Nettitreffipalsta

Just noin. Varaudu että kemiat ei toimi ja katoa.

Suomi24:ssä tavattiin vuonna 2010. Samalla reissulla edelleen ja onhan tossa jo 1-vuotias lapsikin. :)

:)

^

Joo-8

Olen ollut nettitreffeillä muutaman kerran. Yhdet oli hyvät, tapaillaan vieläkin, mutta toinen mies oli arviolta n. 10 vuotta kertomaansa vanhempi ja oli vain yksi juttu mielessä. Vinkkinä sanoisin, että älä anna numeroasi ennen tapaamista miehelle ja sopikaa treffit julkiselle paikalle. Useimmat ihmiset ovat sitä oikeasti sitä mitä kirjoittavat, mutta aina sinne muutaman feikki mahtuu. Facea en oo ikinä kysynyt etukäteen. Tsemppiä treffeille, toivon että onnistuu :)

Olen kirjoittelut joidenkin muidenkin kanssa jonkunverran, mutta tämä mies jotenkin vaan erottuu joukosta. On numeronsakin antanut minulle, mutta ymmärsi sen että minä annan omani sitten kun ollaan ekan kerran tavattu jos meillä juttu luistaa :) 

Minua jännittää kun mietin että onko mies oikeasti se mitä on kirjoitellutkin. Vaikuttaa kyllä niin rehelliseltä, aidolta ja mukavalta mutta kun eihän sitä voi tietää! 

Mies on myös kirjoittanut että minun kanssa jutellessa voi olla oma itsensä eikä tarvitse mitenkään "jäkitellä", mulla sama tunne. 

Silti vaan jännittää niin paljon! 

Ylös

^

Kävin myös muutamalla deitillä ennen kuin löysin sen oikean :)

Kahvila on hyvä, ja kun valmiiksi sanot että sinulla on vain pari tuntia aikaa niin jos hän ei ollut kiva niin on helppo sitten vain sanoa että nyt täytyy mennä. Myös voi seuraavana päivänä ihan suoraan todeta vaikka viesteillä että kiitos oli kivaa mutta ei tästä taida sen enempää tulla.

Kahvila on siksi hyvä että jos hän onkin ihan muuta kuin odotit niin et ole jossain syrjäisessä puistossa idiootin kanssa. Kyllä ystäville on sitäkin sattunut että paperilla ihan mukavan oloinen tyyppi onkin kasvokkain ollut suorastaan pelottava.

Siitä kahvin tarjoamisesta, että teet niin kuin sinulle on luontaista. Minulle oli tärkeää että mies tarjoaa minulle kahvit koska minulle se viestitti huolehtimista ja huomioonottamista ja vanhanaikaisia kohteliaita tapoja. Sinä teet niin kuin sinulle on tärkeää niin olet siinäkin oma itsesi. Minulle on arjessakin tärkeää että molemmat haluaa tehdä toiselle vähän enemmän kuin olisi tarkalleen ottaen velvoitettu, jos tiedät mitä tarkoitan.

Älä murehdi ulkomuotoasi. Sanoisin että pukeudu huolella ja nätisti ja korosta parhaita puoliasi, kysy ystävättäriltä makutuomio. En tunne ketää mallin näköistä ja monelle on se oikea löytynyt. Se oikea mies ihastuu juuri sinuun sellaisena kuin olet, ja muunlaista et edes halua koska hän näkee sinut verkkareissa ja ponnarissa jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Niin ja älä anna osoitetta ja puhelinnumeroa ennen kuin olet nähnyt kaverin ja päättänyt että onko kunnon mies, vai joku hörhö joka alkaa vainota sinua.

Voithan etsiä hänet nimellä googlesta ja facesta niin voit tarkistaa että onko se kuka väittää olevansa.

Kokeile löydätkö puhelinnumeron tai muiden tietojen avulla facesta. Yllättävän moni löytyy sillä, että laittaa numeron hakukenttään. (Tällä löysin myös yhden nettimiehen, joka paljastui facen ansiosta ihan järkyksi jo ennen tapaamista ja vältyin treffeiltä!)

Jo vuoden yhdessä nettideitin kanssa :) Tunnin juttelun jälkeen tiesin että tässä se on, jatkoimme treffejä kunnes toisen oli pakko lähteä. Edelleen onnellisina yhdessä :)

Minäkin löysin yhden tyypin facesta, ja hänen kuvansa siellä oli ihan erilainen. Oli laittanut deittiprofiiliin monta vuotta vanhan kuvan :/

Minäkin kävin viisillä treffeillä nettitreffipalstan kautta. Kaikkien kanssa viestittely oli tosi mukavaa ja vilkasta. Ensimmäinen oli ulkonäöllisesti parempi livenä kuin kuvassa mutta juttelikin sitten koko ajan narsistiäidistään ja narsistipomostaan. Järki sanoi että juokse, ei siis tavattu toista kertaa. Sitten oli pari ihan ok tyyppiä muttei vaan natsannut. Kaikkien kanssa olen vaihtanut kuvat ennen tapaamista että saa vähän osviittaa minkälaisen kanssa on tapaamassa. Jos kuva ei ole miellyttänyt, olen rehdisti sanonut ettei ole minun tyyppiä. Aina on treffit jännittäneet ihan pirusti, lähinnä se riittääkö jutun aihetta mutta ihan hyvin on kaikkien kanssa mennyt. Kaikki ovat olleet fiksuja miehiä, kukaan ei ainakaan ole antanut ymmärtää että olisi vain sen yhden perässä.

Viimeinen deitti olikin sitten paras :-). Ekat treffit kesti 6 tuntia kun juttua vaan riitti. Lopulta tarjoilija tuli sanomaan että tämä ravintola menee kiinni ;-). Seurustelua on nyt jatkunut reilu 5 kk ja hyvältä tuntuu edelleen. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia joita olemme pikkuhiljaa nyt tutustuttaneet. Lapset samanikäisiä ja -oloisia joten viihtyvät hyvin yhdessä.

Tsemppiä sinulle treffeille!

Minusta facebookin kysyminen on jopa ihan suotavaa. Ei tietenkään kavereiksi kannata vielä ryhtyä mutta ite ainakin tykkäsin nettitreffaillessani tarkistaa herrojen naamakirjat ennen tapaamista, sieltä kun näkee edes vähän että pitääkö kerrotut asiat paikkaansa.

Oon ollut Suomi24:ssa ekan kerran jo vuosia vuosia sitten ja sittemmin liityin sinne uudestaan, sillä seurauksella että rinnallani on nyt ollut aivan mahtava mies vuoden verran ja yhteinen tulevaisuus häineen, omakotitaloineen ja lapsineen on kummankin suurena haaveena.

Kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ja sivuuttaa/sietää kaikki yhden asian perässä olevat miehet niin yhtäkkiä lopulta voi se helmi tulla vastaan.. Ennen tulevan aviomieheni yhteydenottoa tuli juteltua todella monen kanssa, kahta tapailin säännöllisesti pari-kolme kuukautta ja muutaman muun näin kerran vain todetakseni ettei ollut mitään yhteistä oikeasti. Sitten kun olin aikeissa lähteä koko paikasta tuli viesti monen sadan kilsan päästä ja se oli menoa, enkä voisi olla onnellisempi. :)

Hih :) Kiitos! :D

Suomi24 kautta olin elämäni ekoilla sokkotreffeillä. Ilmoituksella en edes yrittänyt löytää mitään ihmeellistä. Kiinnosti ihmisten uteliaisuus "erilaiseen" profiiliin. Huomasin yhdellä naisella ilmoituksen jossa haettiin pelkkää seksiseuraa. Niinkuin voi odottaa, silläkin viestilaatikko ruuhkautui ja valinnanvaraa riitti. Miesten profiileihin kai harvemmin vastataan, niin kokeilin tarjota vaan seuraa iltaan. Sen enempää rajoittamatta. Halusin käydä kerran treffeillä niin tietäisin mikä on omat ongelmakohdat kyseisessä tilanteessa, etten sitten kompaistuisi sen oikean kanssa. En naisten naurattaja ole, baarit ei koskaan oikein houkuta. Parisuhteessa olin kuitenkin vuosia, niin ihan märkäkorvakaan en ole. Edelliset ovat jääneet viereen ystävien kautta, viimeisin vahingossa baarista.

Mutta, muuttuikin haastavammaksi. Kun profiiliin vastasi neito, joka oli käynyt mielessä jo aiemmin "tarjontaa" katsastellessa. Jo ensimmäisestä viestistä lähtien tuntuikin että meillä synkkaa ihan hyvin. Sen kummemmin asiaa, en ihmetellyt. Hymyilin vain, sitähän me molemmat olimme kevään tullen alkaneet etsiä. 

Muutama päivä kirjoteltiin ja tutustuttiin, tuntui että jokainen asia, mielenkiinnonkohde täsmäsi pelottavankin hyvin. Toisesta sai jo liiankin sopivan, lähes täydellisen kuvan. Varsinkin viimeinen ilta ennen treffejä oli jotain mahtavaa, siis kirjoitellessa. Pelottavasti ihastuikin toiseen, vaikkei tiennyt kuin suurpiirteisesti toisen elämästä ja luonteesta, villi arvaukseni toisesta osui kuulemma liiankin hyvin kohdalleen. 

Yksi asia johti toiseen ja illan päätösenä olikin jo mennä nukkumaan, mutta kun toinen tuntui liian houkuttavalta, kai kuitenkin molemminpuolisesti. Neiti kysyikin että nähtäisiinkös vielä. Ei sentään heti mutta joskus. Kiireiset viikot molemmilla, niin vaihtoehdoksi jäi viikonpäästä, tai seuraavana päivänä. Houkutukset olivat niin suuret, että päädyimme seuraavaan päivään, tai oikeestaan jo alkaneen päivän iltaan. Yöllä ei kyllä uni meinannnut tulla kun mielessä kävi asia jos toinenkin.  

Työpäivä meni kiireessä ja kuormassa, vähillä unilla. Töistä suoraan treffeille, voihan sen jo arvata mitä tässä tulee käymään. Jännitystä ilmassa enemmän kuin voi olla. Toki olin jo puoltaa tuntia ennen paikalla odottelemassa, niinkuin herrasmiehen kuuluukin. Vähän ennakkoon miettinyt mistä jutella. Ovesta astuu viimein sisään pienillä ennakkotiedoilla se mitä lupasikin ja oikeastaan vielä enemmän. Kyllä siinä ujompi mies häkeltyy naiskauneuden edessä, varsinkin jo ihastuneena. Puuronsekainen esittely oli se pahin skenaario. Kyllähän sitä baarissa pohjia ottaneena onnistuukin sen oman itsevarmuuden yhdistämään supliikkitaitoihin, kehumaan ja olemaan ei ahdistuneen oloinen. Mut ei nähtävästi enää selvinpäin, uuden ihmisen kanssa, paineistettuna, jesh, ihanaa olla minä. :) Tietää ainakin jo vähän mitä lähteä harjoittelemaan. 

Tiskiltä oluet hakemaan, tottakai kysymättäkin maksoin. Sitten istuskelemaan. Juttua kyllä riitti, mutta äh, kaikkea ajatusta päässä sotkemassa, ikävät penkit ja liian täydellinen nainen edessä. Puolitoista tuntia siinä vierähti, tuskanhiki toisessa kyljessä. Oluet tuli juotua ja jo alunperin neidn kanssa avoimesti palautekaverista kirjoittelimme. Kunnioitettavan suorapuheinen ja tasapainoinen nainen selkeästi, kertoi olleensa edellisillä treffeillä jonkin nistinkaltaisen kanssa. Sit alkoi jännittämään, vaikken mitään käytä, saatan antaa toisinaan aika vauhdikkaan kuvan, kun alan puhumaan tai kirjoittamaankin. Varsinkin kun innostun jostain aiheesta. 

Tartun helposti keskustelukumppanin aiheisiin ja voinin alkaa puhumaan niistä suoraankin, välillä sen enempää ajattelematta. Nääkin keskustelut kääntyi sitten eksiin, toinen oli jokin aika sitten eronnutkin. Omasta aikaa yli puoli vuotta. Kuitenkin vähän joka aiheesta alkoi tulla viittauksia. Eka lemmikeistä, horoskoopeista, sitten musiikkiharrastuksesta, joka sitten johtikin periytyviin sairauksiin. Tuli fiilis itsellekin että mä oon sen exä#2, melkeen kopio, mun luonnetta kyl ei taida kopioida ketään, mun se on vähän mahdoton.

Kuitenkin lopulta päätimme lopettaa illan. Ei kuulemma kolahtanut tälläkertaa, etsii sitä kolahdusta jostain. En sinänsä ollut yllättänyt, ikäeroakin meillä jonkinverran. Toinen täydellinen, toinen tällainen hiomaton timantti joka vielä muistuttaa eksää..  

Tästäkin kuitenkin opin paljon ja olen kiitollinen. Ei kannata ihastua pelkkään kirjoitustaitoon, jossei anna enempää mahdollisuutta. Omat jännittyneisyydet kannattaa opetella selvittämään ja harjoittelemaan. Eksät eivät ole jutun aiheena välttämättä parhaat, jos hakee kolahdusta. Itse pidin kokemusta hyvänä silti, haastavampaa olisi saanut hakea. 

Netistä löytää kivasti samankaltaisen ihmisen, baarista kivan näköisen.

Ulos päästessä hyvästelimme ja kiitin kohteliaasti seurasta. Ilma oli kylmä ja sateinen, mutta pakit saaneenakin lähdin hymyilevänä kulkemaan eri suuntaan.. 

Hyvää jatkoa tälle neidille, elämä tulee vielä hymyillen vastaan, ehkä mekin näemme vielä vahingossa.

Kiva kun olette jaksaneet vastailla! :)

Tapasin ihanan miehen nettitreffien kautta. Nyt yhdessä viisi onnellista vuotta.