Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutte lapselle kolmannessa persoonassa?
05.05.2015 |
Äiti laittaa nyt ruokaa, äiti tekee ensin salaatin, äiti sitä äiti tätä... Miksei: laitan nyt ruokaa, ensin teen salaatin... kyllä terve lapsi ymmärtää kuka siinä tekee. Ja varmasti ymmärtää, kuka on äiti ja kuka ei.
Minä olen käyttänyt itsestäni ensimmäistä muotoa kaikille lapsilleni ja aivan normaalisti ovat oppineet ymmärtämään ja puhumaan. Sanoisin, että rutkasti etuajassa jopa. Itsestäänkin rupesivat käyttämään minä-sanaa varhain.
Tuli mieleen, kun juuri kuulin pihalla lässytettävän suunnilleen kolmevuotiaallekin näin.
Tuskin nyt suuri juttu tämä ja kaikkihan oppivat oikean muodon, mutta mitä sitä viivästyttämään ihan tarkoituksella?
Kommentit (49)
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:17"]
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
[/quote]
Täsmälleen näin. Ja jotenkin tuon persoonapronominin vaihtaminen tai ns. hoivakielen (lässyttämisen) vaihtaminen tapahtuu ihan luonnostaan lapsen kehitysken myötä. Olen huomannut eron itsessäni terveiden je kehitysvammaisten lasten välillä. "Pienemmän oloisina" kasvaville lapsille olen puhunut pitempään eri tavalla ja hoivakielellä kuin normaalisti kehittyville. Uskoisin, että vanhemmalla on vaisto kielen käyttämisestä.
5lasta
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:08"]
Koska lapset itsekin useimmiten tekevät niin, puhuvat itsestään kolmannessa persoonassa. Minusta siinä on myös jotain syvällistä viisautta, sellaista egoon samaistumattomuutta. Itse aloin vakavan sairauden aikana kokea itseni niin, että minun (silloin kärsivä) ruumiini on vain yksi kohde tietoisuudessa siinä missä vaikka kuulemani ääni tai ajattelemani ajatus tai näkemäni maisemakin. Koin ettei ruumiini ole minä, eikä ajatteluni ole minä, ne on kohteita jotka havaitsen minussa, joka olen tietoisuuden tyhjä tila. Voisin siis hyvin puhua siitä ihmisestä, jonka muut näkee, kehosta ja mielestä, kolmannessa persoonassa vaikka aina!
[/quote]
Eli jos lapsi sanoo jotain väärin, niin sinä perässä? Ei kai mikään syy muuttaa korrektia kielenkäyttöään ole se, että lapsi sanoo toisin.
Puhutko ärrä-vikaiselle lapselle koilista ja koilien luuista?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:17"]
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
[/quote]
Tappaminenkin on universaalia. Universaalius sinänsä ei tee mistään asiasta hyvää tai oikeutettua.
Minusta nämä äiti-lässytystä pitkään kuuntelevat lapset kehittyvät keskimäärin kielellisesti hitaammin. Tietysti tässä voi olla muita muuttujia. Eli minä-sanaa käyttävät vanhemmat ovat valikoituneet jollain tavalla.
Muutama tuttavanikin on pitäytynyt kolmannen persoonan käytöstä ja lapset ovat olleet kaikin tavoi verbaalisesti ikätasoaan edellä.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:17"]
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
[/quote]
Täsmälleen näin. Ja jotenkin tuon persoonapronominin vaihtaminen tai ns. hoivakielen (lässyttämisen) vaihtaminen tapahtuu ihan luonnostaan lapsen kehitysken myötä. Olen huomannut eron itsessäni terveiden je kehitysvammaisten lasten välillä. "Pienemmän oloisina" kasvaville lapsille olen puhunut pitempään eri tavalla ja hoivakielellä kuin normaalisti kehittyville. Uskoisin, että vanhemmalla on vaisto kielen käyttämisestä.
5lasta
[/quote]
Näin se menee, äidinvaistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:17"]
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
[/quote]
Tappaminenkin on universaalia. Universaalius sinänsä ei tee mistään asiasta hyvää tai oikeutettua.
Minusta nämä äiti-lässytystä pitkään kuuntelevat lapset kehittyvät keskimäärin kielellisesti hitaammin. Tietysti tässä voi olla muita muuttujia. Eli minä-sanaa käyttävät vanhemmat ovat valikoituneet jollain tavalla.
Muutama tuttavanikin on pitäytynyt kolmannen persoonan käytöstä ja lapset ovat olleet kaikin tavoi verbaalisesti ikätasoaan edellä.
ap
[/quote]
Eiks tästä just ollut keskustelu, jossa todettiin sen lepertelyn ja toistamisen auttavan lapsen kielellistä kehitystä?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:17"]
Koska lapsi hahmottaa noita kolmannen persoonan muotoja paremmin kuin käsitteet minä ja sinä. Minä ja sinä ovat vähän sekavammat, ne pitää osata kääntää - jos minulle puhutaan sinä tarkoittaakin minua. Nimi pysyy samana. Tämä kuuluu ihan tavalliseen hoivakieleen ja on universaalia. Lapsi kyllä oppii käyttämään persoonamuotoja, kielen kehitystä ei voi kolmatta persoonaa käyttämällä mitenkään "viivästyttää".
[/quote]
Tappaminenkin on universaalia. Universaalius sinänsä ei tee mistään asiasta hyvää tai oikeutettua.
Minusta nämä äiti-lässytystä pitkään kuuntelevat lapset kehittyvät keskimäärin kielellisesti hitaammin. Tietysti tässä voi olla muita muuttujia. Eli minä-sanaa käyttävät vanhemmat ovat valikoituneet jollain tavalla.
Muutama tuttavanikin on pitäytynyt kolmannen persoonan käytöstä ja lapset ovat olleet kaikin tavoi verbaalisesti ikätasoaan edellä.
ap
[/quote]
Eiks tästä just ollut keskustelu, jossa todettiin sen lepertelyn ja toistamisen auttavan lapsen kielellistä kehitystä?
[/quote]
Lepertely, loruttelu ja sen sellainen on ihan eri asia.
En nyt lähtisi kenenkään äidinvaistoja tässä arvioimaan sillä perusteella, ettei vain ole tuntunut oikealta käyttää kankeata kolmatta persoonaa ainakaan parin ensimmäisen vuoden jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:33"]
Eiks tästä just ollut keskustelu, jossa todettiin sen lepertelyn ja toistamisen auttavan lapsen kielellistä kehitystä?
[/quote]
Näi o. Tavalliseen tapaan tunnevammaiset on ylpeitä omasta tunnevammaisuudestaan, se kuuluu kyseiseen oireyhtymään. Minähän en lapselle lepertele vaan luen sille eduskunnan lakivaliokunnan esityksiä ja lapseni on huomattavan kehitttynyt ikäisekseen mikä tarkoittaa sitä että minäkin olen mielettömän korkeatasoinen yksilö, onhan lapsi suoraan egoni osa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:33"]
Eiks tästä just ollut keskustelu, jossa todettiin sen lepertelyn ja toistamisen auttavan lapsen kielellistä kehitystä?
[/quote]
Näi o. Tavalliseen tapaan tunnevammaiset on ylpeitä omasta tunnevammaisuudestaan, se kuuluu kyseiseen oireyhtymään. Minähän en lapselle lepertele vaan luen sille eduskunnan lakivaliokunnan esityksiä ja lapseni on huomattavan kehitttynyt ikäisekseen mikä tarkoittaa sitä että minäkin olen mielettömän korkeatasoinen yksilö, onhan lapsi suoraan egoni osa.
[/quote]
Minun veljeni on tällainen. Puhunut lapselleen kuin poliitikko alusta alkaen ja on varsin ylpeä siitä, että myös lapsi puhuu kuin asperger-henkilö. Vailla tunnesävyjä tai omintakeisia sanoja, kuin lukisi kuivakkaa kirjaa. Onhan se toisaalta hupaisaa, kun lapsi kuulostaa Alivaltiosihteerit-sketsiltä, mutta toisaalta aika kylmäävää. Äänenpainon vaihteluilla ja sävyillä ilmaistaan myös tunnetiloja, jos niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä puhun tolla tavalla ja lapset jo 8- ja 4-vuotiaat :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta lapsi oppii ihmisten "nimet", eli "äiti", "isi" ja "lapsen nimi". Hokemalla oppii. Ehkä myöhemmin lopetan mutta nyt on lapsi on vähän yli vuoden niin olisi outoa sanoa että "tule tänne" vrt. "tule XXXX tänne isin luo"
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:33"]
Eiks tästä just ollut keskustelu, jossa todettiin sen lepertelyn ja toistamisen auttavan lapsen kielellistä kehitystä?
[/quote]
Näi o. Tavalliseen tapaan tunnevammaiset on ylpeitä omasta tunnevammaisuudestaan, se kuuluu kyseiseen oireyhtymään. Minähän en lapselle lepertele vaan luen sille eduskunnan lakivaliokunnan esityksiä ja lapseni on huomattavan kehitttynyt ikäisekseen mikä tarkoittaa sitä että minäkin olen mielettömän korkeatasoinen yksilö, onhan lapsi suoraan egoni osa.
[/quote]
Minun veljeni on tällainen. Puhunut lapselleen kuin poliitikko alusta alkaen ja on varsin ylpeä siitä, että myös lapsi puhuu kuin asperger-henkilö. Vailla tunnesävyjä tai omintakeisia sanoja, kuin lukisi kuivakkaa kirjaa. Onhan se toisaalta hupaisaa, kun lapsi kuulostaa Alivaltiosihteerit-sketsiltä, mutta toisaalta aika kylmäävää. Äänenpainon vaihteluilla ja sävyillä ilmaistaan myös tunnetiloja, jos niitä on.
[/quote]
Nyt ei ole kyse siitä, etteikö äänenpaino ja sanavalinnat olisi erilaisia lapsille puhuttaessa. Tämä outo yksityiskohta vain on ottanut korvaan. Mitään tarvetta en ole itse kokenut sitä käyttää.
Kieltäydyn olemasta tämän takia tunnekylmä ja asperger-tyyppisiä lapsia kasvattanut äiti. Ihan sosiaalisia, empaattisia ja kaikin puolin normaaleja ovat. Ehkä vain kielellisesti kovin ikätasoa edellä. (Mutta siihen voi olla syynä ihan muut seikat, esim. että olen hyvin verbaalinen itse ja lukenut lapsille aina paljon)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiiä! Vaihdellen puhun että minä teen tai äiti tekee. Jotenkin se on vaan tullut ja jäänyt.
15, huomaa tärkeä sana "KUIN" asperger-henkilö. Se oli vertaus, ei todistus suorasta syy- ja seurausyhteydestä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:47"]
Ehkä vain kielellisesti kovin ikätasoa edellä.
[/quote]
Ap, minkä ikäinen olet? Veikkaan että aika nuori. Täältä kohta viiskymppisen perspektiivistä pieni vinkki. On ihan paskan hailee miten kehittynyt joku pikkutenava on, osaako se sanoa vaikka tuhat sanaa kun naapurin Mortti osaa sanoa vasta viisi. Kun ne täyttää 18 ne osaa molemmat ihan varmasti riittävän määrän sanoja ja monimutkaisia lauserakenteita jos eivät aivan kehitysvammaisia ole. Ja on tasan sama todennäköisyys sille että Mortti keikkuu kansakunnan kaapin päällä 40 vuoden päästä, itse asiassa se on todennäköisempääkin kuin niillä lapsilla, joiden vanhemmat ovat niin kovin koettaneet lapsiaan kehittää. Jos haluaa että lapsi menestyy elämässä a) henkisesti ts. on onnelllinen ja b) materialistisesta näkökulmasta, on järkevintä pitää huoli että lapsella on hyvät sosiaaliset taidot ja riittävä määrä kurinalaisuutta. Voitontahdosta huolehtii valitettavasti aika suuressa määrin genetiikka ainakin minun havaintojen mukaan. Toisaalta se on yks hailee jos vain onnellisuutta tarkastellaan.
Kolmannessa persoonassa puhuminen vanhanaikaiseen piikakulttuuriin viittaavaa, emäntä käski x tekee nyt sitä ja tätä, kyllä muksuillekin pitää opettaa oikea puhuttelumuoto, katsotaan silmiin ja käytetään etunimeä tai vierasta henkilöä kohteliaasti, täti tai setä x.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:08"]
Kolmannessa persoonassa puhuminen vanhanaikaiseen piikakulttuuriin viittaavaa, emäntä käski x tekee nyt sitä ja tätä, kyllä muksuillekin pitää opettaa oikea puhuttelumuoto, katsotaan silmiin ja käytetään etunimeä tai vierasta henkilöä kohteliaasti, täti tai setä x.
[/quote]
Vai tarkoitettiinko avauksessa sitä, että puhuja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa? Äiti hakee sinulle juotavaa. Oota hetki, äiti autta sua ihan just. Kukas onkaan äidin oma kullanmuru?!
Missä iässä lapsi oppii puhumaan itsestään "minä" muodossa?
Koska lapset itsekin useimmiten tekevät niin, puhuvat itsestään kolmannessa persoonassa. Minusta siinä on myös jotain syvällistä viisautta, sellaista egoon samaistumattomuutta. Itse aloin vakavan sairauden aikana kokea itseni niin, että minun (silloin kärsivä) ruumiini on vain yksi kohde tietoisuudessa siinä missä vaikka kuulemani ääni tai ajattelemani ajatus tai näkemäni maisemakin. Koin ettei ruumiini ole minä, eikä ajatteluni ole minä, ne on kohteita jotka havaitsen minussa, joka olen tietoisuuden tyhjä tila. Voisin siis hyvin puhua siitä ihmisestä, jonka muut näkee, kehosta ja mielestä, kolmannessa persoonassa vaikka aina!