Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Harhatilat humalassa

Vierailija
05.05.2015 |

Mulle kävi viime viikonloppuna baarissa niin, että aamuyön pikkutunneilla aloin kuvittelemaan, että kaikki baarissa olevat ihmiset, joita en tuntenut, olivat salajuonessa itseäni vastaan. Olin todella peloissani. Tämä harhatila jatkui niin kauan kunnes pääsin kotiin. Olin juonut illalla toki melko paljon; skumppaa ja siideriä sekaisin, mutta mistään huumausaineiden käytöstä ei ollut kyse. En ole koskaan käyttänyt muita päihteitä kuin alkoholia.

Näin on käynyt kerran aikaisemminkin ja pystyn yhdistämään tuohon iltaan myös runsaan alkoholin käytön. Onko kyse vain siitä vai pitäisikö huolestua muusta? Toki tulen vähentämään jatkossa juomistani, koska kokemus oli pelottava. Voiko ihminen mennä alkoholista todella noin sekaisin?!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
05.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viinapiruja.

Vierailija
2/3 |
05.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ettet vaan olisi pössytellyt kannabista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
05.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

Alkoholista riippuvaisilla esiintyy elinaikana skitsofreniaa yli kolminkertaisesti verrattuna normaaliväestöön (Helzer ja Pryzbeck 1988). Koska skitsofrenia yleensä edeltää alkoholiriippuvuutta, sen oireet hallitsevat taudinkuvaa, eikä alkoholiriippuvuuden perinteisistä hoitomuodoista useinkaan ole apua. Kun skitsofreniaan liittyy alkoholiongelma, ovat retkahdukset ja toistuvat sairaalahoitojaksot yleisiä (Soni ja Browniee 1991). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaniseen vaiheeseen liittyy niin ikään runsasta alkoholinkäyttöä (Liskow ym. 1982). Tämäkin diagnoosiyhdistelmä merkitsee huonoa ennustetta (Himmelhoch 1979).

Persoonallisuushäiriöt

Alkoholista riippuvaisilla näyttää esiintyvän enemmän persoonallisuushäiriöitä kuin väestössä yleensä. Epäsosiaalisen persoonallisuuden omaavilla alkoholismi on todettu 21 kertaa yleisemmäksi kuin muilla ihmisillä (Helzer ja Pryzbeck 1988). Elinaikana alkoholismiin liittyy epäsosiaalinen persoonallisuus 50  %:ssa tapauksista, ja jos alkoholiriippuvuuteen yhdistyy muu huumeriippuvuus, osuus on lähes 80 %. Lisäksi on raportoitu, että epäsosiaalisuuteen liittyy varhainen alkoholisoituminen ja huono ennuste (Meyer 1986).

Alkoholipsykoosit

Varsinaisia alkoholipsykooseja ovat juoppohulluus (delirium tremens), alkoholihallusinoosi, vainoharhaisuus (alkoholiparanoia) sekä ns. patologinen humala. Alkoholipsykoosien ilmaantuvuus on seurannut väestön alkoholinkäytön muutoksia. Alkoholipsykoosinkin taustalla saattaa olla jokin altistava tekijä, ja alkoholin käyttö voi toimia vain psykoottisuuden laukaisijana. Alkoholin keskushermostotoksisuuden ohella myös muilla biologisilla ja psykososiaalisilla tekijöillä saattaa olla osuutta alkoholipsykoosien puhkeamiseen.

Juoppohulluus (delirium tremens) puhkeaa muutaman päivän kuluessa yhtäjaksoisesti pitkään jatkuneen alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen. Potilas on yleensä mies ja harvoin alle 30-vuotias. Tyypillisiä ensioireita ovat ruokahaluttomuus, levottomuus, ärtyneisyys ja unihäiriöt painajaisineen. Tilan edetessä aikaa esiintyä näköharhoja, pelkoa ja kauhua eikä potilas osaa arvioida aikaa eikä sijaintiaan. Syketaajuus kasvaa ja verenpaine kohoaa, ja vaikean juoppohulluuden taudinkuvaan kuuluvat grand mal -tyyppiset kouristukset. Tila on tällöin hengenvaarallinen ja vaatii kiireellistä sairaalahoitoa. Ajoissa hoidetun juoppohulluuden ennuste on hyvä, eikä tilasta jää pysyviä haittoja.

Alkoholihallusinoosi on nykyisin varsin yleinen alkoholipsykoosin muoto. Sille tyypillisiä ovat kuuloharhat, jotka ovat useimmiten sävyltään epämiellyttäviä, syyttäviä tai uhkaavia. Alkoholihallusinoosipotilaalle ei kehity fyysisiä oireita eikä motorista levottomuutta ja tajunta säilyy selvänä. Tämäkin sairaus alkaa yhtäjaksoisen juomiskauden jälkeen. Tila jää osalla potilaista krooniseksi ja muistuttaa taudinkuvaltaan skitsofreniaa. Rajankäynti alkoholideliriumin, alkoholihallusinoosin ja muiden psykoosien välillä onkin vaikeata. Alkoholinkäyttöön liittyvät lievät hallusinaatiot ovat nopeasti ohimeneviä ja avohoidossa hoidettavia. Vaikeimmat tapaukset kuuluvat sairaalahoitoon.

Alkoholiparanoia ilmenee vainoharhaisuutena, useimmiten sairaalloisena mustasukkaisuutena. Itsenäisenä alkoholipsykoosina paranoiaa voidaan pitää vain, kun se ilmenee alkoholin vaikutuksen alaisena ja on muulloin poissa. Tavallisesti potilas ei selvin päin muista humalan aikaista usein väkivaltaistakaan mustasukkaisuuttaan.

Patologinen humala on käsitteenä kiistelty. Tiedetään, että joillekin henkilöille kehittyy varsin pienenkin alkoholimäärän jälkeen väkivaltaisia tai psykoottisia oireita. Muutamasta minuutista muutamaan tuntiin kestävä sekavuus päättyy usein nukahtamiseen. Asianomainen ei muista humalan aikaisia tapahtumia, ja tila on erityisesti rikosoikeuden kannalta ongelmallinen. Altistavana tekijänä on otettava huomioon diagnosoimaton aivo- tai muu somaattinen sairaus.

 

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku;jsessionid=4FF45774910601457098311DD61BE413?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=mielenterveys&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo60401