Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Yritys" alkaa puolen vuoden päästä...
05.05.2015 |
Olen odottanut yhdeksän vuotta, ensin sopivan kumppanin löyymistä, ja, koska satuin löyämään nuoremman, hänen "valmistumistaan" isäksi tuloon. Nyt mahdollinen sovittu aika on noin puolen vuoden päässä, laskin juuri kiertojani nähdäkseni, milloin suunnilleen syksyllä ovulin ja asia konkretisoitui.
On epätodellinen olo. Tässä puolessa vuodessa, kuten myös sitten yrityksen (inhoan vähän koko sanaa, ois kiva ottaa kuitenkin rennosti...) alettua ehtii varmaan fiilikset vaihtua moneen kertaan. Mut nyt silti alkaa tuntua, et ehkä tää asia todella voi tapahtua mulle! Kumppanin puheetkin alkaa jo viitata siihen suuntaan, että se syksy on ok aikataulu. Viimeksi, kun mainitsin, että olen silloin 34 ja projekti ois vähän niin kuin pakko aloitella, oli suhtautuminen aika "jep, jep". Vihdoinkin!
Oon lukenut paljon blogeja ym. kaikenlaisista raskautumishuolista, mut en ajatellut antas iän enkä minkään häiritä, ongelmista voi stressata sit vasta, jos niitä ilmenee. Ovuloin esim. kuitenkin joka kuukausi ja mulla ja miehelläni on hyvät ja hellät välit.
Tän viestin tarkoitus on... hehkuttaa. Vihdoinkin!
Kommentit (33)
Höh. Luulin että olet perustamassa yrityksen, mutta aloitus olikin ihan tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:25"]Höh. Luulin että olet perustamassa yrityksen, mutta aloitus olikin ihan tylsä.
[/quote]
Tuskinpa olisi tuolloin kirjoittanut "yritys".
Ei se siirrä. Mä tunnen sen! Siis tunnen intuitiivisesti, että ei siirrä. Ja en muuten usko moiseen huuhaaseen, ja _silti_ tunnen sen. Siksi mä varmaan olenkin niin iloinen tästä. /ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:28"]
Ei se siirrä. Mä tunnen sen! Siis tunnen intuitiivisesti, että ei siirrä. Ja en muuten usko moiseen huuhaaseen, ja _silti_ tunnen sen. Siksi mä varmaan olenkin niin iloinen tästä. /ap
[/quote]
Niin mäkin tunsin ja tiesin, silti vitkutteli. Miksei yritys ala heti? Miksi sovitaan aika kuten johonkin virastoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, koska viime syksynä lupasin, ettei vielä keväällä :D ja oon orientoitunut itsekin tähän näin. Maltan hyvin odottaa, odotan mielelläni. Ja ukko hätkähtäisi kyllä, jos nyt alkaisin vaatimaan että heti, kun olen sopinut sen kanssa muuta. En oo sitä 34:ääkään vielä täyttänyt ;P En tiedä, tajuaako kukaan, jos sanon, että itsestänikin tuntuu, etten "uskaltaisi" nyt vielä... jotenkin kun tällainen suuri asia lähestyy, tunteet voi yllättää. Muakin on alkanut pelottaa. Mielestäni se onihan tervettäkin. /ap
Ihan käsittämätöntä. Onko oikeasti niin, että keskivertonaisen ajatukset pyörivät suunnilleen pelkän poikimisen ympärillä? Miksi osalla naisista pehmenee pää ihan täysin näiden lisääntymisasioiden vuoksi, aletaan puhua "ovuleista" ja "yrittämisestä" ja "hehkutetaan" sitä kun mies vihdoin suostuu. Voi miesparkaa taas tässäkin tapauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein varmaan osaa tätä selittää. Mut siis sovittiin viime syksynä, hän sanoi, ettei ole vielä keväällä valmis mutta vuoden päästä varmaankin. Ja kun just ny puhuttiin muista syksyn suunnitelmista, ja mainitsin tämän, että "projekti" pitäis aloittaa, koska mun ikä, niin sieltä tuli aivan hyväksyvä kommentti, kuin asia olisi selvä.
Siksi ei vielä ny keväällä, ettei olla valmiita. Mä ymmärrän kyllä häntä aivan hyvin, on tosiaan yli neljä vuotta nuorempi. Ja toki monet perustaa perhettä nuotempanakin, mut kyllä mun mielestä ihmisellä on oikeus suhtautua asiaan sikäli vakavasti, ettei lähde lapsentekoon kevyin perustein vaan vasta sitten, kun tuntuu oikealta. Minusta se on hienoa. /ap
No aika hataralta kuulostaa.. Hyväksyvä kommentti, joku jep vai? Ei tarkoita mitään muuta kuin tyyliin joojoo, katotaan sitten... Ettet putoa korkealta.
Lisäksi ei se _yrittäminen_ nyt niin hauskaa ole, varsinkaan jos ei raskautuminen onnistukaan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 30.v ole nuori :D mä olin 34 ja mies 23 kun tehtiin lapsi puolen vuoden tuttavuuden jälkeen.
Onneksi olkoon. Mä olen 32 ja takana 8 vuotta yrittämistä. Toivottavasti sulle ei käy yhtä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:36"]
Ihan käsittämätöntä. Onko oikeasti niin, että keskivertonaisen ajatukset pyörivät suunnilleen pelkän poikimisen ympärillä? Miksi osalla naisista pehmenee pää ihan täysin näiden lisääntymisasioiden vuoksi, aletaan puhua "ovuleista" ja "yrittämisestä" ja "hehkutetaan" sitä kun mies vihdoin suostuu. Voi miesparkaa taas tässäkin tapauksessa...
[/quote]
Tässäkin tapauksessa AP kuulostaa vähän yksinkertaiselta tapaukselta... Anna kun arvaan, ammattisi on jokin perinteinen naisvaltainen ala kuten lähihoitaja, lastentarhanope, sosiaalitantta tms? Olet haaveillut perheestä ihan pienestä saakka ja olisit ollut valmis hankkimaan lapsia jo yli kymmenen vuotta sitten, jos olisit saanut huijattua jonkun miehen touhuun mukaan? Nyt olet kärsivällisesti odotellut, että tämänhetkinen uhrisi olisi edes hiukan myöntyväisellä kannalla asiaan ja kohta et enää malta olla puhumatta muusta kuin "ovuleista" ja "raskautumisesta" ja "oikeaan aikaan touhuamisesta".
Minäkin ovuloin joka kk ja miehellä huippuspermaa. Munasolutkin hedelmöittyy, mutta alkio ei kiinnity koskaan, vaikka kohtukin näyttää hyvältä ja limakalvo tarpeeksi paksu. Kukaan ei tiedä miksi. Alkionsiirrotkin aina tuloksettomia, vaikka solut hedelmöittyvät ja jakaantuvat normaalisti labrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9, voi höpöhöpö. Kyllä mulla on elämässä kuule vaikkas sun mitä muutakin, on kummilapsia ja ihan täys _elämä_. Lapsi on mulle asia, joka mielestäni kuuluu täyteläiseen elämään, haluan mieluiten elää elämääni perhemuodossa, jos vain maailmankaikkeus sen minulle suo. Jos ei, elämää on monenmoista. Ovuli oli kirjoitusvirhe. Tunnen ovulaationi, koska niitä ei voi olla huomaamatta, ja olen vuosikaudet ehkäissy kiertoa tarkkailemalla. Mut ikäni alkaa olla sellainen, että paree ois koittaa, jos aikoo.
12, no mutta harvassa on miehet, jotka isäksi haluaa vielä 23-vuotiaana, suuri osa kokee olevansa valmiita myöhemmin.
On muuten ihanaa kun teidän kommentit ei saa mua mitenkään epäilemään itseäni tai tilannetta. ;) /ap
No miksi sitten hehkutat tänne? Ihan vaan realiteettejä ja mahdollisuuksia tänne on heitelty, ettei oleta elämän menevän tavalla x.
Toivottavasti teillä onnistuu sitten aika pian, kun ikää kuitenki alkaa olla.
Itse oon 28v, takana vuosi "yritystä" ja kaksi keskenmenoa. Nyt kolmatta kertaa raskaana ja todella toivon, että tämä onnistuisi. Ei ole niin itsestään selvää.
14, väärin! En kyllä kerro ammattiani, mutta akateeminen olen. Lapsista olen aina pitänyt, joskus enemmän ja joskus vähemmän, omia tiesin haluavani 24-vuotiaana, kun kaveri tuli raskaaksi. Silloinen anarkistipoikkikseni ei halunut, seurasi monta vuotta v*ttumaista soutua ja huopaamista. Senkin jälkeen olen ollut tosi tyhmä ja ignorantti ihmissuhteissa. "Uhri" ainakin tuntuu kovasti minua rakastavan ja meillä on hauskaa ja suloista yhdessä.
Mutta tokihan nimetön nettihuutelija tietää paremin muutaman kirjoitusmerkin perusteella! Jep jep! /ap
Mä olin ap sun tilanteessa lähes neljä vuotta sitten ja muistan ton tunteen :) tsemppiä! Täällä ikää nyt 36 ja vihdoin onnellisesti tiineenä ;)
17, hehkutan, koska tämä on lähempänä kuin koskaan, ja saattaa onnistua. Isot empatiat kaikille, joiden kohdalla ei ole mennyt odotetusti - en minäkään voi tietää, meneekö, toivoa voin. Yritän itse ajatella ensi tilassa, että hyvin menee (paras kaveri 32 tuli raskaaksi HETI, ja moni muukin tuntemani ikätoveri. Vaikeampiakin tapauksia olen nähnyt ja blogeista lukenut. Arpapeliä tuntuu olevan.) ja stressata epäonnistumisista vasta jos niitä ilmenee. Mieluummin "mitä jos sujuu" kuin "mitä jos homma kusee" -asenne.
Monille tuntuu myönteinen asenne olevan merkki tyhmyydestä, ja yritetään vetää väkisin omalle tasolle suohon tarpomaan. Sori! Ei tätä likkaa! /ap
Alue: Aihe vapaa
Kunpa ei sitten mies taas siirtäisi puolella vuodella syksyn tultua...