Kokemuksia lyhyeen loppuneista kesätöistä

Etelä-Pohjanmaalla erään vuokrafirman kautta sain paikan isoon tehtaaseen. Töitä tein hikipäässä muiden vuokratyöntekijöiden kanssa. Ilman sen suurempia puheita työnjohtaja tuli eräänä päivänä puolilta päivin työpisteelleni ja totesi, että joutuvat luopumaan vuokratyöntekijöistään. Käytännössä työt piti lopettaa siltä seisomalta. Työnjohtaja hetki ihmetteli kun yritin vielä viimeistä pulttia kiristää ennen kuin ymmärsin lopettaa.

Sama toistui niin ikään Etelä-Pohjanmaalaisessa toisessa yrityksessä. Koko linjaston vuokratyöntekijät pihalle saman päivän aikana. Tällä kertaa sain kuitenkin hoitaa sen päivän työt loppuun ennen kuin laitoin naulapyssyn lopullisesti hyllyyn.

Ja ei, en mieltänyt silloin, enkä vieläkään itseänä laiskottelevaksi, saikuttava omia vapaita pyyteleväksi työntekijäksi. Päinvastoin.

Hyväksikäyttäjät selviävät niin pitkään kuin hyväksikäytettäviä löytyy.

Olin ylpeä, kun teinityttönä pääsin töihin purkamaan kasvihuonetta. Työparina oli ennestään tuttu poika. Mulla oli jätkämäisyyden ihannointikausi menossa ja olin aivan elementissäni kantamassa monen metrin pituisia painavia metalliputkia ja ruuvaamassa tikkailla lamppuja irti katosta jne. Se on edelleen paras työpaikka, missä olen ollut.

Kerkesin olla kaksi päivää töissä, kun toisen päivän jälkeisenä iltayönä heräsin karmeaan kipuun nenän limakalvoilla ja nenänielussa. Yö oli todella tuskallinen. Aamulla kävin lääkärissä, joka suositteli lopettamaan työt pölyallergian (uusi diagnoosi) takia. Olin tehnyt pölisevässä kasvihuoneessa töitä ilman hengityssuojaa. Työnantaja kyllä kysyi meiltä, haluatteko maskit, mutta en tajunnut, että siellä tulee pölisemään niin paljon ja sanoin etten tarvi. Harmitti ja hävetti soittaa työnantajalle, mutta onneksi isoveli pääsi tekemään purkutyöt loppuun puolestani. Olisin hävennyt silmät päästäni, jos kasvihuone olisi jäänyt typeryyteni vuoksi purkamatta.

Ne kaksi päivää oli kyllä tosi kivoja. Sai kerrankin tehdä koko päivän reipasta ruumillista työtä, mikä tuntui tosi hyvältä. Työkaverikin oli tosi mukava ja luotti muhun. Sain noista kahdesta päivästä todella paljon itseluottamusta elämääni.

nuorena poikana olin maaseutu rautakaupan varastossa töissä,3 päivää kerkesin olla kun tuli lähtö.pudotin kuormalavan kun nostin trukilla hyllystä jossa oli melassi pyttyjä ja ne tietenki levis pitkin lattioita.eipä tarvinnu jäädä siivoomaan

Sain potkut kesähotellin vastaanotosta. Heti kesähotellin vastaanoton auettua puhelin alkoi soida taukoamatta, kun turistit tekivät varauksia sesongin huippupäiviä varten. Minä lopetin varauskirjan täyttämisen, kun siinä ei enää ollut tilaa, ja kehotin soittajia ottamaan yhteyttä muihin majoituspaikkoihin.

Pomo pöyristyi. Hän kertoi, että kaikille luvattaisiin huone, koska kaikki eivät kuitenkaan lopulta tulisi paikalle. Jos respassa sitten pyörisi liikaa varauksen tehneitä turisteja petipaikkoihin nähden, soiteltaisiin ensin kaikki paikkakunnan majoittajat läpi ja sitten alettaisiin soitella yksityishenkilöille ja kysellä vierashuoneista ja siskonpetipaikoista.

Minä sain potkut ennen kuin ehdin sanoa itseni irti. En tiedä, miten yleistä tuollainen ylibuukkaaminen on ja missä mitassa sitä tapahtuu, mutta minä en kerta kaikkiaan sietänyt sitä, että myin tuotetta, jota ei mahdollisesti ollut myynnissä.

Koska kyseessä oli 80-luku, nokka ei kauan tuhissut, kun minulla oli loppukesäksi työpaikka pankin tiskin takana.

Oltiin teineinä poikakaverini (nyk. mieheni) kanssa tosi rakastuneita ja haluttiin samaan työpaikkaan. Päästiin puhelinmyyntifirmaan Finalisteille töihin. Ensimmäisenä päivänä työnantaja kuuntelutti kaikille esimerkkiäänitteen, jossa poika myi Et-lehteä mummoraukalle, joka ei olisi halunnut ostaa. Lopulta mummo vaikeroi, että joutuu ostamaan lehden, koska ei muuten pääse pojasta eroon. Työnantaja kehui puhelua ja yllytti meitä samanlaiseen käytökseen.

Meidän oli ekana päivänä pakko lukea paperista spiikki, joka oli täyttä valetta. Siinä mainostettiin Fiskarsin saksia, joita ei saa mistään muualta (joka marketista saa) ja Svarovskin (tmv.) 200 euron arvoista kaulakorua (oikeasti 40€). Ei käytetty spiikkejä, koska ei haluttu valehdella ja sanottiin siitä tympääntyneelle työnantajalle, kun tuputti väkisillä spiikkiä.

Päivän mittaan oli erilaisia skaboja, joista sai karkkipusseja ym. palkaksi. Yksi oli sellainen, että pisimmän puhelun puhunut voittaa. Puhuin 20 minuuttia erään vanhan miehen kanssa, joka ei ostanut muttei ollut kuulemma kiire mihinkään, mutta juuri sen skaban palkinnot pomo unohti jakaa...

Oli niin huijarifirma ja myyntitaktiikkakin perustui pelkkään röyhkeyteen, että irtisanouduttiin molemmat heti ekana päivänä. Oltiin tosi uupuneita koko ilta ja hirveän helpottuneita että tajuttiin lähteä. Päästiin ripareille isosiksi vähän inhimillisempiin ympyröihin ja oli tosi mukava kesä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin teineinä poikakaverini (nyk. mieheni) kanssa tosi rakastuneita ja haluttiin samaan työpaikkaan. Päästiin puhelinmyyntifirmaan Finalisteille töihin. Ensimmäisenä päivänä työnantaja kuuntelutti kaikille esimerkkiäänitteen, jossa poika myi Et-lehteä mummoraukalle, joka ei olisi halunnut ostaa. Lopulta mummo vaikeroi, että joutuu ostamaan lehden, koska ei muuten pääse pojasta eroon. Työnantaja kehui puhelua ja yllytti meitä samanlaiseen käytökseen.

Meidän oli ekana päivänä pakko lukea paperista spiikki, joka oli täyttä valetta. Siinä mainostettiin Fiskarsin saksia, joita ei saa mistään muualta (joka marketista saa) ja Svarovskin (tmv.) 200 euron arvoista kaulakorua (oikeasti 40€). Ei käytetty spiikkejä, koska ei haluttu valehdella ja sanottiin siitä tympääntyneelle työnantajalle, kun tuputti väkisillä spiikkiä.

Päivän mittaan oli erilaisia skaboja, joista sai karkkipusseja ym. palkaksi. Yksi oli sellainen, että pisimmän puhelun puhunut voittaa. Puhuin 20 minuuttia erään vanhan miehen kanssa, joka ei ostanut muttei ollut kuulemma kiire mihinkään, mutta juuri sen skaban palkinnot pomo unohti jakaa...

Oli niin huijarifirma ja myyntitaktiikkakin perustui pelkkään röyhkeyteen, että irtisanouduttiin molemmat heti ekana päivänä. Oltiin tosi uupuneita koko ilta ja hirveän helpottuneita että tajuttiin lähteä. Päästiin ripareille isosiksi vähän inhimillisempiin ympyröihin ja oli tosi mukava kesä.

Onkohan tuo se sama firma, jossa kauden parhaan myyjän palkinto oli upouusi Mini Cooper? Unohtivat kertoa, että auton kyljet ja katto olivat täynnä firman mainoksia ja että voittaja sai ajella sillä kuukauden.

Urani hoitoapulaisena vanhainkodissa jäi kahteen päivään. Työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että aiempi kokemus vanhustyöstä on plussaa, samoin kuin koulutus, muttei välttämätön. Ruotsin kielen hyvä osaaminen oli ainoa asia, jota vaadittiin. Minulla oli aiempaa kokemusta kotipalvelusta kesätyöläisenä vakituisen työntekijän apuna ja olen kaksikielinen. Työpaikkahaastattelu meni oikein hyvin ja sain paikan samantien.

Minulla piti olla 2-3 perehdytysvuoroa, ja kuvittelin siis, että olisi nimenomaan hoitoapulainen joka tekisi niitä avustavia tehtäviä. Ei sitten mennyt ihan niin... Käytännössä minun odotettiin hyppäävän töihin tuosta noin vaan, ja tekevän lähihoitajan töitä (sis. lääkkeiden jako tarvittaessa). Lisäksi osastolla oli alimiehitys, toki ei pomon mielestä. Osastolle olisi kuitenkin voinut palkata samantien ainakin kaksi hoitajaa lisää, ja kaikilla olisi siltikin ollut kädet täynnä tekemistä. "Perehdytys" oli sitä, että seurasin paria eri vakityöntekijää paikasta toiseen. Kuuntelin heidän selostustaan miljoonasta eri asiasta mitä minun piti tehdä (ei todellakaan jäänyt ne asiat mieleen yksityiskohtaisesti), ja autoin heitä jonkun verran eri asioissa. Koska en osannut heti ykkösellä tehdä kaikkea vaadittua oikein, ensimmmäinen opastaja laittoi minut järjestelemään mummojen kaappeja ja siivoamaan yhteiskeittiötä. Toinen opastaja ei antanut tehdä mitään muuta kuin katsella vierestä. Kolmas opastaja antoi tehdä, mutta puhui niin huonoa ruotsia (ei osannut suomea tai englantia lainkaan) etten usein saanut yhtään mitään selvää, mitä hän yritti minulle sanoa. Sitten kun tein väärän, syy oli minussa. Välillä tein väärin, koska hän itse oli selostanut asian väärin puutteellisen kielitaitonsa takia. Sekin oli tietysti minun syy.

Paikan pomo lupasi minulle kolmannen perehdytysvuoron, mutta laittoikin tekstaria toisen vuoron jälkeen, että tämä oli nyt tässä. Hän oli kuulemma puhunut opastajieni ja muiden kollegoidensa kanssa, että kuinka en sovi heidän työyhteisöönsä ja kuinka he tarvitsevat paljon osaavamman henkilön. Joo-o, aika yllättävää, ettei lähihoitajaksi kouluttautumaton, kodinhoitajan avustajana työskennellyt henkilö osaa tehdä lähihoitajan töitä etenkään noin riittämättömällä opastuksella. Tehdessäni perehdytysvuoroja sain kuulla, että kun tuohon paikkaan menee lähihoitajia töihin, siis koulutettuja lähihoitajia, heidän perehdytyksensä kestää viikkoja. Siis viikkoja. En ymmärrä, että millä logiikalla kouluttamaton hoitoapulainen tekee lähihoitajan tehtäviä 2-3 päivän (16-24 tuntia) perehdytyksellä.

Tuosta kaikesta jäi kyllä niin pas ka maku suuhun, ettei mitään rajaa. Pidin itseäni ihan idioottina, että miksen hallitse tuota hommaa. Hiukan mietittyäni ymmärsin, ettei vika ollut minussa vaan tuossa paikassa. En kuitenkaan ollut paikan historian pas kin työntekijää: minun jälkeeni taloon tullut työntekijä teki jotakin, josta hänet tuomittiin useammaksi vuodeksi vankilaan.

Lisää?

Noo?