Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.
Kuuntelisin niin pirusti, mutta ei hän koskaan kerro esimerkiksi omista tunteistaan.
Ei ainakaan mitään sellaista, mikä liittyisi minuun tai parisuhteeseemme millään lailla (työhuoliaan hän avaa minulle useinkin, ja kuuntelen silloinkin korva tarkkana). Yritän kysellä, mitä mieltä hän on parisuhteestamme, miten hän kokee sen jne. mutta en koskaan saa mitään muuta vastausta kuin sen, että hän on tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei myöskään kuuntele, jos haluaisin keskustella jotakin parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen "onnellisuusmuuri", josta hän ei halua luopua.
Lisäyksenä tähän vielä: monilla naisilla tuntuu olevan tiukassa vanhanaikaiset stereotypiat siitä, että nainen puhuisi ja haluaisi keskustella tunteistaan, kun taas mies ei puhu (eikä pussaa).
Vaimoni ei halua keskustella parisuhteestaan eikä siihen liittyvistä tunteistaan avoimesti, hän vain kuittaa kaiken tyyliin "suhteemme on hyvä" -tokaisulla.
Vielä vaikeampaa puolisolleni (kuten yllättävän monelle naiselle!!) on se, jos MINÄ haluaisin puhua tunteistani ja keskustella asioista. Kerran, vuosia sitten, kun kerroin vaikeista tunteisiini liittyvistä asioista samalla itkien, hän jopa laittoi kädet korvilleen, ja sanoi, ettei halua kuunnella minua.
Omien kokemusten mukaan monelle naiselle tuntuu olevan vaikeaa se, että mies näyttääkin heikkoutensa ja negatiiviset/epävarmuuden tunteensa.
Tai ei ehkä vaikeaa, mutta se vaikuttaa vahvasti siihen miten mies nähdään. Hän ei enää olekaan MIES vaan hiekko ja valittava rassukka. Tiukassa tuntuu olevan käsitys/toive siitä, että vankkumaton kallio.
Noinhan se on ja feministitkään ei huolisi itselleen miestä, joka liikuttuu saati itkisi rohkeasti jos itkettää. Ei se tosin kaikille naisillekaan ole helppoa näyttää herkkyyttään mikä on sääli. Moni nainen häpeää herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan niin paljon, että peittää sen kovalla kuorella ja samalla tekee itselleen sellaisen muurin ympärilleen, että on melko yksinäinen silti, vaikka olisi parisuhteessakin.
Hitsi, kunhan mies tuolta herää, niin pitää ilmoittaa etten huolikaan häntä. Mokomakin kun on kehdannut itkeä, nyt vasta tajusin kauhistua asiasta!
Oma mieheni itki juuri eilen onnesta, kun aikuinen lapsemme sai hyviä uutisia. Ja olen feministi. Ja sillä hetkellä rakastin häntä taas kerran niin, että meinasi sydän pakahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
Meillä laitetaan muksut kylpyyn niin on aina reilu tunti aikaa nautiskella rauhassa. Lisäksi iltaisin lapset saattavat simahtaa jo kasilta, niin silloinkin on hyvää aikaa kahdestaan. Välillä lapset menevät kavereilleen kyläilemään ja silloin otetaankin useamman tunnin sessiot.
Laitatte pienet lapset keskenään kylpyyn ja menette paneskelemaan? Kuinka vastuuttomia ihmiset voivat olla?
Vanhempi lapsista täytti viikko sitten 38v ja nuorempi on 40v.
Nämähän ne hauskat lapset on. Vanhempi lapsi on nuorempi kuin nuorempi lapsi ja käyvät yhdessä kylvussä silloin kun vanhemmat paneskelevat. On kyllä uskottavampi tarina kuin pari muuta tässä ketjussa.
Niih. Mikään ei ole enää kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
Meillä laitetaan muksut kylpyyn niin on aina reilu tunti aikaa nautiskella rauhassa. Lisäksi iltaisin lapset saattavat simahtaa jo kasilta, niin silloinkin on hyvää aikaa kahdestaan. Välillä lapset menevät kavereilleen kyläilemään ja silloin otetaankin useamman tunnin sessiot.
Laitatte pienet lapset keskenään kylpyyn ja menette paneskelemaan? Kuinka vastuuttomia ihmiset voivat olla?
Vanhempi lapsista täytti viikko sitten 38v ja nuorempi on 40v.
Hämmentävää, että 38- ja 40-vuotiaat lapset asuu yhä kotona ja viihtyvät tunnin keskenään kylpyammeessa sekä simahtavat jo kasilta. Onneksi sentään kyläilevät kavereillaan, että saatte useamman tunnin sessiot.
Geeniperimässään taitaa olla toivomisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo pihtasi. Vastentahtoinen seksi oli väkivaltaa, eikä hän voinut suostua koska ei ”oikeasti” halunnut. Kuulemma halusi haluta.
Ymmärsin, tein kuten hän toivoi ja pyrin helpottamaan hänen taakkojaan kaikilla elämän alueilla.
Liittomme oli ”hyvä”. Emme tapelleet, oli ystäviä ja omaisuus kasvoi. Oman haluni pakotin hiljaiseksi ja lopulta se hiljeni.
Tuli aika tehdä lapsia. En tehnyt aloitteita seksiin vaikka vaimoni vihjaili lapsista, mutta ei koskaan seksistä.
Jonkin ajan kuluttua hän uskalsi mainita seksin ja kysyi, valmiiksi luokkaantuneena, onko hän niin ruma etten halua häntä. Kerroin että hän on hyvin kaunis, mutta en tunne halua. Muistutin että vastentahtoinen seksi on väkivaltaa.
Riitelemme paljon. Kerran hän jopa toi ystävättärensä mukaan todistamaan mikä hirviö olen kun en suostu tekemään lapsia. Mielestäni se että seksin tavoitteena oli lapsi ei kumonnut vastentahoisuuden aiheuttamaa väkivaltaa.
Miksi mahdollisesti ehkä tuleva lapsi olisi tärkeämpi kuin elävän kumppanin hyvinvointi.
Olemme nyt eronneet. Asia ei ole siis akuutti.
Olisiko ystävätär ollut "leikissä mukana" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
Meillä laitetaan muksut kylpyyn niin on aina reilu tunti aikaa nautiskella rauhassa. Lisäksi iltaisin lapset saattavat simahtaa jo kasilta, niin silloinkin on hyvää aikaa kahdestaan. Välillä lapset menevät kavereilleen kyläilemään ja silloin otetaankin useamman tunnin sessiot.
Laitatte pienet lapset keskenään kylpyyn ja menette paneskelemaan? Kuinka vastuuttomia ihmiset voivat olla?
Vanhempi lapsista täytti viikko sitten 38v ja nuorempi on 40v.
Hämmentävää, että 38- ja 40-vuotiaat lapset asuu yhä kotona ja viihtyvät tunnin keskenään kylpyammeessa sekä simahtavat jo kasilta. Onneksi sentään kyläilevät kavereillaan, että saatte useamman tunnin sessiot.
Geeniperimässään taitaa olla toivomisen varaa.
Älkää kiusatko sisar-äitiäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
Meillä laitetaan muksut kylpyyn niin on aina reilu tunti aikaa nautiskella rauhassa. Lisäksi iltaisin lapset saattavat simahtaa jo kasilta, niin silloinkin on hyvää aikaa kahdestaan. Välillä lapset menevät kavereilleen kyläilemään ja silloin otetaankin useamman tunnin sessiot.
Laitatte pienet lapset keskenään kylpyyn ja menette paneskelemaan? Kuinka vastuuttomia ihmiset voivat olla?
Vanhempi lapsista täytti viikko sitten 38v ja nuorempi on 40v.
Hämmentävää, että 38- ja 40-vuotiaat lapset asuu yhä kotona ja viihtyvät tunnin keskenään kylpyammeessa sekä simahtavat jo kasilta. Onneksi sentään kyläilevät kavereillaan, että saatte useamman tunnin sessiot.
No, lapset ovat vähän pullukoita, niin eiväthän ne ammeeseen samaan aikaan mahdu, mutta nätisti vuorottelevat. Toinen on ammeessa ja toinen lotraa vesipyssyn kanssa lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo pihtasi. Vastentahtoinen seksi oli väkivaltaa, eikä hän voinut suostua koska ei ”oikeasti” halunnut. Kuulemma halusi haluta.
Ymmärsin, tein kuten hän toivoi ja pyrin helpottamaan hänen taakkojaan kaikilla elämän alueilla.
Liittomme oli ”hyvä”. Emme tapelleet, oli ystäviä ja omaisuus kasvoi. Oman haluni pakotin hiljaiseksi ja lopulta se hiljeni.
Tuli aika tehdä lapsia. En tehnyt aloitteita seksiin vaikka vaimoni vihjaili lapsista, mutta ei koskaan seksistä.
Jonkin ajan kuluttua hän uskalsi mainita seksin ja kysyi, valmiiksi luokkaantuneena, onko hän niin ruma etten halua häntä. Kerroin että hän on hyvin kaunis, mutta en tunne halua. Muistutin että vastentahtoinen seksi on väkivaltaa.
Riitelemme paljon. Kerran hän jopa toi ystävättärensä mukaan todistamaan mikä hirviö olen kun en suostu tekemään lapsia. Mielestäni se että seksin tavoitteena oli lapsi ei kumonnut vastentahoisuuden aiheuttamaa väkivaltaa.
Miksi mahdollisesti ehkä tuleva lapsi olisi tärkeämpi kuin elävän kumppanin hyvinvointi.
Olemme nyt eronneet. Asia ei ole siis akuutti.
Meni heti ekassa lauseessa vikaan, muuten olisit saanut sympatiaakin. Ei se ole mitään ilkeämielistä "pihtaamista", jos oikeasti ei vaan tee mieli. Ja mitä enemmän pakottaa, sitä vähemmän tekee mieli ja lipulta oksettaa koko seksi. Niin kävi mulle, kaikissa muissa suhteissa kutsuttu/haukuttu nymfoksi,mutta yksi mies onnistui saamaan seksistä vastenmielisen asian painostamalla ja olemalla ylipäätään itsekäs sängyssä. Se meni siihen että suihkun jälkeen yritin äkkiä kiskoa vaatteet päälle ettei mies vain ehdi nähdä mitään ja saada ideoita, ja nukkumaan mennessä mietin aina vain että miten päin sitä sängyssä olisi, ettei se toinen pääsisi tökkimään munalla tai kourimaan. Tuli painostusta, kiristystä, syyllistystä, piti yrittää väkisin ja aina vain sitten yrittäessä odotin että se olisi ohi ja inhosin koko hommaa entistä enemmän.
No, onneksi lopulta erottiin kuten tekin, ja nykyään saan taas nymfoilla uudessa suhteessa. Mun kohdalla tuollainen on merkki siitä että suhde olisi pitänyt lopettaa mielellään jo aikoja sitten, mutta jotenkin sitä yritti vain pitää kiinni muuten ihan ok:sta suhteesta. En voi toki väittää että pätisi kaikkiin muihinkin, mutta kannattaa sitä eroa (tai vähintään terapiaa) harkita vakavasti, jos oman kumppanin seksuaalisuus lähinnä oksettaa ja aiheuttaa ahdistusta. Kai se on vain niin normalisoitua, ettei tajuta miten vahingollista se on molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
Meillä laitetaan muksut kylpyyn niin on aina reilu tunti aikaa nautiskella rauhassa. Lisäksi iltaisin lapset saattavat simahtaa jo kasilta, niin silloinkin on hyvää aikaa kahdestaan. Välillä lapset menevät kavereilleen kyläilemään ja silloin otetaankin useamman tunnin sessiot.
Laitatte pienet lapset keskenään kylpyyn ja menette paneskelemaan? Kuinka vastuuttomia ihmiset voivat olla?
Vanhempi lapsista täytti viikko sitten 38v ja nuorempi on 40v.
Hämmentävää, että 38- ja 40-vuotiaat lapset asuu yhä kotona ja viihtyvät tunnin keskenään kylpyammeessa sekä simahtavat jo kasilta. Onneksi sentään kyläilevät kavereillaan, että saatte useamman tunnin sessiot.
Kerran yllättivät, kun oltiin rouvan kanssa päällekkäin. Lähtivät jo aikaisin aamulla ajelemaan Tikkakoskelle viikonloppukylään kavereilleen, mutta palasivat mokomat takaisin kun toisen uninalle oli jäänyt kotiin. Toivottavasti ei jäänyt traumoja. Siitä viisastuneena tilasinkin kummankin mopoon tehopaisarit, että kuulee kun tulevat pihaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pornon sheimaajat voisivat tutkiskella itseään...
Miten se on teiltä pois jos mies tyydyttää itse itsensä eikä vaivaa puolisoaan moisilla typerillä asioilla kuin seksi ja läheisyys?
Sitähän naiset ovat tässäkin kerjussa valitelleet kun mies käyttäytyy typerästi kun ei saa seksiä. No poistetaan yhdyntä yhtälöstä niin ongelmanne on ratkaistu!
Tähän haluaisinkin kiinnittää huomiota.
Miksi niin monelle vähähaluiselle naiselle on niin vaikea asia hyväksyä se, että mies katselee aikuisviihdettä?
Tai käyttelee esimerkiksi fleshlightia tai muita miehille suunnattuja hyviä seksileluja?
Jos miehen toivoma seksimäärä parisuhteessa ei toteudu, eikö silloin pitäisi olla iloinen ja positiivinen asia, että miehellä on esimerkiksi kaapissa fleslighteja, joita käyttelee niin ahkerasti, että mieli pysyy hyvänä?
Josko yritetään asiallistakin keskustelua.
Ei kai se olekaan, jos asian kanssa todella ollaan sinut. Jos on ok, että tämä on miehen tapa toimia ja muuten meillä on kaikki hyvin, tykkään susta ja meidän perhe-elämästä, minkämuotoista se onkaan.
Mutta jos asia on keskustelematon, se on tabu. Nainen tuntee syyllisyyttä, että mies joutuu moiseen tilanteeseen, haluaisi haluta, haluaisi tietysti sen tv-sarjojen ja kirjallisuuden ja elokuvien hehkuttaman seksielämän, olla Nainen, jonka nähdessään mies putoaa polvilleen.
Eli jotta tämä iloisesti onnistuisi, monta häpeän tunnetta pitäisi työstää pois naiselta(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Aloin vasta lukemaan ketjua ja heti alkumetreillähän tuli tämä helmi vastaan.
Jos minä olisin ollut tämän vaimo, olisin vaatimukseen mietteissäni nyökännyt. Ja antanut seksiä joka päivä parin kk ajan.
Minkä jälkeen olisin sanonut, että tämä on niin kivaa, että tästä lähtien meillä on muuten seksiä 2 kertaa joka päivä. Sitten olisin nostanut kerrat kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen, ihan niin moneen kuin pojalla puhti kestää.
Ja jollei kestä, niin iskähän pitää lapsia sitten viikonlopun, kun minä lähden hakemaan avoimesti tarvitsemani seksikerrat. Sillä onhan se nyt stana ihan selvää, että seksiä on saatava niin paljon kuin sitä tarvitsee!
Tässä on kyllä totuuttakin, vaikka kieli poskessa kirjoitettu. Mulla on myös niin, että mitä enemmän seksiä, sen enemmän sitä haluan. Eli mielelläni paneskelisin useamman kerran peräkkäin, että tulisi tyydytetty olo. Ei ole kyse edes orkuista, vaan ihan siitä tunteesta.
Mies harvemmin jaksaa kuin sen kerran ja useasti aika hätäiseen senkin. Ysärillä alkoi jauhanta siitä, että naisen pitää olla vastuussa itse orgasmeistaan, se on voimaannuttavaa. No mies saa ja lähtee hetken halimisen jälkeen muualle tai nukahtaa ja mä jään runkkailemaan.
Huvittaisi tietää, miten moni mies tällaista seksielämää sietäisi. Miehillä yleensä ei ole mitään tajua naisen seksuaalisen nälän määrästä, jota harvempi pystyy tyydyttämään. Naiselle helpompaa joko vaan antaa ja ajatella naapurin erkkiä sekä vältellä koko asiaa.
Mitä ihmeen höpinää.
Meillä kyllä on käynyt useinkin niin, että en ole saanut orgasmia seksin aikana ollenkaan. Ja vaimo on tyytyväisesti käynyt sen jälkeen kuorsaamaan.
Aina joskus (mahdollisesti ovulaation aikaan; joitakin kertoja vuodessa) vaimo saattaa olla seksistä hiukan kiinnostuneempi kuin minä, eli saattaa toivoa uusintaa saman viikon aikana. Joitakin kertoja parisuhdehistoriamme aikana on vaimolleni käynyt niin, että tyydyttävän seksin jälkeen on "vaikeaa lopettaa", eli haluaisi aina vaan lisää ja lisää.
99% ajasta ei häntä ilmeisesti seksi paljon kiinnosta, vaikka saa orgasmeja - ja erittäin hyviä ja voimakkaitakin orgasmeja - kanssani, ja kertomansa mukaan on aina ollut erittäin tyytyväinen seksiin kanssani. Itse asiassa hän on useamman kerran näiden supervoimakkaiden orgasmien jälkeen sanonut, että tuli niin tyydytetty olo, että ei välttämättä kiinnosta nyt hetkeen (ei sinänsä ihmetytä, koska nämä voimakkaimmat orgasmit olivat ulkoapäin tarkastellen fyysisesti todella voimakkaita, "kohtausmaisia").
Vaimo kyllä yleensä tekee ne seksialoitteet, mutta joka kerta samaan aikaan ja samalla kaavalla. On siis päättänyt tyyliin etukäteen, mihin aikaan, missä tilanteessa ja paikassa meillä seksiä on.
Ei naisten "luontaisiin" seksihaluihin oman kokemukseni perusteella vaikuta suurestikaan se, kuinka hyvää tai tajunnanräjäyttävää seksi on. Toki huono seksi voi epäilemättä tiputtaa ne naisten "luontaiset" halut nolliin, epäilemättä, mutta käänteistä kehitystä ei ainakaan oman vaimoni kohdalla ole tapahtunut, vaikka toisin voisi kuvitella.
Vaimosi teeskentelee. SIksi ne "orgasmit" ovatkin kohtauksia, ei vaan -maisia.
Tämä on ikävä kyllä monelle naiselle selviytymiskeino. Kun tietää, että tästä ei tule saamaan kumminkaan teeskennellään orkku, jotta päästään hommasta eroon. Ihan vähäksi aikaa, jopa.
Mitä teatraalisempi ja näyttävämpi "orgasmi", sitä pidempään saa kyseisen miehen vaimo seksitaukoa :D
Jos nainen todella saisi tajunnanräjäyttäviä orgasmeja, haluaisi hän niitä ihan huvikseen, eikä vain tositarpeeseen.
viimeisin kommentti pitää ainakin omalla naisellani paikkansa. Kemia muutenkin meillä kohdillaan, eli kun toisen kanssa on vaan niin hyvä olla. Ei riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta jne.. Ehkä mä enemmän teen niitä koska teen etätöitä ja naisella vuorotyö.
Mutta seksi.. sitä on joka aamu ja välillä illoinkin kun nähdään, etäsuhteessa siis, yhdessä ollaan vähintään joka toinen viikko. Orgasmeja nainen saa joka kerta 3-5. Läheisyys ennen ja jälkeen seksin on meidän juttu.
Miten teillä voi olla seksiä joka päivä vaikka olette etäsuhteessa?
sori.. siis niinä päivinä kun nähdään tai ollaan yhdessä.
Kumman luona teidän lapset asuu?
molemmilla vuoroviikoin, ei sillä ole merkitystä.
Onhan sillä merkitystä. Jos lapset ovat koko ajan teidän kanssa, ette te voi ihan miten sattuu naiskennella ihan milloin siltä tuntuu. Ainakin minun keskittymistä häiritsi, jos piti koko ajan kuulostella mitä lapset tekee enkä halunnut lapsia siihen viereen ihmettelemään. Oltiin itsekin seurusteluaikana etäsuhteessa eikä me mitään muuta tehtykään silloin kun nähtiin. Oli helppoa, kun mitään arjen asioita ei ollut häiritsemässä, joten sängyssä meni helposti koko viikonloppu.
kai me sit ollaan ihan hyvin onnistuttu kummatkin(plus ne exät) kasvattaa lapset kun osaavat itse ottaa aamupalaa jne.. (6v nuorin). Aamuisin juodaan kahvit aina sängyssä, makkarin ovessa on lukko jos intiimiksi menee.
En puhunut mitään lasten kasvattamisesta vaan siitä, että pystyy naiskentelemaan rauhassa aina, kun siltä tuntuu. Vaikka aamulla, kun lasten pitää lähteä kouluun tai illalla, kun lapsilla on nälkä ja pitäisi olla laittamassa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutama aasialaisen naisen kanssa onnellisessa parisuhteessa oleva mies. Onko joku heistä perustanut facebook-ryhmää, jossa olisi jäseninä tositarkoituksella puolisoa etsiviä suomalaisia miehiä ja aasialaisia naisia? Jos ei, niin voisiko joku perustaa sellaisen? Jokaisella aasialaisella naisella on siskoja, serkkuja tai tätejä jotka mieluusti muuttaisivat Suomeen ja jo täällä asuva sukulainen madaltaisi lähtökynnystä reilusti. Nythän te aiheutatte vain kateellisuutta heille, jotka ovat yksin tai haluttoman vaimon kanssa.
Ei niillä aasialaisilla ei siskoja, tätejä tms jotka haluaisivat länsimaisten kanssa naimisiin. Yksi suvusta on jo uhrautunut länkkärin vaimoksi ja siltä kiskotuilla rahoilla elätetään koko suku kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.
Kuuntelisin niin pirusti, mutta ei hän koskaan kerro esimerkiksi omista tunteistaan.
Ei ainakaan mitään sellaista, mikä liittyisi minuun tai parisuhteeseemme millään lailla (työhuoliaan hän avaa minulle useinkin, ja kuuntelen silloinkin korva tarkkana). Yritän kysellä, mitä mieltä hän on parisuhteestamme, miten hän kokee sen jne. mutta en koskaan saa mitään muuta vastausta kuin sen, että hän on tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei myöskään kuuntele, jos haluaisin keskustella jotakin parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen "onnellisuusmuuri", josta hän ei halua luopua.
Lisäyksenä tähän vielä: monilla naisilla tuntuu olevan tiukassa vanhanaikaiset stereotypiat siitä, että nainen puhuisi ja haluaisi keskustella tunteistaan, kun taas mies ei puhu (eikä pussaa).
Vaimoni ei halua keskustella parisuhteestaan eikä siihen liittyvistä tunteistaan avoimesti, hän vain kuittaa kaiken tyyliin "suhteemme on hyvä" -tokaisulla.
Vielä vaikeampaa puolisolleni (kuten yllättävän monelle naiselle!!) on se, jos MINÄ haluaisin puhua tunteistani ja keskustella asioista. Kerran, vuosia sitten, kun kerroin vaikeista tunteisiini liittyvistä asioista samalla itkien, hän jopa laittoi kädet korvilleen, ja sanoi, ettei halua kuunnella minua.
Omien kokemusten mukaan monelle naiselle tuntuu olevan vaikeaa se, että mies näyttääkin heikkoutensa ja negatiiviset/epävarmuuden tunteensa.
Tai ei ehkä vaikeaa, mutta se vaikuttaa vahvasti siihen miten mies nähdään. Hän ei enää olekaan MIES vaan hiekko ja valittava rassukka. Tiukassa tuntuu olevan käsitys/toive siitä, että vankkumaton kallio.
Noinhan se on ja feministitkään ei huolisi itselleen miestä, joka liikuttuu saati itkisi rohkeasti jos itkettää. Ei se tosin kaikille naisillekaan ole helppoa näyttää herkkyyttään mikä on sääli. Moni nainen häpeää herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan niin paljon, että peittää sen kovalla kuorella ja samalla tekee itselleen sellaisen muurin ympärilleen, että on melko yksinäinen silti, vaikka olisi parisuhteessakin.
Hitsi, kunhan mies tuolta herää, niin pitää ilmoittaa etten huolikaan häntä. Mokomakin kun on kehdannut itkeä, nyt vasta tajusin kauhistua asiasta!
Oma mieheni itki juuri eilen onnesta, kun aikuinen lapsemme sai hyviä uutisia. Ja olen feministi. Ja sillä hetkellä rakastin häntä taas kerran niin, että meinasi sydän pakahtua.
Noin siinä käy, että kun nainen sairastuu feminismiin, niin feminiininen puoli katoaa eikä pysty enää itkemäänkään, vaan mies joutuu senkin puolen hoitelemaan.
Silloin kun seksistä mökötetään ja kiukutellaan parisuhteessa pitäisi molempien katsoa peiliin.
Seksi ja läheisyys on kahdensuuntainen juttu.
Mököttämällä ei voita mitään mutta ei myöskään kieltäytymällä kokonaan tai pitkiä aikoja.
Jos suhdetta halutaan hyvässä mielessä jatkaa niin joku ratkaisu pitää aiaan tehdä. Nostakaa kissa pöydälle.
No, jos halutaan jatkaa pahassa mielessä niin jatkakaa entiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutama aasialaisen naisen kanssa onnellisessa parisuhteessa oleva mies. Onko joku heistä perustanut facebook-ryhmää, jossa olisi jäseninä tositarkoituksella puolisoa etsiviä suomalaisia miehiä ja aasialaisia naisia? Jos ei, niin voisiko joku perustaa sellaisen? Jokaisella aasialaisella naisella on siskoja, serkkuja tai tätejä jotka mieluusti muuttaisivat Suomeen ja jo täällä asuva sukulainen madaltaisi lähtökynnystä reilusti. Nythän te aiheutatte vain kateellisuutta heille, jotka ovat yksin tai haluttoman vaimon kanssa.
Ei niillä aasialaisilla ei siskoja, tätejä tms jotka haluaisivat länsimaisten kanssa naimisiin. Yksi suvusta on jo uhrautunut länkkärin vaimoksi ja siltä kiskotuilla rahoilla elätetään koko suku kotimaassa.
No sitten joku samasta naapurustosta, luulisi löytyvän halukkaita (kaikin puolin, siis), jotka haluaa varakkaan suomalaisen miehen kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.
Kuuntelisin niin pirusti, mutta ei hän koskaan kerro esimerkiksi omista tunteistaan.
Ei ainakaan mitään sellaista, mikä liittyisi minuun tai parisuhteeseemme millään lailla (työhuoliaan hän avaa minulle useinkin, ja kuuntelen silloinkin korva tarkkana). Yritän kysellä, mitä mieltä hän on parisuhteestamme, miten hän kokee sen jne. mutta en koskaan saa mitään muuta vastausta kuin sen, että hän on tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei myöskään kuuntele, jos haluaisin keskustella jotakin parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen "onnellisuusmuuri", josta hän ei halua luopua.
Lisäyksenä tähän vielä: monilla naisilla tuntuu olevan tiukassa vanhanaikaiset stereotypiat siitä, että nainen puhuisi ja haluaisi keskustella tunteistaan, kun taas mies ei puhu (eikä pussaa).
Vaimoni ei halua keskustella parisuhteestaan eikä siihen liittyvistä tunteistaan avoimesti, hän vain kuittaa kaiken tyyliin "suhteemme on hyvä" -tokaisulla.
Vielä vaikeampaa puolisolleni (kuten yllättävän monelle naiselle!!) on se, jos MINÄ haluaisin puhua tunteistani ja keskustella asioista. Kerran, vuosia sitten, kun kerroin vaikeista tunteisiini liittyvistä asioista samalla itkien, hän jopa laittoi kädet korvilleen, ja sanoi, ettei halua kuunnella minua.
Omien kokemusten mukaan monelle naiselle tuntuu olevan vaikeaa se, että mies näyttääkin heikkoutensa ja negatiiviset/epävarmuuden tunteensa.
Tai ei ehkä vaikeaa, mutta se vaikuttaa vahvasti siihen miten mies nähdään. Hän ei enää olekaan MIES vaan hiekko ja valittava rassukka. Tiukassa tuntuu olevan käsitys/toive siitä, että vankkumaton kallio.
Noinhan se on ja feministitkään ei huolisi itselleen miestä, joka liikuttuu saati itkisi rohkeasti jos itkettää. Ei se tosin kaikille naisillekaan ole helppoa näyttää herkkyyttään mikä on sääli. Moni nainen häpeää herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan niin paljon, että peittää sen kovalla kuorella ja samalla tekee itselleen sellaisen muurin ympärilleen, että on melko yksinäinen silti, vaikka olisi parisuhteessakin.
Hitsi, kunhan mies tuolta herää, niin pitää ilmoittaa etten huolikaan häntä. Mokomakin kun on kehdannut itkeä, nyt vasta tajusin kauhistua asiasta!
Oma mieheni itki juuri eilen onnesta, kun aikuinen lapsemme sai hyviä uutisia. Ja olen feministi. Ja sillä hetkellä rakastin häntä taas kerran niin, että meinasi sydän pakahtua.
Noin siinä käy, että kun nainen sairastuu feminismiin, niin feminiininen puoli katoaa eikä pysty enää itkemäänkään, vaan mies joutuu senkin puolen hoitelemaan.
Niinhän se juuri on. No, onneksi kykenin edes halaamaan häntä tiukasti ja antamaan noin 153 pusua ja kertomaan että rakastan. Toivottavasti se oli jotain.
[/quote] Niin, miksiköhän naiset ovat pilalle menneet? Moniko suomalainen mies seurustellessaan suostuu seksittä olemaan? Itse en ole p****kellut ympäriinsä, mutta niin vaan tulin jätetyksi ensimmäisen kerran 14-vuotiaana poikaystävän toimesta, kun en halunnut vielä seksiä. Mieti, 14-vuotiaana! Poikakaveri oli 16 v. Minä olin ihan lapsi vielä, olisin halunnut vain pussailla ja pitää kädestä. Toki tähän on sellainen ratkaisu, että aloittaisi seurustelun kokonaan vasta myöhemmällä iällä. Mutta miehet, älkää pilatko nuorten naisten seksuaalisuutta vonkumalla jo eka treffeillä. Valitettavasti jo nuorille teinitytöille annetaan ymmärtää että pitää ymmärtää antaa. Omalleni aion opettaa, ettei missään nimessä kannata suostua seksiin, jos yhtään epäilyttää eikä jokaisen kanssa. Mieluummin odottaa, että kohtaa sen oikean ihmisen.[/quote]
Kannattaa ja on syytä ottaa se periaate (ja syrjäyttää, jättää ja unohtaa täysin kaikki muu) että se oikea löytyy vain sellaisista jotka ryhtyvät intiimisuhteeseen (ml. myös pusuttelut ja hyväilyt) vain vasta papin aamenen jälkeen ja tietenkin molemminpuoĺisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.
Kuuntelisin niin pirusti, mutta ei hän koskaan kerro esimerkiksi omista tunteistaan.
Ei ainakaan mitään sellaista, mikä liittyisi minuun tai parisuhteeseemme millään lailla (työhuoliaan hän avaa minulle useinkin, ja kuuntelen silloinkin korva tarkkana). Yritän kysellä, mitä mieltä hän on parisuhteestamme, miten hän kokee sen jne. mutta en koskaan saa mitään muuta vastausta kuin sen, että hän on tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei myöskään kuuntele, jos haluaisin keskustella jotakin parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen "onnellisuusmuuri", josta hän ei halua luopua.
Lisäyksenä tähän vielä: monilla naisilla tuntuu olevan tiukassa vanhanaikaiset stereotypiat siitä, että nainen puhuisi ja haluaisi keskustella tunteistaan, kun taas mies ei puhu (eikä pussaa).
Vaimoni ei halua keskustella parisuhteestaan eikä siihen liittyvistä tunteistaan avoimesti, hän vain kuittaa kaiken tyyliin "suhteemme on hyvä" -tokaisulla.
Vielä vaikeampaa puolisolleni (kuten yllättävän monelle naiselle!!) on se, jos MINÄ haluaisin puhua tunteistani ja keskustella asioista. Kerran, vuosia sitten, kun kerroin vaikeista tunteisiini liittyvistä asioista samalla itkien, hän jopa laittoi kädet korvilleen, ja sanoi, ettei halua kuunnella minua.
Omien kokemusten mukaan monelle naiselle tuntuu olevan vaikeaa se, että mies näyttääkin heikkoutensa ja negatiiviset/epävarmuuden tunteensa.
Tai ei ehkä vaikeaa, mutta se vaikuttaa vahvasti siihen miten mies nähdään. Hän ei enää olekaan MIES vaan hiekko ja valittava rassukka. Tiukassa tuntuu olevan käsitys/toive siitä, että vankkumaton kallio.
Noinhan se on ja feministitkään ei huolisi itselleen miestä, joka liikuttuu saati itkisi rohkeasti jos itkettää. Ei se tosin kaikille naisillekaan ole helppoa näyttää herkkyyttään mikä on sääli. Moni nainen häpeää herkkyyttään ja haavoittuvaisuuttaan niin paljon, että peittää sen kovalla kuorella ja samalla tekee itselleen sellaisen muurin ympärilleen, että on melko yksinäinen silti, vaikka olisi parisuhteessakin.
Hitsi, kunhan mies tuolta herää, niin pitää ilmoittaa etten huolikaan häntä. Mokomakin kun on kehdannut itkeä, nyt vasta tajusin kauhistua asiasta!
Oma mieheni itki juuri eilen onnesta, kun aikuinen lapsemme sai hyviä uutisia. Ja olen feministi. Ja sillä hetkellä rakastin häntä taas kerran niin, että meinasi sydän pakahtua.
Noin siinä käy, että kun nainen sairastuu feminismiin, niin feminiininen puoli katoaa eikä pysty enää itkemäänkään, vaan mies joutuu senkin puolen hoitelemaan.
Lopettakaa! En saa tehtyä töitä kun täällä on liian mehukkaita provoja liettavana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo pihtasi. Vastentahtoinen seksi oli väkivaltaa, eikä hän voinut suostua koska ei ”oikeasti” halunnut. Kuulemma halusi haluta.
Ymmärsin, tein kuten hän toivoi ja pyrin helpottamaan hänen taakkojaan kaikilla elämän alueilla.
Liittomme oli ”hyvä”. Emme tapelleet, oli ystäviä ja omaisuus kasvoi. Oman haluni pakotin hiljaiseksi ja lopulta se hiljeni.
Tuli aika tehdä lapsia. En tehnyt aloitteita seksiin vaikka vaimoni vihjaili lapsista, mutta ei koskaan seksistä.
Jonkin ajan kuluttua hän uskalsi mainita seksin ja kysyi, valmiiksi luokkaantuneena, onko hän niin ruma etten halua häntä. Kerroin että hän on hyvin kaunis, mutta en tunne halua. Muistutin että vastentahtoinen seksi on väkivaltaa.
Riitelemme paljon. Kerran hän jopa toi ystävättärensä mukaan todistamaan mikä hirviö olen kun en suostu tekemään lapsia. Mielestäni se että seksin tavoitteena oli lapsi ei kumonnut vastentahoisuuden aiheuttamaa väkivaltaa.
Miksi mahdollisesti ehkä tuleva lapsi olisi tärkeämpi kuin elävän kumppanin hyvinvointi.
Olemme nyt eronneet. Asia ei ole siis akuutti.
Mun on niin vaikea ymmärtää näitä juttuja. Miksi pakotit halusi hiljaiseksi, miksi et eronnut siis heti, kun se lopputulos kuitenkin oli?
Jos ihminen jää, mies tai nainen, suhteeseen, jossa on häntä itseään joku kovasti häiritsevä asia, ihan mikä hyvänsä, niin mikä on tämä pointti pantata sitä vuosikausia ja sitten heittää toisen kasvoille ja erota?
Jaksaako joku siis vuosikausia hautoa tällaista kostoa, vai mikä tämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo pihtasi. Vastentahtoinen seksi oli väkivaltaa, eikä hän voinut suostua koska ei ”oikeasti” halunnut. Kuulemma halusi haluta.
Ymmärsin, tein kuten hän toivoi ja pyrin helpottamaan hänen taakkojaan kaikilla elämän alueilla.
Liittomme oli ”hyvä”. Emme tapelleet, oli ystäviä ja omaisuus kasvoi. Oman haluni pakotin hiljaiseksi ja lopulta se hiljeni.
Tuli aika tehdä lapsia. En tehnyt aloitteita seksiin vaikka vaimoni vihjaili lapsista, mutta ei koskaan seksistä.
Jonkin ajan kuluttua hän uskalsi mainita seksin ja kysyi, valmiiksi luokkaantuneena, onko hän niin ruma etten halua häntä. Kerroin että hän on hyvin kaunis, mutta en tunne halua. Muistutin että vastentahtoinen seksi on väkivaltaa.
Riitelemme paljon. Kerran hän jopa toi ystävättärensä mukaan todistamaan mikä hirviö olen kun en suostu tekemään lapsia. Mielestäni se että seksin tavoitteena oli lapsi ei kumonnut vastentahoisuuden aiheuttamaa väkivaltaa.
Miksi mahdollisesti ehkä tuleva lapsi olisi tärkeämpi kuin elävän kumppanin hyvinvointi.
Olemme nyt eronneet. Asia ei ole siis akuutti.Mun on niin vaikea ymmärtää näitä juttuja. Miksi pakotit halusi hiljaiseksi, miksi et eronnut siis heti, kun se lopputulos kuitenkin oli?
Jos ihminen jää, mies tai nainen, suhteeseen, jossa on häntä itseään joku kovasti häiritsevä asia, ihan mikä hyvänsä, niin mikä on tämä pointti pantata sitä vuosikausia ja sitten heittää toisen kasvoille ja erota?
Jaksaako joku siis vuosikausia hautoa tällaista kostoa, vai mikä tämä?
Tuotahan se on, kun koko parisuhde on yhtä valtapeliä. Jos sellaiselta tuntuu ja siihen kokee halua lähteä mukaan, niin kannattaa todella jakaa lusikat heti. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Hitsi, kunhan mies tuolta herää, niin pitää ilmoittaa etten huolikaan häntä. Mokomakin kun on kehdannut itkeä, nyt vasta tajusin kauhistua asiasta!