkyivät lähes taukoamatta. Jyrinä oli jotain uskomatonta. Se energian määrä mitä ilmassa oli, aivan uskomatonta. Seisoin seinän vieressä ja kastuin silti päästä varpaisiin. Samaa tunnetta ei ole sen jälkeen tullut, mutta joka ukkosella menen ulos "imemään sähköä". Joku kerta varmaan salama iskee, mutta yritän välttää.

Toinen oli jonkun pienemmän sateen jälkeen. Noin puolet taivaasta oli isojen kumpuilevien pilvien peitossa, loput kirkkaana. Auringonlasku värjäsi pilvet pinkin ja keltaisen kaikilla sävyillä, taivas oli sinisestä liilaan. Sitten melkein oksensin söpöyden yliannostuksesta. Taivaalle pilvien rajalle tuli kaksi suurta ja selkeää sateenkaarta. Odotin näkeväni poneja tai keijuja sateenkaarisillalla...

Muutama vuosi sitten olimme maalla lasten kanssa. Metsää, peltoa, vähän lunta. Pakkasta oli n. -20°c, puut olivat kauniissa huurteessa. Aurinko paistoi, ilmassa leijaili pieniä jäähileitä kuin timantteja. Toinen lapsista katsoo minuun sinisillä silmillään, posket punottaen, ripset huurteessa, pipon alta karanneet hiukset huurteessa. Oli niin kaunista, että meinasin pakahtua.

Yhtenä aamuna kesällä päästin koirat ulos joskus auringon juuri noustessa. Valo oli aivan mahtava, kuin seepian värinen filtteri. Yritin ottaa kuvia, mutta väri ei välittynyt kuviin. Muistan miten toinen koirista katsoi kuin hullua kun emäntä tuijottaa ympärilleen ja ottaa kuvia ties millä asetuksilla eikä innostu leikkimään. Koiratkin oli seepian värisiä. Sitten valo normalisoitui ja emäntäkin osasi keskittyä tärkeimpään eli palloon.

Intissä seisottiin muodostelmassa kasarmin takapihalla, kuuma kesäpäivä. Olin kulmamiehenä ja näin vasemmasta silmäkulmasta jotain liikettä, ja kun käänsin katsetta näin kun alokas kaatuu suorin vartaloin eteenpäin asfalttiin ja tulee maahan nenä edellä. Oikeastaan se on ääni jota en unohda kun nenä murskaantuu asfalttiin.

Kävelin kerran ruuhka-aikaan tyhjän, pysähtyneen bussin vierestä ja satuin katsomaan keskiovien kohdalta sisään. Siinä lastenvaunu-tilassa kuljettajalla oli rukousmatto lattialla ja hän suoritti rukoustaan. Jotenkin kosketti nähdä toisen harras hetki kiireisenä päivänä. Kunnon kansalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuva http://aijaa.com/awVAI8

VAROITUS HERKILLE! KUVA VIE SEKSIHALUT!

Oho... melkonen lörtsy o_O

Ihan normaali värkki, jonka kuva vain on suurennettu reilusti. Ei kenenkään vauhtiviiru ulotu lonkkanivelien yläpuolelle asti.

Elämäni ensimmäinen tuplasateenkaari 40-vuotiaana, en edes ensin tajunnut mikä siellä taivaalla möllöttää! Sitten kiireesti pois pyörän selästä ja ottamaan kuvia.  

Kaverini joutui sairaalaan heroiinivieroitukseen ulkomailla 80-luvun alkupuolella. Kävin hänen luonaan melkein joka päivä monen kuukauden ajan. Parhaiten muistan hänestä sen, että hänen ihonsa oli, liioittelematta yhtään, kirkkaankeltainen. Hänen vaaleansiniset silmänsä nuppineulanpään kokoisine pupilleineen erottuivat hurjina kirkkaankeltaisista silmämunista.

Eräänä päivänä kaverini oli pyytänyt hoitajilta partahöylän. Hän oli saanut jonkinlaisen puhtauskohtauksen ja halusi ajaa kehostaan kaikki karvat pois. Kun minä saavuin paikalle, kaverini istui sängyllään kirkkaankeltaisena, luurangonlaihana, ilman hiuksia ja kulmakarvoja. Hän silitteli takaraivoaan onnellisena ja selitti, kuinka sileäksi hän sen oli saanut ja että minun pitäisi auttaa häntä ajelemaan koko keho samanlaiseksi. Hän ei tietenkään nähnyt käsipeilillä taakseen, joten hän oli ajellut takaraivostaan ihon irti ja silitteli sormillaan melkein paljasta kalloaan. En muista, että verta olisi ollut näkyvissä, mutta kunnon narkkareissa oli monia muitakin asioita, joita en ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli elossa vielä ainakin viime kesänä, näin hänet metrossa. Sairaanhoitajana piti selvittää taustat ja selvisi, että mies on paatunut alkoholisti, joka on hoitovastainen henkeen ja vereen.

Oletko trolli vai hullu? Toivottavasti joku näkee vaivan rikosilmoituksen tekemiseen.

Mistä lähtien toisista ihmisistä välittäminen ja heidän auttamisensa on ollut rikos? Googlettamalla löytyy miehestä tietoa, jos on vain viitseliäisyyttä.

Olin joku 12-13v kun olin uimahallissa ja näin suihkutiloissa miehen, jolla oli aivan hervottoman kokoinen penis. Siis oikeasti varmaan 20-senttinen vaikka se oli maksimissaan puolikovana. Olen kyllä siis ihan tavallinen heteromies, mutta tuo näky jäi mieleen.

Kuollut isäni :(

Kun velkaa periessä laukaus osui päähän. Suoraan edessäni. Virossa 90 luvulla.

Suurin osa listaa epämiellyttäviä näkyjä, mutta eihän aloituksessa kysytty pelkästään niitä.

Mulla se on varhainen aamu Houtskarissa, kun kävin lenkillä. Se merimaisema, kun oli peilityyntä ja aurinko juuri nousemassa. Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta ja vielä on mielessä, että siellä pitää käydä vielä toisenkin kerran. Aivan upea näkymä. Otin kuviakin, mutta ne eivät onnistuneet niin hyvin että olisivat antaneet sille näylle oikeutta. 

Toinen on vastasyntynyt lapsi, joka tuotiin viereen kapaloituna ja pestynä. 

Nainen, jota yritin elvyttää, kuoli käsiini. Olin järkyttynyt useamman päivän.

-Läheinen sairaalassa aivoinfarktin jälkeen.

-Kuolemansairas läheinen

-Kuollut läheinen

-Arkku 

Serkkutyttö tuli saunaan kun istuin jo lauteilla. Oli puhetta, että ollaan uikkareissa, mutta astuikin ovesta sisään yläosattomana ja ujona.

Enkeli.

Kerran Pispalassa.

Verinen perse ikkunassa.

Oheista näkyä on mahdoton unohtaa:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3949992/halla-aho-rivipoliisit-kertovat…

Kun mun jääkaapista loppui ruoka, vain valo paloi, olin shokissa vielä taphtuman jälkeen kuukausia..

Vierailija kirjoitti:

Erään asiakkaani asunto ja erit. sänky. Patja täysin musta ulosteesta ja virtsasta, ehkä verestä, ja sängyn alla säilytetyt tavarat täynnä sitä mitä läpi valui.

Oletko prost.itoitu vai kotihoitaja?🤨