Lue keskustelun säännöt.
Miten käsittelet vihaa rakentavasti?
11.01.2022 |
Mulla on semmonen olo, että oon täynnä raivoa ja vihaa, koska ylitseni on kävelty näin vertauskuvallisesti. Oma äitini ja pari lähisukulaista sanoivat, että anna olla, koska häviät koko jutun, mutta se sai minut enemmän vihastuneeksi. Se, että joku seisoo sun puolella ei tarkoita sitä, että pitäis lähteä aseettomana sotaan. En halua purkaa tätä oloa lähimmäisiin, mutta tärisen raivosta ja mietin, miten tämän käsittelen pois. Suvussani muutenkaan ei ole saanut vihaansa näyttää, niin sen takia mulla vaikeuksia tän säätelyssä onkin.
Kommentit (13)
Minulla oli myös kauhea olo muutama vuosi sitten. Minut manipuloitiin tekemään hyvin iso päätös nopeasti ja laittomasti. Kun tilanne alkoi valjeta viikkojen ja kuukausien kuluessa, niin tulin todella vihaiseksi. Tunsin oloni loukatuksi ja huijatuksi.
Vihaa ja katkeruutta kesti monta kuukautta, vaikka peitin sen hyvin. Mikään urheilu, meditointi, tai keskittyminen muuhun ei auttanut. Lopulta olin niin kurkkuani myöten täynnä tuota pahaa oloa, että halusin vain päästä siitä eroon. Päätin antaa anteeksi, sillä halusin rauhan sydämeeni.
Luin jonkun kirjankin anteeksi antamisesta ja siinä oli ”teknisiä” neuvoja miten se käy helpoimmin. Valitettavasti en muista tuon kirjan nimeä, mutta joku kirjastosta mukaan tarttunut elämäntapaopus se oli.
Itselläni tekniikoista parhaiten toimi hyppääminen tämän minua loukanneen henkilön saappaisiin. Aloin ymmärtää häntä, hänen luonnettaan, taustaa, motiiveja ja olosuhteitaan paremmin. Opin samalla paljon myös itsestäni.
Asia harmittaa minua yhä silloin tällöin, mutta osaan suhtautua siihen paljon neutraalimmin. Se ei ollut oikeastaan edes henkilökohtaista, tai minusta johtuvaa ja hän on tehnyt saman muutamalle muullekin. Samoin suhtaudun neutraalimmin myös itse tähän henkilöön. En tule koskaan pitämään hänestä (tosin en pitänyt aiemminkaan), mutta tulen toimeen hänen kanssa silloin kun täytyy ilman, että jännitän tai koen hirveää henkistä tuskaa. Olen siis antanut anteeksi ja hyväksynyt tapahtuneen, mutta en unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on ainakin löytänyt rauhan kun hakannut häntä kiusanneen henkilön ja sitten päässyt vankilaan rentoutumaan.
Kirjoita vihakirjw tyypille, mutta älä ikiä lähetä. Pura paperille kaikki kokemasi vääryydet ja omat tunteesi juurta jaksain. Anna palaa! On vapauttavaa.
Voit myös puhua aiheesta luotettaville ihmisille. Ja joskus auttaa kun katselee asiaa kauempaa... vaikka terapiassa. Saatat jopa nauraa asialle kun olet purkanut tunteitasi kunnolla.
Älä jää vihaan! Se muuttuu katleruudeksi. Ja se pitää sinut kiinni tässä henkilössä henkisesti jos et pysty päästämään irti.
Onko sulla rakennekynnet? Mielenkiinnosta kyselen
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla rakennekynnet? Mielenkiinnosta kyselen
No ei oo! Niillä pysty mitään tehä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyri pääsemään kosketuksiin sen surun ja satutetuksi tulemisen tunteen kanssa mikä siellä vihan alla on ja sitten itke "viha" pois. Hengitä syvään ja rauhallisesti, vaikka 10min, aina kun tunnet vihaa ja anna mieleen tulevien juttujen tulla ja mennä. Lopputulos on itku. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla mutta uskon että sinunkin kohdallasi lopulta.
Ei ollut omia ideoita. Luettuja ja kuultuja viisauksia omintakeisesti tiivistettynä.
Lääkkeet. Heti. Ala mennä ottamaan ne jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..itse kun hengittelin, niin keskityin siihen satutetuksi tulemisen tunteeseen. Tietysti vihan tunteet leimahti heti mutta sitten keskityin siihen, kuinka tunnen vihaa koska sattuu niin kipeästi, ja taas olin satutetuksi tulemisen tunteen luona. Helpompi surra kipu pois entä kuin viha.
En tiedä tajuaako tuosta selityksestä kukaan mitään. Tällä mennään.
Meditoin, harrastan liikuntaa, kirjoitan päiväkirjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
..itse kun hengittelin, niin keskityin siihen satutetuksi tulemisen tunteeseen. Tietysti vihan tunteet leimahti heti mutta sitten keskityin siihen, kuinka tunnen vihaa koska sattuu niin kipeästi, ja taas olin satutetuksi tulemisen tunteen luona. Helpompi surra kipu pois entä kuin viha.
En tiedä tajuaako tuosta selityksestä kukaan mitään. Tällä mennään.
Tää oli itseasiassa aika hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Minö selvitin auton ja asunnon. Kostan, mutta vasta kun on 2-3 vuotta välissä niin ei ainakaan helpolla osaa yhdistää.
Jos heti kostat, niin syyllinen on liki ilmiselvä. Odota. Kypsytä ja suunnittele.
Mutta älä puhu asiasta kenellekään, älä katkeroidu vaan mieti tarkkaan kostosi.
Ja jos hyvin käy niin suunnittelukin riittää.
Minä itse suunnittelen kahden henkilön kohtaloa.
No en minä kellekään mitään pahaa halua, kuitenkin aina aikuisten riidat vaikuttavat välillisesti tai välittömästi lapsiin ja lapsille en ikimaailmassa tuskaa halua, vaikka olis kuinka mulkero ihminen. Maailmasta löytyy aina mulkeroita ja siksi tarvitsrn työkaluja etten katkeroidu. Se loppuviimein syö sisältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelemalla että ikävän epäreiluuden tekijä tulee myöhemmin huomaamaan tekonsa jollain tavalla, koska tässä universumissa se räpsähtää kasvojen eteen. Näin ollen ei tarvitse uhrata aikaansa siihen. Toisaalta nuorempana oli tilanteita että piti itse työskennellä ajatusten kanssa, että pääsee ajatuksista /tunteista pois, on käsitellyt niitä. Alkoholi lisää joillakin tunteita, myös pienet määrät.
Mee lenkille