Näin yöllä kun sänkyni päälle ilmestyi tumma hahmo ja tunsin painon päälläni, olen varma että olin hereillä

Voisiko tämä selittää miesten aamuseisokit ja märät unet? Niitä on yöllä käyttänyt hyväksi joku seksinnälkäinen Lilith tai vastaava.

Jännä tuo egyptiviittaus kun olen aina mieltänyt sen joksikin mätäneväksi muumioksi

Vierailija kirjoitti:

Jännä tuo egyptiviittaus kun olen aina mieltänyt sen joksikin mätäneväksi muumioksi

Mulle tuli mieleen, että ehkä hän on lukenut kirjallisuutta ja sanat yhdistyivät kokemukseen, olivat jotenkin ajankohtaisia. En antaisi niille painoarvoa, pitäisin sivuseikkana.

Täällähän on muitakin joille on outoja tapahtunut viime yönä. Askeleita ja ihan kuin pienikokoinen ihmis hahmo nopeasti meni kun vilkaisin. Voi olla että lämpötilan vaihtelu vaan oli ja näkökenttä ei heti sopeutunut tms. Mutta ärsyttävä kun joutuu valonkin laittaa päälle. Tekis mieli äristä että mene helvettiin jos siellä on joku.

Unihalvaus yleensä kyllä meinaa sitä, että olet tavallaan halvaantunut. Ei apn tapaus kuulosta unihalvaukselle.

"Unihalvaus on unen ja valveen rajalla esiintyvä tila, johon liittyy kyvyttömyys liikkua sekä kokemuksia pahuuden läsnäolosta, hallusinaatioita, paineen tunnetta rintakehän päällä ja hengitysvaikeuksia. Tässä tilassa ihminen on tietoinen ympäristöstään mutta ei pysty liikkumaan, mikä aiheuttaa hänessä pelkoa."

Itse olen lapsena nähnyt öisin ns. varjoihmisiä. Jotkut näkevät näitä ääreisnäöllään vilauksenomaisesti, mutta itse näin ne täysin selvästi. Aluksi näin tätä porukkaa kulkemassa eteisessä peräkanaa, ikäänkuin ne ilmestyisivät ovesta ja kulkisivat jonnekin. Eräänä yönä yksi seistä jökötti ovella ja lähti kulkemaan kohti. Tuli seisomaan sänkyni viereen, kumartui kohti ja käski sanattomasti minut pysymään hiljaa. Sitten lähti. Näitä kertoja kun heppuja näin on alle kymmenen, voi olla alle viisikin. Olin tuolloin alakouluikäinen ja kokemus oli hirvittävän pelottava. Tuon karmeimman kerran jälkeen ei heitä ole näkynyt lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Oliko unihalvaus, en tiedä, mutta samoja varjotyyppejä on nähty läpi ihmiskunnan historian. Jännää, mutta pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsena nähnyt öisin ns. varjoihmisiä. Jotkut näkevät näitä ääreisnäöllään vilauksenomaisesti, mutta itse näin ne täysin selvästi. Aluksi näin tätä porukkaa kulkemassa eteisessä peräkanaa, ikäänkuin ne ilmestyisivät ovesta ja kulkisivat jonnekin. Eräänä yönä yksi seistä jökötti ovella ja lähti kulkemaan kohti. Tuli seisomaan sänkyni viereen, kumartui kohti ja käski sanattomasti minut pysymään hiljaa. Sitten lähti. Näitä kertoja kun heppuja näin on alle kymmenen, voi olla alle viisikin. Olin tuolloin alakouluikäinen ja kokemus oli hirvittävän pelottava. Tuon karmeimman kerran jälkeen ei heitä ole näkynyt lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Oliko unihalvaus, en tiedä, mutta samoja varjotyyppejä on nähty läpi ihmiskunnan historian. Jännää, mutta pelottavaa.

Tästä tuli mieleen Carl Jungin näky äidistään. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsena nähnyt öisin ns. varjoihmisiä. Jotkut näkevät näitä ääreisnäöllään vilauksenomaisesti, mutta itse näin ne täysin selvästi. Aluksi näin tätä porukkaa kulkemassa eteisessä peräkanaa, ikäänkuin ne ilmestyisivät ovesta ja kulkisivat jonnekin. Eräänä yönä yksi seistä jökötti ovella ja lähti kulkemaan kohti. Tuli seisomaan sänkyni viereen, kumartui kohti ja käski sanattomasti minut pysymään hiljaa. Sitten lähti. Näitä kertoja kun heppuja näin on alle kymmenen, voi olla alle viisikin. Olin tuolloin alakouluikäinen ja kokemus oli hirvittävän pelottava. Tuon karmeimman kerran jälkeen ei heitä ole näkynyt lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Oliko unihalvaus, en tiedä, mutta samoja varjotyyppejä on nähty läpi ihmiskunnan historian. Jännää, mutta pelottavaa.

I s lamissa näitä kutsutaan jinneiksi ja amerikan alkuperäisasukkaat puhuvat näistä nalusa chitoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsena nähnyt öisin ns. varjoihmisiä. Jotkut näkevät näitä ääreisnäöllään vilauksenomaisesti, mutta itse näin ne täysin selvästi. Aluksi näin tätä porukkaa kulkemassa eteisessä peräkanaa, ikäänkuin ne ilmestyisivät ovesta ja kulkisivat jonnekin. Eräänä yönä yksi seistä jökötti ovella ja lähti kulkemaan kohti. Tuli seisomaan sänkyni viereen, kumartui kohti ja käski sanattomasti minut pysymään hiljaa. Sitten lähti. Näitä kertoja kun heppuja näin on alle kymmenen, voi olla alle viisikin. Olin tuolloin alakouluikäinen ja kokemus oli hirvittävän pelottava. Tuon karmeimman kerran jälkeen ei heitä ole näkynyt lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Oliko unihalvaus, en tiedä, mutta samoja varjotyyppejä on nähty läpi ihmiskunnan historian. Jännää, mutta pelottavaa.

Tästä tuli mieleen Carl Jungin näky äidistään. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

En tiedä, jos viitsit kertoa?

Oispa jännää tuollainen kokemus. Vähän kuin mörkö.

Juttelisi ja kysyisi kuulumisia. Kertoisi terveisiä sinne päin, tuttuja on vintillä ja keltsussa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kaikkia kommentteja lukenut läpi jos joku mainitsi asiasta, mutta olen lukenut jostain että unihalvauksia tulisi helpommin jos nukkuu selällään. Tiedä sitten syytä..

Jos asennolla on vaikutusta, niin päinvastoin vatsallaan nukuttaessa olisi herkempää. Sitä en tiedä, mihin ero herkkyydessä perustuu.

Kyllä niitä tulee nimenomaan selällään nukkuessa, kun hengitystiet ahtautuvat tuossa asennossa helpommin. Samasta syystä unihalvauksia esiintyy enemmän uniapnean yhteydessä.

Itse havahdun joskus yöllä siihen, että unihalvaus tekee tuloaan ja saan estettyä sen kääntymällä kyljelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta se on niin todellista että joku totuus siinä on pakko olla. Silmät on auki, asioita tapahtuu, mutta huutaa ja liikkua ei voi. Helvetin pelottavaa joka kerta

Ai silmät auki, oikeasti? Olen aina luullut, että näitä nähdään vain unissa.

Minulla on kaksi kokemusta unihalvauksesta ja silmät oli välillä auki, tosin hirveän ponnistelun kautta sain ne auki. Makasin kyljellä ja "paha" tuli päälleni pitkulaisena mustana pilvenä. Yritin katsoa sitä ja huutaa sille että menisi pois, mutta ääntä ei tullut. Sitten aloin mielessäni lukea isämeidän-rukousta, (vaikka en kuulu edes kirkkoon! Mutta uskon kyllä johonkin korkeampaan, olkoon sitten "Luoja") ja niin se musta mohkäle lipui pois.

Toisella kertaa (vuosia edellisestä)heräsin siihen. että jokin paha on sängyn vieressä ja tuli päälle "istumaan". Yritin olla mahdollisimman rauhallinen ja yritin huutaa sille, mutta mitään ei tapahtunut. Silmäni olivat auki, mutta en pystynyt liikkumaan, enkä kääntymään nähdäkseni sen. Ajattelin sitten, että yritän nukahtaa, koska sitten varmaan heräisin normaalisti, mutta joo, kaksi tai kolme kertaa nukahdin ja aina kun heräsin, en edelleenkään pystynyt liikkumaan! 

Yritin huutaa kurkku suorana, mutta ääntä ei tullut.

Lopulta mieheni heräsi ja tönäsi kylkeen että "hei näätkö jotain unta, kun iniset siinä" ja sitten olin hereillä.

Pelottavaa, toivottavasti en koskaan enää koe samaa. Ensimmäinen kerta oli kauheampi, toisella kertaa pystyin jonkin verran rauhoittelemaan itseäni, mutta se oli kamalaa, kun herääminen oli niin vaikeaa.

Kiitos kertomuksesta.

Ei ollut kertomus, ihan tosi tapahtuma tuo oli minulle. Mutta ei sinun tarvitse uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa risti tai useampi sänkynne viereen tai huoneeseen ja lukekaa iltarukous,niin loppuu demonien uhka.

Minulla on huoneessa risti, ikoni, Raamattu ja rukousnauha, eikä niillä ole ollut mitään vaikutusta unihalvauksiin. Arvatenkin sen vuoksi, että kyseessä on fysiologinen, neurologinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa risti tai useampi sänkynne viereen tai huoneeseen ja lukekaa iltarukous,niin loppuu demonien uhka.

Minulla on huoneessa risti, ikoni, Raamattu ja rukousnauha, eikä niillä ole ollut mitään vaikutusta unihalvauksiin. Arvatenkin sen vuoksi, että kyseessä on fysiologinen, neurologinen ilmiö.

Mikään tavara ei auta eikä pelasta. Vain Jeesuksen nimi pelottaa pahat henget pois.

v.1978 heräsin yksin yöllä ja tunsin että oikea käteni oli viileä ja aivan tunnoton kuin jonkun toisen käsi jota kosketin. Jonkun ajan valvoin ja nukahdin uudelleen. Herätessä olin selälläni. Olinko nukkunut jotenkin käden päällä vai oliko oikea halvaus kohtaus?Aamulla ei ollut mitään halvauksen oiretta. En kertonut silloin kokemuksesta kenellekään kysyäkseni mitä se oli. Oikea puoleni saattaa olla hieman heikompi ja olen kaatunutkin kyljelleni josta jäi vammoja.

2. Olen joku vuosi sitten yöllä herännyt uneen jossa olen nousemassa mäkeä ylös ja en pääse liikkumaan ja joku painaa alas ja en pysty hengittämään kamppailen ja tunnen tukehtuvani. Tiedän sen olevan unta ja yritän herätä ja huusin apua mikä oli noloa. Nukuin vasemmalla kyljellä ja käden verisuonet olivat puristuksessa. Sen jälkeen pelkäsin em toistuvan. Olen nähnyt saman tyyppisiä unia mutta ei yhtä kamalia. Nuorempana muistin unet paremmin,kirjoitin niitä ylös,jos näin pahaa unta yritin unohtaa ne heti. Nukun selälläni aina ja on tietysti uniapneaa,en käytä laitteita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi unihalvauksessa kokemus on aina pelottava? Miksei siinä koeta olevansa tanssimassa vihreällä niityllä smurffien kanssa? Silloin selitys olisi loogisempi ja uskottava. Mutta että aina näitä demoneita? Eräs tubettaja kärsi pahoista unihalvauksista asuessaan ikivanhassa koulurakennuksessa ja tilanne helpottui kun muutti muualle. Hmmm...

Meillä oli makuuhuoneessa Ikean kattolamppu, joka muuttui useamman kerran unihalvauksen aikana jonkin kauhean olennon pääksi. Lopulta irrotin sen lampun katosta, ja sen jälkeen tuollaista ei ole tapahtunut. Hmm, se lamppu oli varmasti kirottu!

Kääk. En usko silmiäni! Viime yönä koin tismalleen saman 😨 Kauhea tunne. Käteni olivat peiton alla ja yhtäkkiä koin aikuisen ihmisen painon päälläni. Ehdin jo panikoida ja kiskoin käteni vapaiksi, kunnes heräsin. Olin selälläni, mikä tarkoittaa asentoriippuvaista uniapneaa sairastavalle hengityskatkosta. Älykellon mukaan hapetus oli ollut kehno. Siinä mun selitys kummalliselle unelle.

En ole milloinkaan aikaisemmin kokenut moista.

Unihalvaus. Sain noita toistuvasti, kun oli ahdistus ja kova stressi päällä. Tilanteen rauhoituttua nämä poistuivat. Pelottavia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi unihalvauksessa kokemus on aina pelottava? Miksei siinä koeta olevansa tanssimassa vihreällä niityllä smurffien kanssa? Silloin selitys olisi loogisempi ja uskottava. Mutta että aina näitä demoneita? Eräs tubettaja kärsi pahoista unihalvauksista asuessaan ikivanhassa koulurakennuksessa ja tilanne helpottui kun muutti muualle. Hmmm...

Koska kuvailemallesi on olemassa oma termi, valveuni, ja tosiaan, tätäkin tapahtuu.

Minä se vain olin, rakas lapsi.