Onko muilla miesystävää joka ei koskaan sano rakastavansa sinua?

Tältä palstalta pitäisi tosiaan poistaa alapeukutus (ellei sitten samantien koko palstaa). Siitä tulee vain paha mieli, ja harvoin käy selväksi, mistä on oltu eri mieltä. Oma viestini on tuo 10, "Yhdessä liki 10v..." ja oletan että siinä ehkä alapeukutettiin väitettä, että rakastamisen sanominen olisi pinta-asia. Arvelen myös että joku alapeukutti vain siksi, että onnellisessa pitkässä parisuhteessa oleva avasi täällä suunsa. Tai ehkä alapeukutettiin koska ei uskottu koko viestiin. Tai mietittiin omaa m****umiestä, joka ei koskaan sanonut rakastavansa ja itkettiin näppäimistölle. Mutta tätä saan nyt jäädä pohtimaan, koska varsinaista keskustelua täällä harvoin näkee. :) Onnea joka tapauksessa itse kullekin parisuhteisiin, ei ne ole helppoja.

Mulla oli joskus nuorempana tuollainen poikaystävä. Oltiin oikeastaan molemmat epävarmoja tunteistamme, eikä tuota sanottu toisillemme. Minä sitten vähän ajan päästä kyllästyin siihen ja ajattelin, että mitäs me yhdessä olemme, kun ei kerran vahvoja tunteita ole kummallakaan. Hänkin oli samaa mieltä.

Pari viikkoa ehdittiin olla erossa, kun hän sai jonkin myöhäisen herätyksen tunteisiinsa. Kävi mm. työntämässä postiluukusta lapun, jossa kertoi rakastavansa minua. Mutta voi onnetonta, jostain syystä kirjoitti sen sulkuihin! Siis jotenkin näin: "Hei, mitä kuuluu? T. xxxx (P.S. Rakastan sinua.)" Ne sulut vaan jotenkin vahvisti päätöstäni, että parempi meidän olla tahoillamme. Jos rakastaa ihan toden teolla, sitä ei kirjoita sulkuihin!

Rakastamisen sanominen ei tarkoita että rakkautta on tai että se näkyisi teoissa. Sanomatta jättäminen ei tarkoita, että rakkautta ei ole tai että se ei näkyisi teoissa. Joillekin rakastamisen sanominen itsessään on kynnyskysymys ja tärkeä arvo. Toisille ei. Onneksi näin. :)

Onko sillä sanomisella lopulta merkitystä?

Itselle nuo sanat on isoa asia ja jos on oltu yhdessä vasta vähän aikaa, niin nuo sanat tuntuvat vaaralliselta kuulla. Pidemmässä suhteessa oleellisempaa on se että näkyykö suhteessa olevan rakkautta.

Mitä jos toinen sanoo päivittäin rakastavansa, mutta se kuinka tuo rakkaus näkyy, puhuukin sanoja vastaan?

Onko yhdessä olo edes lopulta rakkaudesta kiinni?

Itse erosin huonosta parisuhteesta, koska itselle se rakkaus ei riittänyt ja tuskin riitti miehellekään. Toinen kiukuttelee kun suhde on ohi ihan kuin se ei minusta tuntuisi missään, eikä muka saisikaan tuntua.

Jokainen tuntee tietty tavallaan ja se on ok kunhan kunnioittaa itsensä lisäksi sitä toista.

Vierailija kirjoitti:

Tältä palstalta pitäisi tosiaan poistaa alapeukutus (ellei sitten samantien koko palstaa). Siitä tulee vain paha mieli, ja harvoin käy selväksi, mistä on oltu eri mieltä. Oma viestini on tuo 10, "Yhdessä liki 10v..." ja oletan että siinä ehkä alapeukutettiin väitettä, että rakastamisen sanominen olisi pinta-asia. Arvelen myös että joku alapeukutti vain siksi, että onnellisessa pitkässä parisuhteessa oleva avasi täällä suunsa. Tai ehkä alapeukutettiin koska ei uskottu koko viestiin. Tai mietittiin omaa m****umiestä, joka ei koskaan sanonut rakastavansa ja itkettiin näppäimistölle. Mutta tätä saan nyt jäädä pohtimaan, koska varsinaista keskustelua täällä harvoin näkee. :) Onnea joka tapauksessa itse kullekin parisuhteisiin, ei ne ole helppoja.

vois olla alapeukutuksessa mukana kysymys "miksi olet eri mieltä"?

Kohta 10 vuotta oltu yhdessä ja aina aamuisin ja iltaisin mies toivottaa hyvää yötä tai huomenta ja kertoo rakastavansa minua ja suukottaa ja muutenkin aina hyväilee

Ehkä suomen kielessä rakkaus on liian iso sana. Ehkä sopivampi olisi sellainen urahdus: Tsneh!

Sanoi ihan alussa eli 30 v sitten. Tällä tiedolla mennään. En usko sanahelinään.

Sitten kuitenkin heti erotaan kun menee sanomaan että rakastaa, mitä sitä turhia.

Ensimmäiset 2 vuotta sanoi melkein päivittäin, sitten se loppui kuin seinään. 6 vuotta ollaan oltu yhdessä, eikä enää sano sitä enää ollenkaan. Jos minä sanon ensin (kuten aina minä sanon sen ensin), että rakastan, niin saattaa mumista, että "joo minäkin" tms. Viime aikoina on tullut itsellekkin sellainen olo, ettei edes kiinnosta sanoa tuota. Ehkä se loppuu pian kokonaan myös minulta.

Ei halua valehdella ja sanoa rakastavansa. On sinun kanssa koska on saamaton eikä halua olla sinkku.

Onhan tuo joskus sanonut, mutta harvemmin. Esim vuonna 2020 viimeksi. Olin päässyt sairaalasta ja sillä viikolla tuo otti syliin ja tuumas, että kyllä mä sua rakastan.

28 vuotta yhdessä. Mä sanon lähes viikottain, kyllä tuo silloin heltyy jotain murisemaan tai halailemaan, muttei koskaan vastaan "mäkin sua", koska se on kuulemma tyhmää.

Kivaa meillä on yhdessä ja viihdytään toistemme kanssa, silti.. Pandemiakin lusittu lähes nenätysten, eikä ole yhtään kivistänyt.

Mun mies sanoo päivittäin ja joskus montakin kertaa päivässä rakastavansa ja tykkäävänsä. Minä itse sen sijaan en sano noita sanoja lähes koskaan, koska mun tapa kertoa se on sit jotain muuta kuin just ne sanat. Rakastan silti tietysti - ja paljon. Ei se ole sanoista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi sanoa mitä vain ja tarkoittaa sitä tai olla tarkoittamatta. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kumpi on useammin pettänyt, se joka hokee rakkauttaan joka käänteessä vai se joka on sanonut kerran ja luvannut ilmoittaa jos asiantilaan tulee muutos

Tuo "ilmoitan jos tilanne muuttuu" on maailman typerin juttu. Vähän samaan kastiin menevä lausahdus kuin masuasukki yms. Tulee hieman oksennusta suuhun. Mieheni on kerran erehtynyt sanomaan tuon idioottimaisen lauseen ja kerroin heti, etten ala olemaan minkään puupökkelön kanssa suhteessa. Haluan sanoa ja kuulla sen lauseen tietyissä tunnelmallisissa hetkissä, edes joskus. Kerran puoleen vuoteenkin on ihan hyvä. Minusta toisen aliarvioimista ja tylyä lyttäämistä, jos ei muka ikinä voi sanoa rakastavansa.

Omituista touhua ja minua ihmetyttää se, miten olette alun alkaenkaan mennyt yhteen miehen kanssa joka ei tunteistaan osaa puhua tai joka ei ole tarpeeksi sosiaalinen. Kyllähän nainen kauniita ja hyviä sanoja kaipaa ja mieheltään toivoisi näitä kuulevan aina silloin tällöin.

Minua vaan ihmetyttää sekin, jotta millä avuilla teidän miehenne teidät aikanaan hurmasi jos ei sanoillaan, vaan oliko vain pelkkä kännipano mikä riitti? Ymmärrettävää jos suhteen perusta lepää muissa ansioissa kuin hyvässä sosiaalisessa kanssa käymisessä, että sitä huomaavaisuutta ja romantiikkaa ei myöhemminkään ole.

Kysy siltä rakastaako, jos vastaa joo mutta tosi epäuskottavasti niin sitten ei rakasta.

Miten vaikeaa voi olla sanoa "rakastan sinua" ihmiselle, jonka kanssa on ollut parisuhteessa jo pitkään? Edes kerran vuodessa? Onhan se nyt aika kummallista jos ei kykene ollenkaan.

Kyllä jotain on vialla jos ei pysty sanomaan toiselle "minä rakastan sinua". 

Joko vika on siinä, että ei rakasta.

Jos rakastaa, eikä pysty sanomaan, on vika tunne-elämässä.

Niin tai näin, itse en katselisi kumpaakaan.

Ei sano, ehkäpä ei osaa sanoa vaan näyttää sen teoillaan. Minunkaan suuhun tuo ilmaisu ei kovin luonteva ole.

Miksi olet mennyt kimppaan sellaisen ihmisen kanssa? Oma moka.