Kysymys yhteishuoltajuudesta erossa
Ollaan miehen kanssa eroamassa ja meillä on 12-vuotias lapsi. Ollaan yhtä mieltä lapsen asioista yms. ja päädyimme yhteishuoltajuuteen viikko-viikkosysteemillä. Lapsen virallinen osoite on luonani. Olemme yhdessä lapsen kanssa laatineet ”sopimuksen”, johon olemme kirjanneet em. asumisjärjestelyistä, loma-asiat yms. Tarvitseeko tätä keskenäistä sopimustaloudessa viedä mihinkään näytille vai riittääkö, että me itse olemme siitä tietoisia. Olisiko siitä edes mitään hyötyä, jos sen veisi sosiaaliviranomaisille tms., koska oikeuden mukaan lapsi saisi itse päättää asuinpaikastaan?
Tullaan siis jatkossakin asumaan kilsan säteellä toisistamme ja lapsi saa jatkossakin päivisin viettää aikaa kumman luona tahansa - yöpyminen ja muu vastuu (ruoka, harrastuskuljetukset yms.) on sitten aina ko. viikon vanhemmilla.
Eli, jos ollaan yhtä mieltä kaikesta, niin tarvitseeko tähän mitään välikäsiä?
Kommentit (17)
Olette nyt samaa mieltä, mutta entä, kun mies löytää uuden puolison. Elatusavusta on syytä olla mustaa valkoisella.
Kokemusta on siitä, että ex-miehen mielipide muuttui täysin naisen myötä.
Erosimme avoliitosta lasten isän kanssa ja ei tarvinnut mihinkään näyttää mitään sopimuksia, melko sovussa erottiin ja lapsi vuoroviikoin molemmilla. Ehkä jos olisi ollut riitaisa ero, niin olisimme käyneet lastenvalvojalla.
Aloittaja jatkaa tuohon elatusapujuttuun, että ollaan molemmat sen verran hyvätuloisia, että sovimme jo, ettei mitään elareita tarvitse maksaa kumpaankaan suuntaan. Talousasiat on siis turvattu. Mies tosin on ollut aina se, joka ”överihankkii” lapselle kaikenlaista, joten lapsen maksuista ei tule kiistaa - ja tarpeen tullen voin itsekin kustantaa kaiken.
Mitäs, jos yhteisestä sopimuksesta huolimatta jompi kumpi vanhemmista yrittää ”omia” lasta, niin voiko siihen oikein vaikuttaa mitenkään myöhemmin esim. lakiteitse, koska lapsi tosiaan jo 12-vuotias ja tulee ja menee muutenkin suveneeristi paikasta toiseen?
Yrittäkää pitää kiinni sovitusta. Meillä kun lapsi kasvoi, niin osasi itse sanoa että haluaakin olla pari yötä vielä isällään ja toisinpäin. Eli isomman kohdalla kuunneltiin lasta mitä halusi.
Aina kannattaa tehdä sopimus lastenvalvojan luona. Siinä ei mitään menetä, ja siitä on iso apu jos jotain ongelmia ilmenee. Yleensä ongelmat ilmenevät uuden puolison muodossa.
Kannatan myös sopimuksen vahvistamista lastenvalvojalla. Keskinäiset sopimukset tosiaan näyttävät kestävän siihen kunnes toinen löytää uuden nais- tai miesystävön.
Nyt ei ole ongelmia mutta elämä voi olla toisenlaista jatkossa. Entä kun murrosikä iskee js lapsi ssnoon olevansa päivät isällään ja meneekin puistokaljoille
Meillä oli tuollainen sama järjestely, kunnes eksä löysi uuden naisen ja muutti hänen luo 20 km päähän. Kannatti vahvistaa sovitut asiasta lastenvalvojalla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole ongelmia mutta elämä voi olla toisenlaista jatkossa. Entä kun murrosikä iskee js lapsi ssnoon olevansa päivät isällään ja meneekin puistokaljoille
Miten virallinen sopimus tämän estää?
Erottiin hyvässä sovussa. On käynyt onneksi niin että sopu jatkuu vaikka molemmilla on uudet suhteet, mutta sopimuksen näyttäminen lastenvalvojalla oli hyvin helppoa, ja olen siihen edelleen tyytyväinen. Lastenvalvoja myös muistutti laittamaan vielä sovussa ollessa jo ylös asioita jotka muuten olisi helposti unohtunut mm. isän/äitienpäiviin, lomiin ja jouluihin liittyen.
Ollaan sittemmin sovittu yksittäisiä muutoksiakin toki, mutta en vähättelisi paperin tuomaa mielenrauhaa.
Meillä ei ole mitään virallista paperia. Sovussa erottiin 8 vuotta sitten, sovussa ollaan oltu sen jälkeen. Yhdessä ei osattu olla, mutta erota osattiin. Molemmilla on uudet kumppanit olleet jo vuosia, mutta kumpikaan heistä ei asu lasten kanssa saman katon alla. Kodit on koko ajan olleet muutaman sadan metrin päässä toisistaan ja homma toimii. Ja nyt lapset on jo sen ikäisiä, että muutos kuin muutos olisi ihan mahdollinen. Kohtahan he itsekin jo lähtevät maailmalle.
Ja miksei sitä paperia sitten voisi jälkikäteen, kun asiat menevät solmuun, käydä tekemässä?
Jos toinen ei enää yhtäkkiä haluakaan hoitaa lasta sovitusti, niin oli paperia tai ei, niin ei se muuksi muutu. Mikään laki ei voi kuitenkaan pakottaa esim. isää ottamaan lasta/edes näkemään vaikka kuinka paperilla olisi sossun kanssa sovittua.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole ongelmia mutta elämä voi olla toisenlaista jatkossa. Entä kun murrosikä iskee js lapsi ssnoon olevansa päivät isällään ja meneekin puistokaljoille
Papereiden vahvistus ja elatusmaksun vahvistus lastensuojeluvirasto.Huomisesta ei kukan tiedä mitään.Ei työtömydestä, talouden menetys.Ei uusista kumppaneista. riita voi tulla mistä vaan kun uusi kumppani astu kuvioihin virallisesti!Viiko toisella viikko toisella heitto säkinä lapsi ,lapset ja aina vapaata toisella vanhemmalla 1 viikko sinkku elämän.Kyllä on helpoa ero lapsien kanssa nyky aika vanhemmilla.
Viette sen lastenvalvojalle, jonka tehtävänä on tarkastaa, että sopimus on lapsen edun mukainen. Jos on, ei sopimuksen sisältöön viranomainen puutu.
Kuulostaa hyvältä, että olette pystyneet asiosta sopimaan ja lapsi on saanut olla mukana sopimuksen teossa.
Vierailija kirjoitti:
Olette nyt samaa mieltä, mutta entä, kun mies löytää uuden puolison. Elatusavusta on syytä olla mustaa valkoisella.
Kokemusta on siitä, että ex-miehen mielipide muuttui täysin naisen myötä.
Mistä elatusavusta? Jos lapsesta vastaa molemmat aikuiset oman sopimisensa puitteissa, ei kukaan voi määrätä ylhäältä luvatta mitään elatusmaksuja kenellekään. Eihän heillä ole elatusmaksuja kummallakaan.
Jos käy myöhemmin niin että asiat muuttuvat hankalaksi, voit ottaa silloin yhteyttä lastenvalvojaan, ja oikeuteenkin pääsee myöhemminkin. Aivan turha sopuisaa eroa on rikkoa millän rahavaatimuksilla ja epäluottamuksella, ja katkeruudella.
Sori pari kielivirhettä aloituksessa - syytän kännykkää :)