Lue keskustelun säännöt.
Kolmen kympin kriisi: "Kaikilla" kavereilla jo avioliitto, omistusasunto, lapsia. Itsellä elämä junnaa paikallaan!
10.01.2022 |
Kohtalotovereita? Miten selvitä tästä, että tuntuu kuin omassa elämässä ei tapahdu yhtään mitään muuta kuin päivän salkkarit teeveestä?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
En ole pystynyt katsomaan Salkkareita sitten yläasteen. Se on vaan niin huono. Älä ainakaan sitä katso, jos on paha mieli jo valmiiksi. Olen itsekin +30v nainen eikä ole noita asioita, mutta toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaakaan. Lapsia en ole ikinä halunnut. Miehiä on ollut ihan riittävästi. Oman kodin aion hankkia ja se ehkä toteutuu tänä vuonna. Tein juuri pitkän lenkin meren jäällä ja kohta lähden hoitamaan muita asioita päivän listalta pois. Tämä elämä riittää ihan näin.
Luulet vielä että se riittää mutta odotapa kun olet 45.... Sinä et ole vaan löytänyt oikeaa miestä vielä mutta onneksesi olet vielä nuori. Minä pyydän: älä jatka tuolla tavalla.
Alan itse olla epätoivoinen. On talo ja rahaa mutta millään ei ole enää suurempaa merkitystä. Tietenkin harrastan ja liikun paljon, jos en tekisi niin olisin jo tap panut itseni. Mutta en tiedä kauanko voin jatkaa näin.
Sekin tuntuu ikävältä että kaikki omaisuus menee lopulta valtiolle, ma mujen ja ties minkä pu mm ien elätykseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kriisejä kun minulla oli otsikon mainitsemat asiat sekä hyväpalkkainen vakityö 21-vuotiaana.
Sulla jäi pattayat ja japaniat näkemättä ja kokematta.Ja vähä kaikki muukin.
Itse reissasin 20-35 ikäsenä vähintään puolet ´vuodesta joka vuosi..
annakun arvaan:
peruskoulun jälkeen lukio tai amis. ei aikaa suhteille pitää opiskella tai haluan vielä "etsiä omaa seksuaalisuutta".
yliopistossa tai amk pientä seurustelua mutta ei mitään vakavaa. halu hoitaa jotain korvataan kissalla tai koiralla.
korkeakoulututkinto. ei ehdi pitää saada töitä. tai vieras panoja jossain yökerhon vessassa.
nyt kun on töissä uskomaton ura edessä, unohdettiin elää naisen elämää ja mentiin miesten elämän tyyliin.
miehenä jolla uskomaton ura nyt 30v etsin vaimoa alle 20 vuotiaista. että näin.
Noista ainoa onnellisuutta lisäävä on lapset. Asunnon omistajalla ei ole mitään väliä, jos se on osa taloyhtiötä. Pääasia, ettei joudu asumaan jossain "rikkaassa" radanvarsilähiössä.
"Ole harmaiden pulujen seassa se pinkki flamingo 🦩"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä sinä haluat? Haluatko sinä perheen, oman kodin, mitä muuta? Listaa vaikka asiat, joita oikeasti haluat ja mieti sitten, miten voisit edistää niiden saamista tänään, tässä kuussa, tänä vuonna, viiden vuoden sisään.
Serkkuni löysi elämänsä rakkauden, kun oli 18, he menivät naimisiin, kun olivat 22 ja saivat esikoisensa kun olivat 25. Isotätini taas löysi elämänsä rakkauden, kun oli 44, he olivat yhdessä melkein 50 vuotta, kunnes mies kuoli. Lapsen voi saada nuorena tai vanhempana, lemmikin koska vain, asunnon voi ostaa missä iässä tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella, muuttaa, vaihtaa alaa, muuttaa elämäänsä.
Älä vertaile itseäsi muihin, vaan nykyistä elämääsi siihen, minkä haluat sen olevan ja sitten rohkeasti sitä elämää kohti. Suunta voi muuttua matkan varrella, samoin seura, mutta onnea ja oman näköistä elämää kannattaa tavoitella aina.
Itse juuri täytin 33,eikä kolmenkympin kriisi vaan helpota. Omistusasunto on, vakityöpaikkakin löytyy. Erosin kuitenkin vuosi sitten eikä lapsia ole. Etätyötä on tehty kohta kaksi vuotta, eikä loppua näy. Harrastusryhmätkin näyttää alkavan etänä, että sosiaalisetsuhteet on hyvin vähällä. Eniten kriiseilen siitä, etten tiedä mitä haluan tulevaisuudelta ja yksinäisyydestä, joka ei sekään näytä helpottavan koronan vain jatkuessa. En ole koskaan haaveillut lapsista, mutta tässä iässä sitä pitää pohtia tosissaan mikä on oma näkemys perheestä ja lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit ulkoisia asioita ja puhut niistä kuin ne olisivat itsessään hyvän elämän merkkejä. Et ole ainoa. Moni haluaa avioliiton ja omistusasunnon äkkiä, koska nuorena on epävarma ja tarvitsee ulkoisia meriittejä. Iän myötä opit, että merkityksellinen elämä on muuta kun ne pankin omistamat, kalliit seinät ja pala paperia avioliiton merkiksi. Ne ei ole tae mistään onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä sinä haluat? Haluatko sinä perheen, oman kodin, mitä muuta? Listaa vaikka asiat, joita oikeasti haluat ja mieti sitten, miten voisit edistää niiden saamista tänään, tässä kuussa, tänä vuonna, viiden vuoden sisään.
Serkkuni löysi elämänsä rakkauden, kun oli 18, he menivät naimisiin, kun olivat 22 ja saivat esikoisensa kun olivat 25. Isotätini taas löysi elämänsä rakkauden, kun oli 44, he olivat yhdessä melkein 50 vuotta, kunnes mies kuoli. Lapsen voi saada nuorena tai vanhempana, lemmikin koska vain, asunnon voi ostaa missä iässä tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella, muuttaa, vaihtaa alaa, muuttaa elämäänsä.
Älä vertaile itseäsi muihin, vaan nykyistä elämääsi siihen, minkä haluat sen olevan ja sitten rohkeasti sitä elämää kohti. Suunta voi muuttua matkan varrella, samoin seura, mutta onnea ja oman näköistä elämää kannattaa tavoitella aina.
Kaikki ei voi saada lapsia koskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aikanaan kirjoitti:
Voi kuule,ei ole ollenkaan paha kun elämä on huoletonta.Jos on perhe ja omistusasunto on myös paljon tehtävää,hässäkkää ja huolta.Joskus paras aika on se ,kun ei juuri tapahdu mitään ,koska ei ne kaikki tapahtumat ole aina niin onnellisia.Ja voihan tulevaisuus tuoda sinullekin esim.perheen.Mutta ei se onni ole aina muualla välttämättä.
Ymmärrätkö minkälainen on tunne kun sulla ei ole yhtään ketään ja olet täysin yksin tässä maailmassa? Ei ketään kehen tukeutua hädän hetkellä. Itse ainakin ottaisin tuon ”hässäkän” tuhat kertaa mielummin kun tämän täydellisen tyhjiön.
-eri
Vierailija kirjoitti:
"Ole harmaiden pulujen seassa se pinkki flamingo 🦩"
Aloittaja taitaa kokea olevansa se harmaa pulu pinkkien flamingojen ympäröimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä sinä haluat? Haluatko sinä perheen, oman kodin, mitä muuta? Listaa vaikka asiat, joita oikeasti haluat ja mieti sitten, miten voisit edistää niiden saamista tänään, tässä kuussa, tänä vuonna, viiden vuoden sisään.
Serkkuni löysi elämänsä rakkauden, kun oli 18, he menivät naimisiin, kun olivat 22 ja saivat esikoisensa kun olivat 25. Isotätini taas löysi elämänsä rakkauden, kun oli 44, he olivat yhdessä melkein 50 vuotta, kunnes mies kuoli. Lapsen voi saada nuorena tai vanhempana, lemmikin koska vain, asunnon voi ostaa missä iässä tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella, muuttaa, vaihtaa alaa, muuttaa elämäänsä.
Älä vertaile itseäsi muihin, vaan nykyistä elämääsi siihen, minkä haluat sen olevan ja sitten rohkeasti sitä elämää kohti. Suunta voi muuttua matkan varrella, samoin seura, mutta onnea ja oman näköistä elämää kannattaa tavoitella aina.
Mulle on aivan sama jatkuuko koronarajoitukset vai ei, kun yksinäisyys jatkuu joka tapauksessa.
Ei se elämä kaikilla niin luksusta ole tuossa combossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietit ulkoisia asioita ja puhut niistä kuin ne olisivat itsessään hyvän elämän merkkejä. Et ole ainoa. Moni haluaa avioliiton ja omistusasunnon äkkiä, koska nuorena on epävarma ja tarvitsee ulkoisia meriittejä. Iän myötä opit, että merkityksellinen elämä on muuta kun ne pankin omistamat, kalliit seinät ja pala paperia avioliiton merkiksi. Ne ei ole tae mistään onnesta.
Tuskin onnellinen elämä myöskään rakentuu reseptillä: ei parisuhdetta, ei lapsia, ei omaa asuntoa...
Ainakin itselle elämässä merkitys syntyy nimenomaan tämäntyyppisten saavutusten varaan. Kun on elänyt elämää ja saavuttanut asioita. Etenkin yhdessä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pystynyt katsomaan Salkkareita sitten yläasteen. Se on vaan niin huono. Älä ainakaan sitä katso, jos on paha mieli jo valmiiksi. Olen itsekin +30v nainen eikä ole noita asioita, mutta toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaakaan. Lapsia en ole ikinä halunnut. Miehiä on ollut ihan riittävästi. Oman kodin aion hankkia ja se ehkä toteutuu tänä vuonna. Tein juuri pitkän lenkin meren jäällä ja kohta lähden hoitamaan muita asioita päivän listalta pois. Tämä elämä riittää ihan näin.
Luulet vielä että se riittää mutta odotapa kun olet 45.... Sinä et ole vaan löytänyt oikeaa miestä vielä mutta onneksesi olet vielä nuori. Minä pyydän: älä jatka tuolla tavalla.
Alan itse olla epätoivoinen. On talo ja rahaa mutta millään ei ole enää suurempaa merkitystä. Tietenkin harrastan ja liikun paljon, jos en tekisi niin olisin jo tap panut itseni. Mutta en tiedä kauanko voin jatkaa näin.
Sekin tuntuu ikävältä että kaikki omaisuus menee lopulta valtiolle, ma mujen ja ties minkä pu mm ien elätykseen
Miksi? Olen elänyt sen verran tapahtumarikkaan ja ajoittain rankankin elämän, että keksin ihan äkkiseltään satakunta muuta syytä kokea epätoivoa kuin se, ettei miestä tai lasta ole. Olen kiitollinen, pystyn kokemaan aitoa, puhdasta iloa ja näkemään kauneutta tässä maailmassa ilman aineita ja mömmöjä. Ilman uskontoa, ilman toivoa. Minulle se riittää. Oikeastaan se on merkittävin saavutus elämässäni.
Ei minullakaan ole mitään muuta kuin työkyvyttömyyseläke. Ihmissuhteita ei ole muita kuin vanhemmat ja exä, jotka joskus auttavat minua velvollisuudentunteesta. Silti olen melko tyytyväinen elämääni, keskeneräiset projektit tuovat iloa. Yksinäisyys on mukavaa.
40-v kriisi: kaikki kaverit on jo eronnu ja tappelee kumpi joutuu ottamaan lapset
Minulla on aviomies ja meillä oma talo, lapsia ei ole haluttu. Mutta ei minunkaan elämässäni käytännössä mitään tapahdu. Jokainen päivä toistuu ihan samanlaisena vuodesta toiseen.
Mulla on 36-vuotiaana yksi lapsi, epävarma työ, velkaa, enkä edes haaveile mistään avioliitosta tai omistusasunnosta.
Kaikki ei tippunutkaan taivaasta valmiina sinun syliisi? Kumma juttu.
ps. ei tippunut kenelläkään muullakaan