Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.
Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.
Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?
Voisitko keskittyä parisuhteessa johonkin MUUHUN kuin seksiin? Siinä sulle paras neuvo.
Näin olenkin päätynyt tekemään, mutta se ei ole tuonut helpotusta tilanteeseen.
Taulun maalaaminen on tyydyttävää toki omalla tavallaan, mutta ei se korvaa tunnepuolen vajetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe miehelle on mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tämä ketju on hyvä todiste siitä.
Se on iso virhe sekä miehelle että naiselle, jos kuvittelee, että elämä jatkuu edelleen sellaisena kuin aiemmin. Helppo, omaan tyytyväisyyteen keskittyvä elämä ei onnistu silloin, kun täytyy huolehtia uusista pienistä ihmisistä. Lasten tekoon kannattaakin ryhtyä vasta, kun todella on asiaa harkinnut ja kokee, että pystyy vastaamaan isoihin haasteisiin.
Myös siihen, että toinen puoliso kuvittelee että seksille on edelleen sijansa, vaikka itse olisit siitä valmis luopumaan ensin.
Useimmat kai lähtevät avioliittoon sillä kuvitelmalla, että seksistä luovutaan sitten, kun ollaan vanhoja ja seksi on fyysisesti mahdotonta. Jos aiemmin halukas mies tai nainen muuttuukin haluiltaan niin paljon, että on valmis luopumaan koko seksielämästä, vika on kyllä muussa kuin kyvyssä nauttia seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.
Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.
Minä kehottaisin miehiä koskettelemaan naisianne hellyydellä ja rakkaudella (ei siis seksin vuoksi) paljon enemmän. Mieheni suutelee minua aina aamuisin ja iltaisin ja tullessaan töistä ja aina jos huuleni sattuvat sopivasti hänen lähelleen. Kulkiessaan kotona hän hipaisee minua aina ohi mennessään ja pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on hellää, rakastavaa ja seksuaalista, mutta ei seksiin tähtäävää.
Monet naiset kertovat, etteivät uskalla tehdä samaa miehille, koska pelkäävät miehen ottavan sen seksikutsuna. Tämä pelko koskettaa hellästi vähentää parisuhteen läheisyyttä todella paljon ja on myös merkki ongelmista, jos nainen "pelkää" miehen seksuaalisen halun heräämistä.
Miksi koskisin naiseen? Sehän voisi joskus jopa johtaa siihen kuvottavaan yhdyntään.
Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Uusi mies, uusi kierros seksielämässä.
Joskus niin. Ja mitä sitten? Onko jotain itseisarvoa siinä, että koko ikänsä harrastaa seksiä yhden miehen kanssa? Onko paha juttu, jos löytää seksistä nauttimisen keski-iässä vaikka sen uuden kumppanin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko pois, ei sitä vastentahtoista seksiä kaivata.
Miksi ette lähde kaverisuhteesta kun teillä on lapsiluku täynnä ja tajuatte ettei edes seksi enää kiinnosta?
No, mehän erosimmekin. Täällä varmaan keskustelujen painopiste on siinä, että miten liittoa olisi mahdollista jatkaa niin, että tämä seksikysymys tulisi ratkaistuksi molemmille tyydyttävästi. Siihen mulla ei ole valitettavasti ratkaisua, mutta täällä on paljon hyviä kirjoituksia ongelman ratkaisemiseksi.
Kerroitko miehellesi suunnitelmastasi etukäteen? Hän oli tietoinen roolistaan?
Mitä taas seksikysymykseen tulee niin ei onnistu. Jos naista ei haluta niin siinä ei auta antaa säälistä, jos miestä haluttaa niin siinä ei auta että nainen käskee laittaa jalat ristiin.
Ei ollut mitään myöhemmin eroamisen suunnitelmaa alunperin, kyllä kummatkin menimme naimisiin loppuiän liitto mielessä. Vaan näin sitten kävi, vaikka monta vuotta oli suhdetta takana ennen liittoa ja sitä luuli tuntevansa toisen. Tarkoitin kommentillani, että me emme onnistuneet löytämään henkistä yhteyttä enää uudestaan emmekä molempia tyydyttävää fyysistä yhteyttä. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö joku muu pari voisi onnistua tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.
Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.
Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?
Voisitko keskittyä parisuhteessa johonkin MUUHUN kuin seksiin? Siinä sulle paras neuvo.
Sopiiko siis että ulkoistamme seksin parisuhteen ulkopuolelle?
Toistaiseksi naiset ajattelevat että heillä on mieheen yksinoikeus parisuhteen aikana. Mikä on sopiva seksitön ajanjakso jolla yksinoikeus menetetään ilman eri ilmoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joustavuus on päivän sana.
Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.
5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.
Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja.
Ei seksi ole mitään selänrapsutusta tietenkään.
Mutta olisiko ihan mahdoton ajatus esimerkiksi sellaisesta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa olevilla, että nainen voisi edes joskus - vaikka itse aivan täysissä pukeissa, ilman miehen kosketuksia - antaa miehelle edes käsihoidon?
Tai olisiko ajatuksena liian vastenmielistä esimerkiksi maata vierekkäin vähissä vaatteissa ja pitää miestä lähellä silloin, kun mies masturboi?
Tai vaikka esimerkiksi silitellä miehen vartaloa hänen masturboidessaan?
Näin miehenä ajatellen ainakin nämä tuottaisivat käytännössä jo samalla tavalla hyvää oloa kuin esimerkiksi yhdyntä. Eli nainen voisi olla fyysisesti lähellä ja koskettaa minua samalla kun itse hoitelisin itseni.
Haluaisinkin tähän rehellisiä kommentteja naisilta: kokisitteko jonkin tällaisen toimintatavan sellaiseksi, että se ei ahdistaisi, loukkaisi tai rikkoisi teitä seksuaalisessa mielessä?
Pystyisittekö tällaiseen "kompromissiin" esimerkiksi kerran viikossa, jos ette muuten haluaisi seksiä puolisonne kanssa?
Nimittäin moni seksin puutteesta kärsivä mies olisi erittäin iloinen jo tällaisesta hellyyden osoituksesta.
Joo, ei mua kyllä suoraan ja rehellisesti sanoen kiinnostaisi. Jos en halua jostain syystä molemminpuolista itsellenikin nautintoa tuottavaa seksiä kanssasi, niin vielä vähemmän innostun olemaan joku käsihoitaja tai sun masturboinnin katselija.
No olisiko sitten aivan out of the line, jos miehesi kävisi esimerkiksi thaihieronnassa saamassa happy endingin?
Jos siis et haluaisi seksiä kuin enintään 1 krt/kk, etkä haluaisi edes olla intiimisti lähellä miehesi masturboidessa?
Voi hän käydä, mutta minä en sen jälkeen jatkaisi suhdetta hänen kanssaan mistään hinnasta.
Eli niin kauan kun mies tekee ja elää kuten SINÄ haluat niin kaikki on ok. Niinpä.
Tässä se isoin ongelma taitaa ollakin.
Mihinkään seksiin liittyviin asioihin on suurimmalla osalla (naisia) vaikea suostua mihinkään kompromisseihin.
Jos en halua, olet ilman, en suostu edes koskemaan sinuun.
Et saa kuitenkaan käydä edes maksetussa käsihieronnassa.
Enkä tietenkään suostu avoimeen suhteeseen.
Näin ajatellen miehen olisi siis opittava elämään ilman seksiä ja intiimiä kosketusta. Tiedättekö mitä: suurimmalle osalle miehistä se on mahdotonta.
Naiset: jos kompromissit ovat mahdottomia, on parasta lähteä tulostamaan eropapereita jo heti siinä vaiheessa, kun seksi ja intiimi kosketus parisuhteessa lopahtaa. Tässä säästätte itseänne ja miehiänne.
MIksi sen naisen pitää se tehdä? Lähtekää itse, jos seksielämä ei tyydytä. Ei teiltä kukaan viranomainen syitä ja perusteluja kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.
Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.
Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?
Kaikki lähtee oikeastaan siitä, että sinun pitää ensin opetalla itse löytämään vartalosi herkimmät paikat, hyväillä itsellesi sellaisia orgasmeja, että taju meinaa lähteä. Sitten voit alkaa pikkuhiljaa opastamaan miestä, miten ja mistä kohtaa tuntuu hyvältä.
Jokainen nainen kun on erilainen, niin vaikka mies olisi kuinka kokenut ja nainen liian passiivinen, mies voi käyttää vääränlaista tyyliä, kuten liian kovakouraisia tai liian helliä kosketuksia ja nainen ei syty kunnolla ollenkaan.
Jatkan vielä, että kun nainen on tuohon pisteeseen saakka opetellut kiihottamaan itsensä vaikka pelkkien mielikuvien avulla, sekin on tullut todistettua, että nainen saa orgasmin koko päivän kestäneen kiusoittelun jälkeen pelkällä hellällä suudelmalla niin, että huulet juuri ja juuri koskettavat toisiaan. Siinä teille opettelemista sen sijaan, että vieritätte aina kaiken vastuun omista orgasmeistanne pelkästään miehen tehtäväksi.
Hyi, inhoan juuri tuollaisia hipaisupusuja. Joo nainen voi feikata orgasminsa vaikka sellaisen johdosta, niin päästää vihdoin siitä asiasta.
Sinussa on jotain vialla. Kun seisot seinää vasten mahlat pitkin reisiä valuen viittä vaille, että laukeat juuri, niin tunnet INHOA, kun mies saa suudelmalla sinulle niin rajun orgasmin, että lysähdät jalattomana lattialle miehen hidastaessa putoamistasi.
Aikamoinen spektaakkeli <3
Näin se vaan on. Aivot sen orgasmin lopulta saavat aikaan ja vaativat sopivaa ärsykettä. Vaikka yhdyntä ja itsetyydytys ovat erilaisia, välillä omaa kivaa pitämällä voi saada huikeita orgasmeja, kun antaa mielikuvituksen lentää. Pätee kumpaankin sukupuoleen.
Feikkauksesta on kyse, olet katsonut liikaa po*rnoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Me teimme aikoinaan sellaisen säännön, että ollessamme lapsivapaalla, emme puhuneet lapsista, emmekä muista ihmisistä. Silloin olimme vain me kaksi ja meidän parisuhteemme. Lapsivapaa ei kuitenkaan aina tarkoittanut hurjaa seksiä tai syvällisiä keskusteluja. Se saattoi tarkoittaa leffaa, poppareita ja toisen kyljessä nyhjäämistä. Tarpeet vaihtelivat, mutta pääosassa olimme aina vain me kaksi.
Muistaakseni Jari Tervo käytti jossain kirjoituksessaan ilmaisuja ollaan "vain tälleen tai silleen". Hän viittasi läheisyyteen, joka oli joko yhdessä nyhjäämistä tai seksiä. Käytämme niitä nykyisin parisuhteessamme. Kumpikin voi kertoa haluaako olla "vain tälleen vai peräti silleen". On ihanaa, kun toinen ymmärtää maatessaan vieressä, kuinka tärkeää voi olla läheisyys myös "vain tälleen". Sekin on läheisyyttä, eikä sitä kannata väheksyä. Se pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on yhtä merkittävä kuin keskusteluyhteys.
Meillä on tätä (mielestäni) todella paljon. Me ollaan "vain tälleen" joka päivä ainakin tunnin ajan (esimerkiksi lasten nukahdettua iltaisin sylikkäin katsellaan Netflixiä tai vaan ihan makaillaan). Silittelen hänen hiuksiaan ja selkäänsä, hieron hartioita jne (tällöinkin yksipuolisesti vain minä hellin häntä, hän ei KOSKAAN minua).
Ikävä kyllä tästä huolimatta vaimoni kanssa meillä ei ole toimivaa keskusteluyhteyttä, koska häntä ei kiinnosta. Eivät kosketusyhteys ja keskusteluyhteys käy käsi kädessä.
Kyllä ne osittain käyvät, mutta teillä ei ole kosketusyhteyttäkään. Jos saat koskettaa, mutta et tule kosketetuksi, teillä ei ole kosketusyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.
Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.
Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?
Voisitko keskittyä parisuhteessa johonkin MUUHUN kuin seksiin? Siinä sulle paras neuvo.
Sopiiko siis että ulkoistamme seksin parisuhteen ulkopuolelle?
Toistaiseksi naiset ajattelevat että heillä on mieheen yksinoikeus parisuhteen aikana. Mikä on sopiva seksitön ajanjakso jolla yksinoikeus menetetään ilman eri ilmoitusta?
Veikkaanpa, että tämä seksimonopoliajattelu ulottuu myös miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.
Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.
Minä kehottaisin miehiä koskettelemaan naisianne hellyydellä ja rakkaudella (ei siis seksin vuoksi) paljon enemmän. Mieheni suutelee minua aina aamuisin ja iltaisin ja tullessaan töistä ja aina jos huuleni sattuvat sopivasti hänen lähelleen. Kulkiessaan kotona hän hipaisee minua aina ohi mennessään ja pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on hellää, rakastavaa ja seksuaalista, mutta ei seksiin tähtäävää.
Monet naiset kertovat, etteivät uskalla tehdä samaa miehille, koska pelkäävät miehen ottavan sen seksikutsuna. Tämä pelko koskettaa hellästi vähentää parisuhteen läheisyyttä todella paljon ja on myös merkki ongelmista, jos nainen "pelkää" miehen seksuaalisen halun heräämistä.
Mies ei voi sille mitään, että vaikka halatessa tai suudellessaan naistaan heppi jysähtää pystyyn. Ei siinä ole mitään seksuaalista tarkoitusta välttämättä, vaan rakastunut mies tuntee hyvän olon virtauksen läpi vartalon, mikä rentouttaa veitikassa sijaitsevat "portit" ja saa veren virtaamaan paisuvaiskudoksiin. Ihan vastaavalla tavalla rakastunut nainenkin kiihottuu pelkästä läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.
Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.
Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?
Voisitko keskittyä parisuhteessa johonkin MUUHUN kuin seksiin? Siinä sulle paras neuvo.
Sopiiko siis että ulkoistamme seksin parisuhteen ulkopuolelle?
Toistaiseksi naiset ajattelevat että heillä on mieheen yksinoikeus parisuhteen aikana. Mikä on sopiva seksitön ajanjakso jolla yksinoikeus menetetään ilman eri ilmoitusta?
En ymmärrä mitä te täällä kyselette, ihan kuin me palstamammat päätettäisiin teidän liittojenne kohtalosta ja säännöistä. Teidän täytyy määritellä ne ihan keskenänne. Jos odotukset poikkkeavat kovasti toisistaan esim. monogamian suhteen ja se on toiselle kynnyskysymys, niin parempi etsiä uusia kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joustavuus on päivän sana.
Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.
5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.
Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja.
Ei seksi ole mitään selänrapsutusta tietenkään.
Mutta olisiko ihan mahdoton ajatus esimerkiksi sellaisesta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa olevilla, että nainen voisi edes joskus - vaikka itse aivan täysissä pukeissa, ilman miehen kosketuksia - antaa miehelle edes käsihoidon?
Tai olisiko ajatuksena liian vastenmielistä esimerkiksi maata vierekkäin vähissä vaatteissa ja pitää miestä lähellä silloin, kun mies masturboi?
Tai vaikka esimerkiksi silitellä miehen vartaloa hänen masturboidessaan?
Näin miehenä ajatellen ainakin nämä tuottaisivat käytännössä jo samalla tavalla hyvää oloa kuin esimerkiksi yhdyntä. Eli nainen voisi olla fyysisesti lähellä ja koskettaa minua samalla kun itse hoitelisin itseni.
Haluaisinkin tähän rehellisiä kommentteja naisilta: kokisitteko jonkin tällaisen toimintatavan sellaiseksi, että se ei ahdistaisi, loukkaisi tai rikkoisi teitä seksuaalisessa mielessä?
Pystyisittekö tällaiseen "kompromissiin" esimerkiksi kerran viikossa, jos ette muuten haluaisi seksiä puolisonne kanssa?
Nimittäin moni seksin puutteesta kärsivä mies olisi erittäin iloinen jo tällaisesta hellyyden osoituksesta.
Joo, ei mua kyllä suoraan ja rehellisesti sanoen kiinnostaisi. Jos en halua jostain syystä molemminpuolista itsellenikin nautintoa tuottavaa seksiä kanssasi, niin vielä vähemmän innostun olemaan joku käsihoitaja tai sun masturboinnin katselija.
No olisiko sitten aivan out of the line, jos miehesi kävisi esimerkiksi thaihieronnassa saamassa happy endingin?
Jos siis et haluaisi seksiä kuin enintään 1 krt/kk, etkä haluaisi edes olla intiimisti lähellä miehesi masturboidessa?
Voi hän käydä, mutta minä en sen jälkeen jatkaisi suhdetta hänen kanssaan mistään hinnasta.
Eli niin kauan kun mies tekee ja elää kuten SINÄ haluat niin kaikki on ok. Niinpä.
Tässä se isoin ongelma taitaa ollakin.
Mihinkään seksiin liittyviin asioihin on suurimmalla osalla (naisia) vaikea suostua mihinkään kompromisseihin.
Jos en halua, olet ilman, en suostu edes koskemaan sinuun.
Et saa kuitenkaan käydä edes maksetussa käsihieronnassa.
Enkä tietenkään suostu avoimeen suhteeseen.
Näin ajatellen miehen olisi siis opittava elämään ilman seksiä ja intiimiä kosketusta. Tiedättekö mitä: suurimmalle osalle miehistä se on mahdotonta.
Naiset: jos kompromissit ovat mahdottomia, on parasta lähteä tulostamaan eropapereita jo heti siinä vaiheessa, kun seksi ja intiimi kosketus parisuhteessa lopahtaa. Tässä säästätte itseänne ja miehiänne.
MIksi sen naisen pitää se tehdä? Lähtekää itse, jos seksielämä ei tyydytä. Ei teiltä kukaan viranomainen syitä ja perusteluja kysele.
Ihan totta. Miesten pitäisikin erota paskoista liitoista paljon nykyistä useammin, niin kaikki olisivat tyytyväisiä. Moni meistä miehistä on vaan turhan mukavuudenhaluisia tässä asiassa.
Jos omassa avioliitossa seksielämä päättyisi totaalisesti ilman mitään varsinaista ulkoista syytä, katselisin ja yrittäisin parantaa tilannetta ehkä noin 6 kuukauden ajan.
Jos muutosta ei tapahtuisi, pakkaisin tavarat ja muuttaisin muualle. Huolimatta lapsista, omakotitaloista ja muista elämän ns. puitteista. En vaan kestäisi sellaista tilannetta ilman katkeroitumista ja masentumista. Tai no, ehkä joskus vanhempana ukkona tulen varmaan testosteronitason laskettua kestämään, mutta tulevaisuudesta en pysty tietenkään mitään sanomaan.
Seksittömyyskin on helpompaa kestää sinkkuna, ja silloin olisi sentään mahdollisuus yrittää tapailla muita naisia, tai miksei miehiäkin (olen bi-utelias).
Seksi ei ole tärkeintä meidän parisuhteessamme, mutta aivan varmasti siitä tulisi se konkreettinen erottava tekijä, jos seksielämämme loppuisi tyystin (ilman esim. terveydellistä syytä).
Tosin eipä sen totaalisesta loppumisesta pitäisi olla isoa pelkoa, koska ainakin muistaakseni jossain vaiheessa viime vuoden aikana vaimoni tokaisi yllättäen, että "olisipa kamalaa, jos meidän parisuhteesta seksi loppuisi kokonaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä usein on kyse, että halut ja tunteet ovat vain loppuneet toista kohtaan. Itse lopulta karttelin kaikkea mahdollista seksii liittyvää ensimmäisen mieheni kanssa. En pystynyt edes suutelemaan.
Ymmärsin, ettei näin voi jatkua kummankaan kannalta ja erosimme.
Vietin vapaata sinkkuaikaa ja sitten löysin uuden miesystävän. Olimme jo noin viisissäkymmenissä, eli emme mitää ihan nuoria.
Mutta oi voi sitä iloa ja läheusyydenkaipuuta tpista kohtaan.
Vasta silloin aloin tajuta mistä on kyse kun tunne ja vetovoima kohtaavat toisilleen sopivan kumppanin kanssa.
Olemme edelleen yhdessja vuosia kertynyt lisää. Mutta seksi toimii ja läheisyyttä kaipaamme yhä. Juttuakin riittää eli puhevälit kunnossa.
Älkää ihmiset jääkö liian pitkäksi aikaa tuohon jumiutuneeseen huonoon seksitilanteeseen. Joko yhdessä miettien ja puhuen saatte asiat toimimaan tai jos se ei millään konstilla onnistu niin antakaa toisillenne mahdollisuus jonkun toisen kanssa eli erotkaa sovussa.
Ihmisen elämä on lyhyt. Seksitön elämä heijastuu kaikkeen muuhunkin elämään negatiivisesti ellei se ole yhteinen sopimus.
Seksi, läheisyys ja ilo toisesta ihmisestä on yksi elämän voimavara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.
Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.
Minä kehottaisin miehiä koskettelemaan naisianne hellyydellä ja rakkaudella (ei siis seksin vuoksi) paljon enemmän. Mieheni suutelee minua aina aamuisin ja iltaisin ja tullessaan töistä ja aina jos huuleni sattuvat sopivasti hänen lähelleen. Kulkiessaan kotona hän hipaisee minua aina ohi mennessään ja pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on hellää, rakastavaa ja seksuaalista, mutta ei seksiin tähtäävää.
Monet naiset kertovat, etteivät uskalla tehdä samaa miehille, koska pelkäävät miehen ottavan sen seksikutsuna. Tämä pelko koskettaa hellästi vähentää parisuhteen läheisyyttä todella paljon ja on myös merkki ongelmista, jos nainen "pelkää" miehen seksuaalisen halun heräämistä.
Mies ei voi sille mitään, että vaikka halatessa tai suudellessaan naistaan heppi jysähtää pystyyn. Ei siinä ole mitään seksuaalista tarkoitusta välttämättä, vaan rakastunut mies tuntee hyvän olon virtauksen läpi vartalon, mikä rentouttaa veitikassa sijaitsevat "portit" ja saa veren virtaamaan paisuvaiskudoksiin. Ihan vastaavalla tavalla rakastunut nainenkin kiihottuu pelkästä läheisyydestä.
Kyllä minäkin rakastan miestäni, mutta en minä jokaisesta suukosta enää 30 vuoden jälkeen syty. Eikä erektio haittaa, jos ei sillä joka kerta rupea heti tökkimään, vaan pitää hyväilyn hellänä, vaikka innostuukin. Kannattaa sanoa suoraan puolin ja toisin, että nyt on hellä suukko tulossa tai toisella kerralla voi taas toiveikkaasti kysyä, että kelpaisiko kiihkeämpi suukko. Onneksi on myös sanat käytössä selventämään asioita.
Mun mies kiukutteli seksin puutetta, kun meillä oli vielä pieniä lapsia, jotka olivat huonoja nukkumaan. Sanomattakin oli selvää, että minä hoidin yöheräämiset. En jaksanut ajatella seksiä, halusin vain nukkua. Tätä jatkui vuosia. Mies alkoi ihan oikeasti ällöttää. Tunsin suurta vastenmielisyyttä häntä kohtaan. En osaa selittää, että mistä se johtui.
Erottiin ja nyt mulla on miesystävä ja seksikin on hyvää. Minä haluaisin jopa enemmän. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, eikä tule sitä ällötysreaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kiukutteli seksin puutetta, kun meillä oli vielä pieniä lapsia, jotka olivat huonoja nukkumaan. Sanomattakin oli selvää, että minä hoidin yöheräämiset. En jaksanut ajatella seksiä, halusin vain nukkua. Tätä jatkui vuosia. Mies alkoi ihan oikeasti ällöttää. Tunsin suurta vastenmielisyyttä häntä kohtaan. En osaa selittää, että mistä se johtui.
Erottiin ja nyt mulla on miesystävä ja seksikin on hyvää. Minä haluaisin jopa enemmän. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, eikä tule sitä ällötysreaktiota.
Opetus: mies teki virheen kun teki lapsia kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Uusi mies, uusi kierros seksielämässä.
Joskus niin. Ja mitä sitten? Onko jotain itseisarvoa siinä, että koko ikänsä harrastaa seksiä yhden miehen kanssa? Onko paha juttu, jos löytää seksistä nauttimisen keski-iässä vaikka sen uuden kumppanin kanssa?
alfa fucks, beta cucks
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.
Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.
Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.
Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!
Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..
Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.
Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!
Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin.
Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita.
Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.
Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.
Sellaisia laitteita on, joilla mies saadaan kokemaan supistukset. Semmoisia sähköjuttuja mahaan ja sit nupista väännetään sen mukaan kuinka kova supistus tulee. Youtubesta löytyy videoita, eipä siinä kukaan kestä kovin kauaa. Naisilla taas ei ole vaihtoehtoa kuin kestää vaan. Paitsi jos jää lapsettomaksi, kuten minä ilolla jäin.
Oletteko kuulleet ehkäisystä?
Tässä se isoin ongelma taitaa ollakin.
Mihinkään seksiin liittyviin asioihin on suurimmalla osalla (naisia) vaikea suostua mihinkään kompromisseihin.
Jos en halua, olet ilman, en suostu edes koskemaan sinuun.
Et saa kuitenkaan käydä edes maksetussa käsihieronnassa.
Enkä tietenkään suostu avoimeen suhteeseen.
Näin ajatellen miehen olisi siis opittava elämään ilman seksiä ja intiimiä kosketusta. Tiedättekö mitä: suurimmalle osalle miehistä se on mahdotonta.
Naiset: jos kompromissit ovat mahdottomia, on parasta lähteä tulostamaan eropapereita jo heti siinä vaiheessa, kun seksi ja intiimi kosketus parisuhteessa lopahtaa. Tässä säästätte itseänne ja miehiänne.