Miksi (realistiset) nuoruuden haaveesi eivät toteutuneet?
Itse olen nyt reilut 30 ja aloin tuossa miettiä elämääni taaksepäin ja huomasin, että ne haaveet ja toiveet, joita oli joskus lukioikäisenä eivät ole juurikaan toteutuneet. Tilalle on kyllä tullut muita hyviä, ehkä ainakin osin parempiakin asioita, mutta jotenkin kaihertaa, että olen lähinnä lipunut virran mukana eteenpäin tavoittelematta määrätietoisesti niitä alkuperäisiä toiveita. Paljolti kyse on varmasti ollut myös nuoruuden tietämättömyydestä, että ei silloin oikein käsittänyt miten esim työelämä toimii. Mutta aina välillä tuntuu, että voispa kääntää kelloa taaksepäin, vaikka lakkiaispäivään ja "aloittaa alusta". Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä tyytyväinen elämääni ja kun lapsia ei ole, niin vaikka mitä käännöksiähän voi vielä tehdä. Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia? Yllättävän vaikea selittää, mitä tarkoitan.
Kommentit (2)
Sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen ylioppilaskirjoitusten loputtua - en jaksanut lukea pääsykokeisiin ja aloin viettämään välivuosia. Yliopistoon en ole vieläkään päässyt, vaikka olin laudaturin oppilas. Mutta kai mä vielä sen verran nuori olen (22), että tässä ehtii vielä nauttia elämästä ja toteuttaa unelmia:) Ei vaan mennyt tämä aikuisuuteen siirtyminen ihan niin kuin teininä suunnittelin...
Väärä seura.