Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla jatkuvasti "en tiedä mitä haluan elämältä!"-kriisi päällä?
03.05.2015 |
Taas on kevät, ja mieleni halajaa muuttaa kaupunkiin/maalle, jatkaa opiskelua/perustaa yritys, saada vielä yksi lapsi/ottaa ero koko perheestä, lähteä lomalle/viettää laatuaikaa kotona...
En kerta kaikkiaan tiedä, mitä haluan elämältä ihan oikeasti! Onko normaalia kriiseillä tällä tavoin ainakin pari kertaa vuodessa? Pitäisikö mennä terapiaan?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on, mutta olen ns. Epävakaa persoonallisuus. Oikeastaan tuo on pääoireeni. En ole esimerkiksi valmistunut vielä mistään koulusta, täytin 30v. :(
Eiköhän tuo normaalia ole... Ei kaikilla ole selkeää suuntaa, vaikka ikääkin olisi. Eikä tarvitsekaan olla. Ei elämä ole yksi suora linja, vaan monia eri säikeitä, joista valita ja tarpoa. Epäonnistumisen uhallakin. :>
Itselläni on pikemminkin olo, ettei elämältä ole mitään odotettavaa. :/ Mutta ehkä se menee ajan myötä ohi. Kai.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 13:39"]Mulla on, mutta olen ns. Epävakaa persoonallisuus. Oikeastaan tuo on pääoireeni. En ole esimerkiksi valmistunut vielä mistään koulusta, täytin 30v. :(
[/quote]No mulla on joskus ollut epäily tuosta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta ilmeisesti olen ihan normaalin rajoissa. Mulla uhkaa jäädä aina kaikki kesken kuten ilm. sullakin.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 13:44"]Eiköhän tuo normaalia ole... Ei kaikilla ole selkeää suuntaa, vaikka ikääkin olisi. Eikä tarvitsekaan olla. Ei elämä ole yksi suora linja, vaan monia eri säikeitä, joista valita ja tarpoa. Epäonnistumisen uhallakin. :>
Itselläni on pikemminkin olo, ettei elämältä ole mitään odotettavaa. :/ Mutta ehkä se menee ajan myötä ohi. Kai.
[/quote]Mulla pitäisi aina olla joku projekti. Mutta nyt esim. talon rakentaminen on niin kaukainen haave, että elämä tuntuu ihan pysähtyneeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miulla ihan samoja fiiliksiä. Olen ihan varma,että jos saisin asumisoikeusasunnon ja koulupaikan ja lapsoset päiväkotiin, niin arki rullaisi mukavammin. Ei tarvitsisi kriiseillä kummemmin. Kun yksi palanen loksahtaisi, loksahtaisi moni muukin asia paikoilleen.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 13:58"]Miulla ihan samoja fiiliksiä. Olen ihan varma,että jos saisin asumisoikeusasunnon ja koulupaikan ja lapsoset päiväkotiin, niin arki rullaisi mukavammin. Ei tarvitsisi kriiseillä kummemmin. Kun yksi palanen loksahtaisi, loksahtaisi moni muukin asia paikoilleen.
[/quote]No oon itse elänyt "sitku"-elämää jo aika pitkään, eikä parannusta ole tullut minkään tavoitteen täytyttyä. Siitä nämä kriisit... Mitä elämältä toivoa, kun mikään ei tunnu miltään kuin pienen hetken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo järkätkää epävakaitten kokoontumisajot ni ei tartte kuormittaa terveydenhuollon hoitopaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:02"]Joo järkätkää epävakaitten kokoontumisajot ni ei tartte kuormittaa terveydenhuollon hoitopaikkoja.
[/quote]Voi kivaa jatkoa sinullekin :)
Yritä keskittyä siihen mitä tapahtuu NYT ettei elämä jää elämättä tuolla vohkauksella :) Ihan kiltisti tämän siis sanon, itsekin saan ties mitä kaikkia ajatuksia mutta ei niitä kaikkia seurattavaksi ole tarkoitettu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohos, mä olen samanlainen, mutta en ole osannut kriiseillä tämän vuoksi! Siis epävakaa? Voi ketale, olen ajatellut olevani ns normaali...
N40+
En siis edelleenkään tiedä, mitä haluaisin tehdä isona yms.
No... en tiedä mitä haluan elämältä, mutta eipä kyllä juurikaan ajatuksiakaan tule. Välillä mietin eroa kun ihastuksia tulee, mutta en nyt tiedä muutaisiko se mitään...
Ei ole oikein tavoitteita. Joskus mietin että olenko turtunut tässä suhteessani ja sen vuoksi näin päämäärätön... välillä taas olen onnellinen juuri vaimoni takia. Päämäärätöntä, en tiedä mitä haluan, menen vain päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tässä ja nyt. Ei ensi kesänä tai sitten joskus. Nauttikaa ihmiset. Kliseistä, i know mut opettelin kyseisen elämänasenteen ja arvostukseni (tämänhetkistä) elämää kohtaan nousi paljon.
Mulle on tullut ilmeisesti joku kriisi. En erota haluanko itse joitain asioita todella, vai teenkö asioita muiden odotusten mukaisesti. Enkä halua tehdä asioita siksi, kun kaikki muutkin vaan siksi, että haluan niin. En halua katkeroitua enää enempää elämässäni.
Aikaisemmin mulla on ollut jollain lailla selkeätkin tulevaisuuden suunnitelmat, mutta kun asiat eivät olekaan menneet kuten olen suunnitellut tuntuu koko tulevaisuuden suunnittelu turhalta. Jotenkin mennyt usko siihen, että voin itse todella vaikuttaa asioihin.
Olen 26-vuotias, joten onko tää nyt sitten se kolmenkympin kriisi vai onko tässä välissäkin vielä joku kriisi? :D
Ihan normaalia mielestäni. Tammikuussa, vuoden alussa ja syksyisin aloitan aina uuden elämän. Ryhdyn urheilemaan, tarkistan syömistottumuksiani, luen enemmän, kirjoitan enemmän, vähennän netissä hengaamista (kuten näette)...
Veikkaan että tuo on ihan biologista. Luolamiesaikoina oli tärkeää että tulee vaihdettua uudet sammaleet kotiluolan pohjalle pari kertaa vuodessa. Tänä päivänä ostetaan Kodin1:stä uudet matot, verhot, kesävaatteet, ilmoittaudutaan joogakurssille, ostetaan uusi polkupyörä, taidetarvikkeita yms.