apua painon pudotukseen!
Olen koko kevään taas jojo laihduttanut, syönyt vähä hiilihydraattisesti ja liikkunut ja sitten tulee taas stoppi ja alan mässäilemään. Nyt takana viiden viikon projekti jonka aikana laihduin viisi kiloa ja nyt viikossa tullut kaksi takaisin kun kerran ku retkahdan syömään niin mässään vaan kaikkea mahdollista, enkä enää halua liikkua. Mistä tämä johtuu? Laitanko itseni liian tiukoille? Apuja! Olen 25v, 174/72
Kommentit (4)
Ei sulla kyllä ap. ole edes yliapainoa, joten ei mitään hätää.
Kuulostaa tutulta omilta karppausajoilta! Karppaus on kyllä tehokas tapa pudottaa painoa, JOS se sopii itselle. Omalla kohdallani se vain tarkoitti sitä, ettei ollut energiaa tehdä kaikkia asioita, oli hirveitä mielitekoja jne. Osallahan hiilareiden vähentäminen toimii päin vastoin, mutta koska ihmiset ovat erilaisia, ei yksi spessuruookavalio sovi kaikille.
Itse olen voinut hyvin runsashiilarisella vegaaniruookavaliolla :) Paljon energiaa, vatsa toimii loistavasti, ei turvotakaan kun välttää pahimpia hiiva- ja gluteenipommeja... Liha alkoi ällöttää, maidosta tulee finnejä, tuvotusta ja limaa, munille olen kai yliherkkä -> luontaisesti alkoi vegaaninen ruoka houkuttaa.
Sun kohdallasi ehdottomuus ei ilmeisesti toimi, relaa vähän!
No siltä se kuulostaa, että laitat itsesi liian tiukille. Kannattaa lopettaa pingotus ja "tässä nyt laihduttamalla laihdutan, en voi syödä sitä, tätä enkä tuota voi kauhea kun repsahdin taas!"-ajattelu. Et kuitenkaan pysty elämään loppuelämääsi eri ruoka-aineita kieltäen (sama homma niukkien kalorien kanssa) sekä ilman herkkuja, eikä pidäkään. Kannattaa siis sallia itselleen herkuttelu kohtuuden rajoissa ja olla ajattelematta sitä minään retkahteluna. Herkuttelu kannattaa koittaa ajatella ihan normielämään kuuluvana asiana.
Itselleni laihdutuksessa auttoi todella paljon se, että en ajatellut laihduttavani ja vetäväni jotain kuuria, vaan tein yksi asia kerrallaan muutoksia parantaakseni ruokavaliota. Esim. jätin ensin limsan pois, sitten lisäsin kasviksia, sen jälkeen kiinnitin huomiota rasvojen laatuun ja määrään, seuraavaksi karsin pois turhia hiilareita (karkki, suklaa, sipsit ja muu mättö), tämän jälkeen kiinnitin huomiota proteiinin saantiin ja tätä rataa. Tein kaikki nuo asiat mutta en välttämättä tuossa järjestyksessä, tästä on sen verran aikaa etten tarkkaa järjestystä muista muuta kuin että se lähti tuosta limsan poisjättämisestä. Mutta pointtina tuo, että tein yhden asian kerrallaan ravinnon kanssa, enkä ajatellut tässä kohtaa mitään laihdutusta vaan ruokavalion parantamista. Ja silloin tällöin sallin itselleni herkuttelun kohtuullisissa määrissä, ilman huonoa omaatuntoa. Kun ruokavalio alkoi olla kunnossa, niin loppupeleissä aika harvoin sitä enää teki/tekee mieleen mitään karkkisuklaasipsilimsapullapizzaa. Lisäksi otin käyttööni sen ajattelun, että kuinka normaalipainoisena söisin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta etenkin alussa monessa tilanteessa puntaroin, että miten normaalipainoinen minä vs ylipainoinen minä söisi, ja valitsin sitten sen miten normaalipainoinen minä söisi.
Samalla kun paransin ruokavaliota, aloin myös pikkuhiljaa liikkua mutta en verenmaku suussa. Lähdin ihan rauhassa liikkeelle, kävelylenkkejä ja kuntosalia muutama kerta viikossa. Siitä sitten kuntosaliharjoittelu meni raskaammaksi ajan myötä ja kunnon parantuessa kävelylenkit vaihtui pikkuhiljaa juoksuun. (Treenasin itseni aika rapakunnosta juoksemaan 10 km matkaa Porin juoksukoulun tms. vastaavan nettiohjelman avulla).
Kannattaa siis ottaa ihan rauhassa eikä niin, että "maanantaina alkaa laihdutuskuuri jolloin en syö sitä enkä tätä enkä tuota ja muutenkin syön vaan max 1500 kcal, siinä samalla lopetan alkoholin juomisen ja tupakanpolton ja menen kahdeksi tunniksi jumppaan", koska se kosahtaa viimeistään muutaman viikon päästä. Kannattaa koittaa keskittyä yhteen, max kahteen asiaan kerralla. Ja olla itselleen armollinen.
Ja sen vaa'ankin voi heivata ainakin hetkeksi aikaa pois eikä tuijotella sitä. Jos haluaa edistymistään seurata niin mittanauha on parempi siihen hommaan. Eikä silloinkaan olla joka viikko saati päivä mittaamassa.
Suosittelen katsomaan Patrik Borgin luennon (kesto joku 1 tunti 20 min) sekä lukemaan hänen kirjansa "Rentoa painonhallintaa". Noista Borgin jutuista on minulle, entiselle jojoilijalle, ollut hyvin paljon apua.
En tiiä, mistä sulla, mutta mulla ainakin baarissa käyminen aiheuttaa ne retkahdukset.