Pidätkö fiksuna ja uskottavana henkilöä, joka parin vuoden välein vaihtaa elämänkumppaniaan?

Riippuu kuka vaihtaa, onko se kylmä pelaaja seksivaihtelee kumppaneita, nuori vai jokin ei muuten toimi suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

EVVK kuinka usein joku vaihtaa kumppania. Se ei korreloi älykkyyden kanssa.

Tämä!

Todella ihmettelen tätä että luullaan että romanttisen parinvaihtamisella on jotain tekemistä älykkyyden kanssa. Jos jotain pitäisi arvella arvelisin että ko. henkilöt ovat keskivertoa älykkäämpiä ja nopeampia ongelmanratkaisijoita.

Kukaan ei mieti mistä se ajatus ja tarve että täytyy saada loppuelämän suhde tulee oikein ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä fiksuna enkä uskottavana. Itselläni on tuttava, joka vaihtaa parin vuoden välein miestä. Joka kerta on sama show: ensin hän on vakuuttunut, että mies on hänen elämänsä mies, sitten pikainen yhteen muutto ja sitten aletaankin jo riidellä. Ja lopuksi erotaan. Ja ei kun uutta miestä hankkimaan.

Miksi se olisi fiksua olla pitkään saman ihmisen kanssa? Jos ihminen ei halua, ei halua. Voi kumppani alkuun tuntua elämän rakkaudelta jos tuntee tunteet intensiivisesti mutta sitten tutustuttua huomaa että ei tätä jaksakaan. Miksi lyhyet suhteet häiritsee muita ihmisiä? Ihmettelen.

Itse olen nyt ollut parisuhteessa 4 vuotta, elämäni pisin suhde ja kyllä monta kertaa olisi voinut jo erota kun tylsistyttää sama ihminen kokoajan. Ei kaikki ihmiset vaan jaksa yhtä ja samaa ihmistä kovin pitkään. Eikä tarvitsekaan.

Fiksua olisi mielestäni tutustua kunnolla ennen kuin ryhtyy suhteeseen ja julistaa ikuista rakkauttaan kaikille.

Ja voi kai myös pysytellä sinkkuna, jos noin kyllästyttää?

Erittäin fiksuna ja uskottavana, toisin kuin tällaisia aloituksia tehtailevaa pelleä (juuri sinua, ap).

Ei se ainakaan lisää arvostustani, mutta sävyeroja on neutraalista ärtymiseen, riippuen siitä, miten kyseinen ihminen tilannetta käsittelee.

On raskasta seurata vieressä, jos läheinen ihminen jatkuvasti rakastuu tulisesti, liikkuu nopeasti tiiviiseen parisuhteeseen, ehkä muuttaa yhteiseen kotiin, vaihtaa harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tai muokkaa ulkonäköä uuden kumppanin myötä, vain erotakseen myrskyisästi vuotta myöhemmin. Jos tämä kaikki tapahtuu ilman, että suhde muihin ihmisiin häiriintyy, niin mikäpä siinä, mutta yleensä läheisten pitää olla tukena suhteiden ylä- ja alamäissä. 

Yhtä raivostuttaa on tosin kuunnella valitusta samasta kumppanista vuodesta toiseen. Tai katsella, miten ystävää jatkuvasi loukataan parisuhteessaan. 

Haluan olla läheisteni tukena myös vaikeina aikoina, mutta kieltämättä samojen virheiden jatkuvan toistaminen on raivostuttavaa. 

Uskottava - siis minkä asian suhteen? Voisin esimerkiksi pitää ammatissaan ihan pätevänä ihmistä, jolla on yksityiselämän puolella vaikka minkälaista sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli henkilö on muuten fiksu ja uskottava, ei hänen kuvatunlainen parisuhdekäyttäytymisensä tuo muutosta suhtautumiseeni. 

Tiedän useamman tuollaisen puolisonkierrättäjän. Eikä niistä yksikään ole millään tavalla fiksu tai uskottava.

No ehkä jos kirjaimellisesti kyse sellaisesta erittäin pysyväksi mainostetusta elämänkumppanista, jonka kanssa ollaan heti menossa naimisiin ja julistetaan ympäriinsä taas jälleen uutta elämän suurinta rakkautta, ja sitä tapahtuu kovin usein, pidän vähän hassuna mutta eihän sekään mulle kuulu. Sen sijaan ihan perus matalan profiilin seurustelusuhteet joissa ehkä saatetaan muuttaakin yhteen niin mikäs siinä vaihdellessa kun ei enää toimi tai kyllästyttää.

Ehkä siis se julistamispuoli saa aikaan vähän epäileviä ajatuksia jos joku. Mutta en tietenkään ajattelisi että tämä käytös heijastuu muihin osa-alueisiin elämässä jos siitä ei ole mitään todellista näyttöä. En pidä loppuelämän kestoisen parisuhteen tavoitetta itseisarvona.

Maailma muuttuu nyt niin kovalla vauhdilla ja ihmiset siinä samassa. En ymmärrä ihmisiä, jotka roikkuvat vuosia onnettomassa parisuhteessa, josta eivät saa mitään.

Eikö se pakkopulla ja yhteen kuulumattomuus pistä hälytyskelloja soimaan?

Meillä on vaan yksi elämä ja on todella surullista, että haaskaatte sen.

Lapset selviävät erostanne ja kiittävät vielä teitä, kun näytitte mallia, miten isä jä äiti valitsivat kaikille sen oikean ratkaisun.

Kumppani vaihtoon, omaisuus jakoon ja uutta onnea(elämää) etsimään. Simppeliä!

Terveisin

Jepa

Kyllä se hieman epävakaalta toiminnalta vaikuttaa. Ja mikäpä siinä, jokaisen oma asia, mutta kun sitä on niin raskasta seurata vierestä kun ystävällä vaihtuu jatkuvasti kumppani ja draamaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö.

Epävakaa voi olla myös pitkissä suhteissa. Tiedän 2 diagnosoitua epävakaata, molemmilla perheet ja molemmat olivat yli 10v naimisissa, toinen 20v. Lapsiakin. Alkoholismia ja rahankäyttö-, ja peliongelmaa oli heillä kyllä.

Riippuu siitä missä asiassa tuota uskottavuutta kysytään. Jos on kyse kumppaniehdokkaasta, en pidä uskottavana että juuri meidän suhteemme kestäisi. Ja koska en haluaisi päätyä vaihtoon parin vuoden kuluttua, niin en viitsisi vaivautua suhteeseen ollenkaan. Mutta työkaverit tai naapurit säilyttävät kyllä ihan uskottavuutensa, ei minulla ole mitään odotuksia heidän parisuhdekäyttäytymiselleen. Ystävien kohdalla riippuu siitä kuinka paljon kukin ystävä tuo sitä suhdetta esille. En kovin montaa draamaa jaksa katsella, mutta jos suhteet vaihtuvat rauhallisesti niin ei vaivaa.

Minulla on sinkkuystävä, jolle ei kelpaa kukaan mies. Vähänkin jos alkaa ärsyttämään niin heti menee vaihtoon. Nykyään eletään tätä kertakäyttö kulttuuria, myös ihmissuhteissa. Koskahan ihmiset tajuaa, että täysin täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, olemmahan jokainen vain ihmisiä. Ehkä se ymmärrys alkaa siitä, että hyväksyy oman epätäydellisyytensä.

Exä on juuri tällainen. Ihmettelen, kun me pysyimme yhdessä 15 vuotta. Ehkä en vain tiennyt, mitä hän puuhasi siinä sivussa. Eron jälkeen minulla on ollut yksi pitkä suhde ja on edelleen, hänellä ketjussa monta lyhyttä.

Nuo eivät ole parisuhteita vaan venytettyjä kertahoitoja. Jos romanttisessa mielessä tällainen tulisi tyrkylle, kysyisin pintapuolin tuosta suhdehistoriasta ja jättäisin väliin. Muissa yhteyksissä katsoisin niihin vaikuttavia meriittejä, sillä voisihan tuollainen ihminen kuitenkin olla sitoutunut vaikka työhönsä.

ADHD: kaksi vuotta ja vaihtoon...

Ihan yleisiä nämä ADHD-erot. Tutustukaa vaikka itse.

Tämä on jopa validi diagnosoitikriteeri!

Miksi pitää sitoutua = SITOA itsensä yhteen? Outoa.

Vaihdan duunia 2-3v välein, lisään aikakin donan.

Muijia, vaikka joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö.

ADHD on paljon yleisempi ja aiheuttaa useilla näitä sarjarakastumisia. Ei tietysti kaikilla!

Syyt: impulssikontrollin puute ja vaihtelunhalu

Vierailija kirjoitti:

Vaihdan duunia 2-3v välein, lisään aikakin donan.

Muijia, vaikka joka viikko.

Onneksi olkoon!

Riippuu ihan suhteesta tuohon henkilöön.

Voin olla tuollaisen henkilön ystävä enkä pidä epäpätevänä ammatillisesti tai muutoin ihmisenä, mutta jos tuollainen henkilö olisi oma vanhempani, niin silloin se olisi tietysti trauma ja sellainen elämässä käsiteltävä vaikeampi asia.

Ja kumppaniksi en tietenkään ottaisi tuollaista tyyppiä, eli suhdemielessä pitäisin epäluotettavana.

Jos olisi ystävä tai vaikkapa sisarus niin fine, mutta en jaksaisi alkaa kovin helposti tutustumaan aina niihin hänen uusiin kumppaneihin.

Suhtautuisin kevyesti.

Olen huomannutkin tämän joidenkin kavereiden kohdalla, esim. kun yhdellä kaverilla on nyt kuuden vuoden ystävyytemme ajalla kolmas ”vakava” seurustelusuhde (yhteenmuutot yms.), niin evvvk tää uusin enää ollenkaan, siis aidosti ei vaan kiinnosta enkä ole mitenkään innoissaan hänen uudesta suhteestaan. Jos ovat vielä vuosienkin päästä yhdessä, niin katsotaan sitten uudelleen.

Käyttäydyn tietysti ystävällisesti.