Onko muita jotka ei halua lapsia, naimisiin ja velkataloa?
Ei vain kiinnosta vaikka olen kohta keski-ikäinen nainen ja biologisesti aika on loppumassa lasten suhteen. Lapsena näin kuinka omat vanhemmat oli yhdessä vain meidän lasten vuoksi, velan ja sitten oli sitä riitelyä joka päivä. En halua samaa, ehkä sitten voisin mennä naimisiin ja hankkia lapsia sekä hankkia talon jos tietäisin varmaksi, ettei mies pettäisi ja jättäisi lopulta yksin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
En usko ikuiseen onneen, voiko muka toista rakastaa 20 vuotta, en usko, se on kiintymystä mutta ei rakkautta. Näin se vain on ja houkutus kun tulee, niin moni pettää jos toinen puolisko vain antaa.
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun nainen menettää ulkonäkönsä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vauvapalstan löytänyt nuorena, niin olisin ymmärtänyt paremmin. Nyt vei voi kuin kärsiä omista tyhmistä päätöksistä. Hävettää.
muakin hävettää tuollaiset juntit jotka jääny -60 luvulle
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kenenkään pitäisikään hankkia, naimisiinmeno on optionaalista, mutta upean talon ja vaikka useamman saa kyllä ilman velkaakin kun on riittävän kyvykäs, hankkii kunnon koulutuksen ja yrityksen.
Vai että oikein "hankkii yrityksen". Selvä.
Minä olen mies58v. Jo lapsena itseäni nuorempien lapsien pitäminen sylissä oli vaivaannuttavaa. Olin ainoa lapsi ja aikamoinen lonely rider: keräsin postimerkkejä ja liikuin yksi luonnossa sekä urheilin yksin. En ihmeemmin pitänyt lapsista. Sama on jatkunut läpi nuoruuden aikuisuuteen asti.
Aikuisena lisääntyminen on ollut ajankohtaista ainoastaan 9-vuotisen eli pisimmän parisuhteeni (avoliiton) aikana. No, eipä tullut missään vaiheessa vakavasti harkittuakaan.
Tiedän vanhenevani yksin mutta se olisi huono tekosyy hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä jossain vaiheessa tavallaan halusin mutta sitten kun näytti siltä että elämä ei oikein siihen suuntaan järjesty, en halua enää. En halua enää edes naimisiin. Varmaan kyllä ehkä mieheni kanssa naimisiin menen. Mies omistaa talon, miehellä on lapsia , minä lähinnä yritän säästää rahaa siihen että kun olen eläkkeellä aion viettää puolet vuodesta Intiassa tai Kanarialla. Ei ole mitään velkaa . Eikä lapsia /lapsenlapsia jotka sitoisi mitenkään. Kun tapasin mieheni olin todella romantikko mutta sekin jotenkin vuosien varrella muuttui niin että avioliitto tuli mielessäni tyhjäksi. Mutta nyt mies haluaa avioon. Kun minulle se on aivan sama. Minä en tavallaan näe mitä lisäarvoa se toisi elämäämme tällä hetkellä. Oikeastaan tunnen melkein että olemme pariskunta jonka ei kuulu mennä naimisiin. Kaksi itsellistä yhdessä. Aika näyttää.
Täällä nainen jolla ei lapsia, säästöjä 30 000 euroa, ei velkaa euroakaan josta olen ylpeä, ei miestä. Töissä olen, vapautta riittää ja matkustelen paljon, nautin! Ei pettävää puoliskoa lyttäämässä itseluottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jossain vaiheessa tavallaan halusin mutta sitten kun näytti siltä että elämä ei oikein siihen suuntaan järjesty, en halua enää. En halua enää edes naimisiin. Varmaan kyllä ehkä mieheni kanssa naimisiin menen. Mies omistaa talon, miehellä on lapsia , minä lähinnä yritän säästää rahaa siihen että kun olen eläkkeellä aion viettää puolet vuodesta Intiassa tai Kanarialla. Ei ole mitään velkaa . Eikä lapsia /lapsenlapsia jotka sitoisi mitenkään. Kun tapasin mieheni olin todella romantikko mutta sekin jotenkin vuosien varrella muuttui niin että avioliitto tuli mielessäni tyhjäksi. Mutta nyt mies haluaa avioon. Kun minulle se on aivan sama. Minä en tavallaan näe mitä lisäarvoa se toisi elämäämme tällä hetkellä. Oikeastaan tunnen melkein että olemme pariskunta jonka ei kuulu mennä naimisiin. Kaksi itsellistä yhdessä. Aika näyttää.
Täällä nainen jolla ei lapsia, säästöjä 30 000 euroa, ei velkaa euroakaan josta olen ylpeä, ei miestä. Töissä olen, vapautta riittää ja matkustelen paljon, nautin! Ei pettävää puoliskoa lyttäämässä itseluottamusta.
Voiko itsetunto tai usko ihmisiin olla kovin hyvä jos ei usko löytävänsä uskollista kumppania? Ohis ja eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja niistäkin osa tahtomattaan. Eli liikakansoitusta haluamaton on erilainen kuin kaikki muut naiset.
Liikakansoitusta haluava nainen on yhtä paljon sekin joka täällä keikkuu vaikka olisikin lapseton. Tiesitkö, että väestön vähennys on mahdollista aloittaa myös itsestä? Mut ole vain ylimielinen, ei siitä onneksi lapses kärsi.
Mielummin ylimielinen kuin kulissiliitossa onnettomana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jossain vaiheessa tavallaan halusin mutta sitten kun näytti siltä että elämä ei oikein siihen suuntaan järjesty, en halua enää. En halua enää edes naimisiin. Varmaan kyllä ehkä mieheni kanssa naimisiin menen. Mies omistaa talon, miehellä on lapsia , minä lähinnä yritän säästää rahaa siihen että kun olen eläkkeellä aion viettää puolet vuodesta Intiassa tai Kanarialla. Ei ole mitään velkaa . Eikä lapsia /lapsenlapsia jotka sitoisi mitenkään. Kun tapasin mieheni olin todella romantikko mutta sekin jotenkin vuosien varrella muuttui niin että avioliitto tuli mielessäni tyhjäksi. Mutta nyt mies haluaa avioon. Kun minulle se on aivan sama. Minä en tavallaan näe mitä lisäarvoa se toisi elämäämme tällä hetkellä. Oikeastaan tunnen melkein että olemme pariskunta jonka ei kuulu mennä naimisiin. Kaksi itsellistä yhdessä. Aika näyttää.
Täällä nainen jolla ei lapsia, säästöjä 30 000 euroa, ei velkaa euroakaan josta olen ylpeä, ei miestä. Töissä olen, vapautta riittää ja matkustelen paljon, nautin! Ei pettävää puoliskoa lyttäämässä itseluottamusta.
Voiko itsetunto tai usko ihmisiin olla kovin hyvä jos ei usko löytävänsä uskollista kumppania? Ohis ja eri
Kuka on sanonut edes haluan puolisoa, ymmärrän, että harmittaa itsenäiset ihmiset.
Joo, minä. Olen kasvanut idyllisessä keskiluokkaisessa ydinperheessä, vanhempani ovat olleet naimisissa 40 vuotta ja osaan arvostaa näiden asioiden tuomaa vaurautta ja vakautta. Mutta itseä vaan kiinnostaa erilaiset asiat elämässä. Se näkyy myös ystäväpiirissäni jossa kaikki ovat vähän erikoisia persoonia eivätkä ole tehneet niitä tyypillisimpiä valintoja. N32.
Tulevaisuus on vain kuvitelmaa, ajatuksia, totuus on sitten sen ajan tuote. Avioon ja perhettä haluava kuvittelee itsensä sinne tulevaisuuteen viettämään täydellistä perhejoulua lapsenlapsiensa availlessa hienoja lahjoja, sinkku kuvittelee itsensä jossain päin maailmaa ruksittu maailmankartta kädessä, uraihminen näkee itsensä suuren johtajan kirjoituspöydän takana jne. Totuus voi olla juuri se ja onni kukoistaa, tai juuri se mutta onnettomana kuitenkin tai kaikki ihan päinvastoin.
Tärkeintä on olla just nyt tyytyväinen.
Jos joku ei pidä lapsista, niitä ei pidä hankkia. Vasten tahtoaan vanhempi saa vain lapsensa kärsimään eikä pysty kasvattamaan heitä tasapainoiseksi aikuisiksi. Joten, velat, jättäkää se lasten teko niille, joilta löytyy halua ja taitoa siihen vastuuseen ja lopettakaa elämäntyylinne puolustelu vs. lapsia tehneet. Olkaa tyytyväisiä valintaanne.
Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:
Miten lapsien saaminen, naimisiinmeno tai velkatalo liittyvät välttämättä toisiinsa?
Olisiko tämä joku asioiden ”yleinen kulku” paljon pelkistettynä? Niin minä sen ymmärsin.
Ap: tsemppiä! Elämää on mainitsemiesi asioiden ulkopuolellakin!
En usko ikuiseen onneen, voiko muka toista rakastaa 20 vuotta, en usko, se on kiintymystä mutta ei rakkautta. Näin se vain on ja houkutus kun tulee, niin moni pettää jos toinen puolisko vain antaa.