Runosuoni sykkii: kirjoita oma runosi tänne!

Synnyin enkä tietä löydä

Sammun hiljaa ajan myötä

Pääni halki, täynnä on

Olo aivan voimaton

Avaruus on suuri, sinivioletti ja musta

Mielelläni kuulen sinusta

Harmaat olennot avaruudessa kiitävät

Valojanat silmissäsi siintävät

Kuu keltaisena ja väreissä loistaa

T.rump vain sanoja toistaa

Tuleeko rauha vai ikuinen yö

Saako nainen sovun vai kovun jakumaan

Vai oranssi rääväsuu pommit lentoon

Suomalainen jaksaa toivoo jos vaan hentoo

Mäyrä möyrii, mäyrä möyrii

Väliin köyrii, väliin köyrii

Sellaista mäyrän elämä on

Mäyrän on aivan huoleton

Lumipuli

Hankeensuli

Siilisiili

Malimuli

Uttarputtar

Viilidiili

Vauvatuli

Kilikoli

Tissejä kun ihalla saan

ne mut nostaa hekumaan

Uusintaruno:

Maitua, maitua, maitua vaan

Maitua, maitua, jos minä saan

Onnelliseksi se tekkeepi miut

Katoaa murheet ja poistuu kivut.

Vierailija kirjoitti:

Uusintaruno:

 

Maitua, maitua, maitua vaan

Maitua, maitua, jos minä saan

Onnelliseksi se tekkeepi miut

Katoaa murheet ja poistuu kivut.

Maitua, maitua, maitua vaan

Isot ryntäät käy vuotamaan.

Onnelliseksi se tekkeepi mut

kun miehuuteni herättämään onnistut

Suklaata suuhun

Tuhmaa suklaata

Tärveellistä

Hilokasta

Hamuun lisää

Vaik sain jo vasta

Nyt on se aika

vuodesta, on marraskuu

joulumainokset

jälleen kerran hyökkäävät

päälle etuajassa

Sykkii terskanmollukka, veden ystävä, kivien lomassa, salaisuudet säilytät.  

Kimaltelet auringon valossa, pienessä maailmassa, rauhan alla.

Sinun polkusi, hiekassa piirtyy, kun aallot kuiskaavat, tuuli sehtii.  

Ruohojen suojassa, lähellä rantaa, elämä pulppuaa, syvälle kantaa.

Olet kuin unelma, herkkä ja suloinen, luonnon syliin kätketty, ikuisesti hymyillen.  

Terskanmollukka, kauneus pieni, sydämissämme jäädyt, muistoihin venyt.

Saanko minäkin osallistua?

t. Kiira

Helmiä sioille

Ole simpukkani

Vierailija kirjoitti:

Saanko minäkin osallistua?

t. Kiira

Vain jos runo koskee rintoja.

Karhu menee nukkumaan

siili horrostaa

puut on vapaat lehdistään

säästää voimiaan

Vaan mitä tekee ihminen?

raataa, raataa vaan.

No en minä nyt tänne viitti niitä kirjoittaa. Ehkä kirjoitan vielä kirjaksi ne runot.

Punaiset hiuksesi paloivat kuin tuli,

Silmiesi kutsuun pojan sydän suli.

Ei kaikkea rakkautta ole tarkoitettu,

mutta miksi siis en voi unohtaa?

Miksi palaat mieleeni kaukaisuuksista?

Mahdottomuuksien ulottuvuuksista.

Missä hetken on vain kaksi sydäntä,

täysin ehjää, elämän vielä rikkomatonta.

Ei tunteille ole koskaan oikeaa aikaa,

joskus siinä on pelkkää ironian taikaa.

Käännän takaisin unohduksen sivun

Ehkä ensi elämässä sinä olet minun.

Bravo!

Teilläkö nyt intuitio pulppuaa oikein isosti. 🤣

Olet miesnallekarkki, oi treffikullanmuru.

On vuoteeni sun parkki, heitä hetkeks suru.

Ei meitä haittaa isimasu, arpi, riippurinta.

Maksu hoituu luonnossa ja ilo vain on hinta.