Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
1. Vähättely
2. Turha pohdiskelu siitä mitä muut meistä ajattelevat
3. Toisten menestyksen kadehtiminen
4. Tukijärjestelmät joissa tienaa paremmin kuin töissä
Romun keräämistä pihalle näkee paikoitellen, Tietysti jokainen tekee omalla maallaan ja pihallaan mitä haluaa ja voi olla esim. sairauksia mutta hyvässä kunnossa pidettyä ja siistiä pihamaata on ohikulkijan ilo katsoa, vrt. Ruotsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokarauha, tälle ei taida olla muissa kielissä kuin ruotsinkielinen vastine, josko sekin kotimaista perää.
Muualla ruokailu on sosiaalinen tilaisuus ja nautinto, täällä taas yllättäen vain mahdollisuus ankeilla oikein porukalla.
Joo näyttääkin tosi nautinnoliselta telkkarissakin kun jengi syödä mussuttaa niin treffeillä kuin työasioita puidessaan, ei niin mitenkään käytännöllistä, vaan ihan vaan kiusallista :D kättä sitten suun eteen puhuessa ja syödessä samaan aikaan, tai älyttömän pitkiä hiljaisuuksia kun yrität paniikissa saada nieltyä ruokasi että voit vastata kysymykseen. Kyllä suomalaiset on tässä vaan fiksuja ja käytännöllisiä, naposteltavaa korkeintaan oheen silloin kun keskustellaan.
No entäs jos ei mätä sitä ruokaa suuhunsa kerralla sellaista määrää ettei sitä tarvitse märehtiä ikuisuuksia tai että sen määrän prosessoiminen ei aiheuta paniikkia? Oikeastaan sellaisen joka ei osaa annostella kerralla maltillista lusikallista/haarukallista ei ehkä kannata edes ottaa osaa sosiaalisiin syöminkeihin, harjoittelee tai ahmii yksin kotonaan.
Hiljentymisen kulttuuri ja se, että tunteista ja ongelmista ei puhuta vaan kaikki paha olo patoutuu. Tyhmempikin tajuaa miten haitallinen tapa tämä on, mutta siitä huolimatta suomalaiset harrastaa sitä sukupolvesta toiseen.
Jos on ns. arki- ja juhla-astiat erikseen, niin niitä kauneimpia astioita voisi käyttää joskus myös arkisin eikä vain juhlatilanteissa. Tosin ymmärrettävää, jos ko. astioita ei enää valmisteta tai on kultauksia tms. eli käsin pestäviä. Ehkä tämä koskee enemmän vanhempaa polvea? Iloa arkeen!
Vierailija kirjoitti:
Hiljentymisen kulttuuri ja se, että tunteista ja ongelmista ei puhuta vaan kaikki paha olo patoutuu. Tyhmempikin tajuaa miten haitallinen tapa tämä on, mutta siitä huolimatta suomalaiset harrastaa sitä sukupolvesta toiseen.
Juuri tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokarauha, tälle ei taida olla muissa kielissä kuin ruotsinkielinen vastine, josko sekin kotimaista perää.
Muualla ruokailu on sosiaalinen tilaisuus ja nautinto, täällä taas yllättäen vain mahdollisuus ankeilla oikein porukalla.
Joo näyttääkin tosi nautinnoliselta telkkarissakin kun jengi syödä mussuttaa niin treffeillä kuin työasioita puidessaan, ei niin mitenkään käytännöllistä, vaan ihan vaan kiusallista :D kättä sitten suun eteen puhuessa ja syödessä samaan aikaan, tai älyttömän pitkiä hiljaisuuksia kun yrität paniikissa saada nieltyä ruokasi että voit vastata kysymykseen. Kyllä suomalaiset on tässä vaan fiksuja ja käytännöllisiä, naposteltavaa korkeintaan oheen silloin kun keskustellaan.
No entäs jos ei mätä sitä ruokaa suuhunsa kerralla sellaista määrää ettei sitä tarvitse märehtiä ikuisuuksia tai että sen määrän prosessoiminen ei aiheuta paniikkia? Oikeastaan sellaisen joka ei osaa annostella kerralla maltillista lusikallista/haarukallista ei ehkä kannata edes ottaa osaa sosiaalisiin syöminkeihin, harjoittelee tai ahmii yksin kotonaan.
No ei vaan näytä yleisesti kovin luontevasti tuo menevän, joten mikä vika olla ottamatta selvää keskustelukumppaneitten ruokatavoista kun voi pitää jutustelut ja syömiset myös erillään. Johtuu toki myös suomalaisesta täsmällisyydestä, ollaan opittu jo pienestä pitäen kurinalaisiin minuuttiruokkiksiin, eikä siinä mitään vikaa mielestäni ole, tykkään ruokarauhastamme koska haluan itsekin syödä rauhassa, vaikken hotkikaan kuin ehkä joskus ihan sudennälässä.
Että äidit ja perheet jäävät liian yksin ja vanhemmuutta joudutaan "suorittamaan" mikä voi johtaa uupumukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten ainainen negatiivisuus ja valittaminen, vaikka meillä on tosi hyvin asiat täällä Suomessa. On harkinnu tän takia muuttoa ulkomaille.
Meillä OLI asiat hyvin.
Suomalaisten perheiden (mukaanlukien omani) etäiset välit ovat asia, jota en ihan ole koskaan ymmärtänyt. Meilläkin välit ovat vaan menneet tähän suuntaan ilman mitään erityisiä riitoja. Miksi me suomalaiset olemme tällaisia?
Vierailija kirjoitti:
1. Vähättely
2. Turha pohdiskelu siitä mitä muut meistä ajattelevat
3. Toisten menestyksen kadehtiminen
4. Tukijärjestelmät joissa tienaa paremmin kuin töissä
Haluttomuus maksaa työntekijälle kohtuullista palkkaa eli työnantajapuolen harjoittama orjatyövoiman käyttö sekä tukijärjestelmän röyhkeä hyväksikäyttö.
Ainakin aiemmin yritteliäisyyttä helposti latistettiin asenteella "ei kannata, ei tuo kuitenkaan onnistu, ei suuret sanat suuta halkaise "jne. Olisiko tässä tullut muutosta nuoremman sukupolven kohdalla? Jossain Pohjanmaalla ehkä on kannustettukin ja oltu yrittäjähenkisiä.
Vai onko mennyt toiseen äärilaitaan, valtiovalta kannustaa työttömäksi jääneitä ottamaan riskiä ja ryhtymään yrittäjiksi, on SLUSHia ym.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten perheiden (mukaanlukien omani) etäiset välit ovat asia, jota en ihan ole koskaan ymmärtänyt. Meilläkin välit ovat vaan menneet tähän suuntaan ilman mitään erityisiä riitoja. Miksi me suomalaiset olemme tällaisia?
Ainakin työkeskeisyys ja ylisuorittaminen on syynä, löysät on otettu pois aika lailla kaikilta. Samoin lähes kelvoton ilmasto ei tarjoa paljonkaan helppoja ja halpoja seurusteluaktiviteetteja tässä kalliissa maassa, ja jatkuvasti ahtaammaksi muuttuvat asumukset ei myöskään kannusta yhteisöllisyyteen.
Esteettisyyden unohtuminen, kauneuden vähättely ja pilkkaaminen, käytännöllisyyden ja mukavuuden nostaminen kaiken muun yläpuolelle, rumuuden ihannointi.
Asuminen keskittyy työpaikkojen takia ns. kasvukeskuksiin ja niissä asuntojen hinnat nousevat poskettomasti. Kauniit ja viihtyisät paikkakunnat haja-asutusalueilla hiljenevät ja taantuvat. Rakkaudella rakennettuja ok-taloja jää tyhjilleen. Kai tämä on globaali ilmiö mutta tätä ihmettelen, on surullista ja resurssien tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten perheiden (mukaanlukien omani) etäiset välit ovat asia, jota en ihan ole koskaan ymmärtänyt. Meilläkin välit ovat vaan menneet tähän suuntaan ilman mitään erityisiä riitoja. Miksi me suomalaiset olemme tällaisia?
Laiskuus? Suhteita täytyy pitää pitää yllä. Ihmiset ei kommunikoi telepaattisesti. Teilläkin ilmeisesti suhteet ovat muuttuneet etäisemmiksi, koska kukaan ei ole jaksanut tehdä asialle mitään?
Suomalaisten elämästä puuttuu sponttaanius, iloisuus, aurinko ja D-vitamiini.
Moukkamaisuus, käytöstapojen puute, tunnekylmyys, ilkeys, huono itsetunto, alistuvuus ja puhumattomuuden kulttuuri. Näissä sitä riittää ihmettelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Esteettisyyden unohtuminen, kauneuden vähättely ja pilkkaaminen, käytännöllisyyden ja mukavuuden nostaminen kaiken muun yläpuolelle, rumuuden ihannointi.
Ajattelin myös tätä, vaikka suosinkin helposti käytännöllisyyttä. Tavoitteena itselläni olisi vähitellen lisätä naisellisuutta esim. pukeutumisessa.
Kaikki, myös aiheellinen kritiikki kuitataan muiden kateellisuudella.
Kirkkoon kuuluminen tavan vuoksi, vain että saa juhlia ristiäiset, konfirmaatiot, häät ja hautajaiset. Eikä kuitenkaan tunneta omaa uskontoa eikä edes uskota siihen.
Kahvin, pääasiassa karvaan juhlamokan, juonti ja tyrkyttäminen kaikkialla. Itsekin juon kahvia jonkun verran mutta voin olla ilmankin.