2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?
Nyt kun katsot taaksepäin, mitkä on isoimpia/tärkeimpiä asioita mitkä on koronan takia jääneet toteuttamatta omassa elämässäsi? Mitä tänä aikana olisi suunnitelmiesi mukaan pitänyt tapahtua jos koko pandemiaa ei olisi tullutkaan?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen, illalliset ystävien kanssa, kesäiset terassi-illat, uimahallikäynnit, tanssitunnit, kaikki isot juhlat, ravintolat.
Tässä muutamat, prkl.
Miks ihmeessä pitää pyöriä ihmisten kanssa tuolla tavalla? Ei tuo ole tervejärkisen ihmisen hommaa.
Paljon keikkoja, teatteria, eri kokoisia matkoja ja niin monia erikokoisia juttuja, että niistä voisi kirjoittaa siitä pikkupamfetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kymmenisen lomareissua. Onneksi nyt on jo päässyt pari kertaa syksyn aikana ja seuraavaksi kuukauden kuluttua.
Tai sitten et pääse lähtemään.
Mikä mua estäisi? Ainoastaan karanteeni kohdemaassa muuttaa suunnitelmia, muusta selviää rahalla ja pienellä vaivalla.
Pysäyttävin hetki itselle oli, kun näin rakkaan kummipojan syntymäpäivät katkeilevan internetin välityksellä — ja minut jätettiin keittiön pöydälle.
Ei sitä oikein itse tajua miten kauan tässä on eletty näin, mutta lapsista sen näkee.
Ei mulla mutta lapsella. Lukiosta puolet etänä, ei penkkareita, ei abi-risteilyä, ei yo-juhlia. Pääsi ulkomaille opiskelemaan ja koko maa on kiinni eli nyt "opiskelee ulkomailla" täällä kotona.
Vaihto-opiskelu mahdollisuus haluamassani kohdemaassa peruuntui enkä enää tässä vaiheessa pysty sisällyttämään sellaista opintoihini ennen valmistumista. Ehkä sitten myöhemmin haen vaikka jotain harjoittelua tai työpaikkaa ulkomailta.
Usan matka peruuntui ekan aallon takia. Festareita, keikkoja jäänyt väliin. Illanistujaisia vähemmän. Livekoulutukset/kongressit ovat olleet etänä.
Monta suunniteltua ulkomaanmatkaa
Introverttina voin sanoa että viimeiset 2 vuotta on ollut parasta aikaa elämässäni, ei ole tarvinut miettiä erinäisiä tekosyitä sille että en halua lähteä "hypäkälle". Kaikki energia palaa 8-16 työssäni, jossa joudun olemaan sosiaalinen ja ihmisten parissa, meillä ei lomautettu ketään ja business pyöri niinkuin aina. En minä ihmisiä inhoa, väsyn vain sosiaalisissa tilanteissa, pidän työstäni suunnattomasti! Kotia kun pääsen niin lähden kävelylle läheiseen metsään ja nautin hiljaisuudesta, tunnen oloni rikkaammaksi henkisesti kuin ennen koronaa. Työkavereiden, perheen ja ystävienkin mielestä olen paljon seesteisempi nykyisin, onnellisempi. En minä tosin kyllä koronastakaan pidä, hirveä tauti, saisi loppua jo! Mutta iso osa minusta tulee kaipaamaan tätä elämisen helppoutta...
Vierailija kirjoitti:
Introverttina voin sanoa että viimeiset 2 vuotta on ollut parasta aikaa elämässäni, ei ole tarvinut miettiä erinäisiä tekosyitä sille että en halua lähteä "hypäkälle". Kaikki energia palaa 8-16 työssäni, jossa joudun olemaan sosiaalinen ja ihmisten parissa, meillä ei lomautettu ketään ja business pyöri niinkuin aina. En minä ihmisiä inhoa, väsyn vain sosiaalisissa tilanteissa, pidän työstäni suunnattomasti! Kotia kun pääsen niin lähden kävelylle läheiseen metsään ja nautin hiljaisuudesta, tunnen oloni rikkaammaksi henkisesti kuin ennen koronaa. Työkavereiden, perheen ja ystävienkin mielestä olen paljon seesteisempi nykyisin, onnellisempi. En minä tosin kyllä koronastakaan pidä, hirveä tauti, saisi loppua jo! Mutta iso osa minusta tulee kaipaamaan tätä elämisen helppoutta...
Mulla tuli yliannostus tätä, ennen olin juuri tuollainen rauhallinen hissukka joka tykkäsi linnunlaulusta. Nyt kaksi vuotta tätä takana ja tekisi mieli rokata.
Lomareissut, kotimaanreissut, sukulaisten tapaaminen, ystävien tapaaminen, tapahtumissa käyminen, shoppailu, harrastukset, ylipäätään todella iso osa elämää.
Lääkärissä käyminen, hammaslääkärissä käyminen, kampaajalla käyminen, silmälasien osto, kodin sisustaminen jne.
Oli niin paljon suunnitelmia ja ne kaikki jäi toteutumatta. Nyt tänä vuonna yritän toteuttaa noista osan, oli koronaa tai ei.
Muutama reissu, konsertti ja myös leffat teatterissa jääneet näkemättä. Ei siis mitään katastrofaalista. Olen myös siirrellyt joitain lääkärikäyntejä (gyne, hammaslääkäri) ”parempaan ajankohtaan”, jota ei näytä kuitenkaan ikinä tulevan.
Yhtä näytelmää en ehtinyt teatteriin katsomaan. Siinäpä se.
Ilman koronaakin olisi jäänyt paljon asioita väliin, koska lapsi sairastui vakavasti samaan aikaan kun korona alkoi. Eli kesä 2020 meni sairaalassa ja kaikki suunnitelmat peruuntuivat Koronan takia, mutta ei niihin oltaisi muutenkaan päästy. Nyt hän on tervehtynyt ja joulun alla piti käydä Tallinnassa, se peruuntui kun ei uskallettu lähteä rokotuksista huolimatta.
Mutta toisen lapsen penkkarit siirtyivät, onneksi kuitenkin pidettiin mutta ei päässyt abiristeilylle. Ylioppilasjuhlat olivat pienemmät kuin olisi haluttu.
Itseltä on jäänyt jotain työpaikan koulutuksia ja juhlia väliin. Eniten harmittaa yksi pohjoisen reissu, muista ei niin väliä.
Pahinta on se, etten oo juurikaan uskaltanut tavata vanhempiani ( äidillä sairaus) . Joka kerran jälkeen kauhea pelko, vietiinkö tauti mukana. Yleensä kaikkia tapaamisia varjostaa pelko, saadaanko tartunta tällä kertaa vai ei. Se on ehkä pahinta, ja sen takia viime aikoina en juurikaan kyläile.
Lapset ei oo käyneet sisäleikkipaikoissa tmv.
Ollaan kyllä Suomessa tehty muutama mökkiloma, mutta haaveilen hotellista ja sen aamupalasta. Sekä yleensä ravintoloissa syömisestä.
Pari lomamatkaa. Siinäpä se. Rahaa on säästynyt, kun ei matkoja, polttoainekuluja, ravintoloita, tapahtumia, vaateostoksia, meikkejä jne. Ulkoporealtaan ostin, niin on ihana spa-olo kotonakin. Rahastoihin laittanut rahaa. Uuden auton ostin huvin vuoksi.
Useampi ulkomaanmatka jäänyt tekemättä mutta onpahan tullut kotimaassa reissattua ja yksi ulkomaanreissu päästy kuitenkin tekemään. Ravintolareissuja vähemmän. Ei olla oltu oman kodin vankeja ja oikein kiinnitetään siihen huomiota että ei sanota lapselle syyksi että ei voi koska korona. On menty ja tehty niitä juttuja mitä pystyy ja niitä on kuitenkin yllättävän paljon, kun ei vaan anna pelolle valtaa. Ihmiskontakteja ei olla haluttu rajoittaa.
Normaalisti ole harrastanut kotona nörtti juttuja kuten ennenkin.
Harmi etten voi olla etätöissä tai karanteenissa. Viihtyisin loistavasti kotona.
Vaihto-opiskelu. Enää en ehdi, koska valmistun. Pelkään tämän jäävän vaivaamaan mieltä loppuelämäksi, mutta ainakin opin sen, ettei asioiden tekemistä kannata jättää viime tippaan, vaan sinne vaihtoonkin olisin voinut lähteä jo heti toisena opiskeluvuonna.