Miksi oman lapsen käytöksessä on niin vaikea nähdä vikaa?
Joo, meillä on vilkas koululainen ja joka välillä keksii kaikenlaista ja välillä käymme nöyränä lapsen kanssa pyytämässä anteeksi hölmöilyjä. Mutta miksi niin monen vanhemman on vaikea nähdä omassa lapsessaan mitään moitittavaa?! Tänään taas törmäsin asiaan kun kuulin, että lapseni kaveria on kielletty leikkimästä meidän lapsen kanssa. Kun kuulemma käytös muuttuu niin kovin lapseni kanssa. Just joo, olen useaan otteeseen kuunnellut viime viikolla kun _minun_lapseni on ollut se, joka on yrittänyt innostaa tätä kaveria leikkiin ja yrittänyt keksiä järkevää tekemistä ja kaveri on vain öykkäröinyt.On niin kiva ilmeisesti kuvitella, että se oma herranterttu on putipuhtoinen ja muissa on vikaa...Selitä siinä sitten omalle lapselle, että ei sinussa ole vikaa vaan sen toisen vanhemmissa. Että ne haluavat että sinun kanssasi ei leikitä....
Varmaan on näin, jos ihmisen on vaikea käsitellä vaikeita tunteita. Tai omaa vajavaisuutta. Nousee heti sellainen defenssi päälle. Täytyy myöntää että mua ärsyttää joskus kun omaa lasta syytetään jostakin, taas kerran, tiedän toki että hän saa syystäkin moitetta koulussa. Lapsi on itse istä mieltä että esimerkiksi tyttöjen pulinoihin tunnilla ei puututa yhtään niin hanakasti kuin hänen ja muiden poikien. Mutta enhän minä sitä voi todistaa, kun en tunnilla istu vahtimassa. Mutta vaikka ärsyttää, en rupea väittelemään.