Mikä ihme ja kumma niitä nuoria masentaa??

Merkityksettömyyden tunne. Sitä vain lillutaan, samalla kun pitäisi olla superyksilö varhaisteinistä lähtien. Mutta vaikka olisi superyksilö, se ei siltikään takaa mitään.

Itse kuulun epäonnisen sukupolveen, joka on aina onnistunut valmistumaan kriiseihin ja lamoihin (ylioppilaaksi vuoden 2008 romahdukseen, ensimmäinen korkeakoulututkinto synkkänä vuonna 2015 ja toinen keskellä koronaa...) ja se merkityksettömyyden tuntu kyllä syö mieltä. Nykynuorilla varmaan sama, ei väliä mitä tekee vai tekeekö, ei vaikutusta. Ja samalla hoetaan, että enemmän enemmän, nopeammin nopeammin.

Perusoikeuksien menetys olisi ymmärrettävä syy. Nuoruutensa vapaudesta jo nauttineet, luovuttavat nyt muiden vapauden, koska pakko. Kiristysrikos.

Arvojen puute.

Ikinä kuullut esim. koronaeristyksestä, traumoista, somesta, ilmastoahdistuksesta, eläkepommista, kilpailuyhteiskunnasta ja muista asioista, joita ei saa itse valita mutta jotka hierotaan nuorten ja lasten naamaan jo hyvinkin pieninä? Siihen vielä lisäksi se, että lapsena ollaan täysin lähipiirin ymmärryksen/ymmärtämättömyyden armoilla, paljon haavoittuvammassa asiassa kuin jos masentuisikin ensimmäisen kerran vasta keski-ikäisenä. Persoonallisuushäiriöitä ei edes voi tietääkseni diagnosoida lapsille.

Sanoit sen itse

"Nuorilla on tänä päivänä kaikki vapaus, ei juuri mitään velvollisuuksia tai vastuita, ei tarvitse kilpailla mistään, on viihdykkeitä, rahaa ja kulttuuria käytössä"

Minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään. Kaiken saa, jopa ilmatteeksi.

Koeta itse syödä jäätelöä joka ikinen päivä. Ei taida onnistua. Se masentaa.

Ja lisäksi huono ruokavalio ja liikkumattomuus pitää masentuneena.

Niiden äidit tai isät. Joskus mummotkin.

Kun kaikista ei millään voi tulla menestyviä some-tähtiä tai räppäreitä. Elämä on pilalla.

Ilmastomuutoksesta ym. paskasta nuorille paasaaminen ja aivopesu.

Vierailija kirjoitti:

Arvojen puute.

Ja kunnian puute. Siis oikean kunnian, ei minkään "kunnian".  Mistään ei tunneta häpeää ja suunta puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Puuttuva vanhemmuus, juurettomuus, turvattomuus, yksinäisyys, keskittymiskyky menetetty mm. älylaitteiden vuoksi, rajojen puuttuminen eli monessa suhteessa liika vapaus, syy-seuraussuhteiden hämärtyminen eli tunne siitä ettei voi itse vaikuttaa mihinkään, kiusaaminen ja väkivalta, nettikiusaaminen, ulkonäköpaineet, narsismin muuttuminen normiksi, liian vähäinen liikunta, ylipäätään ryhtiä tuovien asioiden puuttuminen elämästä.

ja ruoka , energiajuomat sun muut mitä ei minun nuoruudessani ollut . Limsoista voi valita keltasen vai punasen jaffan , shipsejä oli vain perunalastupussi  , kaikki uusi ruoka aineet ja ruokavaliot  mitä aiheuttavat mielelle .

Mt-ongelmien normalisointi. Eikä vain normalisointi, vaan suoranainen tuputtaminen.   Onhan sulla, Jesse-Jannika nyt joku ongelma, onhan?  Ei, et ole normaali vaan sulla on tällainen [kirjainyhdistelmä]-diagnoosi.

Nuoria ja heidän tarpeitaan vähätellään. Siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun joutuu ihmettelemään nuorten asioita sen sijaan että kykenisi ymmärtämään. Aika moni asia on toisin nuoremmilla sukupolvilla. Tulemme tulevaisuudessa ymmärtämään paremmin, mitä korona tekee nuorille ja varsinkin lapsille.

Itsw olen havainnut työssäni että se muutos, mikä esim. 80-90-luvun nuorilla tapahtui ylä-aste ikäisenä, tapahtuu nykyisin ala-asteella, lapsuus on jäänyt monta vuotta lyhyemmäksi kuin 80-90-luvulla syntyneillä. Vanhemmat itse syyllistyvät paljolti tähän, ovat iloisia kun heidän lapsensa ovat varhain "kypsiä", pahimmat sanovat 2-3 luokkalaisille "eihän te enään leiki leluilla, lasten touhua". 9 vuotias on lapsi, herran jestas, totta kai 9 vuotias saa leikkiä leluilla vielä. Eivät vanhemmat tätä pahuuttaan tee, yhteiskunta ja maailma on tehnyt tästä uuden normin, lasten vaatteet ovat paljon enemmän aikuismaisia, lelut ovat aikuismaisempia, teknologia pitää hallita jo eka luokalla, koodaamista opetellaan 1-2 luokalta asti, alaasteella jo pistetään koulujen taholta painetta, että jos nyt et skarppaa, susta ei ikinä tule mitään. Siis 5-6 luokkalaiselle, ihan kuin 12-13 vuotiaalla pitäisi olla jo tarkat suunnitelmat aikuisuudestaan. Meidän maailmamme ei anna lasten enään olla lapsia, tämä fakta on johtanut tähän nykyiseen tilanteeseen.

Jännä ketju tai sitten näitä on kaksi. Illalla oli monta napakkaa ja fiksua kommenttia, nyt lähinnä jäänyt ketjuun kaikki voivottelut ja puolustelut siitä, miksi kaiken liian helposti saavat nuoret ovat niin väsyneitä, että kyllä nyt vähintään jo kuuluu vähän masentua.

Jos tikkarin saa 5x/pvä tekemättä mitään, tylsistyy. Jos elämässä joutuu tekemään jotain päästäkseen eteenpäin, ei tylsisty.

Elämä on muutakin, kuin smoothieita, pitkiä kynsiä, upeita somepäivityksiä ja sitä, että kaiken pitäisi pudota nenän eteen valmiina.

Kaikki uskovat mediaa, valehdellaan siellä mitä vaan. Nuoret uskovat somea, valehdellaan siellä mitä vaan. Totuus on siellä vähän syvemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Itsw olen havainnut työssäni että se muutos, mikä esim. 80-90-luvun nuorilla tapahtui ylä-aste ikäisenä, tapahtuu nykyisin ala-asteella, lapsuus on jäänyt monta vuotta lyhyemmäksi kuin 80-90-luvulla syntyneillä. Vanhemmat itse syyllistyvät paljolti tähän, ovat iloisia kun heidän lapsensa ovat varhain "kypsiä", pahimmat sanovat 2-3 luokkalaisille "eihän te enään leiki leluilla, lasten touhua". 9 vuotias on lapsi, herran jestas, totta kai 9 vuotias saa leikkiä leluilla vielä. Eivät vanhemmat tätä pahuuttaan tee, yhteiskunta ja maailma on tehnyt tästä uuden normin, lasten vaatteet ovat paljon enemmän aikuismaisia, lelut ovat aikuismaisempia, teknologia pitää hallita jo eka luokalla, koodaamista opetellaan 1-2 luokalta asti, alaasteella jo pistetään koulujen taholta painetta, että jos nyt et skarppaa, susta ei ikinä tule mitään. Siis 5-6 luokkalaiselle, ihan kuin 12-13 vuotiaalla pitäisi olla jo tarkat suunnitelmat aikuisuudestaan. Meidän maailmamme ei anna lasten enään olla lapsia, tämä fakta on johtanut tähän nykyiseen tilanteeseen.

Tämä! Ja moni tuttava puhuu jo 8veestä, että meidän teinin kanssa on niin vaikeaa. Vähintään nyt esimurrosiästä johtuu, jos 29h peliputken jälkeen kuumassa ja kuivassa huoneilmassa hitsaa totaalisesti kiinni, kun syötynä on sokerimurot, sipsit, pari hampurilaisateriaa ja kottikärryllinen jäätelöä.

Meillä nuoren masennuksen laukaisi pitkä etäkoulujakso ja harrastussulku. Hän etääntyi tuona aikana kaikista kaveripiireistä ja jäi yksin. Sulkujen loputtua hänellä ei ollut enää voimia palata harrastukseen. Teini-ikäiselle ei vanhemmat enää pysty järjestämään kavereita ja koulun kyky auttaa tilanteessa on ollut täysi nolla. Onneksi meillä on säästöjä, joten saimme nuoren yksityisesti hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmien normalisointi. Eikä vain normalisointi, vaan suoranainen tuputtaminen.   Onhan sulla, Jesse-Jannika nyt joku ongelma, onhan?  Ei, et ole normaali vaan sulla on tällainen [kirjainyhdistelmä]-diagnoosi.

Totta. Aikuisetkin hakevat diagnoosinsa. Enää acdc ei ole ainut kirjainyhdistelmä, minkä KAIKKI tietävät. Jokaisella pitää olla jokin.

Joku ohjelma on kuulemma, missä tällätyt daamit istuvat sohvalla ja jokainen tilittää diagnoosinsa. Näitä katsomalla masennus varmaan parantuu.

Vierailija kirjoitti:

älypuhelimet/netti.

tämä on varmasti täyttä totta. Aivot on jatkuvassa kuormitustilassa ihan pelkän ärsykevirran vuoksi. Epäilen vahvasti, että tämän vuoksi erilaiset nepsy-häiriöt yleistyy koko ajan. Omasta nuoresta huomaa selvästi, kuinka hartiat rentoutuvat, katse "pehmenee", olemukseen tulee oikeanlaista ryhtiä (ei terävyyttä) kun hän viettää vaikka kavereiden kanssa ulkona aikaa tai harrastaa jotain perheen kanssa, joka pitää hetken poissa luurilta.

Mutta mikä tähän avuksi kun ne netin sisällöt on niin koukuttavia?

Vierailija kirjoitti:

Itsw olen havainnut työssäni että se muutos, mikä esim. 80-90-luvun nuorilla tapahtui ylä-aste ikäisenä, tapahtuu nykyisin ala-asteella, lapsuus on jäänyt monta vuotta lyhyemmäksi kuin 80-90-luvulla syntyneillä. Vanhemmat itse syyllistyvät paljolti tähän, ovat iloisia kun heidän lapsensa ovat varhain "kypsiä", pahimmat sanovat 2-3 luokkalaisille "eihän te enään leiki leluilla, lasten touhua". 9 vuotias on lapsi, herran jestas, totta kai 9 vuotias saa leikkiä leluilla vielä. Eivät vanhemmat tätä pahuuttaan tee, yhteiskunta ja maailma on tehnyt tästä uuden normin, lasten vaatteet ovat paljon enemmän aikuismaisia, lelut ovat aikuismaisempia, teknologia pitää hallita jo eka luokalla, koodaamista opetellaan 1-2 luokalta asti, alaasteella jo pistetään koulujen taholta painetta, että jos nyt et skarppaa, susta ei ikinä tule mitään. Siis 5-6 luokkalaiselle, ihan kuin 12-13 vuotiaalla pitäisi olla jo tarkat suunnitelmat aikuisuudestaan. Meidän maailmamme ei anna lasten enään olla lapsia, tämä fakta on johtanut tähän nykyiseen tilanteeseen.

Minä kasvatan onneksi lasta sellaisessa perheiden kylässä, jossa lapsetkin saa vielä näkyä. Sellainen 10-vuotias ei enää tänä päivänä juuri leiki jollain supersankarinukeilla, mutta pojalla meni aika vielä 11-12 vuotiaanakin mieluiten kiipeillessä ja hyppiessä lumikasoissa ja kesät trampoliinilla. Yksi vanhempi ukko oli tosin siunaantunut naapurustoon, joka valitti toisen naapurin tyttöjen trampoliinin jousien melusta (...). Mutta ihmeissäni olen lukenut keskustelupalstoilta kuinka kaupungeissa halutaan kieltää kaikki, kerrostalojen nurmialueetkaan ei ole lasten pihaleikkejä varten vaan niitä kuuluu katsella asvaltilta käsin..

Aikuiset saisi mennä itseensä. Huolella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuoren masennuksen laukaisi pitkä etäkoulujakso ja harrastussulku. Hän etääntyi tuona aikana kaikista kaveripiireistä ja jäi yksin. Sulkujen loputtua hänellä ei ollut enää voimia palata harrastukseen. Teini-ikäiselle ei vanhemmat enää pysty järjestämään kavereita ja koulun kyky auttaa tilanteessa on ollut täysi nolla. Onneksi meillä on säästöjä, joten saimme nuoren yksityisesti hoitoon.

Juujuu. Ne kaverit jäi pysyvästi sinne etään?

Ihan hyvä oppia, että elämässä pitää olla muutakin, kuin ohjattu koulu ja harrastukset. Kertoo jotakin nuorestakin, jos "kavereita" ei ole vapaa-ajalla yhtään. Eli masennus tuskin herää etämeiningeistä.