Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa tilaa ja ehkä erota :((
04.05.2015 |
Pelottaa, sillä olen satavarma että nyt se mies jättää minut. Kauan hän on jo erosta puhunut ja riidelty ollaan paljon. Riidat ovat lähiaikoina myös kärjistyneet valtavasti. Ahdistusta ollu molemmilla: miehellä siksi, kun roikun ja ahdistelen. Minulla siksi, kun tuntuu että mies lipuu pois vaikka tekisin mitä. Nyt hän sitten otti oman asunnon ja muutti eri paikkakunnalle väliaikaisesti. Ei halua nähdä pariin viikkoon ja aikoo miettiä erotaanko lopullisesti vai yritetäänkö vielä.
Pelkään, että hän tajuaa että ilman minua ja jatkuvaa riitelyä hän on onnellisempi. Haluaisin osoittaa hänelle, etten halua enää riidellä ja haluan käydä tapaamassa häntä viikonloppuisin ja viettää kivaa aikaa. Mutta entä jos hän ei anna edes mahdollisuutta enää :(
Hän sanoo että rakastaa, mutta meidän parisuhde ei enää kiinnosta häntä. Miten saisin hänet taas kiinnostumaan? Miten tässä kahdessa viikossa, kun emme näe, mies voisi tajuta että minun kanssa kannattaa yrittää. Mies sanoi eilen, että ikävöi mua paljon. Se lienee hyvä merkki.
Mies sanoi, että ei saisi nyt kahteen viikkoon olla niin tiiviisti yhteydessä kuin yleensä. Kuulumiset voi vaihtaa pari kertaa päivässä. Tuntuu etten pysty olemaan lähettämättä viestejä, kun olen hänen kanssaan kaksi vuotta ollut ja joka päivä ollut yhteydessä viesteillä ja soitellut.
Toivon enemmän kuin mitääb, että hän ei jätä minua kun kahden viikon päästä näemme :(
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:10"]
Parisuhde on kuin talitintti kämmenellä: jos rutistat liikaa, se kuolee, jos et pidä ollenkaan kiinni, se lentää tiehensä. Teit niin tai näin, aina se paskoo kouraan.
[/quote]
Heh, tää oli briljantti kuvaus ja totta joka sana. Siksi en enää aio sotkeutua moiseen touhuun. M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa läheisriippuvuudelta jos haluat koko ajan tietää mitä toinen tekee ja ajattelee. Ala itsenäistyä ja elä omaa elämääsi parisuhteesta huolimatta. Jokainen tarvii joskus omaa aikaa ja tilaa hengittää. Tekee ihan hyvääkin välillä olla vaikka vuorokausi kommunikoimatta normaalissakin parisuhteessa. Eri asia tietty jos asuu saman katon alla mutta silloinkaan ei tarvi kahden tunnin välein kysellä "mitä mietit".
Mies haluaa tilaa = mies ei jaksa sinua enää yhtään.
Enkä ihmettele. Minäkin muuttaisin pois ja laittaisin yhteydenottokiellon, sen verran ahdistavaa olisi elää ap:n kanssa.
Kuka pystyy olla yhteydessä kahden tunnin välein? Tekstailla ja soitella? Eikö teillä ole työpaikkoja, velvotteita tai muuta elämää? Kuulostat ap järkyttävän ahdistavalta ihmiseltä. Kukaan ei jaksa tuollaista roikkumista ja ahdistelua. Ja usko pois et itsekään voi hyvin, luulet vain hakuavasi tätä parisuhdetta. Anna miehen mennä, opettele elämään itsenäisesti ja mene terapiaan.
Voi jestas miten rasittava ap!
En mä ainakaa kykenis elämään suhteessa jossa toinen kontrolloi kokoajan kyselemällä tekemisiä ja ajatuksia.
Eksäni teki tuota ja....noh, hän on tosiaan eksä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä oikein teet päivisin kun ehdit ajatella miestä noin paljon? Harrastatko, tapaatko ystäviä, oletko töissä, onko lapsia?
Miehellä on yksi työkaveri, jonka muija viestittelee ja soittelee koko ajan, niin työaikana kuin vapaallakin. Jos mies ei vastaa heti viestiin, alkaa soittelu ja kauhea selittely. En ymmärrä millainen mies suostuu tuollaiseen kontrollointiin!
Nyt kun täällä on samanlainen riippa linjoilla, niin haluaisin todellakin tietää mitä päässä liikkuu ja onko tällainen kontrollointi omasta mielestään oikeutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mun miehellä olis joku pakko viestitellä tai soitella parin tunnin välein, niin juoksisin kyllä karkuun ja lujaa :D
Läheisriippuvuutta? Pelkäätkö ap yksinoloa? Ongelmallinen lapsuus? Ymmärrän sinua täysin. Mutta tarvitsisit ehkä keskusteluapua asiantuntijan kanssa. Uskon, että olosi on kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No? Haluaisitko itse seurustella kanssasi? Oletko sellainen ihminen, jota voisit rakastaa ja kunnioittaa lopun elämääsi? Ai et vai, olet ahdistava ja riippuva. Hmm.
Ap, kokeilepa muutman päivän täys hiljaisuutta. Jos mie ikävöi, niin ottaa sinuun päin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31. Minä en ainakaan haluisi olla noin ilkeän ihmisen kanssa.
Hei ap.
En tiedä luetko enää tätä keskustelua, mutta halusin kuitenkin vastata. Kuulostaa että kärsit läheisriippuvuudesta, googlaile siitä tietoa lisää. Siinä ihminen takertuu toiseen, kaipaa jatkuvaa huomiota/läheisyyttä ja pelkää olla yksin. Nimenomaan traumaattinen lapsuus jossa ei ole tullut hyväksytyksi/rakastetuksi lapsen tarvitsemalla tavalla on usein läheisriippuvuuden takia. Miksikö tästä sinulle kerron? Koska olen itse kärsinyt läheisriippuvuudesta. Traumaattinen lapsuus oli minulla se lähtökohta. Takerruin mieheeni ja ahdisti olla yksin yms. Hain psykoterapiaan ja aloitinkin psykoterapian. Olen siellä nyt käyntyt 2 vuotta ja ainakin vuosi vielä edessä. Olen huomannut itselläni paljon parannuksen merkkejä ja tiedostan ongelmani ja mistä se on lähtöisin yms. Minun onnekseni mies on ollut suurena tukenani halunnut auttaa/ymmärtää ja rakastaa minua. Ja olemme yhdessä vieläkin vaikka joskus olenkin ollut takertunut mieheeni ja ollut siten aika karmea häntä kohtaan. 5v nyt yhteiseloa meillä takana ja nyt pyyhkii paremmin kuin koskaan. En tarkoita todellakaan että läheisriippuvuudesta olisi helppo "lähteä" pois, ei. Vaan oikean keskusteluavun/terapien/tuen ja mieheni avulla olen tästä paranemaan päin ja matka jatkuu vielä. Paraneminen alkaa siitä kun tulet itse ongelmastasi tietoinen.
Tsemppiä ap sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 pahoittelee kirjotusvirheitään
Huh, luovuta jo! Toihan on ihan karmeeta - kahden tunnin välein, johan siinä mieheltä hermo menee! Ei ihme, että haluaa "tilaa". Jos asuu jonkun kanssa yhdessä, ei tarkoita sitä, että ollaan yks ja sama ja joka hetki pitää tietää mitä toinen tekee. Kammottavaa....Hanki elämä -olet tosi läheisriippuvainen tai jotain. Miten sun äitisuhe?
Voin hyvin samaistua ap:n miehen tuntemuksiin. Karkasin pari vuotta sitten samanlaisesta suhteesta ja voi helvetti että se tuntuu hyvältä, kun saa tehdä mitä haluaa, eikä joku ole koko ajan niskassa nalkuttamassa, vahtimassa ja vaatimassa jotakin.
Nimim. en saanut edes lukea kirjaa yksin vaan mies vahti sitäkin vieressä!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:51"]Yritän antaa hänelle sen tilan, jota hän tarvitsee. Se on vain vaikeaa, kun haluaisi tietää koko ajan mitä toinen tekee ja mitä toinen nyt ajattelee. Onkohan tällaisista lähtökohdista enää noustu? Kai mies voi parin viikon aikana tajuta, että voitaisiin vielä yrittää. Jos hänkin kerran ikävöi, niin luulisi ettei halua erota.
Ap
[/quote]Olet läheisriippuvainen ap.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:25"]Voin hyvin samaistua ap:n miehen tuntemuksiin. Karkasin pari vuotta sitten samanlaisesta suhteesta ja voi helvetti että se tuntuu hyvältä, kun saa tehdä mitä haluaa, eikä joku ole koko ajan niskassa nalkuttamassa, vahtimassa ja vaatimassa jotakin.
Nimim. en saanut edes lukea kirjaa yksin vaan mies vahti sitäkin vieressä!
[/quote]Mulla myös oli exä, joka jatkuvasti vahti mitä teen. "Mitä teet, mitä katot telkkarista, miks meet jääkaapille, mitä mietit, mitä mietit nyt" jne. Erosta jo muutamia vuosia, ja silti melkein päivittäin käy mielessä miten ahdistavaa suhteessa oli.
Parin tunnin välein soittelua! ha! Mulla tuli ihan mieleen se leffa 20 tapaa pilata parisuhde, missä se "hiukan" takertuva muija hyppäsi ylös eromuuttosohvasta roikkumaan tulevan ex-miehensä selässä!
17 vuotta naimisissa ja soitan miehelleni kerran päivässä. Jos ehdin. Muuten turistaan kotona. En tosiaankaan ihmettele, että miehesi haluaa tilaa. Kun tapasimme mieheni kanssa, hän oli täyspäiväinen urheilija. Hänellä oli kaatunut parisuhde siihen, että urheilu vei aikaa eikä hän urheillessa todellakaan pohdiskele mitään syntyjä syviä. (Ja sitähän omaa tilaahan takertuva osapuoli ei tajua. Ei tosiaankaan kesken punttitreenin vastailla puhelimeen, että "miltä susta tuntuu juuri nyt. Mitä sä ajattelet juuri nyt") Hän tiedusteli minulta kautta rantain, mitä ajattelen hänen urheiluun käyttämästään ajasta. Minä sanoin että "se tehdään mitä se vaatii, etpähän ole kaljaa kittaamassa ja muita nussimassa, ja mulla on muutakin tekemistä kuin roikkua sun housunlahkeessasi. Jos haluat joskus yhteisen perheen, sitten pitää molempien miettiä ajankäyttöä uusiksi ja tehdä kompromisseja. " Kompromisseja on tehty, sittemmin.
Hanki elämä, ap. Muukin kuin mies. Äläkä yritä tunkeutua toisen nahan alle väkisin. Anna tilaa!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:01"]
Normaalisti ollaan yhteydessä parin tunnin välein. Viime aikoina mies tosin on ottanut tilaa ja saattanut olla pitämättä yhteyttä päivään. Mutta se on vain johtunut siitä, kun olemme riidelleet. Miehelle kyllä riittäisi vähempikin yhtyeydenpito vaikka suhde voisi hyvinkin, mutta minulle on tärkeää olla mukana miehen arjessa, jos en ole fyysisesti läsnä, vaan esim eri paikkakunnalla. Ap
[/quote]
Meillä saisi tuollainen työntekijä kenkää, joka parin tunnin välein hoitaa yksityisasioitaan työaikana.