Tunnetko ketään skitsofreenikkoa?

Tunnen muutomia, yksikään heistä ei ole työelämässä.

Huhuja varmasti, oiskohan jotain muita mielenterveys ongelmia, mitkä eivät ole niin vakavia, ihmisillä ei oikein ole ymmärrystä näitä kohtaan...

Tunnen erään työttömän miehen

Hän on hyvin paha ihminen ja mielisairas ihminen

Mutta lääkkeillä hänet on saatu kuriin

Yksi edesmennyt.

Sekin tauti aaltoilee.

Välillä parempia aikoja, Välillä......

Varsinkin jos välillä käyttää ja välillä ei käytä lääkkeitä.

Pari mukavan harmitonta ja fiksua. Eläkkeellä jo nuoresta asti.

Tunnen. Et tietäisi hänen sairastavan skitsofreniaa, jos tapaisit hänet.

Tunnen yhden, näkee näkyjä ja kuulee ääniä. Hoitaa itseään alkoholilla.

Ennen nämä laitettiin ketjuilla seinään kiinni, siitä nimitys seinähullu.

Meillä on mökkinsä vanha koulurakennus 1800 lopulta, koulussa asui myös opettaja ja toisessa päässä talkkaru, talonmiehen asunnossa edelleen kahlekoukut seinässä kun poikansa oli tuollainen seinähullua. Joskus olen itseäni noihin koukkuihiin soitellut ja jotenkin turvallinen olo siinä seinällä roikkuessa kun järvvi näkyy ikkunasta ja Kirkonmäki. Tuo poika siis eli elämästään kolmekymmentä vuotta seinään kahlittuna 1900 luvun alussa.

Tuttu oli välillä työelämässä.

Tunnen 4, kukaan heistä ei ole työelämässä. Tunnen myös yhden nuorehkon miehen, joka sanoo toipuneensa skitsofreniasta, mutta en tiedä hänen nykyistä tilannettaan.

Aira Samulinin tyttärellä oli.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Et tietäisi hänen sairastavan skitsofreniaa, jos tapaisit hänet.

Tämä. Monella ihmisellä on hyvin vanhanaikainen käsitys tästä sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Aira Samulinin tyttärellä oli.

Jep. Mutta hoitokin ja lääkitys siihen aikaan oli jotain ihan muuta kuin nykyään. Onneksi.

Juu, isäni. Ei ole kyllä paljon työttömänä ollut. Psykoosi puhkesi melko myöhäisellä iällä, hieman ennen keski-ikää, kun usein skitsofreniaan sairastutaan nuorempana. Ennen sairastumista oli esimiestehtävissä, sitten meni aikalailla kaikki paitsi vaimo ja lapset. Sittemmin on opiskellut muutamankin ammattitutkinnon. Sairaus määritti elämää enemmän ja vähemmän noin 20-25 vuotta. Tuona aikana kyllä opiskeli ja oli paljon töissäkin, mutta myös välillä osastolla. Iän kartuttua ei tarvitse minkäänlaista hoitoa eikä ole oireita, harhoja tai vainoharhaisuutta. Traumaattista tuo aika ollut tottakai itselleenkin ja uusia, niin läheisiä ihmissuhteita, joissa voisi taustoistaan avautua, ei ole ainuttakaan.

Käsittääkseni joka kolmas skitsofreenikko kuitenkin paranee ja kyllähän myös sairauden kanssa moni pystyy elämään, mutta se riippuu niin monista asioista. Voi sairaus tuhotakin ihmisen elämän.

Tunnen yhden, on jatkuvasti harhoissa ja jotenkin tunteettoman ja eleettömän oloinen, ei käytä lääkkeitä koska "ei tarvitse".

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on jatkuvasti harhoissa ja jotenkin tunteettoman ja eleettömän oloinen, ei käytä lääkkeitä koska "ei tarvitse".

Psykoosilääkkeillä voi olla myös niin kamalia "sivu"vaikutuksia, että niitä ei välttämättä siitä syystä tahdota ottaa. Kyse ei aina ole siitä, ettei koenitseään sairaaksi vaikka sekin on tietysti yleistä. Monia psykoosilääkkeitä ja rauhoittavia ei olen esim. edes juuri testattu naisilla, mutta niitä määrätään jopa odottaville äideille. Ihmisten usko "lääkkeisiin" on sekin usein uskomatonta.

Tunnen Ilmeisesti 2. Molemmat yli 50-v. Kumpikaan ei ole parantuneet. Molemmat sairaseläkkeellä.

Toinen kuulee harhoja ja toinen sekä näkee että kuulee harhoja.

Tunnen. Sai diagnoosin myötä myös eläkepaperit. Mielestäni kovinkaan moni ei pysty tai edes halua töihin. Johtuen vahvasta lääkityksestä, joka voi vaikuttaa esim. muistiin ja keskittymiskykyyn, sekä aiheuttaa väsymystä.  Eri asia sitten nämä, jotka eivät suostu lääkkeitään syömään ja ovat omasta mielestään "ihan kunnossa". Sairaudentunnottomuus kuuluu monesti kyseisen taudin oireisiin. Eli itse uskovat ja myös muille uskottelevat olevansa "ihan kunnossa".

Psykoosilääkkeillä, ml. ketiapiini, ei välttämättä pysty töihin tai opiskeluihin. Voi olla että huhuilija juoruaa sinustakin jotakin.