Mitä asiaa elämässäsi kadut eniten?

Luottamusta ihmisyyteen. Sen missään ilmenevässä muodossa.

Yhtä opiskelupaikkaa. Olin kiusattu jo ennen tuota, mutta siellä mun elämäni tuhottiin lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menemistä mustasukkaisen miehen kanssa.

Sieltä naimisista pääset pois vaikka heti.

Erosin kyllä, mutta meille ehti syntyä kaksi lasta ennen kuin tajusin, miten paha mustasukkaisuus oli. Mies ei suhteen alkuvuosina puhunut tunteistaan, vain oli vaan tyly ja ynseä ja pihtasi seksiä. Tavoitteena ilmeisesti saaa minut menemään vieraisiin?

Varmaan sitä, että luulin ihan liian kauan että onnellisuuteni on toisten ihmisten varassa. Jos minua kiinnosti tanssi, yritin ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka harrastavat tanssia, jotta se tanssimisen ilmapiiri olisi jotenkin tarttunut minuunkin. Jos toivoin kovasti oppivani golfis, ihastuin ensimmäiseen mieheen joka sanoi käyneensä nuorena golfkurssin. Ja yritin saada hänet aloittamaan uudestaan ja ottamaan minut mukaan. Ripustin kaikki haaveeni toisten päälle ja olin harmissani, kun kaikki meni silti väärin.

Mikä helpotus ja mikä valaistuminen, kun tajusin, että OMAN elämänsä voi ja pitää rakentaa ihan itse, ei minkään ihmissuhteen varaan. Voi todellakin vain muuttaa itse eri paikkakunnalle, siihen ei tarvitse ketään sieltä paikkakunnalta kotoisin olevaa miestä tekosyyksi. Voi mennä tanssikurssille tai golfaamaan ja tutustua niihin ihmisiin, jotka myös haluavat tehdä juuri sitä.

Tämä oivallus poisti niin paljon painetta kaikista ihmissuhteista. Kaduttaa ja hävettää, millainen olen ollut. Eniten satutin ehkä kuitenkin itseäni roikkumalla ihan törkeissä ihmisissä, jotka tiesivät voivansa hyppyyttää minua miten halusivat, koska identiteettini oli heidän varassaan.

Oivalluksesta on jo parikymmentä vuotta. Tekee kipeää katsella, kun muut ripustautuvat samalla tavalla johonkuhun, jotkut minuunkin.

Että menin exän kanssa naimisiin ja hankin lapsia. Virhe josta joutuu kärsimään loppuelämänsä.

Sitä, että 18-vuotiaana tutustuin alkoholiin.

Nuoruuden riskialttiita harrastuksia joista seuranneiden loukkaantumisten takia olen vieläkin työkyvytön.  Kivuttomuus ja normaali terveydentila ovat kaukaisia muistoja. Vammaisuudesta johtuva köyhyys nakertaa pahasti sisältä ja koen jatkuvaa kateutta terveempiä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että en etsinyt vakavaa parisuhdetta jo kaksikymppisenä, kun valinnanmahdollisuuksia oli paljon. Nyt kolmekymppisenä jäljellä on enää juopot ja syrjäytyneet ja jokainen edes kohtuullinen mies on jo varattu.

Samaa olen miettinyt. Nyt 45v sinkkuna on liian myöhäistä itkeä... Nää junat meni jo...

Miehiin luottamista. Olisi pitänyt ymmärtää, että miehet eivät halua olla naisten ystäviä, vaan haluavat vain seksiä.

Onneksi ehdin saada lapsen, vaikka jouduinkin miesten huijaamaksi. Ei koskaan enää parisuhdetta miesten kanssa. Miehillä ja naisilla ei ole mitään yhteistä.

Ammatinvailntaani.

Sorry, piti siis kirjoittaa ammatinvalintaani.

Suutuksissa sanottuja ilkeitä sanoja joskus nuoruudessa.

Että menetin terveyteni alle eläkeiän.

Ja ilman omaa syytä.

Parhaat vaan menee ensin.

Kunnianhimottomuutta, mutta ylipäätänsä katuminen on turhaa, josta vain seuraa jatkuvaa tuomiopaikalle raahautumista.

Syntymääni kadun eniten.

Olen tyhmä,ruma ja turha ihminen.

Kadun yhden hyvän ystävän uunituoreen exän iskemistä. Saimme välit korjattua, mutta tuntuu pahalta, kun loukkasin minulle niin tärkeää ihmistä, niin mitättömästä syystä.

Olisi pitänyt pokailla enemmän naisia silloin kun vielä niitä sain. Enää ei käy flaksi. Muuten elämä on ollut lähes täydellistä enkä muuttaisi mitään. Väitetään ettei raha tuo onnea mutta se on paskapuhetta. Olen todella tyytyväinen, että olen tienannut paljon rahaa mikä mahdollistaa vaikka mitä.